Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinun on vaan parasta kertoa kaikille diagnoosista, niin laajasti kuin mahdollista. Et onnistu teeskentelemään normaalia, luulen, että se vaan pahentaa asiaa ja vaikutat vielä oudommalta muiden silmissä.

Nyt yrität mukautua muiden muottiin, johon et mahdu, kuten itsekin sanoit. Anna muiden mukautua sinun muottiisi, se on sinulle helpompaa. Sitä paitsi myös reilumpaa. Ns. normaali kykenee helpommin mukautumaan aspergeriin kuin toisin päin. Siis noin oletusarvoisesti. 

KENENKÄÄN EI tarvitse kerto kenellekään diagnoosejaan ikinä! Se kuuluu käytöstapoihin osata suhtautua olipa vastassa kuka vaan.

Tuhma ei tunne viisas ei virka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Olen kyllä enemmän asioihin orientoitunut kuin ihmisiin. Olen kuitenkin kohtelias mutta en jaksa lätistä jonnin joutavia kovinkaan kauaa. Varsinkin jos se menee yksipuoleiseksi jorinaksi toisen osapuolen osalta. Omista asioistani en juuri tykkää jutella.

Ongelmana on se että joudun usein tölvityksi ja juoruilun kohteeksi. Miksi haluaisin ollakaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Hyville ihmisille olen ystävällinen ja heitä arvostan mutta saattaa olla että jollen jostakin tykkää tai häntä arvosta niin se saattaa näkyä kasvoiltani kun en osaa sitä mitenkään peitelläkään koska en ole tekopyhä. Mielistellä en tykkää. Arvostan niitä joita arvostan mutta turhan päiväinen toisen mielistely on karseaa näyttelemistä eikä se tule mulla sydämestä.

Ymmärrän että on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista.

Pakko kysyä, että kertokaa miksi tämä sai alapeukkuja? Syy?

Joku vihaa autisteja.

Arvatenkin siksi että vuodatuksen kirjoittaja ei selvästikään ole oikeasti autistinen, mutta mallintaa olevansa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt heitit pahan. Omalle pojalle näitä selittäessä tajuaakin kuinka älyttömästi niitä kirjoittamattomia sääntöjä on.

Minusta nykyään aika moni ymmärtää neurokirjoa sen verran, että kyllä voi kysyä toiselta jos yhtään tuntuu, että nyt ei menny ihan oikein. Voi vaan sanoa, että mulla on kuule joskus hankaluuksia hahmottaa sosiaalisia normeja/kirjoittamattomia sääntöjä, että teinkö nyt jotain hassua? Kyllä ihmiset kertoo ja sillä lailla saat rakennettua sitä datapankkia.

Minäkin olen sitä mieltä, että palautetta voi antaa, jos toisen käytös on oikeasti häiritsevää. Minä olen puhelias ja minulle saa sanoa, että saisinko suunvuoron, kiitos. En loukkaannu kuin korkeintaan mikrosekunniksi ja sitten unohdan koko jutun ja annan mielelläni puheenvuoron toiselle.

Sanon näin, olen itse joutunut paljon sietämään asiattomuuksia, joku haastaa riitaa pelkän mielipiteen tähden.  Joku sanoo oltava yksityisyys silti ei antaisi samaa muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Olen kyllä enemmän asioihin orientoitunut kuin ihmisiin. Olen kuitenkin kohtelias mutta en jaksa lätistä jonnin joutavia kovinkaan kauaa. Varsinkin jos se menee yksipuoleiseksi jorinaksi toisen osapuolen osalta. Omista asioistani en juuri tykkää jutella.

Ongelmana on se että joudun usein tölvityksi ja juoruilun kohteeksi. Miksi haluaisin ollakaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Hyville ihmisille olen ystävällinen ja heitä arvostan mutta saattaa olla että jollen jostakin tykkää tai häntä arvosta niin se saattaa näkyä kasvoiltani kun en osaa sitä mitenkään peitelläkään koska en ole tekopyhä. Mielistellä en tykkää. Arvostan niitä joita arvostan mutta turhan päiväinen toisen mielistely on karseaa näyttelemistä eikä se tule mulla sydämestä.

Ymmärrän että on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista.

Pakko kysyä, että kertokaa miksi tämä sai alapeukkuja? Syy?

Joku vihaa autisteja.

Aika älyttömän moni. Raamattu- ja eläinrääkkäysvyöhykkeeltähän tästä ollaan uutisoitu ihan koulutasolla (Ilmajoki). Vaasa tulee hienona kakkosena. Kyllä Suomessa kiusata osataan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi jos juttelee jostain asiasta, niin ei kannata keskeyttää aihetta ja alkaa kiinnittää johonkin muuhun asiaan liittymättömään (itseään kiinnostavaan) seikkaan suurta huomiota ja unohtaa se alkuperäinen jutun aihe. Se hämmentää ja ärsyttää.

Kuten esim. kun puhutaan vaikka pihalla jostain yleisestä, niin äkkiä as-piirteinen huomaa oksalla linnun ja alkaa miettiä kesken jutun ääneen mikähän lintu tuo on, on ehkä lehtosirkkunen, ei, ei olekaan kun on keltainen nokka, taitaa olla luhtakerttunen, ei sillä ei ole siivissä mustaa, luulen, että on leppälintunen. Se on sellainen laji, että viihtyy juuri tälläisellä alueella...ja linnuista jaaritteleleminen vain jatkuu.

No ehkä assin mielestä siinä pihalla on jaariteltu jostain paljon typerämmästä.

Linnut on aiheena ihan ok, jos epävirallisesti ollaan pihaparlamentissa.

Kumma kun nentit ei tajua, miten tylsiä _heidän_ puheenaiheensa usein ovat.

Ei kesken muiden jutustelun. Eikä pikkutarkkaa loputonta jaarittelua.

Jos kukaan muu ei ole kiinnostunut aiheesta niin pikkutarkasti.

Joku raja. Ja katsoa hiukan muiden ilmeitä.

Ihan oikeasti nyt! Tosi moni Asperger on käytännössä kasvosokea, eikä ainakaan tunnista ilmeitä ja osaa yhdistää niitä tunnetiloihin! Miten helvetissä voi silloin *katsoa hieman muiden ilmeitä*? Käsittämättömiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä autismista! Minä hätkähdän ihan oikeasti vasta siinä kohtaa, kun ihminen parkuu/nauraa ääneen! Silloinkin mietin että mitähän kettua nyt 🤔

No, jo aiempaankin samantyyppiseen viitaten. Miten silloin kenenkään täällä kannattaa antaa ohjeita kun ohjeet ovat juuri noita vastaavia. Sillehän ei voi mitään, että kasvojen ilmeet ovat tärkeitä sanallisen kommunikoinnin lisäksi, se on tosiasia.

Kun ette niitä neuvoja ja tosiasioita pysty sitten ottamaan vastaan saati noudattamaan?

Mitä sille mahdamme?

Miksi uhriudut asiassa, joka on alkeellisella päättelyllä ratkaistavissa? Ap pyysi sanattomien sääntöjen kuvailua, jotta voi teoriatasolla niitä huomioida ja yrittää pitää ne mielessä. Koska ei havainnoi samoin kuin muut, täytyy tehdä suunnitelma ja skeema asian olomassaolosta. Mitä ei pyydetty, on ohjeet jotka toimivat sinulle. Kysyt, mitä voi sitten tehdä jos ei pysty samaan? No sitähän tässä ratkotaan.

Vähän kuin olisit kommentoinut alarajaajahalvaantuneelle, että liikkumiseen nyt vaan tarvitaan toimivat jalat ja esim. pyörätuoli ei ole mikään vaihtoehto. Erilaisia pärjäämisen apuvälineitä vastaisi tässä sääntöjen sanoittaminen, jolloin niitä voi käyttää ja harjoitella. Hyvä vertaus voisi olla nuotit, ne eivät ole musiikkia ennenkuin niitä osaa lukea ja käyttää. Ja yhdessä on sovittu merkkien tarkoitus, jolloin niitä voivat kaikki harjoitella tulkitsemaan. Mutta jos merkkien merkitystä ei saa mistään tietää, ei voi soittaa nuoteista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on todella paljon taka-ajatuksia. Mm joku mies voi kehua sinua, mutta vain koska haluaa (pahimmassa tapauksessa) pelkästään seksiä.

Samoin joku voi kertoa valheita tai voimakkaasti muunneltua totuutta toisesta ihmisestä, koska vihaa tätä tms. Usein taustalla on valtapeliä tms jota autisminkirjolaisten on vaikea ymmärtää.

Ei myöskään koskaan voi tietää onko ihminen sarhjamurhaaja. Nämä käytännönläheiset neuvot on hyvä pitää mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Silmiin katsominen lisää ihmisten välistä luottamusta. Ympäriinsä pälyilevä ihminen antaa vaikutelman valehtelusta tai huijaamisesta (koska valehtelija tai huijari ei pysty katsomaan silmiin). Jos et katso ihmistä kohti hänelle puhuessa, sinun on hyväksyttävä se, ettei hän suhtaudu sinuun neutraalisti.

Autistin kanssa keskustelu on näiden ristiriitaisten eleiden takia usein vaikeaa ja tuntuu nenteistä pahalta. Heidän aivonsa eivät pysty käsittämään outoja eleitä.

Nimenomaan kaikki historian suurimmat huijarit ja naistennaurattajat ovat aina olleet ja ovat ns. katsekontakti-ihmisiä. Kaikki lipevät kiinteistönvälittäjät niin ikään ym. konsulentit. Itse en pysty katsomaan silmiin ketään (en aina edes itseäni), mutta mua rehellisempää ja tunnollisempaa ihmistä on vaikea löytää. En sitten tiedä, onko katsekontaktittomuus "haitannut" missään tilanteessa tai onko jotain jäänyt saamatta sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Silmiin katsominen lisää ihmisten välistä luottamusta. Ympäriinsä pälyilevä ihminen antaa vaikutelman valehtelusta tai huijaamisesta (koska valehtelija tai huijari ei pysty katsomaan silmiin). Jos et katso ihmistä kohti hänelle puhuessa, sinun on hyväksyttävä se, ettei hän suhtaudu sinuun neutraalisti.

Autistin kanssa keskustelu on näiden ristiriitaisten eleiden takia usein vaikeaa ja tuntuu nenteistä pahalta. Heidän aivonsa eivät pysty käsittämään outoja eleitä.

Nimenomaan kaikki historian suurimmat huijarit ja naistennaurattajat ovat aina olleet ja ovat ns. katsekontakti-ihmisiä. Kaikki lipevät kiinteistönvälittäjät niin ikään ym. konsulentit. Itse en pysty katsomaan silmiin ketään (en aina edes itseäni), mutta mua rehellisempää ja tunnollisempaa ihmistä on vaikea löytää. En sitten tiedä, onko katsekontaktittomuus "haitannut" missään tilanteessa tai onko jotain jäänyt saamatta sen takia.

Jep. Myyntimiesten kyttäys ja lipevä, elosteleva käytös!

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Mitä ovat peilisolut? :0

"Vuorovaikutukseen liittyy tavallisesti myös ilmeiden, eleiden ja kehonliikkeiden tahatonta peilaamista, jolla on merkittäviä sosiaalisia seuraamuksia: matkittu usein pitää häntä matkineista henkilöistä enemmän kuin muista ihmisistä (17). Tutkimus on kuitenkin johdonmukaisesti osoittanut, etteivät autismikirjon henkilöt imitoi toisten ihmisten käyttäytymistä samassa määrin kuin muut (18), mitä on selitetty eroilla aivojen peilisolujärjestelmässä (19,20). Toisaalta esimerkiksi kehon huojunnan synkronisoitumista koskeva viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että vuorovaikutuskumppanin keholliseen toimintaan mukautumista tapahtuu eriävässä määrin vuorovaikutuksen eri vaiheissa: esimerkiksi yhteisen päätöksenteon hetkellä mukautuminen on voimakasta (21). Autismikirjon henkilöiden vähäisempi toisten ihmisten peilaaminen voi näin ollen saada aikaan erityisiä vuorovaikutusseurauksia, kuten vaikeuksia saavuttaa yhteisiä päätöksiä. Näiden seurausten selvittäminen on tulevan vuorovaikutustutkimuksen tehtävä."

https://www.duodecimlehti.fi/duo14588

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Mitä ovat peilisolut? :0

Se on kielikuva vastavuoroisuuden aistimiskyvylle.

Eli kyvylle havaita toisen psyykkisiä tiloja.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia yleispäteviä ja yleismaailmallisia

 - jos toinen sanoo tapaamisen jo kestettyä, että "huomenna on aikainen nousu", hän tarkoittaa että haluaa tapaamisen päättyvän ja ilmoittaa sen epäsuorasti

- jos ole kylässä ja isäntä tai emäntä laittaa tuon sanottuaan myös ikkunat auki tuulettaakseen, on se vahva viesti että tapaaminen on päättynyt ja sinun olisi syytä poistua, jos et ole hoksannut sitä itse

AS N30+ joka on oppinut nämä

Ei aspergerina en ymmärrä tuota ikkunan avaamiseen liittyvää viestintää. Kyllä minä auon niitä tarpeen mukaan riippumatta siitä kuinka pitkään vierailu on kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

On kyllä manuaaleja, itse olen lukenut paljon sosiaalipsykologiaa sekä peruspsykologiaa. Puhut nyt vaistoihin perustuvasta sympatiasta, mutta empatia on itsessään kognitiivinen prosessi. Toisen (erilaisiin) kenkiin asettumista, tietoisesti. Ja empatian kautta on mahdollista huomioida asioita vuorovaikutuksessa, jotka eivät vaadi automaattista, vaistonvaraista vastetta. Se oikeastaan vaatii sitä, muistaa että tuo toinen ei ole minä, vaan kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan.

Monet takertuvat taas likaa havainnointiin, jolloin omat oletukset otetaan totuutena myös toisten ajatuksista, tätä kyseenalaistamatta. Luullaan, että kaikki sitten näkyy ja havaitaan, mitä on. Esim. asenne tai tunteet. Ja jos ne eivät näy, niitä ei sitten ole. Vaikka paljon peitetään ja tässä auttaa vain päättely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamia yleispäteviä ja yleismaailmallisia

 - jos toinen sanoo tapaamisen jo kestettyä, että "huomenna on aikainen nousu", hän tarkoittaa että haluaa tapaamisen päättyvän ja ilmoittaa sen epäsuorasti

- jos ole kylässä ja isäntä tai emäntä laittaa tuon sanottuaan myös ikkunat auki tuulettaakseen, on se vahva viesti että tapaaminen on päättynyt ja sinun olisi syytä poistua, jos et ole hoksannut sitä itse

AS N30+ joka on oppinut nämä

Ei aspergerina en ymmärrä tuota ikkunan avaamiseen liittyvää viestintää. Kyllä minä auon niitä tarpeen mukaan riippumatta siitä kuinka pitkään vierailu on kestänyt.

Harvemmin käytetään, sen sijaan roskien viemistä, joko itse tai niin että pyytää vierasta viemään mennessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kuka puhuu yli 10 s yhdellä puheenvuorolla, toinen AS?

Ja naisen ei ole soveliasta tuijottaa miehiä. On se muutenkin outoa, ellei kyseessä ole vakava aihe.

Miksi miehet saisi sitten tuijottaa naisia??!

Miehethän tuota enemmän tekevät.

Riippuu kai hieman assista. En toisaalta ymmärrä, miksi assia pitäisi painostaa olemaan seurallinen, mikäli hän viihtyy mieluummin yksin eikä tunne itseään yksinäiseksi. Kunhan nyt välttämättömät asiat pystyy hoitamaan muiden kanssa, niin se riittää. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sosiaalialalla töissä ja aviomieheni on erittäin älykäs ja lievästi asperger piirteinen. Siksi aihe on minulle läheinen. Olemme yhdessä hyvä pari ja olen opettanut hänelle kommunikointia.

Tässä muutamia esimerkkejä;

- kerro läheisille ihmisille, että sinulle kommunikointi täytyy olla suoraa eli täytyy välttää kielikuvia. Tai ainakin selittää, että mitä sillä kielikuvalla tarkoittaa. Esimerkki; Jos kysyisin mieheltäni, että missä olet ollut, kun olen etsinyt sinua kissojen ja koirien kanssa. Mieheni vastaisi, että eihän meillä ole kissoja, vaan meillä on vain koiria.

- jos toiselle ihmiselle ei ole hyvää sanottavaa, niin se kannattaa jättää sanomatta, vaikka olisit vain rehellinen. Jos henkilö itse pyytää esimerkiksi jostain vaatteesta mielipidettäsi, niin voit sanoa, että se ei ole sinun makuun, mutta toiselle se voi olla hyvä.

- vastavuoroisuus keskustelussa; keskustelu on kuin tennisottelu. Molemmat osallistuu siihen ja kuuntelee mitä toisella on sanottavaa. Ei ole kohteliasta puhua vain itsestään. Kohteliaampaa on kysyä toiselta, että mitä toiselle kuuluu tai kysyä hänen asioistaan.

- voit kysyä, jos et ole varma jostain asiasta, että miten toinen haluaa sinun toimivan. Esimerkiksi kaikki eivät halua yökylään ihmisiä. Voit mennä kyläilemään vain sillon, jos toinen kutsuu sinut. Ei ole kohteliasta kutsua itse itseään kenenkään toisen kotiin.

- kyläillessä toisen kotona on vieraan kohteliasta viedä tuliaisia. Sitä paremmat tuliaiset, mitä kauemmin kyläpaikassa ollaan. Kyläillessä kohteliaat käytöstavat esimerkiksi toisen jääkaapille ei ole kohteliasta mennä.

- puheet lapsille: lapsille ei voi puhua kaikkea, mitä aikuisille. Lapsia on tapana suojella aikuisten jutuilta.

Tämä on hyvä lista!

Minulla on ystäväpariskunta, joista molemmilla on asperger-piirteitä enemmän ja vähemmän. Joskus heidän kanssaan on tullut melko kuumottavia tilanteita. Esim. he ovat joskus innostuneet pitämään esitelmiä sisustuksesta ja siinä samalla arvostelleet kyläpaikan lattiasta kattoon ja kertoneet pitkät perustelut heidän mielipiteilleen ja omille valinnoilleen. Toisaalta ihan kamalaa kaikille, toisaalta tuo menee ns. ennakko-odotusten mukaan. Usein laimea "ihan kiva" on paras kommentti, jos ei löydä mitään positiivista asiaa, jos nyt ylipäätään tarvitsee ystävien kodeista/vaatteista/tavallisista harrastuksista  olla mitään mielipiteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Mitä ovat peilisolut? :0

Se on kielikuva vastavuoroisuuden aistimiskyvylle.

Eli kyvylle havaita toisen psyykkisiä tiloja.

Ei millään pahalla, mutta ettehän tekään osaa havaita Aspergerin tunnetiloja.