Ahdistaako muita se, että aina melkein on kotona joku tuote loppu ja pitää lähteä kaupasta hakemaan
Ei mene edes viikkoakaan ettei huomaisi että jokin tuote uupuu. Esim tänään huomasin, että oho, viimeinen talouspaperi meni arkista. Kaappeihinkaan ei voi järkyttävästi sulloa tavaraa koska asun pienessä yksiössä. Tuntuu että meidät on tehty vain jatkuvasti ostamaan.
Kommentit (68)
Ei ole mulla tuollaista ongelmaa. Käyn kerran viikossa kaupassa, koska siellä ei ole niin kivaa että viitsisi useammin käydä. Jos joku tuote loppuu, siinähän loppuu. Ne meidän "tarpeet" on ennemminkin tottumusta kuin varsinaisia tarpeita. Esim ollaan totuttu, että on maitoa tai leipää. Mutta jos ei ole, kyllähän ilmankin pärjää. Ei ole pakko käydä jatkuvasti kaupassa.
Meillä on hyvät kotivarat peräisin perhevuosilta, kun ei aina ehtinyt tai jaksanut lähteä kauppaan. Mikään ei pääse loppumaan. Nykyään noudetaan keräillyt kerran viikossa.
No mä wolttaan kotiovelle niin ei tarvi edes lähteä kauppaan. Eli ei ahdista.
Minä merkkailen pitkin viikkoa kauppalistaan aina sellaista, mikä on vähissä / loppumassa. Kun lähden perjantaina kauppaan, niin otan listan mukaan. Ei tarvii kaupassa arpoa, että pitäiskö ostaa näkkileipää tai hammastahnaa vai mitä.
En jaksa juosta jatkuvasti kaupassa, niin kerran viikossa saa riittää. Sinkkuna ei ole kulutus ihan järkyttävän suurta, joten ei edes tarvii ostella mitään hurjia määriä. Keittiön kaappeihin mahtuu ihan hyvin tavarat ja on hätävaraakin (säilykkeitä, yms.) niin ei pääse nälkään kuolemaan viikolla.
Asiat voi suunnitella niin, ettei mikään yllättäen pääse loppumaan. Oliko tämä ihan uusi asia sinulle?
Ainoat asiat, joiden loppuminen haittaa, on tee, konetiskiaine ja oivariini. Ja olen huolehtinut, että ne ei lopu.
Minulla on keittiön pöydällä muistilippunippu, kun huomaan jonkun olevan vähissä, laitan listalle.
Käyn kaupassa noin kerran viikossa, en muista että mitään "tärkeää" olisi puuttunut vuosiin. Jotain mielitekoa voi joskus olla, onpas keksit loppu tai on vaan peruspikapuuroa, ei omenan makuisia pusseja.
Ei ahdista.
Käyn kaupasta tai oon ilman seuraavaan kaippareissuun saakka.
Teen aina ostoslistan valmiiksi eikä tule ikäviä yllätyksiä. Kauppakin on alakerrassa,jos jotain olisi unohtunut. Toki asun yksin eikä kukaan muu ole tyhjentämässä kaappeja tai syö vahingossa ruokaan tarkoitettua juustoa.
Minua ärsyttää käydä kaupassa nykyään, koska tuotteiden hintoja nostettiin keinotekoisesti koronan ja minkä ties varjolla. Kauppojen ahneus ärsyttää. En halua antaa rahojani ahneille kaupoille.
rainpou lakeri on kyllä jokapäivä lopusa 😕
Vierailija kirjoitti:
Minä merkkailen pitkin viikkoa kauppalistaan aina sellaista, mikä on vähissä / loppumassa. Kun lähden perjantaina kauppaan, niin otan listan mukaan. Ei tarvii kaupassa arpoa, että pitäiskö ostaa näkkileipää tai hammastahnaa vai mitä.
En jaksa juosta jatkuvasti kaupassa, niin kerran viikossa saa riittää. Sinkkuna ei ole kulutus ihan järkyttävän suurta, joten ei edes tarvii ostella mitään hurjia määriä. Keittiön kaappeihin mahtuu ihan hyvin tavarat ja on hätävaraakin (säilykkeitä, yms.) niin ei pääse nälkään kuolemaan viikolla.
Sama!
Mulla on suppari kadun toisella puolella, niin ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää käydä kaupassa nykyään, koska tuotteiden hintoja nostettiin keinotekoisesti koronan ja minkä ties varjolla. Kauppojen ahneus ärsyttää. En halua antaa rahojani ahneille kaupoille.
Samoin. Käyn nykyään ainoastaan Lidlissä ja olen lopettanut kaiken turhan kuten juuston ja leikkeleet. Kasviksia en syö ollenkaan paitsi omenia, monivitamiinilla hoidan ne.
Ei ahdista. On hyvin harvinaista, että jotain loppuu yllättäen. Yleensä laitan listaan tuotteen, joka on loppymassa. Aika hyvin myös muistan ulkoa, mitä pitää ostaa.
Miten ap huomaa paperin lopun vasta kun se konkreettisesti loppuu? Luulisi, että jo vikaa rullaa ottaessa huomaa, että kohta pitää paperia ostaa. Munnon vaikeaa olla huomaamatta tuollaista.
Nää on niitä kuuluisia metatöitä. Koko ajan on automaattinen ostoslista mielessä. Halusi tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hyvät kotivarat peräisin perhevuosilta, kun ei aina ehtinyt tai jaksanut lähteä kauppaan. Mikään ei pääse loppumaan. Nykyään noudetaan keräillyt kerran viikossa.
Minä käyn ruokakaupassa keskimäärin kaksi kertaa viikossa, jolloin ostan kerralla useamman päivän ruuat ja juomat sekä täydennän perusvarastoja. Ennen kauppareissua laadin käsinkirjoittamalla yksinkertaisen kauppalistan mitä pitää ainakin ostaa. Kun kotona on hyvät varastot peruselintarvikkeet ja pakasteita, niin sitä ei ole pakko päättää yhdestä vaihtoehdosta mikä on esimerkiksi huominen lämmin ateria. Aikuisena ihmisenä en ole niin perso makean perään, että minun ei olisi pakko ahtaa kaikkia pakasteessa olevat jäätelöt tai kokonainen keksipaketti yhdellä kertaa. Saatan tehdä vaikkapa lihamakaronilaatikkoa tai spaghetti bolognesea mahdollisimman hyvistä aineksista kerralla kolmen päivän annoksen, jolloin kahtena seuraavana päivää riittää että lämmitän valmiin annoksen lautaselle mikroaaltouunissa.
Ei elämästä tarvitse tehdä tarpeettoman vaikeaa.
Man kör med Google keep och en krysslista i den.
Vierailija kirjoitti:
rainpou lakeri on kyllä jokapäivä lopusa 😕
Kohta kaikki Rainbow tuotteet häviää S-Marketeista ja tilalle tulee Coop.
En tunnista tuollaista ongelmaa. Meillä on aina kaikesta kulutustavarasta ja yleisimmistä ruokatavaroista vähintään yksi käytössä, yksi varalla ja sitten vielä yksi. Kun esim talouspaperi loppuu keittiöstä, haen kodinhoitohuoneesta ja siirrän varastosta kodinhoitohuoneeseen. Ostoslistaan kirjoitan talouspaperia, käyn ostamassa ja vien varastoon. Näin mikään ei ole koskaan loppu.
Voih, kun sulla on niiiiiiiiiin vaikeaa! :D