Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Näin semi-autistina paras neuvoni on ehkä se että ihmisiltä täytyy usein kysyä asioita joita ei itseä kiinnosta. Esimerkiksi miten päivä on mennyt, mitä olet opiskellut, miksi valitsit juuri tämän aineen yliopistossa, onko sinulla lapsia, missä tapasit puolisosi yms.

Minun on vaikea feikata kiinnostusta näissä asioissa sosiaalisesti, sellanen asiakeskustelu sujuu paremmin joka perustuu faktaan. Kahvihuoneessa käydyt keskustelut jostain uutisesta tai tapahtumasta maailmalla on helpompaa. Silmiin ei tarvitse tuijottaa kokoajan.

En ymmärrä kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä ihmissuhteissa. Niitä joita ymmärrän, ovat mielestäni vähän älyttömiä. Ihmissuhteet ovat hirveä työmaa. Luulisi että ihmiset sanoisivat, jos haluaisivat tai eivät haluaisi jotain. Kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. 

Työkokeilussa minulle sanottiin näin: "et ymmärrä työelämän kirjoittamattomia sääntöjä". No en varmaan ymmärtänyt kun ei ollut kokemusta vakituisesta työstä. Sama esimies sanoi sosiaalisista taidoista ja valitti, etten hymyillyt tarpeeksi. Sanomattakin selvää, en tykännyt kyseisestä esimiehestä. 

toinen nepsynainen kirjoitti:

En ymmärrä kaikkia kirjoittamattomia sääntöjä ihmissuhteissa. Niitä joita ymmärrän, ovat mielestäni vähän älyttömiä. Ihmissuhteet ovat hirveä työmaa. Luulisi että ihmiset sanoisivat, jos haluaisivat tai eivät haluaisi jotain. Kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta. 

Työkokeilussa minulle sanottiin näin: "et ymmärrä työelämän kirjoittamattomia sääntöjä". No en varmaan ymmärtänyt kun ei ollut kokemusta vakituisesta työstä. Sama esimies sanoi sosiaalisista taidoista ja valitti, etten hymyillyt tarpeeksi. Sanomattakin selvää, en tykännyt kyseisestä esimiehestä. 

Esihenkilön olisi pitänyt kertoa sinulle konkreettisia esimerkkejä siitä, miten sosiaalisten taitojen puute näkyi käyttäytymisessäsi tai millä tavalla työelämän kirjoittamattomien sääntöjen tajuamattomuus vaikutti työpanokseesi. On turha kritisoida ja nurista jälkeenpäin, jos korjaavaa palautetta ei heti anneta.

On tapauksia, joissa työntekijän sosiaalisissa ja työelämätaidoissa on ollut paljon parantamisen varaa. Turhan usein näiden puutetta käytetään kuitenkin tekosyynä sille, että oikeasti työyhteisössä ei vain jostain mystisestä syystä ole tykätty tietystä henkilöstä. Tai pyritty väistämään vastuuta, esim. lakaisemalla olemattoman perehdyttämisen maton alle ja väittämällä, että ongelmat työpaikalla johtuvat vain työntekijän huonoista sosiaalisista taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten nonverbaaali viestintä on sellaista, että sitä on todella vaikea sanoin selittää, mutta sen ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Ihminen voi pienillä eleillään viestiä ihan toista kuin mitä puhuu.

En tajua miten Näkkäläjärvi, Haavisto tai al-Taee ovat saaneet mikroviestinnällään niin paljon ääniä mitä ovat saaneet. Äänestäjien pitäisi ehkä nähdä edes videohaastattelu henkilöistä keitä ovat äänestämässä. Vaalikoneessa pitäisi olla videokuvaa henkilöstä.

Todennäköisesti ovat sosiaalisesti hyvin taitavia, joko aidosti tai osaavat esittää, toisin kuin autisti. Ihminen voi olla vaikka minkälainen pahis tai hyvis, sosiaaliset taidot ei liity siihen. 

Oon diagnosoimaton aspergernainen. Koulutusalojen ja kiinnostuksenkohteiden vuoksi mun ystäväpiireissä on tavallisempaa olla assi kuin nentti. Kuitenkin ystävät asuvat siellä ja täällä, osa ulkomailla ja yhteydenpito on lähinnä puhelimitse. Itse asun suomalaisessa pienessä kirkonkylässä, jossa saa helposti oudon ja menninkäisen maineen. Sosiaaliset kontaktit on lähinnä mt-porukkaa, joitten kokoontumisiin osa hakee kotiovelta mua kädestä pitäen mukaan ja osa taas kiusaa. Että olen joku mielenterveysyhdistyksen sisältö, että mitähän mun kanssa pitäs tehä. Kivahan se on että minäkin olen jollekin tärkeä. Olen samaan aikaan sekä heikkokuntoisimpia että vahvimpia siitä mt-porukasta.

Sosialistinen taito näkyy teatterina ja keinotteluna

Mutta sosiaalinen on aito ja autenttinen ja kaikki hyvä elämässä tulee hänelle tätä kautta.

Ihmiset eivät osaa erottaa näitä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Mitä ovat peilisolut? :0

Se on kielikuva vastavuoroisuuden aistimiskyvylle.

Eli kyvylle havaita toisen psyykkisiä tiloja.

Ei millään pahalla, mutta ettehän tekään osaa havaita Aspergerin tunnetiloja.

Tämän vuoksi vastavuoroisuus näyttäytyy mielenkiintoisena terminä, sillä tarkoitetaan eri asiaa teoriassa ja käytännössä. Oikeastihan vastavuoroisuuteen kuuluisi, että kummatkin osapuolet saisivat jotain itselleen tärkeää tai hyödyttävää, eikä vain toinen. Mutta eivät välttämättä juuri samoja asioita, vaan kullekin merkityksillisiä asioita. Jos Asperger huomioi toisten toiveen heille mielekkäästä vuorovaikutuksesta, miksi he eivät välillä palauta palvelusta ja esimerkiksi tietoisesti kannusta tai ainakin mielihyvin siedä silloin tällöin monologeja, koska tietävät aspin nauttivan siitä? Eihän vastavuoroisuus todella ole sitä, että ensin toimitaan toisen eduksi ja sitten toimitaan lisää ja jatkuvasti vain hänen etunsa huomioiden. Jos toivotaan neuroepätyypillisiltä muiden huomioimista, kuinka ei itse samalla mietitä, kuinka vastaavasti voidaan itse palauttaa palvelus toiseen suuntaan ja milloin on aika sille juuri sen vastavuoroisuuden vuoksi? Ja vielä sanotaan, että muilta puuttuu vastavuoroisuuden käsitys, kun ei sitä itseltä vaadita vaikka hyvin olisi konsepti tiedossa. Vastavuoroisuus siis ei ole sitä, että aina toimitaan, kuten sinä haluat. Vastavuoroisuus ei ole myöskään sitä, että sinä päätät mitä muut haluavat. Se on sitä, että jos saat jotain, annat vastavuoroisesti jotain. Ei niin, että muut antavat sinulle mitä pyydät ja kun vastavuoroisuuden aika tulee, sanot että hommahan toimii hyvin näin.

Olen huomannut, että neuronormaaleilla on paljon ongelmia myös keskenään tämän asian ympärillä, ei siinä auta peilisolut tai konseptintaju. Itsellä taas ei juuri ole; jos saan, varmistan ilman pyyntöä että myös annan vastaavasti. Koska se on kohtuullista. Varmistan, ettei toiselle tule pahaa mieltä siitä, että on tehnyt jotain minun takiani. Koska se on hyvä ja arvokas asia, ei itsestäänselvyys. Eikä ole mitään perustetta minun saada muita enemmän tai olla erityisasemassa, se toinen tarpeineen on ihan yhtä tärkeä kuin minäkin, riippumatta siitä eroavatko toiveemme tai tarpeemme.

Jos keskittyy hyvin paljon omiin tuntemuksiin ja tulkintoihin, se peilikin näyttää vain niiden toteutumisen tai toteutumattomuuden, muttei sitä mitä muut saattaisivat toivoa ja tarvetta miettiä tätä välillä. Ettei ole vastavuoroista se, että kaikki saavat tasapuolisesti sitä mitä itse haluaa, ellei se ole ole sitä, mitä he haluavat.

Kylään mentäessä mukaan otetaan jotain tuliaisia. Hyvä tietää mistä toinen tykkää, eli jotain herkkuja mitä voidaan yhdessä syödä tai muuta. Jos ei tiedä mistä toinen tykkää, niin sellaiset ihan perusjutut, eli joku viini (jos siis kaikki porukassa juo viiniä), Fazerin sininen tai sitten joku hienompi suklaa, toimii yleensä. Kiva voi olla myös paketti jotain erikoisempaa kahvia vaikka jostain pienestä puodista tai muuta. 

Kohteliaisuudet on kivoja. Ei liian usein, mutta aina joskus jos huomaa toisessa jotain hyvää, niin siitä voi sanoa. Kuitenkin joskus se voi vaikuttaa flirttailulta, eli kannattaa pitäytyä sellaisilla jutuissa, jotka ei ole liian henkilökohtaisia, jos ei tunne toista kunnolla. Vaikkapa kivat aurinkolasit. Läheisille ystäville voi sitten sanoa myös vaikka luonteenpiirteistä, että onpa sun kanssa kiva jutella, tai sulla on kiva nauru.

Yleensä ei kannata ottaa puheeksi politiikkaa tai muita vahvasti mielipiteitä jakavia aiheita. Tietysti ihmisillä voi olla erilaisia mielipiteitä myös leffoista tai muista myös, mutta yleensä niihin ei liity yhtä voimakkaita tunteita, eli se ei haittaa. Sellaisia turvallisia ja rentoja puheenaiheita voi miettiä ennen kuin tapaa uusia ihmisiä, jos on joskus vaikea keksiä mistä puhua. Kun kysyt ihmisiltä asioita, niin tavoitteena on oppia toisesta ja vähän muistaa, millainen tyyppi on kyseessä, ja myös antaa toiselle tilaa olla oma itsensä.

Pilotti kirjoitti:

Näin semi-autistina paras neuvoni on ehkä se että ihmisiltä täytyy usein kysyä asioita joita ei itseä kiinnosta. Esimerkiksi miten päivä on mennyt, mitä olet opiskellut, miksi valitsit juuri tämän aineen yliopistossa, onko sinulla lapsia, missä tapasit puolisosi yms.

Minun on vaikea feikata kiinnostusta näissä asioissa sosiaalisesti, sellanen asiakeskustelu sujuu paremmin joka perustuu faktaan. Kahvihuoneessa käydyt keskustelut jostain uutisesta tai tapahtumasta maailmalla on helpompaa. Silmiin ei tarvitse tuijottaa kokoajan.

Niin, ja unohdin tähän vielä mainita että usein neurotyypilliset luulevat että autistit / aspergerit eivät ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja/tai sarkasmia.

Totuus on se että moni meistä ymmärtää TÄYSIN nämä asiat, mutta meitä ei kiinnosta pelata samoilla säännöillä. "Normoja" on hauska trollata juuri sen takia kun kaikki sosiaalinen peli tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä ja pinnalliselta. Joskus heitän todella noloa läppää tai satunnaiskommentteja vain sen takia koska muitten kiusaantuminen huvittaa minua, ja ne samat tyypit luulevat etten vain ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Samoin on välillä parempi jos ihmiset työyhteisössä ehkä tiedä kuinka fiksu oikeasti on, sillä tavalla et ole uhka muille.

Sosiopaatit ja psykopaatit usein suuttuvat kun autisti näkee maskin läpi paremmin kun muut.

Tämä on itseasiassa tosi hyvä aihe, kiitos AP. Itselläni ei ole ihan samanlaista syytä sille, miksi nämä sosiaaliset tavat on joskus vähän hukassa. Itse kasvoin henkisesti väkivaltaisessa ympäristössä, ja emme viettäneet paljon aikaa sukulaisten ja muiden kanssa. Jouduin olemaan paljon yksin kotona, ja sosiaaliset tavat opin enimmäkseen kavereilta, ja se ei aina ole ihan ideaalitilanne. Eli tällaiset laajemmin hyväksytyt ja odotetut taidot on vielä vähän sellaisia, joita joudun opettelemaan. Myös vaikkapa miten ravintolassa toimitaan jne. Etikettiasioita voi opetella myös videoiden ja muiden avulla, niistä on jonkin verran ollut hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Kylään mentäessä mukaan otetaan jotain tuliaisia. Hyvä tietää mistä toinen tykkää, eli jotain herkkuja mitä voidaan yhdessä syödä tai muuta. Jos ei tiedä mistä toinen tykkää, niin sellaiset ihan perusjutut, eli joku viini (jos siis kaikki porukassa juo viiniä), Fazerin sininen tai sitten joku hienompi suklaa, toimii yleensä. Kiva voi olla myös paketti jotain erikoisempaa kahvia vaikka jostain pienestä puodista tai muuta. 

Ja vastaanottajana: riippuu tietysti vähän mikä se tuliainen on mutta yleisesti sen voi laittaa myös heti tarjolle pöytään eikä jemmata kaappiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauta olisi monelle autistivajakille todellakin ideaali paikka.

Ai 145 ÄÖ.llä? Terv. joku muu kuin ap, mutta olen high-functioning ja autismin kirjolla. 

Oisko nyt kuitenkin niinkin että 145 pinnaa saanut kirjoittaa ÄO?

Minä olen autistina luovuttanut näiden suhteen. Olen mieluummin yksin ja vihattu/pelätty kuin yritän ymmärtää miksi ei riitä että ihmiset kohtaa ihmisinä ja on peruskohtelias, vaan pitäisi jotenkin automaattisesti tietää kumartaa joitakin, valehdella päivänselvistä asioista ihan vaan ns. kohteliaisuutta vaikka lopputulos olisi suurempi harmi jne..

Onneksi olen netin välityksellä löytänyt ihmisiä jotka tietävät autismistani, ja arvostavat sen tuomia piirteitä kuten suorapuheisuutta/rehellisyyttä, ja pystyn puhumaan heille ilman yliherkkää filtteriä. Vaikka se välillä lyökin heiltä ilmat pihalle ja aiheuttaa naurunremakan, että miten kehtaan sanoa ääneen sen mitä hekin oikeastaan ajattelevat, mutta eivät ikinä uskaltaisi tai osaisi edes sanoittaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli myös mieleen että jos joku lausuu keskustelussa vaikka jonkun sanan väärin tai muuten vaan sanoo jonkun asian "väärin" jolla ei ole keskustelun pointin kannalta merkitystä, niin älä takerru siihen. Älä korjaile. Olen törmännyt asseilla tuollaiseen korjailemiseen ja muotoseikkoihin takertumiseen ja minusta se on epäkohteliasta ja rasittavaa

Tämä! Esim. joku kertoo tarinaa joka sijoittuu paikkaan X ja puhuessaan siitä heilauttaa kättään jonnekin suuntaan, niin nepsy saattaa keskeyttää tarinan sanoakseen että "keskusta on muuten tuolla suunnassa" tms. Sitten seuraa kiusallinen hiljaisuus, koska kommentti ei ole mitenkään relevantti tarinan kannalta, joka nyt on keskeytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Hymyileminen ja muista kiinnostuneisuus on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa luontainen asia. Lisäksi seurustelun on tarkoitus olla keveää, hauskaa ja rentouttavaa, ei valittamista, diagnooseista kertomista, synkkää monologia tai kyynistä ilkeilyä toisten seläntakana.

Juu, sellaista hyväpössistä tyhjännaurua jota radiossa harrastetaan. Ja jonka takia jouduin hankkimaan spotify premiumin kun ei pälli kestä kuunnella sitä paskaa.

Pilotti kirjoitti:

Pilotti kirjoitti:

Näin semi-autistina paras neuvoni on ehkä se että ihmisiltä täytyy usein kysyä asioita joita ei itseä kiinnosta. Esimerkiksi miten päivä on mennyt, mitä olet opiskellut, miksi valitsit juuri tämän aineen yliopistossa, onko sinulla lapsia, missä tapasit puolisosi yms.

Minun on vaikea feikata kiinnostusta näissä asioissa sosiaalisesti, sellanen asiakeskustelu sujuu paremmin joka perustuu faktaan. Kahvihuoneessa käydyt keskustelut jostain uutisesta tai tapahtumasta maailmalla on helpompaa. Silmiin ei tarvitse tuijottaa kokoajan.

Niin, ja unohdin tähän vielä mainita että usein neurotyypilliset luulevat että autistit / aspergerit eivät ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja/tai sarkasmia.

Totuus on se että moni meistä ymmärtää TÄYSIN nämä asiat, mutta meitä ei kiinnosta pelata samoilla säännöillä. "Normoja" on hauska trollata juuri sen takia kun kaikki sosiaalinen peli tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä ja pinnalliselta. Joskus heitän todella noloa läppää tai satunnaiskommentteja vain sen takia koska muitten kiusaantuminen huvittaa minua, ja ne samat tyypit luulevat etten vain ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Samoin on välillä parempi jos ihmiset työyhteisössä ehkä tiedä kuinka fiksu oikeasti on, sillä tavalla et ole uhka muille.

Sosiopaatit ja psykopaatit usein suuttuvat kun autisti näkee maskin läpi paremmin kun muut.

Todellisuudessa autistit on parhaita uhreja sosiopaatille, joka on taitava kameleontti. Autisti vain uskoo näkevänsä eli tulkitsee. Myös nenttien aivot aina vain tulkitsevat. Nentit saavat vain enemmän vihjeitä vuorovaikutuksessa ja sosiopaattihan osaa huijata kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

On kyllä manuaaleja, itse olen lukenut paljon sosiaalipsykologiaa sekä peruspsykologiaa. Puhut nyt vaistoihin perustuvasta sympatiasta, mutta empatia on itsessään kognitiivinen prosessi. Toisen (erilaisiin) kenkiin asettumista, tietoisesti. Ja empatian kautta on mahdollista huomioida asioita vuorovaikutuksessa, jotka eivät vaadi automaattista, vaistonvaraista vastetta. Se oikeastaan vaatii sitä, muistaa että tuo toinen ei ole minä, vaan kokee ja tuntee asiat omalla tavallaan.

Monet takertuvat taas likaa havainnointiin, jolloin omat oletukset otetaan totuutena myös toisten ajatuksista, tätä kyseenalaistamatta. Luullaan, että kaikki sitten näkyy ja havaitaan, mitä on. Esim. asenne tai tunteet. Ja jos ne eivät näy, niitä ei sitten ole. Vaikka paljon peitetään ja tässä auttaa vain päättely.

Tämä nyt liittyy enemmän neurotieteisiin. On myös affektiivinen empatia ja siinä assit on heikoilla. Ja se haittaa vuorovaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään kirjoittamattomia sääntöjä vaan aspergereiltä puuttuu kyky havaita sanatonta ilmaisua. Osin muitakin vuorovaikutusongelmia. Ei ole olemassa mitään manuaalia, josta sen oppisi. Ihminen oppii peilisolujensa avulla sosiaalisuutta, mutta autismin kirjoilla ei kaiketi peilisolut toimi samoin kuin muilla. Jo käsitys, että olisi mahdollista selittää, on absurdi. Peilisolujen kautta havainnoimme toisiamme vuorovaikutuksessa. Kun joku hymyilee, me hymyilemme automaattisesti vastaan jne. Jakaminen tuottaa ongelmia asseille. Ja dissaavat siksi sitä toisilla.

Mitä ovat peilisolut? :0

Se on kielikuva vastavuoroisuuden aistimiskyvylle.

Eli kyvylle havaita toisen psyykkisiä tiloja.

Ei millään pahalla, mutta ettehän tekään osaa havaita Aspergerin tunnetiloja.

No siksihän se vuorovaikutus tökkii ja on vajaata. Ja assihan ei halua/kaipaa silleen jakamista, mikä on erittäin tärkeää tunneyhteydelle.

Kuka ne kirjoittamattomat säännöt on alunperin kirjoittanut? ja miksi pitäisi teeskennellä muuta kuin on,jokainen taaplaa tyylillään ja eikö täällä jokainen saa olla oma persoonansa,ja jos jokin ei hyväksy toista,niin se on kunkin henkilökohtainen päänsärkynsä.olen  kyllästynyt kaikenlaiseen teeskentelyyn.

Pilotti kirjoitti:

Pilotti kirjoitti:

Näin semi-autistina paras neuvoni on ehkä se että ihmisiltä täytyy usein kysyä asioita joita ei itseä kiinnosta. Esimerkiksi miten päivä on mennyt, mitä olet opiskellut, miksi valitsit juuri tämän aineen yliopistossa, onko sinulla lapsia, missä tapasit puolisosi yms.

Minun on vaikea feikata kiinnostusta näissä asioissa sosiaalisesti, sellanen asiakeskustelu sujuu paremmin joka perustuu faktaan. Kahvihuoneessa käydyt keskustelut jostain uutisesta tai tapahtumasta maailmalla on helpompaa. Silmiin ei tarvitse tuijottaa kokoajan.

Niin, ja unohdin tähän vielä mainita että usein neurotyypilliset luulevat että autistit / aspergerit eivät ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä, vuorovaikutusta ja/tai sarkasmia.

Totuus on se että moni meistä ymmärtää TÄYSIN nämä asiat, mutta meitä ei kiinnosta pelata samoilla säännöillä. "Normoja" on hauska trollata juuri sen takia kun kaikki sosiaalinen peli tuntuu niin tyhjänpäiväiseltä ja pinnalliselta. Joskus heitän todella noloa läppää tai satunnaiskommentteja vain sen takia koska muitten kiusaantuminen huvittaa minua, ja ne samat tyypit luulevat etten vain ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Samoin on välillä parempi jos ihmiset työyhteisössä ehkä tiedä kuinka fiksu oikeasti on, sillä tavalla et ole uhka muille.

Sosiopaatit ja psykopaatit usein suuttuvat kun autisti näkee maskin läpi paremmin kun muut.

Kappas, itse teen juuri tuota samaa. Eli trollailen sarkasmikommentteihin. Se on vähän kuin nostaisi sarkasmin potenssiin kaksi. Neurotyypilliset eivät sitä ymmärrä ja pitävät vaan tyhmänä.