Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Julkisilla paikoilla ei saa juosta alasti, laulaa "Minä pissaan, minä kakkaan" tai heitellä koiran kakkoja ihmisten päälle, niin kuin Makkosen Henna tekee.

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Olen kyllä enemmän asioihin orientoitunut kuin ihmisiin. Olen kuitenkin kohtelias mutta en jaksa lätistä jonnin joutavia kovinkaan kauaa. Varsinkin jos se menee yksipuoleiseksi jorinaksi toisen osapuolen osalta. Omista asioistani en juuri tykkää jutella.

Ongelmana on se että joudun usein tölvityksi ja juoruilun kohteeksi. Miksi haluaisin ollakaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Hyville ihmisille olen ystävällinen ja heitä arvostan mutta saattaa olla että jollen jostakin tykkää tai häntä arvosta niin se saattaa näkyä kasvoiltani kun en osaa sitä mitenkään peitelläkään koska en ole tekopyhä. Mielistellä en tykkää. Arvostan niitä joita arvostan mutta turhan päiväinen toisen mielistely on karseaa näyttelemistä eikä se tule mulla sydämestä.

Ymmärrän että on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista.

Pakko kysyä, että kertokaa miksi tämä sai alapeukkuja? Syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.

Sori siitä ja mene hoitoon!

Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.

No sieltähän se tuli! Minulle on myös Asperger huutanut suuttuessaan, että olen teeskentelijä ja esiintyjä, sieluton paska, perseennuolija, hyväksikäyttäjä ja mielistelijä! Oli viimeinen kerta kun yritin selittää sosiaalisia sääntöjä.

Olen huomannut, että joillekin AS-henkilöille on vaikeaa ymmärtää sitä, että monet neurotyypilliset haluavat aidosti huomioida toisia ja heille eläytyminen keskusteluissa esimerkiksi äänenpainojen ja ilmeiden kautta tulee luonnostaan. Se ei siis ole mitään mielistelyä, teatteria tai teeskentelyä vaan heidän normaali tapansa kommunikoida. Sama silmiin katsomisen kanssa. Eivät neurotyypilliset katso silmiin siksi, että heidän "täytyy" vaan että he kokevat saavansa sitä kautta yhteyden toiseen ihmiseen.

Tähän täytyy hieman neuroepätyypillisenä sanoa, että myös me haluamme aidosti huomioida toisia, eli tahtotila on sama. Mutta koska koemme tilanteet eri tavoin, on vaikea mielikuvitella, mikä luo erilaiselle hyväksytyksi tai kuulluksi tulemisen kokemuksen. Koska yritämme antaa toiselle sitä mikä itselle toimii. On helppo olla huomaavainen samankaltaisten kesken, koska teet toiselle sen, mitä itse toivoisit. Erilaisten kesken tämä lainalaisuus ei enää toimikaan kovin automaattisesti ja alkaa vaatia kognitiivista empatiaa.

Eli aidosta halusta ja tahtotilasta kun puhutaan, kumpi oikeasti kovemmin haluaa huomioida toista, se jolle se on helppoa eikä vaadi kummempia, vai se joka hankkii erikseen taitoja ja näkee vaivaa ottaakseen toiset huomioon. Yhtään maskaavat neuroepätyypilliset tekevät jälkimmäistä. He näkevät todellakin vaivan olla kiinnostuneita muiden preferensseistä, yrittävät tasoittaa erojen tuomaa kärsimystä ja haluavat kovasti huomioida toiset. Näkevät vaivaa yli oman luonnollisen tavan toimia. Silloinkin kun tulee virheitä tai ei aina onnistu, kaiken muun ajan on tehty aktiivisia toimia ja joustamista, huomioimista, ennakointia ym. Pyritty ottamaan huomioon erilaisten näkökulma.

Miettikääpä kohdallanne tällainen skenaario, jossa valtaosa muista olisi aspergereita. Joka päivä joutuisitte asettamaan käytöksenne siihen sopimaan, eikä olisi enemmistön valtaa kiukutella "huonosta käytöksestä". Omanne olisi sitä. Joka päivä, kaikkialla. Ja mietitään sitten uudestaan, onko linjassaan mitä vaaditaan muilta ja itseltä.

Lisäisin vielä, että tämän huomioimisen taidon saavuttaneet neuroepätyypilliset ovat lopulta huomioivampia kuin perustyypit. Koska se on mielessä jokaisessa tilanteessa, ei vain silloin kun tulee itsestään, luonnostaan. Jolloin voi jäädä toteutumatta silloin, kun ei tule. Eli vaikka sen jonkun erilaisen kanssa. Kun haluat ottaa muut huomioon niin paljon, että muutat käytöstäsi, onnistuu se sitten kyllä ihan kenen kanssa vain. Samanlaisen, erilaisen, ihan minkälaisen vaan. Koska se on ajatus, jolla kanssakäymiseen lähdetään - ota huomioon. Tässä vaiheessa sitten tulee loukkaantumista, jos muut eivät palauta palvelusta tai jopa väittävät, ettei muiden tunteet kiinnosta. Silleen, oletko tosissasi?

Normaali ihminen, jos yrität kaikkesi ottaa huomioon myös erilaiset ihmiset, olet oikeutettu toivomaan tässä vastavuoroisuutta muilta. Jos et, on tekopyhää puhua huomioimisesta, et siihen itse kykene. Koska se on vasta sitä oikeaa halua toteuttaa se asia, voimia säästelemättä. Ja sitä pyydät muilta.

Hear, hear! Bravo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.

Sori siitä ja mene hoitoon!

Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.

Kaikkien elämä on oikeasti teatteria. Et sinäkään ole töissä samanlainen kuin kotona, vaan vedät työnaamarin päähän ja esität työrooliasi. Kotona taas olet eri ihminen kuin töissä, samoin harrastuksissa olet taas ihan eri kuin todellisuudessa. Minä olen asiakaspalvelussa, kyllä olen kohtelias ja juttelen asiakkaiden kanssa, toisten kanssa enemmänkin kun ollaan tutuksi tulleita, todellisuudessa en välitä ihmisistä vaan voisin elää erakkona jossain kaukana kaikesta.

Miksi mun pitäisi ymmärtää porukkaa joka ignooraa ja kiusaa? Miksi niitä pitäisi mielistellä ja ylistää jos heitä halveksuu mielessään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Olen kyllä enemmän asioihin orientoitunut kuin ihmisiin. Olen kuitenkin kohtelias mutta en jaksa lätistä jonnin joutavia kovinkaan kauaa. Varsinkin jos se menee yksipuoleiseksi jorinaksi toisen osapuolen osalta. Omista asioistani en juuri tykkää jutella.

Ongelmana on se että joudun usein tölvityksi ja juoruilun kohteeksi. Miksi haluaisin ollakaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Hyville ihmisille olen ystävällinen ja heitä arvostan mutta saattaa olla että jollen jostakin tykkää tai häntä arvosta niin se saattaa näkyä kasvoiltani kun en osaa sitä mitenkään peitelläkään koska en ole tekopyhä. Mielistellä en tykkää. Arvostan niitä joita arvostan mutta turhan päiväinen toisen mielistely on karseaa näyttelemistä eikä se tule mulla sydämestä.

Ymmärrän että on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista.

Pakko kysyä, että kertokaa miksi tämä sai alapeukkuja? Syy?

Ei ne koskaan kerro.ä kerron: koska olet (heidän mielestään) kapinallinen etkä pysy asseille kuuluvassa ruodussa. Hyvä assi on sellainen, joka ymmärtää olevansa alempiarboinen ja edellyttää kehittymistä edes ali-nentin tasolle.

Henk koht komppaan sua täysin ja olen itse myös 'pää pystyssä ja lippu korkealla' as.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi jos juttelee jostain asiasta, niin ei kannata keskeyttää aihetta ja alkaa kiinnittää johonkin muuhun asiaan liittymättömään (itseään kiinnostavaan) seikkaan suurta huomiota ja unohtaa se alkuperäinen jutun aihe. Se hämmentää ja ärsyttää.

Kuten esim. kun puhutaan vaikka pihalla jostain yleisestä, niin äkkiä as-piirteinen huomaa oksalla linnun ja alkaa miettiä kesken jutun ääneen mikähän lintu tuo on, on ehkä lehtosirkkunen, ei, ei olekaan kun on keltainen nokka, taitaa olla luhtakerttunen, ei sillä ei ole siivissä mustaa, luulen, että on leppälintunen. Se on sellainen laji, että viihtyy juuri tälläisellä alueella...ja linnuista jaaritteleleminen vain jatkuu.

No ehkä assin mielestä siinä pihalla on jaariteltu jostain paljon typerämmästä.

Linnut on aiheena ihan ok, jos epävirallisesti ollaan pihaparlamentissa.

Kumma kun nentit ei tajua, miten tylsiä _heidän_ puheenaiheensa usein ovat.

Ei kesken muiden jutustelun. Eikä pikkutarkkaa loputonta jaarittelua.

Jos kukaan muu ei ole kiinnostunut aiheesta niin pikkutarkasti.

Joku raja. Ja katsoa hiukan muiden ilmeitä.

Ihan oikeasti nyt! Tosi moni Asperger on käytännössä kasvosokea, eikä ainakaan tunnista ilmeitä ja osaa yhdistää niitä tunnetiloihin! Miten helvetissä voi silloin *katsoa hieman muiden ilmeitä*? Käsittämättömiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä autismista! Minä hätkähdän ihan oikeasti vasta siinä kohtaa, kun ihminen parkuu/nauraa ääneen! Silloinkin mietin että mitähän kettua nyt 🤔

Nyt heitit pahan. Omalle pojalle näitä selittäessä tajuaakin kuinka älyttömästi niitä kirjoittamattomia sääntöjä on.

Minusta nykyään aika moni ymmärtää neurokirjoa sen verran, että kyllä voi kysyä toiselta jos yhtään tuntuu, että nyt ei menny ihan oikein. Voi vaan sanoa, että mulla on kuule joskus hankaluuksia hahmottaa sosiaalisia normeja/kirjoittamattomia sääntöjä, että teinkö nyt jotain hassua? Kyllä ihmiset kertoo ja sillä lailla saat rakennettua sitä datapankkia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät läheskään aina tarkoita sitä mitä sanovat. Esim kohteliaisuudesta voidaan sanoa, että pitäisi soitella tai kyläillä vaikka oikeasti se ei kiinnosta.

Tai sitten ihmiset eivät sano sitä mitä haluavat. Esim vaimo voi kertoa miehelleen, miten jokin asia on aivan sama. Vaikka oikeasti sillä on merkitystä...

Näissä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa äänenpainot, ilmeet ja elekieli ovat keskeisessä roolissa.

Ei se ole kauhean monimutkaistakaan

1. Nainen haluaa aina kuulla olevansa kaunis

2. Samoin haluaa aina olla hyvin kohdeltu

Ja nainen haluaa saada turvaa pesälleen.

3. Mies haluaa aina saada nostetta sille mitä omistaa ja tekee

4. Mieskin haluaa että sanotaan komeaksi edes "sitä"

5. Mies haluaa olla huomioitu teoillaan ja arvostettu ei rahoittaja pelkästään.

Siis vaikka nainen kysyisi olenan susta ruma vastaa rehellisesti älä ikinä sano sitä hänelle

Vaikka nainen pyytämällä pyytäisi että jätät hänet huonoon paikkaan missä vaan älä ikinä tee sitä. Hön jättää sinut heti.

Ja vaikka mies olisi kuinka köyhä tai työtön älä ikinä tee siitä asiaa

Ja vaikka mies haukkuisi itseään ja avujaan älä ikinä mene mukaan äläkä varsinkaan naura asialle, tai julista mitään hänen asioitaan siten ääneen missään muille!

Sitävastoin korosta miehen pätevyyttä kyvykkyyttä ja omaisuutta !

Nämä ovat tärkeimmät asiat osata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sovitaan tapaaminen, niin olisi hyvä ilmoittaa hyvissä ajoin jos tietää myöhästyvänsä.

Kun puhut jostain asiasta, muista että keskusteluun tarvitaan vähintään 2. Eli älä pidä monologia, ja jos huomaat että toinen ei kommentoi jotain sinun mielestäni mielenkiintoista asiaa juurikaan, niin vaihda aihetta.

Voih, niitä monologeja pitävät intomieliset, ekstrovertit nentit!

Usein nämä kuitenkin kaipaavat myös toisen mielipidettä tai kommenttia asiaan. Ja huomaavat lopettaa kun eivät saa kiinnostumaan tai kommentoimaan. Esitelmä on jotenkin kuitenkin eläväistä tai on eloisa tai sisältää hauskoja esimerkkejä. Heille voi vihjata, esimerkiksi huumorin kautta, että voi jo lopettaa.

As-piirteisten monologit ovat yleensä monotinisia ja puuduttavia.

Heitä ei häiritse vaikka toinen ei kommentoi tai näyttää ilmeellään ettei kiinnosta tai pitkästyvät. Nämä merkit menevät usein ohi esitelmijöitsijältä.

Ja se, että vaikka vihjaa, että voisi jo lopettaa eivät pysty lopettamaan. Huumorista ei ole siihen apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi jos juttelee jostain asiasta, niin ei kannata keskeyttää aihetta ja alkaa kiinnittää johonkin muuhun asiaan liittymättömään (itseään kiinnostavaan) seikkaan suurta huomiota ja unohtaa se alkuperäinen jutun aihe. Se hämmentää ja ärsyttää.

Kuten esim. kun puhutaan vaikka pihalla jostain yleisestä, niin äkkiä as-piirteinen huomaa oksalla linnun ja alkaa miettiä kesken jutun ääneen mikähän lintu tuo on, on ehkä lehtosirkkunen, ei, ei olekaan kun on keltainen nokka, taitaa olla luhtakerttunen, ei sillä ei ole siivissä mustaa, luulen, että on leppälintunen. Se on sellainen laji, että viihtyy juuri tälläisellä alueella...ja linnuista jaaritteleleminen vain jatkuu.

No ehkä assin mielestä siinä pihalla on jaariteltu jostain paljon typerämmästä.

Linnut on aiheena ihan ok, jos epävirallisesti ollaan pihaparlamentissa.

Kumma kun nentit ei tajua, miten tylsiä _heidän_ puheenaiheensa usein ovat.

Ei kesken muiden jutustelun. Eikä pikkutarkkaa loputonta jaarittelua.

Jos kukaan muu ei ole kiinnostunut aiheesta niin pikkutarkasti.

Joku raja. Ja katsoa hiukan muiden ilmeitä.

Ihan oikeasti nyt! Tosi moni Asperger on käytännössä kasvosokea, eikä ainakaan tunnista ilmeitä ja osaa yhdistää niitä tunnetiloihin! Miten helvetissä voi silloin *katsoa hieman muiden ilmeitä*? Käsittämättömiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä autismista! Minä hätkähdän ihan oikeasti vasta siinä kohtaa, kun ihminen parkuu/nauraa ääneen! Silloinkin mietin että mitähän kettua nyt 🤔

No, jo aiempaankin samantyyppiseen viitaten. Miten silloin kenenkään täällä kannattaa antaa ohjeita kun ohjeet ovat juuri noita vastaavia. Sillehän ei voi mitään, että kasvojen ilmeet ovat tärkeitä sanallisen kommunikoinnin lisäksi, se on tosiasia.

Kun ette niitä neuvoja ja tosiasioita pysty sitten ottamaan vastaan saati noudattamaan?

Mitä sille mahdamme?

Kyllä sinun on vaan parasta kertoa kaikille diagnoosista, niin laajasti kuin mahdollista. Et onnistu teeskentelemään normaalia, luulen, että se vaan pahentaa asiaa ja vaikutat vielä oudommalta muiden silmissä.

Nyt yrität mukautua muiden muottiin, johon et mahdu, kuten itsekin sanoit. Anna muiden mukautua sinun muottiisi, se on sinulle helpompaa. Sitä paitsi myös reilumpaa. Ns. normaali kykenee helpommin mukautumaan aspergeriin kuin toisin päin. Siis noin oletusarvoisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös esimerkiksi jos juttelee jostain asiasta, niin ei kannata keskeyttää aihetta ja alkaa kiinnittää johonkin muuhun asiaan liittymättömään (itseään kiinnostavaan) seikkaan suurta huomiota ja unohtaa se alkuperäinen jutun aihe. Se hämmentää ja ärsyttää.

Kuten esim. kun puhutaan vaikka pihalla jostain yleisestä, niin äkkiä as-piirteinen huomaa oksalla linnun ja alkaa miettiä kesken jutun ääneen mikähän lintu tuo on, on ehkä lehtosirkkunen, ei, ei olekaan kun on keltainen nokka, taitaa olla luhtakerttunen, ei sillä ei ole siivissä mustaa, luulen, että on leppälintunen. Se on sellainen laji, että viihtyy juuri tälläisellä alueella...ja linnuista jaaritteleleminen vain jatkuu.

No ehkä assin mielestä siinä pihalla on jaariteltu jostain paljon typerämmästä.

Linnut on aiheena ihan ok, jos epävirallisesti ollaan pihaparlamentissa.

Kumma kun nentit ei tajua, miten tylsiä _heidän_ puheenaiheensa usein ovat.

Ei kesken muiden jutustelun. Eikä pikkutarkkaa loputonta jaarittelua.

Jos kukaan muu ei ole kiinnostunut aiheesta niin pikkutarkasti.

Joku raja. Ja katsoa hiukan muiden ilmeitä.

Ihan oikeasti nyt! Tosi moni Asperger on käytännössä kasvosokea, eikä ainakaan tunnista ilmeitä ja osaa yhdistää niitä tunnetiloihin! Miten helvetissä voi silloin *katsoa hieman muiden ilmeitä*? Käsittämättömiä neuvoja ihmisiltä, joilla ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä autismista! Minä hätkähdän ihan oikeasti vasta siinä kohtaa, kun ihminen parkuu/nauraa ääneen! Silloinkin mietin että mitähän kettua nyt 🤔

Tässä tapauksessa emme silloin voi neuvoillamme auttaa.

Mutta kun neuvoja pyydettiin, emme varsinaisesti pysty ajattelemaan kaikkia as-tapauksia.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sovitaan tapaaminen, niin olisi hyvä ilmoittaa hyvissä ajoin jos tietää myöhästyvänsä.

Kun puhut jostain asiasta, muista että keskusteluun tarvitaan vähintään 2. Eli älä pidä monologia, ja jos huomaat että toinen ei kommentoi jotain sinun mielestäni mielenkiintoista asiaa juurikaan, niin vaihda aihetta.

Voih, niitä monologeja pitävät intomieliset, ekstrovertit nentit!

Usein nämä kuitenkin kaipaavat myös toisen mielipidettä tai kommenttia asiaan. Ja huomaavat lopettaa kun eivät saa kiinnostumaan tai kommentoimaan. Esitelmä on jotenkin kuitenkin eläväistä tai on eloisa tai sisältää hauskoja esimerkkejä. Heille voi vihjata, esimerkiksi huumorin kautta, että voi jo lopettaa.

As-piirteisten monologit ovat yleensä monotinisia ja puuduttavia.

Heitä ei häiritse vaikka toinen ei kommentoi tai näyttää ilmeellään ettei kiinnosta tai pitkästyvät. Nämä merkit menevät usein ohi esitelmijöitsijältä.

Ja se, että vaikka vihjaa, että voisi jo lopettaa eivät pysty lopettamaan. Huumorista ei ole siihen apua.

Läheiseni oli selostanut kysyjälle 2 päivää ydinvoimaloiden tekniikoiden eroja. Kysyjä kyseli, että millä tän selostuksen saa nyt loppumaan.

Itselläni on muu neuroepätyypillisyys, mutta silti vähän samanlaista taipumusta. Myöskin jaksan kuunnella pitkääkin selostusta, jos opin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Julkisilla paikoilla ei saa juosta alasti, laulaa "Minä pissaan, minä kakkaan" tai heitellä koiran kakkoja ihmisten päälle, niin kuin Makkosen Henna tekee.

H ei olekaan asperger vaan lähellä kehitysvammaista äo:n puolesta ja ilmeisesti jokin persoonallisuushäiriö tai psykoottisuutta vielä siihen päälle. Ei sotketa häntä tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinun on vaan parasta kertoa kaikille diagnoosista, niin laajasti kuin mahdollista. Et onnistu teeskentelemään normaalia, luulen, että se vaan pahentaa asiaa ja vaikutat vielä oudommalta muiden silmissä.

Nyt yrität mukautua muiden muottiin, johon et mahdu, kuten itsekin sanoit. Anna muiden mukautua sinun muottiisi, se on sinulle helpompaa. Sitä paitsi myös reilumpaa. Ns. normaali kykenee helpommin mukautumaan aspergeriin kuin toisin päin. Siis noin oletusarvoisesti. 

Sinäkin tyrkytät sitä mallia että jos sattuu olemaan ns. normaali niin siitä hyvästä sietää kannatella niitä vähemmälle jääneitä. 

puolityypillinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolityypillinen kirjoitti:

"En myöskään ole kertonut edes perheelleni diagnoosistani eli en oikein voi lopettaa maskaamista."

Jos pystyt maskaamaan, niin et sinä ihan pihalla ole.

Diagnoosilla itselläänhän ei tässä tapauksessa ole merkitystä, koska kyse ei ole varsinaisesta sairaudesta vaan pysyvästä persoonallisuuden piirteestä. Perheesi varmasti tietää jo millainen persoona olet. Sen sijaan uusiin ihmisiin tutustuessasi, esim. mennessäsi uuteen työ-tai opiskelupaikkaan, sinun kannattaa mainita asiasta. Muut ymmärtävät silloin käytöstäsi ja reaktioitasi paremmin. Riittää, kun kerrot asiasta kerran. Ihmiset muistavat kyllä. Sen sijaan en suosittele käyttämään diagnoosia selityksenä aina, kun sinulle sattuu jokin kömmähdys. Niitä sattuu ns.neurotyypillisillekin.

Jotenkin esität asian aivan kuin syrjintää ja ennakkoluuloja ei olisi olemassa ja niillä ei olisi todellisia seurauksia ihmisille. Tätä voi ehkä olla ajattelematta vain, jos ei ole sitä kohdannut.

Siis miten? Enhän minä ota kommentissani kantaa syrjintään mitenkään. Kommenttini on pelkkä käytännön neuvo ja rohkaisuksi tarkoitettu ap:lle. Syrjintää aivan varmasti on eikä siihen auta mitkään temput, sillä ongelma on syrjijöissä ja syrjivää käytöstä suoraan JA epäsuorasti tukevissa rakenteissa. Minusta tämä nyt kuitenkin on ihan eri aihe kuin aspergerin selviytymysstrategia. Tietysti aspergerille voi käydä se sama kuin muillekin eli hän päätyy yhteisöön, jonka kulttuuriin kyykytys kuuluu. Useimpiinhan se Suomessa kuuluu. Siellä valikoidaan aina joku kohteeksi ja kaikki vähänkin tavanomaisesta poikkeava kelpaa yleensä. Ja jos sellaista ei ole, niin valitaan joku, yleensä uusin ja kun riittävästi kyykytetään, niin kyllähän sitä alkaa tavanomaisesta poiketa. Tätä mieltä minä olen syrjinnästä.

Syrjintä voi alkaa niin että joku tekee YHDEN AINOAN VIRHEEN. Esim stressattuna laukoo

Isolle egolle asioita livenä tai netissä.

Sitten tämä iso yhteiskuntavaikuttamisten ylikomissaari ottaa targetikseen virheen tekijän koko arsenaalinsa voimin

Eikä ollenkaan ota anreeksipyyntöä vastaan ei edes anna mahdollisuutta sopia eikä halua tavata. Vaan alkaa kavereineen antaa takaisin ja kostaa ja tehdä

Kuten eräs poliitikko sanoi: tehdä pientä jäynää - lue kiusata-

Kohdettaan

Ja koska tyypillä on valtaa hön saa tuhat muuta kostamaan puolestaan jotka kakki alkavat vihata ja maalittaa.

Alunperin varsin pienestä sanasta kuten vaikkapa rytzä tulee jättikokoinen syrjinnän kohteen ajo kaikesta alas.

Nyt kun kaikki rytzittelevät onkin kinkkinen tilanne kun sekään ei enää oikeuta maalittamiseen sille kohteelle. On siis julistettava hänet ihan kokonaan pahaksi koska

Alkuperäisen loukkaantuneen ego on suuri!

Näin pienestä väärästä ja kösittelemättömästä sanasta tulee koko yhteiskuntaa repivä asia

Joka jakaa ns muka hyvät ihmiset ns pahoista

Ja isoegoinen kuuluu taatusti ns hyviin mielellään

Vaikka ei ole yhtään sen parempi vaan isoegousempi jolla on röyhkeyttä ottaa koko valta!

Nöin on yhä useampi ajettu nurkkiin ja yhä harvempi vallassa.

Syrjäytyminen on tällätavoin nouseva ja nopeasti levivä koska mitään asioita ei selvitetä vaan sysätäön pois silmistä! Ongelma on isoegousen siinä kuin nimittelemänsä vihapuhujan.

Lähtökohtaisesti jos joku haluaa pyytää anteeksi se pitäisi tavata ja keskustella koko asia! Ei se isoegoinen ole sen enempää virheetön kuin virheentekijä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri ymmärrä sosiaalisia sääntöjä. Olen kyllä enemmän asioihin orientoitunut kuin ihmisiin. Olen kuitenkin kohtelias mutta en jaksa lätistä jonnin joutavia kovinkaan kauaa. Varsinkin jos se menee yksipuoleiseksi jorinaksi toisen osapuolen osalta. Omista asioistani en juuri tykkää jutella.

Ongelmana on se että joudun usein tölvityksi ja juoruilun kohteeksi. Miksi haluaisin ollakaan sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä? Hyville ihmisille olen ystävällinen ja heitä arvostan mutta saattaa olla että jollen jostakin tykkää tai häntä arvosta niin se saattaa näkyä kasvoiltani kun en osaa sitä mitenkään peitelläkään koska en ole tekopyhä. Mielistellä en tykkää. Arvostan niitä joita arvostan mutta turhan päiväinen toisen mielistely on karseaa näyttelemistä eikä se tule mulla sydämestä.

Ymmärrän että on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista.

Pakko kysyä, että kertokaa miksi tämä sai alapeukkuja? Syy?

Joku vihaa autisteja.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Tämä on kyllä hyvä neuvo, sillä itsellä tosi paha "resting bitch face" ja näytän vihaiselta, vaikka en sellainen olekaan. Mutta kun viritän hymyn kasvoille esim. asiakaspalvelutilanteessa, niin 😊kaikilla on parempi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.

Sori siitä ja mene hoitoon!

Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.

Kaikkien elämä on oikeasti teatteria. Et sinäkään ole töissä samanlainen kuin kotona, vaan vedät työnaamarin päähän ja esität työrooliasi. Kotona taas olet eri ihminen kuin töissä, samoin harrastuksissa olet taas ihan eri kuin todellisuudessa. Minä olen asiakaspalvelussa, kyllä olen kohtelias ja juttelen asiakkaiden kanssa, toisten kanssa enemmänkin kun ollaan tutuksi tulleita, todellisuudessa en välitä ihmisistä vaan voisin elää erakkona jossain kaukana kaikesta.

Minä olen nepsy ja mun naamasta kyllä näkee, kun joku tyyppi ketuttaa. Silti olen pärjännyt ihmeen hyvin asiakaspalveluhommissa. En jaksaisi päivittäistä teatteria.