Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Roope Lipasti: kirjojen kuuntelu ei ole lukemista
19.09.2023 |
Kolumnissaan Lipasti painottaa, että kuuntelu ja lukeminen ovat eri asioita pohtii pohtii että mahtaako lukeminen enää kannattaa jos lukemisen sijaan vain kuunnellaan kirjoja: https://yle.fi/a/74-20048454
Ja huomiona se, että jos joku haluaa lukea kirjansa ja ottaa niteen fyysisenä käteen niin se ei tee tästä taantumuksellista ja kehityksen vastaista jos suosii sitä äänikirjoja sen sijaan.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
pistekirjoitus-kirjojakin on
Onko kuulorajoitteisille omat pistekirjoitus-äänilevynsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin tosi ennakkoluuloinen ja tuomitseva aiemmin. Nykyään luen eli kuuntelen äänikirjoja. Ei niissä ole mitään eroa paperikirjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Opin lukemaan visuaalisesti ennen kuin menin kouluun. Tosin ihan pienenä 2-3 vuotiaana luin erään satukirjan ulkoa suvulle. Olin oppinut sen ulkoa kuuntelemalla, niin pienenä en vielä osannut lukea. Onko minussa siis jokin vialla? Mitä Lipasti sanoo tähän?
Kylläpä minä nyt olenkin niin viallinen. Voi kauheaa.
t. muusikko
No sinä kyllä suoraan sanottuna vaikutat aika pahastikin vialliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Opin lukemaan visuaalisesti ennen kuin menin kouluun. Tosin ihan pienenä 2-3 vuotiaana luin erään satukirjan ulkoa suvulle. Olin oppinut sen ulkoa kuuntelemalla, niin pienenä en vielä osannut lukea. Onko minussa siis jokin vialla? Mitä Lipasti sanoo tähän?
Kylläpä minä nyt olenkin niin viallinen. Voi kauheaa.
t. muusikko
No sinä kyllä suoraan sanottuna vaikutat aika pahastikin vialliselta.
Voi sitä empatian määrää, jonka saavuttaa paperikirjoja lukemalla!
Olen muutamia ilmaisia viikkoja kokeillut erinäisiä äänikirjapalveluja ja ei vaan ole minun juttu.
Jotenkin sitä ei pysty keskittymään niin että vain esim. makaisi ja kuuntelisi vaan se menee pelkäksi taustahälyksi.
Musiikki on itsellä sama, kyllä jonkun itselle uuden, erityisen kiintoisan levyn kuuntelee mitään muuta tekemättä, mutta muuten musiikki on minulla aina "taustalla", ei se pääasiallinen asia.
Äänikirjoja kokeillessa unohdin myös paljon helpommin mihin viimeksi jäin, kirjojen kanssa minulla tätä esiintyy harvoin vaikka jäisikin kirja esim. kahdeksi viikoksi kesken.
No, jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki käy niin paperiset kuin äänikirjatkin, e-kirjoja luen töissä. Äänikirjat ei kylläkään ole lukemista vaan kuuntelua.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin tosi ennakkoluuloinen ja tuomitseva aiemmin. Nykyään luen eli kuuntelen äänikirjoja. Ei niissä ole mitään eroa paperikirjoihin.
Eli et lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset ja lukihäiriöiset eivät pysty kokemaan kirjoja oikein, jos ovat "vain" kuunnelleet? Onko lapsille ääneen lukeminenkin sitten ihan turhaa, koska vasta itse luettuna kirjat ovat oikein koettuja?
Tuostahan aloituksessa ei ollut kysymys. Luetun ymmärtäminen on taito sinällään.
Kannattaa nyt lukea enemmän niitä paperikirjoja, kun ette millään vieläkään tunnu yksinkertaista asiaa ymmärtävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkähän vuoksi äänikirjojen ystävät ovat niin hirmuisen sitkeästi sitä mieltä, että kuunteleminen on lukemista?
Jokainen osaa kuunnella, mutta lukemisen taito on opeteltava.
Vierailija kirjoitti:
Roope on kyllä oikeassa - lukeminen on aivan eri juttu kuin kuunteleminen. Kirjan kokee ihan eri tavalla, kun sen lukee itse ja pitelee sitä fyysistä kirjaa käsissään. Silti nykyään kuuntelen kirjoja enemmän kuin luen - kirjat ovat hyvä lenkkikaveri, ja autoillessakin mieluummin kuuntelee kirjaa kuin lukee :D
Illalla nojatuolissa taas on ihana vaipua kirjojen maailmaan itse lukien - siinä ei sen palkatun lukijan ääni pääse vaikuttamaan omiin mielikuviin ja tunnelmiin.
Tämä oli hienosti sanottu! Kummallekin on tosiaan aikansa ja paikkansa, eikä kumpikaan tee toista tarpeettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja valitaan silloin, kun halutaan syystä tai toisesta päästä helpommalla. Kuunteleminen on paljon helpompaa kuin lukeminen. Sama asia ne eivät tietenkään ole.
Ei kuunteleminen ole kaikille helppoa. Mun on vaikea kuunnella, kun en saa puheesta kiinni. Se soljuu eteenpäin omassa tahdissaan. Äänikirjan voi sentään pysäyttää ja sitä voi kelata, mutta se on paljon vaikeampaa kuin kirjaa lukiessa. Kirja pysähtyy, kun mä pysähdyn. Kirjasta voin lukea saman kappaleen tai lauseen useita kertoja ilman, että minun tarvitsee tehdä muuta kuin vaihtaa silmän asentoa ja mahdollisesti kääntää sivua. Voin pysähtyä pohtimaan lauseen merkitystä tai sen kauneutta.
Kirja ja minä olemme lukiessa yhtä. Äänikirja menee menojaan täysin minusta välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit keskustelemassa lukemisesta. En todellakaan lue fyysisiä kirjoja enää. Olen niitä lukenut tarpeeksi. Nyt pystyn kuuntelemaan saman paskan työaikana ja saamaan siitä vielä rahaa. Kuunteleminen kannattaa aina.
Mistä sinä siis saat rahaa?
En ole edellinen, mutta kuuntelen työaikana äänikirjoja.
Työni on yksinäistä ja tänäänkin olen kuunnellut reilun parin tunnin ajan työn ohessa Vuosi keskiajan Suomessa -kirjaa, joka on mielenkiintoinen tieto- ja historiakirja. Kädet ja jalat tekevät töitä, silmäni näkevät mitä teen ja korvani kuuntelevat. Kuuntelen kirjat x1,9 nopeudella, koska se tuntuu olevan minulle sopiva nopeus ja kirjat ovat lähinnä tietokirjoja ja olen löytänyt äänikirjojen kautta ihan älyttömän paljon todella mielenkiintoista kuunneltavaa ja kirjoja, joita en olisi ikipäivänä löytänyt kirjastosta.
Saan tästä huvista siis normaalin tuntiliksani ja se ei ole kovin matala.
Kuuntelin muutaman vuoden töitä tehdessäni spotifyltä musiikkia, mutta jossakin vaiheessa musiikki alkoi enemmänkin ärsyttämään, kuin viihdyttämään. Kuuntelen äänikirjoja myös silloin, kun ajelen yksin mökille kolmen tunnin matkan päähän. Olen saanut tästä huvista hyötyä todella paljon ja oppinut paljon kaikesta sellaisesta, mistä en olisi muistanut ja ehtinyt muuten tietoa etsiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Boomerit keskustelemassa lukemisesta. En todellakaan lue fyysisiä kirjoja enää. Olen niitä lukenut tarpeeksi. Nyt pystyn kuuntelemaan saman paskan työaikana ja saamaan siitä vielä rahaa. Kuunteleminen kannattaa aina.
Boomerihullu iski taas, huoh! 😈
Vierailija kirjoitti:
No eihän se olekaan. Se on kirjojen kuuntelemista.
Ja on noissa se ero, että äänikirjoja voit tosiaan pitää taustalla (autoa ajaessa, töissä, siivotessa) kun taas perinteinen lukeminen vaatii sen pelkkään kirjaan keskittymisen. Totta kai nämä ovat aivojen näkökulmasta erilaisia asioista.
Väitän, että en ole ainut ihminen maailmassa, jonka ajatus saattaa harhailla myös lukeissa. Ja sitten palaan takaisin. Samoin teenä äänikirjojen kohdalla.
Molempia kulutan. Niin painettuja, kuin kuunneltuja kirjoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit keskustelemassa lukemisesta. En todellakaan lue fyysisiä kirjoja enää. Olen niitä lukenut tarpeeksi. Nyt pystyn kuuntelemaan saman paskan työaikana ja saamaan siitä vielä rahaa. Kuunteleminen kannattaa aina.
Mistä sinä siis saat rahaa?
En ole edellinen, mutta kuuntelen työaikana äänikirjoja.
Työni on yksinäistä ja tänäänkin olen kuunnellut reilun parin tunnin ajan työn ohessa Vuosi keskiajan Suomessa -kirjaa, joka on mielenkiintoinen tieto- ja historiakirja. Kädet ja jalat tekevät töitä, silmäni näkevät mitä teen ja korvani kuuntelevat. Kuuntelen kirjat x1,9 nopeudella, koska se tuntuu olevan minulle sopiva nopeus ja kirjat ovat lähinnä tietokirjoja ja olen löytänyt äänikirjojen kautta ihan älyttömän paljon todella mielenkiintoista kuunneltavaa ja kirjoja, joita en olisi ikipäivänä löytänyt kirjastosta.
Saan tästä huvista siis normaalin tuntiliksani ja se ei ole kovin matala.
Kuuntelin muutaman vuoden töitä tehdessäni spotifyltä musiikkia, mutta jossakin vaiheessa musiikki alkoi enemmänkin ärsyttämään, kuin viihdyttämään. Kuuntelen äänikirjoja myös silloin, kun ajelen yksin mökille kolmen tunnin matkan päähän. Olen saanut tästä huvista hyötyä todella paljon ja oppinut paljon kaikesta sellaisesta, mistä en olisi muistanut ja ehtinyt muuten tietoa etsiä. :)
Mutta eihän sinulle siitä kuuntelemisesta makseta.
Jotta oppii lukemaan, kirjoittamaan ja ymmärtämään luettua, on luettava. Kuuntelu ei ole lukemista, se on kuuntelua. Jos olet kuunnellut kirjan, olet kuunnellut sen, et lukenut. Ehkä sait saman informaation, ehkä jotain jäi saamatta. Vähän sama kuin käännöksissä. Jotain jää kääntämättä. Jotain saattaa jäädä myös kuulematta. Varsinkin jos säheltää samalla jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän vuoksi äänikirjojen ystävät ovat niin hirmuisen sitkeästi sitä mieltä, että kuunteleminen on lukemista?
Jokainen osaa kuunnella, mutta lukemisen taito on opeteltava.
Kuuntelu on kuuntelua, mutta se on luetun tekstin kuuntelua ja sama sisältö siinä tulee.
Ja niin kuin täälläkin muutama kirjoittaa, niin he eivät kykene kuuntelemaan. Heille joku toinen tapa on siis parempi ja hyvä niin.
Aletaanko kohta keskustelemaan av:n ikivanhasta kiistakapulasta, eli onko sektio synnyttämistä? Siitä täällä taisteltiin jo ainakin 20 vuotta sittenkin. Sama tulos siinäkin tulee, eli vauva syntyy ja selitellä ei kenenkään tarvitse saati vakuuttaa muita.
Eli eiköhän tämä keskustelu ole nyt suurinpiirtein puitu läpi? Ei tässä ole enää ke elläkään mitään uutta sanomista, vaan kirjoitukset jankuttavat sitä yhtä samaa virttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Boomerit keskustelemassa lukemisesta. En todellakaan lue fyysisiä kirjoja enää. Olen niitä lukenut tarpeeksi. Nyt pystyn kuuntelemaan saman paskan työaikana ja saamaan siitä vielä rahaa. Kuunteleminen kannattaa aina.
Mistä sinä siis saat rahaa?
En ole edellinen, mutta kuuntelen työaikana äänikirjoja.
Työni on yksinäistä ja tänäänkin olen kuunnellut reilun parin tunnin ajan työn ohessa Vuosi keskiajan Suomessa -kirjaa, joka on mielenkiintoinen tieto- ja historiakirja. Kädet ja jalat tekevät töitä, silmäni näkevät mitä teen ja korvani kuuntelevat. Kuuntelen kirjat x1,9 nopeudella, koska se tuntuu olevan minulle sopiva nopeus ja kirjat ovat lähinnä tietokirjoja ja olen löytänyt äänikirjojen kautta ihan älyttömän paljon todella mielenkiintoista kuunneltavaa ja kirjoja, joita en olisi ikipäivänä löytänyt kirjastosta.
Saan tästä huvista siis normaalin tuntiliksani ja se ei ole kovin matala.
Kuuntelin muutaman vuoden töitä tehdessäni spotifyltä musiikkia, mutta jossakin vaiheessa musiikki alkoi enemmänkin ärsyttämään, kuin viihdyttämään. Kuuntelen äänikirjoja myös silloin, kun ajelen yksin mökille kolmen tunnin matkan päähän. Olen saanut tästä huvista hyötyä todella paljon ja oppinut paljon kaikesta sellaisesta, mistä en olisi muistanut ja ehtinyt muuten tietoa etsiä. :)
Mutta eihän sinulle siitä kuuntelemisesta makseta.
Jankuti jankuti... menehän ulkoilemaan hetkeksi.
Alue: Aihe vapaa
pistekirjoitus-kirjojakin on