Lue keskustelun säännöt.
Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön
19.09.2023 |
https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/a91cdabf-c375-4fc3-9dd5-66a89aa7c220
"Lapsen saamisen jälkeen töitä ei sitten löytynyt, koska minulla olisi pitänyt olla kokemusta juuri siitä, mitä yritys tekee, muttei ollut"
Eli työnantajien pitäisi vain arpoa se tekijä vailla mitään osaamista siitä mitä yritys tekee?
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä"
Eli työnantaja pitäisi palkata tekijä joka on enemmän sairauslomalla kuin töissä?
(huom, myös isä voisi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta)
"Kun pieni lapsi menee päiväkotiin, melkein joka toisella viikolla on joku flunssa. Silloin on melkein helpompaa, että toinen vanhemmista on pois työelämästä."
Mikä on hakijan ala, jos hän ei ole tehtynyt käytönnössä lainkaan alansa töitä? Tai, kun siitä koulutuksesta on jo lähes 20 vuotta?
"Työttömänä ollessaan Rajala on huomannut, että suomalaiset ovat työkeskeisiä ja esittelevätkin itsensä usein kertomalla ammattinsa."
Pitäisikö meidän sitten olla enemmän ns vapaa-aika keskeisiä?
Kommentit (645)
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut varastotyöntekijänä. Siellä oli useita akateemisia, joiden oma ala ei työllistä. Muutamat olivat valmistuneet jo 10-15 v sitten, eivätkä koskaan olleet oman alan töissä. Oli myös sellaisia, jotka uupuneet oman alan töissä, päättivät vaihtaa rennompaan, vaikka kova työtahti varastossakin oli.
Itsellä sama tilanne. Valmistunut 28v - ollut muutamia vuosia töissä muutama vuosi määräaikaisena
- saanut lapsia 32v- en enää pääsekään takaisin työelämään koska ei vakituista työsuhdetta ja töitä ei vain löydy 39v. Määräaikaisuuksia vain tarjolla, maisterin papereilla. Näihin en vielä ole päässyt. Haen jatkuvasti. töitä. Ei kai minulla olisi ollut oikeutta lapsiin päälle 30v? Elämä vain menee näin. Suomessa liian pitkä opiskeluputki.
Koska ollut lasten kanssa peräkkäin kotona, enkä raskaana saanut töitä, on nyt todella vaikea löytää töitä koska cv:ssä pitkä aukko. Nyt mietin ammattitutkinto. Harmittaa kun todella kova ja vaativa opiskeluaika valuu hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.
se on jotenkin jännää, että aina kun on kyse naisesta niin heti aletaan sitä lähihoitajaa huutelemaan.
Jos kyseessä olisi mies, niin sitten ollaan ihan hiljaa.
Ei kaikki naiset sovellu miksikään lähihoitajaksi.
Miehille ehdotellaan vastaavassa tilanteessa varastomiehen hommia aika ahkerasti.
Naisille sopivia varastotöitä on myös. Itse olen ollut vaate- ja kenkäalan varastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.
Putkimieheksi vaan, paska ei lakkaa koskaan kulkemasta.
Saikuttelija saa yhtä lailla niistäkin hommista kenkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaista tämä on, kun on työnantajien markkinat. Inhimillisyys katoaa.
Hänelläkin on ollut/ on vaikea sovittaa perhe-elämää ja toiv. työelämää yhteen. Lasten odottamiset/ syntymiset, lasten sairastelut jne. Ihmiset ovat erilaisia samoin kuin perheet ovat erilaisia. Jospa heidänkin tulotasonsa on ollut ja on riittävän hyvä, jotta hän on pystynyt olemaan kotiäitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta tämähän halusi lisääntyä parin vuoden välein kolmeen eri kertaan. Halusi siis olla kotiäitinä eikä hankkia itselleen työpaikkaa.
Harmillista, että tällaisia tarinoita tippuu säännöllisesti lehtiin kun nämä vain vahvistavat kuvaa haluttomista työnhakijoita.
Olisi hyvä tuoda yhtä paljon esiin myös niitä hakijoita, jotka tosissaan yrittävät työllistyä kerta toisensa jälkeen eivätkä saa edes vastauksia hakemuksiinsa.
Kuka ne lapset tänne sitten hankkii? Taas lisääntymisestä syyllistetään.
Kolmesta lapsesta ei tarvita vuosikymmenen poissaoloa vaan vuosi per lapsi riittää. Ja lasten sairastuessa molemmat vanhemmat vuorotellen kotiin tai lastenhoitaja. Onhan muillakin ihmisillä lapsia, miten he pärjäävät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailta hänelle löytyy hyvinpalkattua työtä. Ei tänne konkkamaahan kannata Maisterin papereilla jäädä.
Minun tytärtäni onnisti!
Muutto ulkomaille; päivääkään ei ole ollut työttömänä.
Mikä maa? Saiko työpaikan ennen sinne muuttoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Jotain on maassamme asenteissa pahasti pielessä, kun nimellisesti aikuiset ihmiset pitävät luonnollisena, että muiden on elätettävä heidät, koska heitä itseään ei työ kiinnosta. Muiden pitää terveen ja joutilaan puolesta tuottaa kaikki mitä hän tarvitsee asunnoista ruokaan ja palveluihin. Ilmaiseksi koulutettu on vain ja röhnöttää.
Suomella ei enää ole varaa tällaisten ihmisten hoitoon ja vielä vähemmän halua kuunnella heidän typerryttävää valitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain on maassamme asenteissa pahasti pielessä, kun nimellisesti aikuiset ihmiset pitävät luonnollisena, että muiden on elätettävä heidät, koska heitä itseään ei työ kiinnosta. Muiden pitää terveen ja joutilaan puolesta tuottaa kaikki mitä hän tarvitsee asunnoista ruokaan ja palveluihin. Ilmaiseksi koulutettu on vain ja röhnöttää.
Suomella ei enää ole varaa tällaisten ihmisten hoitoon ja vielä vähemmän halua kuunnella heidän typerryttävää valitustaan.
Samaa mieltä. Meidän turvaverkkomme toimii ihan liian hyvin. Ymmärrän, että koulutetulle ihmiselle on hyvä antaa joku lyhyehkö suoja-aika, jolloin voi keskittyä oman alan työpaikkojen hakuun. Esim. pari kuukautta. Mutta sen jälkeen pitäisi heittää koppi aikuiselle ihmiselle itselleen, ja edellyttää ottavan vastaan jotain ihan muuta työtä, vaikka suorittavaakin. Jos vaihtoehdot ovat a) olla akateemisena työttämänä yhteiskunnan elättinä, ja vuositolkulla turhaan etsiä oman alan töitä kuten Eeva on tehnyt, tai b) mennä töihin vaikka varastolle tai Hesburgeriin (kuten edellisissä kommenteissa ehdotettu, varmaan parempiakin vaihtoehtoja olisi), elättää itse itsensä ja siinä samalla voi hakea oman alan työpaikkoja.
Kenen mielestä vaihtoehto A on oikeasti parempi yhteiskunnan ja yleisen oikeustajun kannalta?
No tulee se maailmanloppu tällä menolla kuitennii ja paistutaan kaikki hengiltä lopulta. Sen ja sama sakkaako tässä maassa talous vai ei. Onneksi en oo erehtynyt lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
En tarkoittanutkaan,ettei pitäis tehdä ikinä mitään muun alan töitä...just esim. nuorena opiskelijana ja aluks, ettei jää ihan kokonaan työttömäks ja tulee sitä työkokemusta, mut ymmärrän jos pääsääntöisesti etsii oman alansa töitä tai sit vaan kouluttautuu toiseen ammattiin jos ei ala löytyä...
Fysiikan, kemian, matematiikan maisterit. Täysin turhia tutkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
Jep. Tässä hyvä lyhyt video siitä, miten esim. baarimikon työtehtävät voi kirjoittaa cv:n töksähtäen tai fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen, että jos on joku koulutus, niin ensisijaisesti hakee oman alansa töitä. Sillä mitä järkeä olis muuten kouluttautuakaan jollekin alalle, jos kuitenkin pitäis kiinnostua tekemään kaikkien alojen töitä roskakuskeista, tarjoilijoista tehdastyöntekijöihin. Kun nimenomaan koulutuksen myötä on lähdetty hakemaan parempaa palkaa jne. Mutta, jos pitää elää eikä vuosiin löydy oman alan työtä, niin jossain vaiheessa vähäksi aikaa ainakin on kelvattava se jonkun muunkin alan työ että saa laskut maksettua ym. Tai kouluttauduttava jollekin muulle alalle.
Minun on vaikea käsittää niitä korkeakoulutettuja, jotka mieluummin menevät vuosikausiksi työttömyyskortistoon, kuin eri alan töihin! Kyllähän vuosien työttömyysputkessa jo ihan peruselämänhallinta lähtee lipsumaan herkästi! Itse olen ollut kaksi kuukautta työttömänä, ja se oli jo ihan hirveää. Esim. muistan, kun olin aamulla menossa yliopistolle hakemaan jotain sinne jääneitä tavaroita valmistumisen jälkeen, ja juna-asemalla seurasin töihin kiiruhtavia ihmisiä, tuli ihan ahdistava tunne, että minulla vaan koko päivä tiedossa haahuilua, siinä missä "kaikki muut" tekevät töitä. Vaikutti siis ihan minäkäsitykseen ja omanarvontuntoon jo muutaman kuukauden työttömyys. Voin vain kuvitella, mitkä olisi olleet seuraukset useiden vuosien työttömyydestä.
Ja kerrottakoon, että tuon puolentoista kuukauden työttömyysjakson jälkeen menin Hesburgeriin töihin, jossa aika nopeasti etenin vuorovastaavaksi ja olin lähes vuoden verran töissä. Kirjoitin äsken toiseen kommenttiin, että valmistumisen jälkeen pahinta on jäädä työttömäksi, mieluummin vaikka sitten Heseen. Näin itse tein, ja oli oikea valinta. Muutaman sivupolun jälkeen pääsinkin oman akateemisen alan töihin. Oman alan työhaastatteluissa ei Hese-työkokemuksesta ollut kuin plussaa! Ja toki sekin vaikuttaa, miten suorittavan ei-oman alan työtehtävän kirjoittaa auki cv:n.
En tarkoittanutkaan,ettei pitäis tehdä ikinä mitään muun alan töitä...just esim. nuorena opiskelijana ja aluks, ettei jää ihan kokonaan työttömäks ja tulee sitä työkokemusta, mut ymmärrän jos pääsääntöisesti etsii oman alansa töitä tai sit vaan kouluttautuu toiseen ammattiin jos ei ala löytyä...
Juuri samaa myös itse tarkoitin. :) Jossain kohtaa pitää olla realisti, ja todeta että ei kannata jatkaa työttömyyspolulla, vaan avoimin mielin katsoa työtä kuin työtä.
- lainaamasi
Olin yksinhuoltajaäiti, ilman että isä osallistui lasten elämään. Nyt aikuiset lapset, siksi aika muoto "Olin". Olin akateemisesti koulutettu ja pidin pitkät perhevapaat. Työllistyminen olikin todella vaikeaa sen jälkeen. Olin enemmän kallellaan lapsilleni kuin työnantajalle. Ja sen sain tuntea nahoissani. Pitkiä työttömyysjaksoja, mutta myös työjaksoja välissä. Nyt olen 55+ ja parhaillaan työtön. Mehän emme työllisty enää tässä iässä.
Meidän pelastus oli asunto ja kodinhoitaja. 4 lasta ja päivääkään en ollut lasten vuoksi kipeänä.
Me lähdettiin aamulla miehen kanssa töihin, lapset herätettiin klo 8, vietiin päiväkotiin.
Jos joku lapsista oli kipeänä, terveet vietiin tarhaan, mies jäi kipeän kanssa kotiin ja lähti töihin, kun hoitaja tuli takas.
Takaisin tuttu taksimies haki. Laittoi kerran kk laskun.
Ei ollut halpaa, suurin panos oli asunnon ostaminen, mutta nyt tulee vuokratuloja.
Kodinhoitajalla ei ollut liian rankkaa, lapset sairasti vähän. Oli yli 10 v meillä töissä.
Fysiikan yliopisto-opinnot ovat varmasti vaativia, eli älyä löytyy. Nainen on vain valinnut olla mieluummin lasten kanssa kotona aivan liian kauan. Varmasti hän on tiennyt, että sillä on seurauksensa. Noin pitkään työelämästä pois olleiden hakemukset menevät työnantajilta automaattisesti ö-mappiin. Tarinassa on varmaan muutakin.