Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita henkilöitä, joilla on ADHD?
17.09.2023 |
Miten elämä sujuu?
Itsellä menee ihan hyvin. Ajoittain ainakin. Käyn osa-aikaisesti iltatöissä, koska en selviä aamuista ajoissa. Nukun myöhään. Kaipaan haasteita elämään, mutta kun haasteita tulee niin ahdistun. 🤣 Kaupassa usein palloilen ja ostan kaikkea hömppää. Toisinaan taas kaupassakäynti ahdistaa niin paljon, että juoksen sen läpi ja kotona huomaan usein unohtaneeni jotain. En myöskään muista asioita kunnolla. Sitten välillä taas ahdistaa niin paljon, että pelkään tulevani hulluksi. Aivoni myös usein jää luuppiin varsinkin kun ahdistaa jolloin yritän etsiä ahdistusta lieventävää tietoa, mutta sitten se käy ahdistamaan kahta kauheammin.
Mitäköhän vielä.. 🤣
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Minullakin on ollut diagnoosi... Oho, jo kahdeksan vuotta. Mutta lääkkeet eivät ole ikinä toimineet toivotunlaisesti, eikä kukaan ole oikein tarttunut siihen miten huonosti voin kun syön niitä. Sivuoireet oli järkyttävät ja käytännössä kaikki mitä lääkkeistä voi tulla, tuli minulle. Pahin oli vatsa. Se ei kestänyt yhtään, pisimmällä lääkityskaudella laihduin 10kg koska ruoka tuli aina jommasta kummasta päästä ulos ennenaikojaan. Lisäksi lääkkeestä tuli aina outo, flunssainen ja sumuinen olo. Jumitus pahentui lääkkeen syönnistä potenssiin sata, ja aloin nyppimään ihoani pakonomaisesti.
Minusta tuntuu ihan rehellisesti että tämä diagnoosi on nykyään vain se diagnoosi mikä lätkäistään, kun muutakaan vikaa ei löydy. Omat adhd:n syyksi laitetut oireeni ovat niin pahoja, että töistä selviäminen on hankalaa. Yhdessä työpaikassa tilanne meni niin pahaksi että yksi työkaverini ei enää suostunut samoihin vuoroihin kanssani "sähläykseni" takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä aikuisista, joilla on ADHD, arviolta 40 prosenttia on jossain vaiheessa elämäänsä sairastanut masennuksen. Myös ahdistuneisuushäiriöt, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö, ovat yleisiä ADHD-aikuisilla. Sairauksien yhteydelle ei tunneta yhtä selkeää selitystä, mutta joskus masennus tai ahdistuneisuus on suoraa seurausta ADHD:sta johtuvista vaikeuksista.
Sain diagnoosin yli kolmekymppisenä. Siihen asti elämä yhtä kaaosta. Kesken jätettyjä kouluja, masennusta, ahdistusta, osa-aikatyö, saikkuja, nuorena päihdeongelmaa jne. Nykyään olen töissä ja teen pääsääntöisesti etänä, joka on huippu itselle. Fokusoidun työhön ja nautin kiireestä ja siitä, että saan pomppia asiasta toiseen. En jaksaisi mitenkään tehdä yhtä ja samaa. Koti on suht siisti, koska vähän tavaraa. Käytän alkoholia harvoin. Ja syön viikolla lääkkeitä, ei muuten tulisi mitään. Samoin melatoniinia.
Mutta ahdistun edelleen helposti. Mietin ihan liikaa. KAIKKI asiat on hälytysten takana. Poltan ihan liikaa tupakkaa, koska keskittyminen. Syön sokeria, koska dopamiinin puute. Unohtelen asioita. Uuvutan itseäni ja muita aloittamalla sata projektia ja jättämällä ne kesken. Teen sata lasissa viikon ja vastaavasti makaan viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Niistä aikuisista, joilla on ADHD, arviolta 40 prosenttia on jossain vaiheessa elämäänsä sairastanut masennuksen. Myös ahdistuneisuushäiriöt, kuten sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö, ovat yleisiä ADHD-aikuisilla. Sairauksien yhteydelle ei tunneta yhtä selkeää selitystä, mutta joskus masennus tai ahdistuneisuus on suoraa seurausta ADHD:sta johtuvista vaikeuksista.
Näin se menee. Mä olen adhd-vanhus, joka tietysti sai vain masennusdiagnoosin. Masennus oli sekundaarista, johtuen juurikin juurisyyn aiheuttamista ongelmista. Olen elänyt elämäni näytellen ja matkien normi-ihmisiä. 😟
Enää en jaksa, ja kaikki neuro-oireet ovat suorasyaan räjähtäneet pintaan. En ole työelämässä, ollut pitkään aikaan; mahdoton ajatus aikatauluineen ja ihmissolmuineen. En jaksa säätää enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Miten, mistä lähdit purkamaan asiaa ja hakemaan apua, tukea?
Minuakin aina hämäsi tuo että ADHD on yhtä kuin ylivilkkaus. Mutta enhän minä ollut vilkas lapsi, melkein päin vastoin. Ainoastaan pääni sisällä oli jatkuvasti härdelli.
Pojilla kai tuo ylivilkkaus on se määräävä oire, tytöillä ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla muka on, mut en tiedä onko oikeasti. Siis on se diagnoosi, mutta nyt tuntuu tulevan yhdelle jos toiselle niitä joten enpä tiedä.
En muutenkaan oikein tiedä onko minulla tuo vai jotain muuta, vai ylipäätään väärä ympäristö elää (tämä yhteiskuntamalli ei sovi kaikille).
Lääkkeitä olen välillä syönyt, toimivat ekat kaks päivää kuin unelma ja sitten hiljalleen teho hiipui vaikka annostakin nostettiin. Nykyään jos otan lääkkeen, niin lähinnä jumittelen ja saatan makoilla vaan 12h putkeen hiljaisuudessa kykenemättä mihinkään.
Minullakin on ollut diagnoosi... Oho, jo kahdeksan vuotta. Mutta lääkkeet eivät ole ikinä toimineet toivotunlaisesti, eikä kukaan ole oikein tarttunut siihen miten huonosti voin kun syön niitä. Sivuoireet oli järkyttävät ja käytännössä kaikki mitä lääkkeistä voi tulla, tuli minulle. Pahin oli vatsa. Se ei kestänyt yhtään, pisimmällä lääkityskaudella laihduin 10kg koska ruoka tuli aina jommasta kummasta päästä ulos ennenaikojaan. Lisäksi lääkkeestä tuli aina outo, flunssainen ja sumuinen olo. Jumitus pahentui lääkkeen syönnistä potenssiin sata, ja aloin nyppimään ihoani pakonomaisesti.
Minusta tuntuu ihan rehellisesti että tämä diagnoosi on nykyään vain se diagnoosi mikä lätkäistään, kun muutakaan vikaa ei löydy. Omat adhd:n syyksi laitetut oireeni ovat niin pahoja, että töistä selviäminen on hankalaa. Yhdessä työpaikassa tilanne meni niin pahaksi että yksi työkaverini ei enää suostunut samoihin vuoroihin kanssani "sähläykseni" takia.
>> tämä diagnoosi on nykyään vain se diagnoosi mikä lätkäistään, kun muutakaan vikaa ei löydy. >>
No mikä olisi parempi dg?
Olet varmaan itsekin tutkinut ja selvittänyt näitä asioita esim. netissä.
Onko sinulla ajatusta, johtolankaa, mistä oireistossasi voisi olla kyse? Siis adhd:n sijasta tai rinnalla?
Eihän sitäkään (kai?) tiedetä, mistä neurokirjon häiriöt perinmiltään johtuvat. Virhekoodi genomissa vai ympäristötekijät, näiden yhdistelmä - joku tekijä aktivoi geenivirheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Miten, mistä lähdit purkamaan asiaa ja hakemaan apua, tukea?
Minuakin aina hämäsi tuo että ADHD on yhtä kuin ylivilkkaus. Mutta enhän minä ollut vilkas lapsi, melkein päin vastoin. Ainoastaan pääni sisällä oli jatkuvasti härdelli.
Pojilla kai tuo ylivilkkaus on se määräävä oire, tytöillä ei niinkään.
Taidat olla sama jolle vastasin eilen. Varasin yksityisen psykiatrin, tiedän hänen hoitaneen paljon adhd potilaita. Juteltiin joku tunti ja antoi elvansen kokeiluun. Eilen se auttoi kummasti, tänään on lääkkeestä huolimatta ollut jumitumista paljon.
Ja en todellakaan ole koskaan ollut ylivilkas, kauhistuttaa ja ahdistaa kaikki tekeminen kun ei saanut millään alkuun eikä loppuun. Ensiviikolla uusi aika.
Mulla tosiaan kokeiluna elvase. Auttoi eilen, tänään ei niinkään. Ja vasta toinen päivä lääkkeellä, tätä harmittelen että näinkö lyhyeen se auttoi. Ajattelin kokeilla tän viikon jos vaikutus jotenkin vaihtelee. En tiedä. En jaksaisi turhaan lääkkeitä syödä ja vaihdella.
Ei ole sellaista härdelliä kyllä päässä kuin ilman lääkettä, mutta jumiudun taas. Kauppaan pitäisi lähteä ja ahdistaa sinne mennä. Iso kauppa, kamala hälinä ja tuntuu että kaikki ympäristön hälinä menee oman pään sisään ja pakko päästä vaikka kesken ostosten pois. Kuormittaa kaikki ympäristön äänet a tohina ja jaksaminen ja keskittyminen menee ihan palasiksi.
Ja tuota edellistä kommenttia en kyllä käsitä miksi hankkia itselle lääkkeitä ja myydä. Typerää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Miten, mistä lähdit purkamaan asiaa ja hakemaan apua, tukea?
Minuakin aina hämäsi tuo että ADHD on yhtä kuin ylivilkkaus. Mutta enhän minä ollut vilkas lapsi, melkein päin vastoin. Ainoastaan pääni sisällä oli jatkuvasti härdelli.
Pojilla kai tuo ylivilkkaus on se määräävä oire, tytöillä ei niinkään.Taidat olla sama jolle vastasin eilen. Varasin yksityisen psykiatrin, tiedän hänen hoitaneen paljon adhd potilaita. Juteltiin joku tunti ja antoi elvansen kokeiluun. Eilen se auttoi kummasti, tänään on lääkkeestä huolimatta ollut jumitumista paljon.
Ja en todellakaan ole koskaan ollut ylivilkas, kauhistuttaa ja ahdistaa kaikki tekeminen kun ei saanut millään alkuun eikä loppuun. Ensiviikolla uusi aika.
Ok, kiitos.
Tämä on siis sinullekin uusi asia.
Julkisella puolella tuskin lääkettä tarjotaan heti kättelyssä.
En muuten kysynyt tästä aiemmin. 🙂
Myönnetäänköhän adhd-diagnoosin perusteella Kelan korvaamaa terapiaa?
Vaikka sitten joku lyhytmuotoinen, missä käydään läpi arjessa selviytymistä. Ja miten vähentää ahdistusta, irtautua jumista jne. Semmoista käytännöllistä terapia-apua. 🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Miten, mistä lähdit purkamaan asiaa ja hakemaan apua, tukea?
Minuakin aina hämäsi tuo että ADHD on yhtä kuin ylivilkkaus. Mutta enhän minä ollut vilkas lapsi, melkein päin vastoin. Ainoastaan pääni sisällä oli jatkuvasti härdelli.
Pojilla kai tuo ylivilkkaus on se määräävä oire, tytöillä ei niinkään.Taidat olla sama jolle vastasin eilen. Varasin yksityisen psykiatrin, tiedän hänen hoitaneen paljon adhd potilaita. Juteltiin joku tunti ja antoi elvansen kokeiluun. Eilen se auttoi kummasti, tänään on lääkkeestä huolimatta ollut jumitumista paljon.
Ja en todellakaan ole koskaan ollut ylivilkas, kauhistuttaa ja ahdistaa kaikki tekeminen kun ei saanut millään alkuun eikä loppuun. Ensiviikolla uusi aika.Ok, kiitos.
Tämä on siis sinullekin uusi asia.
Julkisella puolella tuskin lääkettä tarjotaan heti kättelyssä.En muuten kysynyt tästä aiemmin. 🙂
Myönnetäänköhän adhd-diagnoosin perusteella Kelan korvaamaa terapiaa?
Vaikka sitten joku lyhytmuotoinen, missä käydään läpi arjessa selviytymistä. Ja miten vähentää ahdistusta, irtautua jumista jne. Semmoista käytännöllistä terapia-apua. 🙂
En tiedä auttaako terapia tähän ei ollut edes puhetta . Tiedän useampia adhd ihmisiä, eivät ole ainakaan maininneet että terapiaa olisi ollut. Jos tarjotaan niin kokeilen ainakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elvansesta lääkeinfossa:
Elvanse Adult tehostaa aivojen tiettyjen aliaktiivisten osien toimintaa. Lääke voi parantaa tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä ja vähentää impulsiivista käyttäytymistä.
Tätä lääkettä annetaan osana laajempaa hoito-ohjelmaa, joka sisältää yleensä:
psykoterapiaa
kasvatuksellista terapiaa
käyttäytymisterapiaa
työterapiaa
sosiaaliterapiaa.
Tätä lääkettä määräävät vain lääkärit, joilla on kokemusta käytösongelmaisten henkilöiden hoidosta.
Jos et ole aikaisemmin saanut hoitoa ADHD:hen, lääkäri tarkistaa, että olet sairastanut ADHD:ta lapsuudesta saakka, ennen kuin hän määrää Elvanse Adult -valmistetta.
# Huom. tuo viimeinen kappale. Tarkoitus varmaan ehkäistä päihdekäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Elvansesta lääkeinfossa:
Elvanse Adult tehostaa aivojen tiettyjen aliaktiivisten osien toimintaa. Lääke voi parantaa tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä ja vähentää impulsiivista käyttäytymistä.
Tätä lääkettä annetaan osana laajempaa hoito-ohjelmaa, joka sisältää yleensä:
psykoterapiaa
kasvatuksellista terapiaa
käyttäytymisterapiaa
työterapiaa
sosiaaliterapiaa.
Tätä lääkettä määräävät vain lääkärit, joilla on kokemusta käytösongelmaisten henkilöiden hoidosta.Jos et ole aikaisemmin saanut hoitoa ADHD:hen, lääkäri tarkistaa, että olet sairastanut ADHD:ta lapsuudesta saakka, ennen kuin hän määrää Elvanse Adult -valmistetta.
# Huom. tuo viimeinen kappale. Tarkoitus varmaan ehkäistä päihdekäyttöä.
Huom. Psykoterapia mainittu rinnaakkaishoitona, tukihoitona.
Eihän adhd terapialla parane, mutta varmasti antaa keinoja pärjätä sen kanssa. Ja myös tilaisuuden purkaa ahdistusta ja muita mielen möykkyjä.
Te, jotka sanotte, että lääke ei auta. En halua vähätellä, mutta voisiko ollakin niin, että kyse ei olekaan adhd:sta. KAIKKI lääkkeet ei toki kaikille sovi, mutta tuntuu erikoiselta, että lääke ei vaikuta toisena päivänä. Olen myös todella hämmästynyt ja huolestunut siitä, että tunnin (!?) keskustelun jälkeen määrätään Elvansea. Tämä on myös yksi syy miksi adhdta ei oteta tosissaan, kun osa hakee rahalla diagnoosin. Ja kyllä, olin itsekin ns. selvä tapaus, mutta silti julkisella oli pitkät ja kattavat tutkimukset.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että lääke ei auta. En halua vähätellä, mutta voisiko ollakin niin, että kyse ei olekaan adhd:sta. KAIKKI lääkkeet ei toki kaikille sovi, mutta tuntuu erikoiselta, että lääke ei vaikuta toisena päivänä. Olen myös todella hämmästynyt ja huolestunut siitä, että tunnin (!?) keskustelun jälkeen määrätään Elvansea. Tämä on myös yksi syy miksi adhdta ei oteta tosissaan, kun osa hakee rahalla diagnoosin. Ja kyllä, olin itsekin ns. selvä tapaus, mutta silti julkisella oli pitkät ja kattavat tutkimukset.
Olen tuo jolle vastasit. Muakin hämmästyttää ja turhauttaa jos teho oli tässä. Ja lääkäri , psykiatri on tosiaan yksityinen, en jaksa tuota toimimatonta julkista puolta. Tämä elvanse on mulla viikon kokeilu, ensiviikolla menen taas. En tiedä kuinka pitkäksi tämä prosessi kokonaisuudessaan venyy.
Adhd ihmiset jotka tunnen , suosittelivat tätä lääkäriä ja käsitin että ryhtyy mielummin yrittämään hoitaa pikaisesti. Hoito ei sius pääty tähän yhteen käyntiin vaan jatketaan taas ensiviikplla.
Ikävää on että julikinen puoli on täysin tukossa.
Ihan varmasti on muitakin piripäitä jotka on hankkinut trendi diagnoosin että oma pirin käyttö ei näy huume testeissä tai näkyy kyllä sille on laillinen selitys. Yliopisto piireissä piri liikkuu kun yliopisto lehdet tekevät sillä kokeiluja ja uutisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta näin keski-iässä osasin epäillä sitä ja psykiatri oli samaa mieltä. Ahdistusta, masennusta ajottain, ja kaiken aloittamisen vaikeutta. Jumitusta. Ulospöin näytän kai tyyneltä mutta kauhea härdelli päässä. En pystyosaa organisoida mitään ja kaikki jää kesken kun harhautuu taas ajatus muihin juttuihin.
Miten, mistä lähdit purkamaan asiaa ja hakemaan apua, tukea?
Minuakin aina hämäsi tuo että ADHD on yhtä kuin ylivilkkaus. Mutta enhän minä ollut vilkas lapsi, melkein päin vastoin. Ainoastaan pääni sisällä oli jatkuvasti härdelli.
Pojilla kai tuo ylivilkkaus on se määräävä oire, tytöillä ei niinkään.Taidat olla sama jolle vastasin eilen. Varasin yksityisen psykiatrin, tiedän hänen hoitaneen paljon adhd potilaita. Juteltiin joku tunti ja antoi elvansen kokeiluun. Eilen se auttoi kummasti, tänään on lääkkeestä huolimatta ollut jumitumista paljon.
Ja en todellakaan ole koskaan ollut ylivilkas, kauhistuttaa ja ahdistaa kaikki tekeminen kun ei saanut millään alkuun eikä loppuun. Ensiviikolla uusi aika.Ok, kiitos.
Tämä on siis sinullekin uusi asia.
Julkisella puolella tuskin lääkettä tarjotaan heti kättelyssä.En muuten kysynyt tästä aiemmin. 🙂
Myönnetäänköhän adhd-diagnoosin perusteella Kelan korvaamaa terapiaa?
Vaikka sitten joku lyhytmuotoinen, missä käydään läpi arjessa selviytymistä. Ja miten vähentää ahdistusta, irtautua jumista jne. Semmoista käytännöllistä terapia-apua. 🙂
olen eri, mutta vastaan, kun mieleen tuli...
kun aikoinaan itse olin tutkimuksissa julkisella, niin psykiatri sanoi, että joissakin tapauksissa kokeillaan heti lääkitystä, siis ennenkuin diagnoosikaan on vielä varmistunut lopullisesti. En kysellyt sitten enempää, että mitä nuo tilanteet olisivat, kun ei kiinnostanut
kyllä meidän on mahdolista saada terapiaakin ja käydä kuntoutuskursseilla, kelan korvaamaa siis
olen itse käynyt yhdellä pienryhmämuotoisella kurssilla heti diagnoosin jälkeen, mutta ei se mulle oikien sopinut. Siellä oli pari huumeriippuvaista ja kaikki osallistujat olivat naisia, kosko joku oli toivonut vain naisten ryhmää, itse olisin toivonut sekaryhmää ja päihteettömiä, mutta en osannut ajatella, että voisi toivoa myös ryhmän koostumusta. En oikein saanut itse sieltä mitään irti, mutta siellä kyllä kerrottiin kaikenlaisista kursseista joita meille on yhdistyksen ja kelan toimesta järjestetty ja varmaan joskus menen sellaiselle.
mulla oli vähän aikaa sitten tilanne, joka aiheutti turvattomuuden tunnetta ja ahdistusta ja menin sen vuoksi terveyskeskuksen hoitajalle juttelemaan, kun halusin varmistua, että kaikki on kunnossa, oli kuitenkin kyse kriisistä ja keho oli oikeasti stressaantunut ja verenpaine koholla, näin painajaisia jne. Pääsin tosi nopeasti sinne, ihan siksi, että mulla on todettu adhd ja sain pari ahdistusta lievittävää itsehoitokeinoa. Ainakin itse sain aikoinaan kuulla minua tutkineelta psykiatrilta, että moni adhd on todella herkkä ja empaattinen ja siksi me usein reagoidaan vaikka esim. ahdistuksella. MEidän hyvinvointialueella on netissä adhdeille tarjolla nettiterapiaa. siihen tarvitaan toki lääkärin lähete, siihen pitää sitoutua ja tehdä tehtävät).
on siellä itsehoitokeinojakin. joita itse joskus selailen ja käytän.
kannattaa katsoa oman hyvinvointialueenne sivut ja sieltä etsitte jonkun mieleterveysalasivun, tai vastaavan ja katsotte onko teidän hyvinvointialueella sellaista.
olen ryssinyt kaikki opintoni, mutta töissä osaan hoitaa kaiken, olen huolellinen tarkkaavainen, "kaikki" turvautuvat minuun, koska osaan ratkoa kaikki pulmat ja olen kävelevä tietosanakirja, josta kukaan ei voi tajuta miten joku voi hallita noin laajoja kokonaisuuksia ja pikkuseikkoja kuten minä tuosta noin vain (näin minua on kuvailtu oikeasti) ja on sanottu, että "onneksi et ainakaan ole adhd, kun meillä on niitäkin ollut töissä" :D :D :D). Kotona sitten en olekaan töissä ja monet kotiaskatreet vain odottaa. Tuossa on imurikin ollut lattialla nyt kolme viikkoa...
Eniten veetutaa opintojen kanssa se, että mistään ei saa tukea tarpeeksi ja miten jäykät koulusysteemit ja oppimissysteemit meillä suomessa on. Lapsilla ehkä voi olla tukea tarpeeksi (en tiedä kyllä tuosta puolesta tässä ajassa), mutta aikuisetkin adhd:t voisivat hyötyä siitä, jos koulussa vaikka opettajat vähän sivistäisivät itseään näissä asioissa ja miettisivät miten voisivat muuttaa omia opteusmetodejaan sellaisiksi, että ne sopii myös adhd:eille. Joustoa lisää... Itsekseni opiskelen kaikenlaista, mutta en vaan jaksa osallistua mihinkään virallisiin opintoihin tai tentteihin. Älyä kuitenkin riittää.
Jouduin käymään lääkärissä tuossa kuukausi sitten akuuttivastaanotolla ja lääkäri kysyi, että ihanko oikeasti olet käynyt lääkärissä viimeksi 5 vuotta sitten? Sanoin, että eihän siitä niin kauan voi olla, että ihan vastahan kävin päivytyksessä hakemassa liimaa sormeen, kun olin sohaissut siihen veitsellä eikä se verenvuoto loppunut ja sain vielä sitten tetanustehosteenkin. Lääkäri katseli tietoja ja sanoi, että ... veitsi oli viisi vuotta sitten. Sanoin sitten, että no ainakin on lääkkeitä uusittu, johon lääkäri sanoi, että ei niitä lasketa, siis viisi vuotta sitten...