Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita henkilöitä, joilla on ADHD?
17.09.2023 |
Miten elämä sujuu?
Itsellä menee ihan hyvin. Ajoittain ainakin. Käyn osa-aikaisesti iltatöissä, koska en selviä aamuista ajoissa. Nukun myöhään. Kaipaan haasteita elämään, mutta kun haasteita tulee niin ahdistun. 🤣 Kaupassa usein palloilen ja ostan kaikkea hömppää. Toisinaan taas kaupassakäynti ahdistaa niin paljon, että juoksen sen läpi ja kotona huomaan usein unohtaneeni jotain. En myöskään muista asioita kunnolla. Sitten välillä taas ahdistaa niin paljon, että pelkään tulevani hulluksi. Aivoni myös usein jää luuppiin varsinkin kun ahdistaa jolloin yritän etsiä ahdistusta lieventävää tietoa, mutta sitten se käy ahdistamaan kahta kauheammin.
Mitäköhän vielä.. 🤣
Kommentit (94)
Mulla on asperger ja siihen kait liittyen toimivat lääkkeet jotenkin omituisesti: bentsodiatsepiinit piristävät ja stimulantit (varsinkin metyylifenidaatti) rauhoittavat.
Joskus tuntuu, ettei mikään vaikuta mitenkään.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei tuollaista, mutta vierestä olen vähän nähnyt diagnoosin saaneen nuoren elämää. Sääli kun kaikki opiskelut jäävät kesken, vaikea päästä eteenpäin elämässä.
Toivotan joka tapauksessa tsemppiä ja kaikkea hyvää teille, joilla on todettu. Olette arvokkaita.
Kun sain aikuisena diagnoosin (ADD), niin elämäni helpottui selvästi. Sain terapiaa ja lääkityksen. Elämässä selittyi monet tekijät.
Netistä löytyy hyviä vinkkejä miten esim. tehdä hampaiden pesusta vähemmän tuskallista. Yksi hyvä on laittaa youtubesta hauskoja eläinvideoita pyöriin ja katsoa sitä hampaita harjatessa :) toinen vinkki on etsiä hammastahna, jonka maku miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 60 vuotias adhd-diagnoosin saanut noin 15 vuotta sitten Kävin yksityisellä neurologilla ja neuropsykologilla omalla kustannuksellani. Oli kyllä iso helpotus.
Olen projekti-ihmisiä, jolloin ylisuoritan kaiken ja vaadin itseltäni täydellistä jälkeä. Silloin en jätä mitään kesken ja vien työt maalin ennätystahtia. Rutiininomaisiin, samaa toistaviin töihin minusta ei ole. Niinpä joudun esim. jakamaan kodin imuroinnin eri päiviin ja imuri saa rauhassa lojua odottamassa koko sen ajan.
Olen spontaani, avoin, tutustun hyvin helposti uusiin ihmisiin kuin yhtä lailla katkon ihmissuhteitani samassa tahdissa. En oikein edes käsitä, miksi ihmiset roikkuvat vuosikausia samojen naamojen kanssa. Maailma on täynnä mielenkiintoisia persoonia. Tottakai minulla on myös lapsuudesta asti tärkeitä muutamia ystäviä, joita todellakin arvostan.
Pidän esiintymisestä, huomiosta, saan ihmiset nauramaan, hyvä kuuntelemaan ja myös keskustelemaan, kiinnostun melkeinpä mistä vain ja innostukseni on lapsenomaista pomppimista. Minulta puuttuu ymmärrys, mitä on menettää kasvonsa tai mitä mieltä muut ovat.
En edelleenkään osaa hallita raivostumistani, mutta välttääkseni raivareita seuraan stressitasoani ja milloin on järkevää olla oloissaan.
MInulla on useampia ammatteja ja pitkä työelämän kokemus. Uuvutin itseni raivoisalla uraputkellani ja jouduin sairaslomalle pitkäksi ajaksi. Nyt en halua tehdä enää palkkatyötä ja haluan olla apuna vapaaehtoistöissä, koska sielläkin tarvitaan osaajia.
LUonto on ollut minulle paras lääke ja jossa viihdyn paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että lääke ei auta. En halua vähätellä, mutta voisiko ollakin niin, että kyse ei olekaan adhd:sta. KAIKKI lääkkeet ei toki kaikille sovi, mutta tuntuu erikoiselta, että lääke ei vaikuta toisena päivänä. Olen myös todella hämmästynyt ja huolestunut siitä, että tunnin (!?) keskustelun jälkeen määrätään Elvansea. Tämä on myös yksi syy miksi adhdta ei oteta tosissaan, kun osa hakee rahalla diagnoosin. Ja kyllä, olin itsekin ns. selvä tapaus, mutta silti julkisella oli pitkät ja kattavat tutkimukset.
Olen tuo jolle vastasit. Muakin hämmästyttää ja turhauttaa jos teho oli tässä. Ja lääkäri , psykiatri on tosiaan yksityinen, en jaksa tuota toimimatonta julkista puolta. Tämä elvanse on mulla viikon kokeilu, ensiviikolla menen taas. En tiedä kuinka pitkäksi tämä prosessi kokonaisuudessaan venyy.
Adhd ihmiset jotka tunnen , suosittelivat tätä lääkäriä ja käsitin että ryhtyy mielummin yrittämään hoitaa pikaisesti. Hoito ei sius pääty tähän yhteen käyntiin vaan jatketaan taas ensiviikplla.
Ikävää on että julikinen puoli on täysin tukossa.Vaikka kyseessä on yksityinen niin kyllä niidenkin pitäisi noudattaa käypä hoito -suosituksia. Tuossa on tehty kaikki niin väärin kuin olla ja voi, jos todella sait tunnin jälkeen lääkkeet. Ihmettelen myös sitä, että sait heti aluksi Elvansen, jota ei yleensä ikinä määrätä ensimmäisenä.
No en tunne kaikkia adhd -lääkkeitä. Psykiatrin ehdotus ja oletan tai tiedän että hänellä on pitkä kokemus adhd:n hoidosta. Ja hänellä oli kyllä kaikki aikaisemmat sairauskertomukseni suostumuksellani luettavissa. Ei tästä lääkkeestä nyt ainakaan kade kannata olla. Mielummin olisin tarvitsematta mitään lääkkeitä.
Turha tässä on kateuskorttia vetää. Minulla on itsellänikin lääkitys. Mutta niin kuin sanoin, nämä "rahalla haetut" diagnoosit vie uskottavuutta. Vaikka lääkäri olisi kuinka ammattitaitoinen, tulisi noudattaa hoitoprotokollaa, johon kuuluu esimerkiksi muiden häiriöiden poissulku. Yleensä on myös verikokeet, huumeseula, joskus sydänfilmi. Ja tokikaan tämä ei sinun vikasi ole, mutta jos tällä tavalla diagnosoidaan, tulee varmasti myös vääriä diagnooseja.
Lääkäri voi myös käyttää omaa harkintakykyään uuden asiakkaan kanssa.
Jos hän päättelee, ettei tämä ole lääkkeiden väärinkäyttäjä, ei mitään rutiininomaista huumeseulaa tarvita. Samoin asiakas voi kertoa, ettei ole fyysisiä terveysongelmia, ei sydänvikaa, ei kilpirauhasongelmia tai muuta.
Ei kaikkea mahdollista tarvitse tsekata poissulkien ihan vain siksi, että joku protokolla määräisi kaavamaiset tutkimustoimenpiteet.
Tässä on taas sellainen kommentti, joka lisää ennakkoluuloja. Huumeseula EI tarkoita sitä, että lääkäri epäilisi potilaan käyttävän huumeita tai lääkkeitä. Esimerkiksi täällä se tehdään rutiininomaisesti kaikille, koska lääkäri ei tietenkään voi päätellä päälle päin, että kuka käyttää ja kuka ei. Itsellenikin on tehty ja EI, en ole käyttänyt huumeita, lääkkeitä tai edes juurikaan alkoholia. Myöskään "kaikkea mahdollista" ei tutkita vaan ihan perusverikoe ja sydänfilmi riittää. Näitä ei tosin itselleni tehty, koska oli vasta otettu muutenkin. Ja jos täällä saa yksityiseltä diagnoosin, ei lääkkeitä voi uusia julkisen kautta vaan ne tulee uusia yksityisen kautta. Yksityisen kautta tehtyjä tutkimuksia ei pidetä luotettavina ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vajaa vuosi sitten ADHD:n ja autismin kirjon diagnoosin 35-vuotiaana, 20 vuoden erinäisten osasto- ja tutkimusjaksojen jälkeen. Aiemmin diagnooseiksi annettu masennusta, paniikkihäiriötä, kaksisuuntaista ja epävakaata persoonallisuutta epäluuloisin piirtein. Eka epäily autismista tuli jo 15 vuotta sitten, mutta koska olin tuolloin amk:ssa ja näennäisesti siellä pärjäävä, sitä ei tutkittu enempää.
Elämäni on lapsesta asti ollut yhtä h*lvetin kaaosta. Siitäkin huolimatta, että olin lukioon asti kympin tyttö. Kotona mua haukuttiin herkkähipiäksi ja hävettäväksi lapseksi. Oon aina kärsinyt ääni- ja makuaistin herkkyydestä ja tietyt äänet saattavat saada mut itkemään kivusta. Oon myös aina ollut aloitekyvytön jopa kivojen asioiden suhteen. Ymmärsin tällä viikolla, että kyse on ns. ADHD paralysis -ilmiöstä. Autismi näkyy mussa lähinnä sosiaalisten taitojen puutteena ja monitonisena puheena. Tämän takia töiden saaminen on ollut hankalaa ja oon saanut koeaikapotkutkin kolmesti.
Oon vaihtanut alaa kolme kertaa: 1 amk-tutkinto ja 2 amistutkintoa. Opintoni olen suorittanut hyvin arvosanoin ja ajallaan, mutta työelämässä en ole ollut kuin pikku pätkiä. Kärsin opintojen aikana myös masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta, kun tajusin jo että tämäkään ala ei mulle sovi ja en jaksa keskittyä.
Tällä hetkellä olen ihme ja kumma ekassa amk-tutkintoani vastaavassa työssä, joskin määräaikaisessa. Lääkityksenä Concerta 36 mg ja sen teho on alkanut hiipua, mikä on kuulemma melko yleistä. Ilmeisesti useasti päivässä otettava valmiste olis parempi, tiedä sitten...
Mikä mua raivostuttaa kaikista eniten on se, että persoonallisuushäiriön diagnoosia ei mukamas voida kumota ja se kummittelee kaikissa Kanta-merkinnöissäni yhä.
Itseä v*tuttaa tämä, että ADHD:ta esitetään mediassa supervoimana, ja sekin että nentit viihdekäyttävät lääkkeitä (kiroan myös kaikki adhd:t, jotka myyvät pillerinsä eteenpäin). Nämä vievät vie uskottavuutta asian vakavuudelta ja moni, varsinkin nainen, jää lopulta ilman apua. Olen itse kohdannut useamman psykiatrin, joka ei usko ADHD:n olemassaoloon naisilla.
ADHD on hoitamattomana oikeasti invalidisoiva, jopa hengenvaarallinen juttu. Siinä ei ole mitään hienoa, että tili on tyhjä jo pari viikkoa ennen palkkapäivää, koti on kuin läävä ja et jaksa keksittyä töihin päivällä ja lopulta teet niitä yöllä. Useimmilla meistä ennen avun saantia elämään kuuluivat keskeytyneet opinnot, useat potkut töistä, päihteet ja/tai viiltely.
T. aikuisena diagnosoitu, joka ei ole Ylioppilaslehden jutun jälkeen uskaltanut hakea apteekista lisää Concertaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asperger ja siihen kait liittyen toimivat lääkkeet jotenkin omituisesti: bentsodiatsepiinit piristävät ja stimulantit (varsinkin metyylifenidaatti) rauhoittavat.
Joskus tuntuu, ettei mikään vaikuta mitenkään.
M43
Olen miettinyt, kannattaako mun hakea Asperger-dg, kun eihän siihen varsinaisesti ole mitään lääkettä. Toki välillä ahdistaa ja nukkuminen ei onnistu millään. En jaksanut käydä töissä, kun elämänmeno kävi kaoottiseksi.
Syötkö tosiaan sekä piristävää että rauhoittavaa? Siis onko sinulla erilaisia jaksoja? Vaihteleeko ne kuormituksen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Sain vajaa vuosi sitten ADHD:n ja autismin kirjon diagnoosin 35-vuotiaana, 20 vuoden erinäisten osasto- ja tutkimusjaksojen jälkeen. Aiemmin diagnooseiksi annettu masennusta, paniikkihäiriötä, kaksisuuntaista ja epävakaata persoonallisuutta epäluuloisin piirtein. Eka epäily autismista tuli jo 15 vuotta sitten, mutta koska olin tuolloin amk:ssa ja näennäisesti siellä pärjäävä, sitä ei tutkittu enempää.
Elämäni on lapsesta asti ollut yhtä h*lvetin kaaosta. Siitäkin huolimatta, että olin lukioon asti kympin tyttö. Kotona mua haukuttiin herkkähipiäksi ja hävettäväksi lapseksi. Oon aina kärsinyt ääni- ja makuaistin herkkyydestä ja tietyt äänet saattavat saada mut itkemään kivusta. Oon myös aina ollut aloitekyvytön jopa kivojen asioiden suhteen. Ymmärsin tällä viikolla, että kyse on ns. ADHD paralysis -ilmiöstä. Autismi näkyy mussa lähinnä sosiaalisten taitojen puutteena ja monitonisena puheena. Tämän takia töiden saaminen on ollut hankalaa ja oon saanut koeaikapotkutkin kolmesti.
Oon vaihtanut alaa kolme kertaa: 1 amk-tutkinto ja 2 amistutkintoa. Opintoni olen suorittanut hyvin arvosanoin ja ajallaan, mutta työelämässä en ole ollut kuin pikku pätkiä. Kärsin opintojen aikana myös masennuksesta ja riittämättömyyden tunteesta, kun tajusin jo että tämäkään ala ei mulle sovi ja en jaksa keskittyä.
Tällä hetkellä olen ihme ja kumma ekassa amk-tutkintoani vastaavassa työssä, joskin määräaikaisessa. Lääkityksenä Concerta 36 mg ja sen teho on alkanut hiipua, mikä on kuulemma melko yleistä. Ilmeisesti useasti päivässä otettava valmiste olis parempi, tiedä sitten...
Mikä mua raivostuttaa kaikista eniten on se, että persoonallisuushäiriön diagnoosia ei mukamas voida kumota ja se kummittelee kaikissa Kanta-merkinnöissäni yhä.
>> Aiemmin diagnooseiksi annettu masennusta, paniikkihäiriötä, kaksisuuntaista ja epävakaata persoonallisuutta epäluuloisin piirtein. >>
Tämäpä tämä. 🤦🏻
Olen myös saanut liudan diagnooseja, ei toki yht'aikaa, vaan peräkkäin: kun aiempi arvaus näyttää menneen pieleen, on tarjottu toinen. Diagnoosien perustelut ovat olleet kestämättömiä. Tokihan kenellä vain on elämässään erilaisia vaiheita, parempia ja huonompia kausia.
Minut on hyllytetty aikoinaan eläkkeelle masennuksen perusteella, peräti depressio mentis gravis. Olin kuulemma liian huonossa kunnossa edes terapiaan. 🤦🏻 Aika jännä juttu, että pian tämän jälkeen rakastuin, menin naimisiin ja sain lapsen parin vuoden kuluttua. Enkä ole ollut masentunut, vaan lähinnä turhautunut.
-korkeakoulututkinto loistavin arvosanoin, työelämä sakkasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa pitää itsestään huolta, ja lääkäri on sitä mieltä että opintoja pitäisi saada eteenpäin. Ei tunnu realistiselta opiskelu ja työt tässä tilanteessa. Teettekö muut adhd-ihmiset itse ihan kunnon ruokia? Äidin ja siskon kanssa joskus kokkailen, mutta yksin enintään laitan valmisruokaa uuniin. Olen aika nirso ruokailija, joten ruoan maku harvemmin motivoi yhtään. En tajua, miten hampaiden harjauskin voi olla niin epämiellyttävää että sitä on todella vaikea aloittaa.
Syön aika huonosti ja varsinkin nyt, kun on jotain terveysmuutosta (asiaa tutkitaan, en tiedä vielä mitä), niin pitää välillä pakottaa itsensä syömään. Ei siksi, että asia huolestuttaisi, vaan siksi, että on niin vaikeaa alkaa muuttamaan päivän rutiineja siten, että sinne jäisi aikaa kaikille noille terveydenhuollon käynneille (vain addit voi ymmärtää miten helposti kaikki arjen rutiinit menee pieleen, jos tulee yllättäviä muutoksia päiviin ja sitten se tänään tapahtuva imurointi jää kokonaan tekemättä ja imuri on sitten vielä kuukaudenkin päästä lattialla lojumassa, kun on niin vaikea palata takaisin arjen rutiineihin), että se johtaisi tilanteeseen, jossa koti on kaaoksessa. Teen fineliin ruokapäiväkirjaa ja sen avulla saan tsempattua vähän enemmän, kun yritän saada pakollisen kalorimäärän täyteen.
Jos teen ruokaa, niin sitten teen kerralla paljon, jotta voin pakastaa niitä annosrasioihin saadakseni sitten "helppoa" ruokaa pakastimesta. noina päivinä sitten syönkin hyvin, kun asiat on tehty ja ruoanlaitoksi riittää annoksen lämmitys. Jos käyn kotona, niin siellä tulee syötyä hyvin, koska äiti tekee aina sen seitsemää sorttia. Siellä on kuin loputon buffetpöytä.
jos teen kotona sitten "tavallista" ruokaa (mielessä, että en tee niin paljon, että pakastimeenkin ehtii), niin sitten yleensä syön sen ihan suoraan kattilasta: ei tule tiskiä niin paljon.
aikka on astianpesukone, niin kummasti ne lautaset sun muut jää kuitenkin tiskipöydälle lojumaan.
hampaiden hoitoon sain itse lisää huolellisuutta, kun istuin alas pesemään hampaat ja tikuttamaan hammasvälit. Juuri kävin hammaslääkärissä ja ensimmäinen vuosi 4 vuoteen ettei ollut ientulehdusta lainkaan. Se johtui ihan tuosta istumalla hampaiden hoitamisesta. jotenkin jaksan olla huolellisempi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa pitää itsestään huolta, ja lääkäri on sitä mieltä että opintoja pitäisi saada eteenpäin. Ei tunnu realistiselta opiskelu ja työt tässä tilanteessa. Teettekö muut adhd-ihmiset itse ihan kunnon ruokia? Äidin ja siskon kanssa joskus kokkailen, mutta yksin enintään laitan valmisruokaa uuniin. Olen aika nirso ruokailija, joten ruoan maku harvemmin motivoi yhtään. En tajua, miten hampaiden harjauskin voi olla niin epämiellyttävää että sitä on todella vaikea aloittaa.
Syön aika huonosti ja varsinkin nyt, kun on jotain terveysmuutosta (asiaa tutkitaan, en tiedä vielä mitä), niin pitää välillä pakottaa itsensä syömään. Ei siksi, että asia huolestuttaisi, vaan siksi, että on niin vaikeaa alkaa muuttamaan päivän rutiineja siten, että sinne jäisi aikaa kaikille noille terveydenhuollon käynneille (vain addit voi ymmärtää miten helposti kaikki arjen rutiinit menee pie
Kiitos vinkistä, tuo istualleen hampaiden harjaus kuulostaa vähän mukavammalta kuin seisten :)
Siis Mel Robinsin! Apua, mulla tuli aivopieru kun kirjoitin Gibson.. no tää on tää ADHD, voisi lukea mitä on kirjoittanut ennen kuin postaa...