Onko täällä muita henkilöitä, joilla on ADHD?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka sanotte, että lääke ei auta. En halua vähätellä, mutta voisiko ollakin niin, että kyse ei olekaan adhd:sta. KAIKKI lääkkeet ei toki kaikille sovi, mutta tuntuu erikoiselta, että lääke ei vaikuta toisena päivänä. Olen myös todella hämmästynyt ja huolestunut siitä, että tunnin (!?) keskustelun jälkeen määrätään Elvansea. Tämä on myös yksi syy miksi adhdta ei oteta tosissaan, kun osa hakee rahalla diagnoosin. Ja kyllä, olin itsekin ns. selvä tapaus, mutta silti julkisella oli pitkät ja kattavat tutkimukset.

ADHD -lääkkeet eivät auta kaikkia potilaita, joilla ADHD on. Jos aivoissa ei ole tiettyjen reseptorien välillä yhteyttä (tämä voi olla synnynnäistä), ei lääkkeet toimi.

T: Hoitaja

Täällä kanssa yksi diagnoosin aikuisiällä saanut! Junnasin tutkimuksiin menoa peräti 10 vuotta, mutta olihan se sinänsä itsellenikin selkeää, että jotain poikkeavaa on, eli diagnoosi ei ollut yllätys.

Elämässä sinänsä mennyt ihan ok, on perhe ja amk-koulutus, sekä vaihteleva työ, mutta jotenkin uskon, että normaalilla neurologisella rakenteella olisin pystynyt vaativampiin opintoihin. Älyssä ei kait isompaa vikaa, peruskoulun todistus 9 pintaan ja en ikinä lukenut kokeisiin, kun ei vain pystynyt keskittymään. Hommat vaan jää tosi helposti kesken ja levälleen, jos vain jotain voi lykätä, niin sehän lykkääntyy!

Oireet eli ongelmat ovat jumitus ja jumahtaminen johonkin ei-tärkeään, kun pitäisi esim. työjuttuja hoitaa, tavaroiden hävittäminen (työmuisti onneton), motorinen kömpelyys (kintut täynnä mustelmia), univaikeudet ja vain yleinen päänsisäinen levottomuus. Olen testannut Concertaa, ei juurikaan hyötyä. Isoista annoksista pieni apu, mutta myös haittavaikutukset kasvoivat sietämättömiksi. Nyt käytössä Medikinet, mikä auttaa keskittymään ja rauhoittumaan, päässä ei ole auki koko ajan kolmea telkkaria ja kahtatoista radiokanavaa, mutta onhan tässäkin omat ongelmansa. Isoimpana jatkuva päänsärky ja kuvotus + nukkuminen heikkoa. Otan nykyään tarvittaessa, jos tiedän, että työpäivä sisältää keskittymistä vaativaa, ylettömän tylsää hommaa.

Sivuhuomiona, jostakin kuulin tai luin, että lääkkeiden teho saattaa hiipua kuukautisten alkaessa. Ilmeisesti estrogeenitason lasku vaikuttaa tuohon, asiaa lienee tutkittu aika vähän.

Rutiinit varmasti auttaisivat elämässä, mutta kun niihin ei vain pääse tarttumaan! Onneksi puoliso on jämäkämpi, hänen ansiostaan osa arjesta on sujuvampaa. Kaipaisin ehkä jutteluapua, mutta valitettavasti koin, että aika yksin tässä saa pärjätä, onhan elämäni kuitenkin mennyt sinänsä oikein hyvin. Resepti kouraan ja muutaman kk välein terkka kyselee kuulumisia. Jos kyselee.

Teen keikkatöitä. En ole jaksanut yhdessäkään vakityössä kahta vuotta pidempään. Yleensä vaihdan samalla koko alan ja kouluttaudun uudelleen. Keskityn joko töihin tai harrastuksiin, kotiin en ikinä. Koskaan ei ole ollut mitään balanssia elämässä sen jälkeen kun vanhempien kotoa pois muutin. Parhaiten on sopinutkin sellainen matkalaukkuelämä, jossa omaisuutta oli vain rajallisesti, eikä kotia voinut edes laittaakaan millään tavoin ja sai elää rauhassa hetkessä ja keskittyä juuri siihen paikkaan ja tehtävään.

Muistan tarinat hyvin ja numerot huonosti. Olen hyvä selittämään monimutkaisiakin asioita jollakin tapaa loogisiksi kokonaisuuksiksi ihan tuosta noin vain ja kerron niitä huumorilla höystettyinä eteenpäin. Perhe olisi kiva teoriassa, mutta oikeasti olisin varmaan mieluiten joku vieraileva kotiopettajatar, jolla on kissoja ja maaginen vespa ja koti kuin Huvikumpu.

On. Aloitin esimerkiksi aikanaan viisi koulua, jotka kaikki keskeytin. Lukion sain sitä ennen käytyä ihmeen kaupalla. Diagnoosin saatuani sain kolmevitosena vihdoin opinnot valmiiksi, tästä on nyt kymmenen vuotta. Elämä on paljon tasaisempaa, toki välillä sähellän vieläkin aika tavalla.

Minä vielä haaveilen opintojen loppuun saamisesta. tosi asiassa pelko on se, joka on suurin esteeni. Entä jos taas kerran luovutan, enkä taaskaan kerran tajua mennä puhumaan siitä ajoissa vaikka jollekin laitoksen opintosihteerille. Olisihan se kiva saada se akateeminen tutkinto suoritettua, mutta kynnys on liian kova ja pettymyksen pelko liian iso peikko. Pitäisi varmaan lähteä etsimään koutsi, joka sitten tarvittaessa vaikka tulee kotiini vahtimaan etten ala keksiä muuta tekemistä paniikissani.

Minulle diganoosin saamisessa suurin helpotus oli saada varmuus lapsesta asti oleville ajatuksille, että minussa on jotain toisella lailla kuin muissa. Ja saada varmistus omille epäilyille, että se adhd ja vastaus siihen, että miksi en sitten ole diracell-pupu, päihteiden väärinkäyttäjä ja (vähintäänkin vaarallinen) taparikollinen, kuten kaikki mediassa esitellyt adhd:t olivat (se oli sitä aikaa, kun add:sta/inattentiivisesta muodosta ei kauheasti vielä puhuttu). Kun diagnoosi tuli, niin sisäinen rauha saapui sen myötä ja sain oppia myös sen, että tämä ei ole mikään psykiatrinen sairaus, vaikka tällä psykiatrinen koodi onkin. Ja että kaikki addh:t ovat sen adhd:nsa kanssa ihan täysin normaaleja ihmisiä, loppujen lopuksi kaikilta ihmisiltä löytyy jotain massasta poikkeavaa ja se ei itsessään tee heistä mitenkään häiriintyneitä.  Syy adhd:eiden oireiluun löytyy pitkälti yhteiskunnasta ja sen liian joustamattomista rakenteista.

Tuo huvikumpuvertaus tuossa yllä kirvoitti suuni hymyyn ja kykenin hyvin samaistumaan siihen. Meidän adhd;eiden pitää osata olla rohkeasti siellä elämän riemupuolella, kun kerran meidän aivomme on siihen luotu. Siis jos vaan itse halutaan. Lapset voi kyllä kasvattaa hauskuudenkin kautta, kyllä Peppi Pitkätossu sen tiesi.

Muilla ei ilmeisesti ole ahdistusta?

Vierailija kirjoitti:

Muilla ei ilmeisesti ole ahdistusta?

Minulla ei  (kai) suoranaisesti adhd:hen liittyen, mutta monet tilanteet elämässä ilmeisen helposti laukaisevat ahdistusoireita (olen keskimääräistä empaattisempi, kertoivat aikoinaan adhd tutkimukset), tai sitten olen vain yksinkertaisesti sen verran herkempi huomaamaan omat tunteeni, niin huomioin ahdistusoireet herkemmin kuin muut. 

Ylös. Sivusta

Mä olen opetellut laittamaan esim. avaimet aina samaan paikkaan. Jos en laita, ne ovat hukassa. Ylipäätään kaaos lisää kaaosta, enkä sitten löydä yhtään mitään, jos en yritä pitää tavaroita tietyillä paikoilla. Mielelläni kyllä jätän tavarat minne jäävät, mutta sotku lisää sotkua päässäni. Jotenkin järjestys ja siisteys helpottaa oloa.

Töissä pärjään, kun työ on vaihtelevaa. Itseasiassa välillä suorastaan uppoudun työhön, enkä tajua ajankulua. Olen tehnyt useita kehitysehdotuksia, jotka on otettu käyttöön. Vastenmieliset ja tylsät hommat on kyllä vaikeita saattaa loppuun. Joskus vasta pienen pakon edessä teen loppuun välttelemäni tehtävät. Ideoin vapaa-ajallekin ja kotiin kaikkea tekemistä, mutta sitten huomaan maanneeni sohvalla, enkä saanut mitään aikaiseksi.

Olen jossain määrin liikunnallisesti lahjakas (kouluarvosana 9), mutta toisaalta kömpelö eli kävelen seiniä/oven karmeja päin, lyön pääni milloin mihinkin, raajoissa mustelmia aina.

Onnistuuko teiltä muilta muuten neulominen? Mä aloitin vuosi sitten jonkun villasukkahaasteen ja se sukka on vieläkin kesken. Ihan liian tylsää puuhaa

Vierailija kirjoitti:

Mä olen opetellut laittamaan esim. avaimet aina samaan paikkaan. Jos en laita, ne ovat hukassa. Ylipäätään kaaos lisää kaaosta, enkä sitten löydä yhtään mitään, jos en yritä pitää tavaroita tietyillä paikoilla. Mielelläni kyllä jätän tavarat minne jäävät, mutta sotku lisää sotkua päässäni. Jotenkin järjestys ja siisteys helpottaa oloa.

Töissä pärjään, kun työ on vaihtelevaa. Itseasiassa välillä suorastaan uppoudun työhön, enkä tajua ajankulua. Olen tehnyt useita kehitysehdotuksia, jotka on otettu käyttöön. Vastenmieliset ja tylsät hommat on kyllä vaikeita saattaa loppuun. Joskus vasta pienen pakon edessä teen loppuun välttelemäni tehtävät. Ideoin vapaa-ajallekin ja kotiin kaikkea tekemistä, mutta sitten huomaan maanneeni sohvalla, enkä saanut mitään aikaiseksi.

Olen jossain määrin liikunnallisesti lahjakas (kouluarvosana 9), mutta toisaalta kömpelö eli kävelen seiniä/oven karmeja päin, lyön pääni milloin mihinkin, raajoissa mustelmia aina.

Onnistuuko teiltä muilta muuten neulominen? Mä aloitin vuosi sitten jonkun villasukkahaasteen ja se sukka on vieläkin kesken. Ihan liian tylsää puuhaa

Multa ei onnistu neulominen. Kyllästyn todella nopeasti siihen. 😀 Olen aloittanut monta kertaa neulomaan, koskaan ei ole saanut mitään valmiiksi. 😆

Juu

Miten te muut nukutte yönne ja oletteko päivällä virkeitä?

Mä nukun huonosti. Ihan sama onko pää täynnä ajatuksia vai ei. Aivot eivät vaan sammu. Menen yleensä klo 7-8 välillä töihin ja olen rättiväsynyt suunnilleen puolille päivään asti. Sitten en haukottele enää vedet silmissä ja jaksan olla n. klo 15-16 saakka töissä. En halua iltapainotteisempaa työtä, koska ei kiinnosta olla illalla enää töissä. Sillä ei väsymystäkään saa ratkaistua. Päiväunia en nuku arkisin.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut nukutte yönne ja oletteko päivällä virkeitä?

Mä nukun huonosti. Ihan sama onko pää täynnä ajatuksia vai ei. Aivot eivät vaan sammu. Menen yleensä klo 7-8 välillä töihin ja olen rättiväsynyt suunnilleen puolille päivään asti. Sitten en haukottele enää vedet silmissä ja jaksan olla n. klo 15-16 saakka töissä. En halua iltapainotteisempaa työtä, koska ei kiinnosta olla illalla enää töissä. Sillä ei väsymystäkään saa ratkaistua. Päiväunia en nuku arkisin.

Välillä pärjään vähemmällä unella, mutta sitten kun olen loppu, saatan nukkua 12h putkeen ja vieläkin väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut nukutte yönne ja oletteko päivällä virkeitä?

Mä nukun huonosti. Ihan sama onko pää täynnä ajatuksia vai ei. Aivot eivät vaan sammu. Menen yleensä klo 7-8 välillä töihin ja olen rättiväsynyt suunnilleen puolille päivään asti. Sitten en haukottele enää vedet silmissä ja jaksan olla n. klo 15-16 saakka töissä. En halua iltapainotteisempaa työtä, koska ei kiinnosta olla illalla enää töissä. Sillä ei väsymystäkään saa ratkaistua. Päiväunia en nuku arkisin.

Mä en nuku enää ollenkaan. Olin 4 kk mökillä ja nyt kaupungissa. En pysty nukahtamaan, kun koko ajan ilmanvaihto tai muuta äänihäiriötä naapureista.

Pakko hakea nyt apua tähän. Viikko mennyt 2-3 tunnin unilla...

Vaihtelevasti sujuu, mutta aika selviytymistä on tämä elämä :D oletteko muut spirituaalisia? Olen ymmärtänyt, että adhd-ihmisillä enemmän taipumusta hengellisiin juttuihin, mutten ole varma. Olemme tietääkseni usein herkempiä aistimaan muiden tunteet, emmekä siedä teeskentelyä ollenkaan.

Aistin kyllä herlästi toisten fiiliksiä tai vaikka työpaikan tunnelmaa/ilmapiiriä, mutta en kyllä muuten ole tippaakaan hengellinen. En ole kokenut mitään henkiyhteyksiä yms.

On vaikeaa pitää itsestään huolta, ja lääkäri on sitä mieltä että opintoja pitäisi saada eteenpäin. Ei tunnu realistiselta opiskelu ja työt tässä tilanteessa. Teettekö muut adhd-ihmiset itse ihan kunnon ruokia? Äidin ja siskon kanssa joskus kokkailen, mutta yksin enintään laitan valmisruokaa uuniin. Olen aika nirso ruokailija, joten ruoan maku harvemmin motivoi yhtään. En tajua, miten hampaiden harjauskin voi olla niin epämiellyttävää että sitä on todella vaikea aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa pitää itsestään huolta, ja lääkäri on sitä mieltä että opintoja pitäisi saada eteenpäin. Ei tunnu realistiselta opiskelu ja työt tässä tilanteessa. Teettekö muut adhd-ihmiset itse ihan kunnon ruokia? Äidin ja siskon kanssa joskus kokkailen, mutta yksin enintään laitan valmisruokaa uuniin. Olen aika nirso ruokailija, joten ruoan maku harvemmin motivoi yhtään. En tajua, miten hampaiden harjauskin voi olla niin epämiellyttävää että sitä on todella vaikea aloittaa.

Kyllä vai, turhauttaa kovin kaikki "pakolliset" arjen rutiinit. Varsinkin, kun asun yksin, mikään ei motivoi näihin.

Hampaita aloin harjata vasta nyt iäkkäämpänä, ettei tarvi tekareita. Monta juurihoidettavaa ehti tulla, ja yksi hampu korvattu sillalla.

Mökillä voin olla peseytymättä viikon, jos en viitsi lämmittää saunaa. Kaupungissa peseytyminen on niin helppoa mökkiin verrattuna, että se inspiroi käymään suihkussa. Ennen mökin hankintaa, peseydyin kotona 2-3 krt viikossa, eli silloin kun hiukset oli pakko pestä. Likaiset hiukset motivoivat pesulle, vaikka ei muuten nappaisi.

Ja ruoanlaitto se vasta rasittaakin, syöln einekset kylminä jääkaapista otettuna.

Joskus harvoin paistan pannulla munakkaan tms. yksinkertaista. Sitten se pannun pesu viivästyy muutaman päivästä viikkoihin. Eli tiskaus on no-no. Käytän yhden astian menetelmää, joten tiskivuoria ei synny. Apk on, mutta inhoan astioiden laittoa ja poisottoa, se on ärsyttävämpää kuin se yhden lautasen tiskaus käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa pitää itsestään huolta, ja lääkäri on sitä mieltä että opintoja pitäisi saada eteenpäin. Ei tunnu realistiselta opiskelu ja työt tässä tilanteessa. Teettekö muut adhd-ihmiset itse ihan kunnon ruokia? Äidin ja siskon kanssa joskus kokkailen, mutta yksin enintään laitan valmisruokaa uuniin. Olen aika nirso ruokailija, joten ruoan maku harvemmin motivoi yhtään. En tajua, miten hampaiden harjauskin voi olla niin epämiellyttävää että sitä on todella vaikea aloittaa.

Kyllä vai, turhauttaa kovin kaikki "pakolliset" arjen rutiinit. Varsinkin, kun asun yksin, mikään ei motivoi näihin.

Hampaita aloin harjata vasta nyt iäkkäämpänä, ettei tarvi tekareita. Monta juurihoidettavaa ehti tulla, ja yksi hampu korvattu sillalla.

Mökillä voin olla peseytymättä viikon, jos en viitsi lämmittää saunaa. Kaupungissa peseytyminen on niin helppoa mökkiin verrattuna, että se inspiroi käymään suihkussa. Ennen mökin hankintaa, peseydyin kotona 2-3 krt viikossa, eli silloin kun hiukset oli pakko pestä. Likaiset hiukset motivoivat pesulle, vaikka ei muuten nappaisi.

Ja ruoanlaitto se vasta rasittaakin, syöln einekset kylminä jääkaapista otettuna.

Joskus harvoin paistan pannulla munakkaan tms. yksinkertaista. Sitten se pannun pesu viivästyy muutaman päivästä viikkoihin. Eli tiskaus on no-no. Käytän yhden astian menetelmää, joten tiskivuoria ei synny. Apk on, mutta inhoan astioiden laittoa ja poisottoa, se on ärsyttävämpää kuin se yhden lautasen tiskaus käsin.

Jep, tiedän tunteen! Jos olisi vaikka joku uusi ihastus, niin olisi motivaatiota pitää itsestä parempaa huolta :D

Olen kolmikymppinen aikuinen, jolla ADHD diagnosoitiin aikuisiällä. Suosittelen Mel Gibsonin katsomista Youtubesta. Adhd:ssa ongelma ei ole keskittyminen vaan aivojen ohjausjärjestelmä, ei pysty fokusoimaan yhteen asiaan vaan "taustahälinä" aiheuttaa kaaoksen. 

Itselläni on ongelmana juuri tuo toiminnanohjaus. Ei niinkään ylivilkkaus. Monta rautaa tulessa, ja lopulta ei saa mitään tehtyä. Elvanse auttaa jonkun verran toki.