Aina kun elämä on hyvin, tekee mieli tuhota kaikki se hyvä. Tavalla tai toisella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ollut samanlainen. On pettänyt silloin kun tuollainen 'kausi' tulee.

Itsekin olen pettänyt kun tulee sellainen tunne. Ei oikein mieti järjellä vaan elää vaan, sitten jälkikäteen ahdistuu kaikesta mitä on tehnyt joskus. Välillä ahdistus on koskenut vain tulevaisuutta. -Ap

Vaikutat helpolta panolta. Kiinnostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneppä extempore putkien katkaisuun. Teet palveluksen jälkipolville.

En tiedä mitä ajat nyt takaa, selvennä ihmeessä. 🥲 Kenelle tahansa voi tulla hankaluuksia elämässä, kuka tahansa voi sairastua esim. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai masennukseen. Nuo eivät ole perinnöllisiä, vaikka alttiutta olisikin. Suurinosa ihmisistä myös kamppailee jonkin sortin ongelmien kanssa elämänsä aikana. -Ap

Kaksisuuntainen ja masennus ovat hyvinkin perinnöllisiä.

Hyvinkin perinnöllinen? Haluaisin nähdä lähteesi. Kaksisuuntainen mielialahäiriön perinnöllisyys on n. 10-15%. Tämäkään ei tarkoita, että se periytyy. Sairastumiseen vaikuttavan mm. missä elämänvaiheessa sairastunut (esim. jos äiti sairastuu vasta synnytyksen jälkeen, on lapsella alhaisempi todennäköisyys sairastua samaan häiriöön). Tuon lisäksi ulkoiset tekijät vaikuttavat huomattavasti enemmän kuin perintötekijät.

Huomio myös, että valtaosalla ihmisistä jotka sairastuvat mieleltään, EI ole lähisuvussa mt-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystäväni ollut samanlainen. On pettänyt silloin kun tuollainen 'kausi' tulee.

Itsekin olen pettänyt kun tulee sellainen tunne. Ei oikein mieti järjellä vaan elää vaan, sitten jälkikäteen ahdistuu kaikesta mitä on tehnyt joskus. Välillä ahdistus on koskenut vain tulevaisuutta. -Ap

Vaikutat helpolta panolta. Kiinnostaa!

Tuskinpa Ap panee ketä tahansa sentään. Kyllä sen toisen täytyy tuntua oikealta. -sivusta, samanlainen-

Aika moni kärsii itsetuhoisuudesta.

Olipa se ahmimista, ryyppäämistä, pelaamista, huumeita tai ihmissuhteiden pilaamista, taustalla on yleensä ahdistus ja itseinho.

Koetaan, ettei ansaita muuta kuin kurjuutta.

Miten itsetunto ja asenne korjataan, sitäpä ei myydäkään kaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneppä extempore putkien katkaisuun. Teet palveluksen jälkipolville.

En tiedä mitä ajat nyt takaa, selvennä ihmeessä. 🥲 Kenelle tahansa voi tulla hankaluuksia elämässä, kuka tahansa voi sairastua esim. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai masennukseen. Nuo eivät ole perinnöllisiä, vaikka alttiutta olisikin. Suurinosa ihmisistä myös kamppailee jonkin sortin ongelmien kanssa elämänsä aikana. -Ap

Kaksisuuntainen ja masennus ovat hyvinkin perinnöllisiä.

Hyvinkin perinnöllinen? Haluaisin nähdä lähteesi. Kaksisuuntainen mielialahäiriön perinnöllisyys on n. 10-15%. Tämäkään ei tarkoita, että se periytyy. Sairastumiseen vaikuttavan mm. missä elämänvaiheessa sairastunut (esim. jos äiti sairastuu vasta synnytyksen jälkeen, on lapsella alhaisempi todennäköisyys sairastua samaan häiriöön). Tuon lisäksi ulkoiset tekijät vaikuttavat huomattavasti enemmän kuin perintötekijät.

Huomio myös, että valtaosalla ihmisistä jotka sairastuvat mieleltään, EI ole lähisuvussa mt-ongelmia.

Kappas vain, kerrankin palstalainen joka on opiskellut.

Sun tartteis ehkä käydä uudestaan psykiatrilla. Epävakaa pershäiriö, bipo, ADHD, traumatausta saattaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kärsii itsetuhoisuudesta.

Olipa se ahmimista, ryyppäämistä, pelaamista, huumeita tai ihmissuhteiden pilaamista, taustalla on yleensä ahdistus ja itseinho.

Koetaan, ettei ansaita muuta kuin kurjuutta.

Miten itsetunto ja asenne korjataan, sitäpä ei myydäkään kaupoissa.

Minä en inhoa itseäni, mutta olen turhautunut etten osaa aina käyttäytyä kuten muut. Ja että tunnen liian vahvasti. Enkä inhoa muita ihmisiä, mutta pidän heitäkin hyvin rikkonaisina. Sellaisina, etten luultavasti voisi paremmin seurustelusuhteessa. Todennäköisyys löytää hyvä ja tasapainoinen ihminen, joka olisi tukenani matkalla kohti itsearvostusta, on pyöreä nolla. Enkä muuten ole pettäjä, vaan pikemminkin liian moraalinen. Mites tällaisen ratkaiset.. t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kärsii itsetuhoisuudesta.

Olipa se ahmimista, ryyppäämistä, pelaamista, huumeita tai ihmissuhteiden pilaamista, taustalla on yleensä ahdistus ja itseinho.

Koetaan, ettei ansaita muuta kuin kurjuutta.

Miten itsetunto ja asenne korjataan, sitäpä ei myydäkään kaupoissa.

Minä en inhoa itseäni, mutta olen turhautunut etten osaa aina käyttäytyä kuten muut. Ja että tunnen liian vahvasti. Enkä inhoa muita ihmisiä, mutta pidän heitäkin hyvin rikkonaisina. Sellaisina, etten luultavasti voisi paremmin seurustelusuhteessa. Todennäköisyys löytää hyvä ja tasapainoinen ihminen, joka olisi tukenani matkalla kohti itsearvostusta, on pyöreä nolla. Enkä muuten ole pettäjä, vaan pikemminkin liian moraalinen. Mites tällaisen ratkaiset.. t. Eri

Kyllä niitä ihmisiä löytää, jotka tukevat sinua matkallasi kohti itsearvostusta. Ne kaksi ihmistä ovat terapeutti ja sinä itse. 

Sitten osaatkin hakeutua parempaan seuraan ja ehjien ihmisten pariin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kärsii itsetuhoisuudesta.

Olipa se ahmimista, ryyppäämistä, pelaamista, huumeita tai ihmissuhteiden pilaamista, taustalla on yleensä ahdistus ja itseinho.

Koetaan, ettei ansaita muuta kuin kurjuutta.

Miten itsetunto ja asenne korjataan, sitäpä ei myydäkään kaupoissa.

Minä en inhoa itseäni, mutta olen turhautunut etten osaa aina käyttäytyä kuten muut. Ja että tunnen liian vahvasti. Enkä inhoa muita ihmisiä, mutta pidän heitäkin hyvin rikkonaisina. Sellaisina, etten luultavasti voisi paremmin seurustelusuhteessa. Todennäköisyys löytää hyvä ja tasapainoinen ihminen, joka olisi tukenani matkalla kohti itsearvostusta, on pyöreä nolla. Enkä muuten ole pettäjä, vaan pikemminkin liian moraalinen. Mites tällaisen ratkaiset.. t. Eri

Kyllä niitä ihmisiä löytää, jotka tukevat sinua matkallasi kohti itsearvostusta. Ne kaksi ihmistä ovat terapeutti ja sinä itse. 

Sitten osaatkin hakeutua parempaan seuraan ja ehjien ihmisten pariin. 

Heh.. olin terapiassa, mutta se jäi kesken, koska en kokenut hyötyväni siitä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kärsii itsetuhoisuudesta.

Olipa se ahmimista, ryyppäämistä, pelaamista, huumeita tai ihmissuhteiden pilaamista, taustalla on yleensä ahdistus ja itseinho.

Koetaan, ettei ansaita muuta kuin kurjuutta.

Miten itsetunto ja asenne korjataan, sitäpä ei myydäkään kaupoissa.

Minä en inhoa itseäni, mutta olen turhautunut etten osaa aina käyttäytyä kuten muut. Ja että tunnen liian vahvasti. Enkä inhoa muita ihmisiä, mutta pidän heitäkin hyvin rikkonaisina. Sellaisina, etten luultavasti voisi paremmin seurustelusuhteessa. Todennäköisyys löytää hyvä ja tasapainoinen ihminen, joka olisi tukenani matkalla kohti itsearvostusta, on pyöreä nolla. Enkä muuten ole pettäjä, vaan pikemminkin liian moraalinen. Mites tällaisen ratkaiset.. t. Eri

Kyllä niitä ihmisiä löytää, jotka tukevat sinua matkallasi kohti itsearvostusta. Ne kaksi ihmistä ovat terapeutti ja sinä itse. 

Sitten osaatkin hakeutua parempaan seuraan ja ehjien ihmisten pariin. 

Heh.. olin terapiassa, mutta se jäi kesken, koska en kokenut hyötyväni siitä mitenkään.

Puuttuiko sieltä se toinen ihminen matkasta eli sinä itse? Molempien pitää tehdä duunia. Tietysti (esim.) persoonallisuushäiriön muokkaaminen vaati terapiassa olijalta isoa motivaatiota, ei siihen persoonaan muuten edes päästä itseään käsiksi. 

Huomasin muutama vuosi sitten saman ongelman, että aina kun saan elämäni järjestykseen ja kaiken mitä haluan niin minun pitää ihan heti tuhota se ja hankkia mahdollisimman paljon kalliita ja peruttamattomia ongelmia.

Olin taas kerran pistämässä elämääni roskikseen kun pysähdyin miettimään, että mitä hittoa olen tekemässä. Tässä on jotain tuttua ja sitten tajusin, että minulla on asiat liian hyvin.

Olen sisäistänyt kasvatuksestani sen, että olen täysin kelpaamaton ihminen, joka ei ansaitse mitään hyvää elämäänsä ja että elämäni tulee olla yhtä tuskaista kurjuutta jotta mitään pahaa ei tapahdu. Nuorempana koulussa minulla oli aivan hillitön onnistumisen pelko joten sabotoin aivan kaiken, yleensä vain menetin muistini kun piti kokeissa vastata vaikka miten hyvin olisin valmistautunut. Ja tämä itsensä sabotoinnin kierre jatkui koko elämäni. Hankin juuri niin epätyydyttävän ja itselleni sopimattoman elämän kuin olin vain voinut kuvitella, koska se maksimoi kärsimykseni. 

Minun elämäni on nyt hyvin ja sabotoin itseäni pienessä mittakaavassa koska on hyvin vaikea sietää tätä olotilaa. Mutta en ole nyt tehnyt hetkeen mitään mullistavan typerää, joka on sekin edistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sen kumppanin ja perheen kanssa elämän täytyy olla rutiininomaista? Elämästä voi tehdä juuri sen näköistä kun itse haluaa, täytyy vaan valita rinnalle kumppani, joka haluaa samoja asioita kuin sinä. Meillä on mieheni kanssa kaksi lasta ja esim. viime kesän aikana vietimme viikon Italiassa ja kolme viikkoa Kaliforniassa. Opettelimme laitesukeltamaan ja surffaamaan. Kotonakin ollessa tehdään paljon kivaa yhdessä ja erikseen, kutsutaan ystäviä grillaamaan tai iltaa istumaan, käydään konserteissa, teatterissa, patikoidaan, kokataan eri maiden ruokia jne.

No ei kaikilla ole mahdollista lähteä kolmeksi viikoksi Amerikkaan ja viikoksi Italiaan XD

Voihan se olla joku halvempikin juttu kuten telttaretki ja tähtistä yötaivasta katselemaan. Ja jos matkailuelämäntyyli on oikeasti se juttu mikä kiinnostaa niin sitten vaan suunnittelemaan miten sellaisen elämäntyylin saavuttaa. Elämässä ei kannatta ikinä ottaa tuommoista asennetta, että jokin asia ei ole mahdollista. Ehkä jokin asia ei ole mahdollista juuri nyt, mutta mitä voi tänään alkaa tekemään sen asian eteen, että se haluama elämäntyyli on mahdollista vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Et ole vielä löytänyt sellaista ihmistä, jonka kanssa haluaisit vakiintua, jotain on aina puuttunut heistä, sitäkin tuo voi tarkoittaa. Kun se oikea tulee et enää miettisi tuollaisia, jos vain muutoin olet tunne-elämältäsi tasapainossa.