Lue keskustelun säännöt.
Miten järjestelisit elämäsi jos sinulla olisi työpaikka Helsingissä 2900 e nettotuloilla ja 60ke omaisuutta? Ei lapsia, ei miestä, ei lemmikkiä
16.09.2023 |
Mitä siis itse tekisit jos nuo olisivat ainoat rajoitukset?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Päinvastoin.
Nainen on onnellisimmillaan kun saa olla vapaa.
Tutkimuksetkin sen todistaa.
Luin aikoinaan jutun, jossa mitattiin kuinka parisuhdetilanne vaikuttaa onnellisuuteen.
Ja siinä tutkimuksessa havaittiin, että n. 60% sinkkunaisista oli onnellisia sinkkuna ja miehistä se pyöri 40% paikkeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Sehän on juuri päinvastoin
Minä en ole onnellisin sinkkuna eikä varmaan suurin osa muistakaan naisista. Miksi he muuten olisivat parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Sehän on juuri päinvastoin
Minä en ole onnellisin sinkkuna eikä varmaan suurin osa muistakaan naisista. Miksi he muuten olisivat parisuhteessa.
Liian yksioikoinen ajattelutapa itselleni, mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Olen ollut aikuiselämästäni paljon yksin ihan onnellisena. Parisuhde-elämästä puuttuu paljon yksinolon hyviä puolia, joten parisuhteen pitää kyllä olla erinomainen jotta ennemmin sen valitsen kuin sinkkuuden
Hiukan isommilla säästöillä ja tuloilla ostin asumisoikeusasunnon ja lyhensin työaikaani. Noillakin spekseillä se onnistuu, jos elämäntapa ei ole tuhlaileva. Minulla ei enää ole, vapaa-aika on tärkeämpää. Ehdin harrastaa kaikenlaista, opiskella, ja olla vielä joutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Päinvastoin.
Nainen on onnellisimmillaan kun saa olla vapaa.
Tutkimuksetkin sen todistaa.
Luin aikoinaan jutun, jossa mitattiin kuinka parisuhdetilanne vaikuttaa onnellisuuteen.
Ja siinä tutkimuksessa havaittiin, että n. 60% sinkkunaisista oli onnellisia sinkkuna ja miehistä se pyöri 40% paikkeilla.
Ei todista. Suurin osa naisista on parisuhteessa. Miksi? Ja noista sinkuistakin aika iso prosentti kuitenkaan ei ole onnellinen sinkkuna. Ja noihinhan vastataan siten, kuin niihin haluaisi vastata, vaikkei olekaan sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hommaisin sen miehen ja lapsia.
Ilman perhettä ei ole elämä elämisen arvoista.
Mitä ihmettä? Onko tämä todella ihmiskäsityksesi? Ihmisten, joilla ei ole lapsia, elämä on arvotonta? Oletko ottanut huomioon, että on paljon perheettömiä ihmisiä, jotka hoitavat, rekrytoivat, ohjaajat, opettavat, lohduttavat, tukevat jne. sinun perheenjäseniäsi. Ja heidän elämänsä ei ole elämisen arvoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Sehän on juuri päinvastoin
Minä en ole onnellisin sinkkuna eikä varmaan suurin osa muistakaan naisista. Miksi he muuten olisivat parisuhteessa.
Koska ovat läheisriippuvaisia. Hyvän parisuhteen kanssa sillä ei useinkaan ole tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään väliä. Kaikki on materialia, jolla ei ole väliä. Se on sama ostatko 100k arvoisen auton vai 20k.
Olet työorja ja luulet elämäsi olevasi onnellinen, koska matkustat kerran vuodessa johonkin kehitysmaahan, jossa orjat tarjoavat sulle kalliita coctaileja.
Ainoa jolla on merkitystä on lapset. Somalit osaavat niitä tehdä, mutta te suomalaiset naiset olette nirsoja siihen asti kunnes kuolette yksin.
Miksi lapsilla (ja peräti vain lapsilla) on merkitystä? Ja miksi pitää olla merkitystä, mihin sitä mielestäsi tarvitsee? Ja onko väärin luulla olevansa onnellinen, eikö se ole yhdentekevää jos se tuntuu onnelta?
Onko mielestäsi ihminen joka haluaisi lapsia mutta ei saa, tuomittu onnettomuuteen, mitä heille sanoisit, hirsipuuhun suoraan?
Ohis. Oletan aiemman kommentoijan peräänkuuluttavan oman biologian jatkamisen olevan tapa jättää jälki maailmaan. Se on tavallaan myös yksi tapa sälyttää vastuu merkkiteoista seuraavalle sukupolvelle - jos vaikka havaitsee, ettei itsellä olekaan edellytyksiä. Vankoista mielipiteistä huolimatta harva entinen lapsi saa paaluttaa historiaa, mutta leuan louskuttelijoiden mielestä lapsettomat ovat aina niitä, jotka mieluusti toivotellaan suoraan kadotukseen kulkematta lähtöruudun kautta.
Veen vaikeeta olisi järjestellä kun asuu 600 km päässä hesasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen tarvitsee miehen ollakseen onnellinen.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Päinvastoin.
Nainen on onnellisimmillaan kun saa olla vapaa.
Tutkimuksetkin sen todistaa.
Luin aikoinaan jutun, jossa mitattiin kuinka parisuhdetilanne vaikuttaa onnellisuuteen.
Ja siinä tutkimuksessa havaittiin, että n. 60% sinkkunaisista oli onnellisia sinkkuna ja miehistä se pyöri 40% paikkeilla.Ei todista. Suurin osa naisista on parisuhteessa. Miksi? Ja noista sinkuistakin aika iso prosentti kuitenkaan ei ole onnellinen sinkkuna. Ja noihinhan vastataan siten, kuin niihin haluaisi vastata, vaikkei olekaan sitä mieltä.
Moni on myös parisuhteessa onneton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään väliä. Kaikki on materialia, jolla ei ole väliä. Se on sama ostatko 100k arvoisen auton vai 20k.
Olet työorja ja luulet elämäsi olevasi onnellinen, koska matkustat kerran vuodessa johonkin kehitysmaahan, jossa orjat tarjoavat sulle kalliita coctaileja.
Ainoa jolla on merkitystä on lapset. Somalit osaavat niitä tehdä, mutta te suomalaiset naiset olette nirsoja siihen asti kunnes kuolette yksin.
Miksi lapsilla (ja peräti vain lapsilla) on merkitystä? Ja miksi pitää olla merkitystä, mihin sitä mielestäsi tarvitsee? Ja onko väärin luulla olevansa onnellinen, eikö se ole yhdentekevää jos se tuntuu onnelta?
Onko mielestäsi ihminen joka haluaisi lapsia mutta ei saa, tuomittu onnettomuuteen, mitä heille sanoisit, hirsipuuhun suoraan?
Ohis. Oletan aiemman kommentoijan peräänkuuluttavan oman biologian jatkamisen olevan tapa jättää jälki maailmaan. Se on tavallaan myös yksi tapa sälyttää vastuu merkkiteoista seuraavalle sukupolvelle - jos vaikka havaitsee, ettei itsellä olekaan edellytyksiä. Vankoista mielipiteistä huolimatta harva entinen lapsi saa paaluttaa historiaa, mutta leuan louskuttelijoiden mielestä lapsettomat ovat aina niitä, jotka mieluusti toivotellaan suoraan kadotukseen kulkematta lähtöruudun kautta.
Ihan yhtä kuolleita me olemme siellä montussa vierekkäin, oli toisella lapsia tai ei. Game over.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veen vaikeeta olisi järjestellä kun asuu 600 km päässä hesasta.
Ootko oikeesti noin tyhmä?
Matkustelisin paljon, tanssisin joka päivä (harrastan tanssia) ja käyttäisin paljon rahaa omaan hyvinvointiin ja ulkonäköön. Deittailisin paljon ja hankkisin pari sugardaddya. Eläisin unelmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin tuosta omaisuudesta sen verran kouluttautumiseen, että saisin itselleni ammatin, josta tienaa enemmän tai vaihtoehtoisesti miettisin yrittäjyyttä.
Minä olen jo yli 50v. Olisin totaalisen kusessa noilla spekseillä. Mutta joku 30v voisi noilla spekseillä ostaa pienen yksiön joltain halvalta alueelta. Viisikymppisellä se olisi game over, jos omaisuutta olisi kertynyt vain 60k€.
Jos oikeasti joutuisin miettimään kuinka selviäisin tuolla budjetilla tämän ikäisenä, niin ehkä kimppa-asuminen olisi se ratkaisu.
Todennäköisesti sijoittaisin 60 000 e sveabankin 3.25 % korkotilille. Ja siirtäisin ko tilille mahdollisimman paljon palkasta säästöön.
Enkä todellakaan tietäisi mihin rahoja käyttäisin ja milloin.
Mutta aika näyttäisi.
Ostaisin kaksion jostain rauhalliselta alueelta, josta hyvät yhteydet töihin ja keskustaan, Vantaa ja Espookin käy myös, mutta töihin max 30 min työmatka ja yhtä pitkä matka keskustaan. Parisuhteessa asuisin rivarissa, mutta yksin en varmaan uskaltaisi.
Viikolla kävisin kavereiden kanssa lenkillä tai syömässä ja katsoisin netflixiä. Jos ei asu kavereita Helsingissä niin menisin jonnekin lähialueen harrastukseen esim. tanssitunneille, jos tutustuisin siellä muihin. Viikonloppuisin kävisin shoppailemassa ja näkisin perhettä ja kavereita. Haluisin kyllä, että olisi myös auto, et pääsisi viikonloppuisin helposti kotipaikkakunnalle.
Matkustelisin paljon ja deittailisin, jos huvittaisi.
Etsisin töitä muualta ja muuttaisin pois etelä-suomesta.
Tämä ketju on jo pilalla. Eivät ihmiset keksi innostavia juttuja normaaleilla (hyvillä) varoilla. Jos jollakin on kiva palkka ja säästössä 60k, pakko tulla ketjuun kuittailemaan, että mitä kaikkea häneltä sitten kuitenkin puuttuu ja minkään tavoittelukaan ei kannata, koska kaikkihan me kuollaan joko onnettomina tai luovuttaneina.
Lähtisin pois Suomesta Keski-Eurooppaan.