Miten 1970-luvulla oli ylipäänsä mahdollista säilyä elossa kun esim kouluruoassa oli äärimmäisen vähän kasviksia

Kivikautena olisin ollut miehille äkänen, jos ilman riistaa tulee retkiltään.

Jo lähtiessä olisin käyttänyt mummoni sanontaa ennen papan kalareissua. Jos ei tule saalista, niin menee munat pataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70- ja 80-luvuilla, ja silloin ala-asteella koulun keittiö teki kouluruoat alusta loppuun itse. Yläasteella alkoi tulla enemmän puolivalmisteita (oli isompi koulu).

Totta, ettei kasviksia ollut niin paljoa ruokavaliossa kuin nykyään, mutta annokset olivat muutenkin pienempiä, eikä karkkeja ja limsoja saanut kuin kerran viikossa. Ja silloinkin hyvin maltillisina annoksina.

Lisäksi kotona kaikki ruoka tehtiin itse. Pihalla oli kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Hillot ja mehut tehtiin itse. Lapsena sitä ei osannut oikein arvostaa lähiruokaa ja lisäaineettomia, jalostamattomia tuotteita. Joku kaupan ranskanleipä tai kanelikorppu oli suurta ja harvinaista herkkua verrattuna iänikuiseen ruisleipään, joka sekin oli isovanhempien leivinuunissa leivottu. Isovanhemmilla oli suuri maatila, sieltä saatiin lihat, kananmunat, juurekset ja myös leivät.

Ja olihan se kalorien kulutuskin paljon suurempaa kuin tänä päivänä. Lapset liikkuivat ja leikkivät kaiken vapaa-aikansa ulkona, telkkaristakaan ei tullut kuin yksi tai kaksi hyvää ohjelmaa viikossa. Paikasta toiseen pyöräiltiin tai käveltiin, talvella mentiin potkurilla tai hiihdettiin. Olen todella iloinen, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni silloin, kun nettiä ja älypuhelimia ei ollut vielä olemassa.

Kuvaamasi ruokatilanne oli maaseudulla. Kaupungissa ja lähiöissä ruoka yleensä ostettiin kaupasta ja torilta.

Ilmeisesti maaseudulla syötiin 70s kaupunkilaisia terveellisemmin. Raparperit kasvoivat pihan nurkassa ja oli omat kasvimaat, omenapuut, marjapuskat ja metsät ja järvet saavutettavissa anteineen.

Tiedetään geenien sääntelyn ja älykkyyden olevan suhteessa syötyyn ravintoon. Ilmankos vielä nytkin yritykset etsivät insinöörejä maaseututaustalla.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju, jossa ihmiset ylpeilevät sillä, etteivät ymmärrä ruokasuosituksia. Voisitteko samalla kertoa, mistä johtuu eliniänodotteenkasvu?

Tupakoinnin ja ryyppäämisen vähenemisestä + työt on nykyään keskimäärin vähemmän vaarallisia. Ihmisiä tapetaan vähemmän, samoin itsari on vähemmän kiinnostava vaihtoehto nykypäivänä.

Suolisto-ongelmat, joista nykyään kärsii 80% ihmisistä, johtuu kasviksista. Jättäkää ne pois ruokavaliosta.

Meillä oli koulussa paljon kaaliruokia, perunoita, iänikuisia raasteita kaalista, porkkanasta tai lantusta marjoilla, käytännössä puolukalla höystettynä. Välipala oli usein iso lanttupala jonkun leivän kanssa. Tämä 1970-luvulla. Ei taida nykypäivä hakata terveellisyydessä, kotimaisuudessa ja ekologisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70- ja 80-luvuilla, ja silloin ala-asteella koulun keittiö teki kouluruoat alusta loppuun itse. Yläasteella alkoi tulla enemmän puolivalmisteita (oli isompi koulu).

Totta, ettei kasviksia ollut niin paljoa ruokavaliossa kuin nykyään, mutta annokset olivat muutenkin pienempiä, eikä karkkeja ja limsoja saanut kuin kerran viikossa. Ja silloinkin hyvin maltillisina annoksina.

Lisäksi kotona kaikki ruoka tehtiin itse. Pihalla oli kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Hillot ja mehut tehtiin itse. Lapsena sitä ei osannut oikein arvostaa lähiruokaa ja lisäaineettomia, jalostamattomia tuotteita. Joku kaupan ranskanleipä tai kanelikorppu oli suurta ja harvinaista herkkua verrattuna iänikuiseen ruisleipään, joka sekin oli isovanhempien leivinuunissa leivottu. Isovanhemmilla oli suuri maatila, sieltä saatiin lihat, kananmunat, juurekset ja myös leivät.

Ja olihan se kalorien kulutuskin paljon suurempaa kuin tänä päivänä. Lapset liikkuivat ja leikkivät kaiken vapaa-aikansa ulkona, telkkaristakaan ei tullut kuin yksi tai kaksi hyvää ohjelmaa viikossa. Paikasta toiseen pyöräiltiin tai käveltiin, talvella mentiin potkurilla tai hiihdettiin. Olen todella iloinen, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni silloin, kun nettiä ja älypuhelimia ei ollut vielä olemassa.

Kuvaamasi ruokatilanne oli maaseudulla. Kaupungissa ja lähiöissä ruoka yleensä ostettiin kaupasta ja torilta.

Asuimme kaupungissa ja torille pääsi hyvin pyörällä tai kävellenkin. Harvoin käytiin koska ok-tontilla oli iso kasvimaa ja hedelmäpuita ja marjapensaita. Talossa oli hyvä kylmäkellari, jossa ennen jääkaapin tuloa markkinoille säilytettiin maitokin. Kaikkea säilöttiin ja toiseen suuntaan kuin kaupungin keskustaan päin pyöräiltiin maataloon hakemaan maito ja kananmunat. Pottuja tuotiin jostain maatalosta kaupungin ulkopuolelta iso kuorma syksyllä kellariin jossa myös makoilivat porkkanat, punajuuret ja kaalinpäät kasvimaalta omissa laareissaan. Sipulit vietiin vintille ja sieltä haettiin tarpeen mukaan. Torilta haettiin mansikat ja valkoista kurkkua. Mustikat ja puolukat haettiin koko perheen voimin viikonloppuisin metsästä. Säilöttiin. Sienestettiin ja omenoita vietiin isot määrät syksyllä mehustettavaksi. Maustekurkkua tehtiin itse, mustan viinimarjapensaan lehtiä, paljon tilliä ja sinapinsiemeniä plus suolaa joukkoon kurkkusaaviin. Kasvimaalla kasvoi myös valkosipulia joka oli tuohon aikaan (1960-1970) melko harvinaista, lisäksi piparjuurta ja purjoa. Kaupasta haettiin lähinnä jauhoja, sokeria, kahvia ja suolaa plus joitakin mausteita. Talvisin saatiin kaupasta ostettuja appelsiineja ja saunajuomaksi se pieni jaffalimupullo. Kaikki leivottiin kotona. Naapuritaloissa oli melkein samanlaista niin ja äiti kävi myös töissä, koulun keittäjä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70- ja 80-luvuilla, ja silloin ala-asteella koulun keittiö teki kouluruoat alusta loppuun itse. Yläasteella alkoi tulla enemmän puolivalmisteita (oli isompi koulu).

Totta, ettei kasviksia ollut niin paljoa ruokavaliossa kuin nykyään, mutta annokset olivat muutenkin pienempiä, eikä karkkeja ja limsoja saanut kuin kerran viikossa. Ja silloinkin hyvin maltillisina annoksina.

Lisäksi kotona kaikki ruoka tehtiin itse. Pihalla oli kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Hillot ja mehut tehtiin itse. Lapsena sitä ei osannut oikein arvostaa lähiruokaa ja lisäaineettomia, jalostamattomia tuotteita. Joku kaupan ranskanleipä tai kanelikorppu oli suurta ja harvinaista herkkua verrattuna iänikuiseen ruisleipään, joka sekin oli isovanhempien leivinuunissa leivottu. Isovanhemmilla oli suuri maatila, sieltä saatiin lihat, kananmunat, juurekset ja myös leivät.

Ja olihan se kalorien kulutuskin paljon suurempaa kuin tänä päivänä. Lapset liikkuivat ja leikkivät kaiken vapaa-aikansa ulkona, telkkaristakaan ei tullut kuin yksi tai kaksi hyvää ohjelmaa viikossa. Paikasta toiseen pyöräiltiin tai käveltiin, talvella mentiin potkurilla tai hiihdettiin. Olen todella iloinen, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni silloin, kun nettiä ja älypuhelimia ei ollut vielä olemassa.

Kuvaamasi ruokatilanne oli maaseudulla. Kaupungissa ja lähiöissä ruoka yleensä ostettiin kaupasta ja torilta.

Totta, maaseutupitäjässä asuttiin. Isä metsästi myös riistalintuja, enkä lapsena tykännyt riistasta sitten yhtään, vaan nyrpistelin ruokapöydässä. Nykyäänhän tuo tilanne olisi ihan ideaalinen, että lähes kaiken ravinnon saa omavaraisesti ja kaikki ruoka tehdään itse. Kaupungissa tuo on erittäin haastavaa, jollei täysin mahdotonta.

Mieheni on hieman vanhempi, ja asunut kaupungissa koko ikänsä. Vertailut nuoruuden ruokakokemuksista ovat erilaisia, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy. Kaupunkeihin tuli paljon aiemmin runsaampi valikoima vihanneksia, kuten paprikat, chilit ja muut tuontivihannekset. Maalla kiinankaali oli pitkään eksoottisinta, mitä kaupoista oli saatavilla. Hedelmävalikoima oli myös hyvin rajallista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli koulussa paljon kaaliruokia, perunoita, iänikuisia raasteita kaalista, porkkanasta tai lantusta marjoilla, käytännössä puolukalla höystettynä. Välipala oli usein iso lanttupala jonkun leivän kanssa. Tämä 1970-luvulla. Ei taida nykypäivä hakata terveellisyydessä, kotimaisuudessa ja ekologisuudessa.

Joo, porkkana- ja lantturaasteita tuli syötyä lapsena ihan kyllästymiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin koulua 70- ja 80-luvuilla, ja silloin ala-asteella koulun keittiö teki kouluruoat alusta loppuun itse. Yläasteella alkoi tulla enemmän puolivalmisteita (oli isompi koulu).

Totta, ettei kasviksia ollut niin paljoa ruokavaliossa kuin nykyään, mutta annokset olivat muutenkin pienempiä, eikä karkkeja ja limsoja saanut kuin kerran viikossa. Ja silloinkin hyvin maltillisina annoksina.

Lisäksi kotona kaikki ruoka tehtiin itse. Pihalla oli kasvimaa, marjapensaita ja omenapuita. Hillot ja mehut tehtiin itse. Lapsena sitä ei osannut oikein arvostaa lähiruokaa ja lisäaineettomia, jalostamattomia tuotteita. Joku kaupan ranskanleipä tai kanelikorppu oli suurta ja harvinaista herkkua verrattuna iänikuiseen ruisleipään, joka sekin oli isovanhempien leivinuunissa leivottu. Isovanhemmilla oli suuri maatila, sieltä saatiin lihat, kananmunat, juurekset ja myös leivät.

Ja olihan se kalorien kulutuskin paljon suurempaa kuin tänä päivänä. Lapset liikkuivat ja leikkivät kaiken vapaa-aikansa ulkona, telkkaristakaan ei tullut kuin yksi tai kaksi hyvää ohjelmaa viikossa. Paikasta toiseen pyöräiltiin tai käveltiin, talvella mentiin potkurilla tai hiihdettiin. Olen todella iloinen, että olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni silloin, kun nettiä ja älypuhelimia ei ollut vielä olemassa.

Kuvaamasi ruokatilanne oli maaseudulla. Kaupungissa ja lähiöissä ruoka yleensä ostettiin kaupasta ja torilta.

Ilmeisesti maaseudulla syötiin 70s kaupunkilaisia terveellisemmin. Raparperit kasvoivat pihan nurkassa ja oli omat kasvimaat, omenapuut, marjapuskat ja metsät ja järvet saavutettavissa anteineen.

Tiedetään geenien sääntelyn ja älykkyyden olevan suhteessa syötyyn ravintoon. Ilmankos vielä nytkin yritykset etsivät insinöörejä maaseututaustalla.

Lisäksi maalla kasvaneilla on sitä käytännön kokemusta erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisusta, maalla pyrkimyksenä on olla omavarainen, jos jotain hajoaa, pyritään korjaamaan se itse ainakin tilapäisesti, kuin tilata huolto-ukko jostain sadan kilometrin päästä, ja jolla on aikataulussa sopiva rako 2 viikon päästä.

Maatilat on vähän kuin pienimuotoisia teollisuuslaitoksia, laitoksen on pyörittävä jatkuvasti ja maatalousyrittäjän on oltava paljolti monitaitoinen, ensinnäkin ne viljely- / karjanhoitohommat, ja lisäksi korjaustaitoinen, ymmärrettävä koneiden ja laitteiden toiminnan päälle, taloudelliset asiat vielä mukaanlukien, ym. byrokratia. Ei ihme että ovat haluttuja muuallekin työmarkkinoille.

Kaupunkilaisella kerrostaloasukkaalla ei ole mitään vastaavia mahdollisuuksiakaan hankkia moista monipuolista osaamista.

Et ole varmaan elänyt 70-luvulla, kun et tiedä. Silloin syötiin raasteita joka aterialla, myös koulussa. Porkkana-, lanttu- ja kaaliraastetta oli aina ja joukossa oli välillä sellaisia lisukkeita, kuin puolukat, appelsiini ja rusinat. Porkkanaraaste rusinoilla oli ällömakeaa. Yhtä pahaa oli kaaliraaste puolukoilla. Nuo olivat aivan klassikoita.

Hiivatti, kaikenmaailman suolistosairauksia oli jo 70-luvulla. minä en ikinä syönyt mitään mistä en pitänyt koulussa, enkä kotona. joku kuvottava hernekeitto tosin aiheuttaa joka ainoalle pieremistä mitä suuremmissa ja pienemmissä määrin.

se on ihan arsesta jos aletaan tuomaan halal-lihaa kouluihin kun ollaan niin kansainvälistä että, mutta oikeasti ruokarajoitteiset lapset on todella hyvä ottaa huomioon päivähoidossa ja kouluissa. ruoka-aineallergioita on ollut aina ja joku harha lehmänmaidon ryystämisellä laseittain päivässä lienee jo viskattu mäkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kotona oli jauhelihakastiketta ja perunoita tai spagettia. Kylkeen puolikas tomaatti ja kaksi viipaletta kurkkua.

1970 -luvulla spagettia? 

Vähän väliä, oli täysin yleistynyt Suomessa jo siinä vaiheessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa spagetti-sana näköjään esiintyi 1970-luvun aikana 160 kertaa.

Myös makaronilaatikko ilman jauhelihaa oli tiedetty jouluruoka.

Käsittääkseni karjalanpaistin kanssa syödään makaronilaatikkoa. Erikseen on sitten lihamakaronilaatikko, jota Länsi-Suomessa syötiin.

Tosiaan 70-luvulla kokoonnuttiin koko perhe yhtäaikaa syömään oli arki tai pyhä. Kavereita ei silloin saanut olla kotona ja oikeastaan kaikilla perheillä oli sama ruoka-aika. Koskaan ei pyydetty kaveria aterialle. Kaikki osasivat mennä kotiinsa syömään.

Kyllä meillä Itä-Suomessa syötiin 70-luvulla nimenomaan liha-makaronilaatikkoa, niin koulussa kuin kotonakin.

Pelkkä makaronilaatikko ilman lihaa on käsittääkseni ollut lisukeruoka esimerkiksi pitopöydissä. Ainakin joissain häissä oli sellaista tarjolla. Se oli täysin joutava ruokalaji ja mautonta.

Vierailija kirjoitti:

peruna on ihme aine.

Kyllä, liimapuikkonakin sitä ennen käytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi maku mikä on jäänyt makumuistiin kasarilta ikuisiksi ajoiksi on porkkanaraasteen ja ruskean kastikkeen sekoitus. Sellainen mössö. Silleen me usein syötiin raaste, sotkettiin kastikkeeseen.

Muistan. Ja syömättä jäi. Onneksi ei pakotettu mutta lautasen edessä piti istua koko ruokatunti. Mutta ei tarvinnut syödä. Ihne, kun kuullut näistä oksennus jutuista. Vaikka olin pienessä kyläkoulussa.

Edelleen en siedä että salaatti koskee kastikkeeseen.

Vm -77

No se oli ihan oma valinta, koskiko raaste kastikkeeseen.

EI ollut 1970-luvulla, jos keittäjä annosteli ruuan lautaselle.

Ja opettaja saattoi vahtia, että kaikki syödään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla oli pihassa omenapuita. Niitä syötiin syksyllä koko ajan. Ja ihan sellaisenaan suoraan puusta. Lisäksi äiti teki omenahilloa.

Valetta! Ihme, ettei kukaan ole korjannut tätä! Omena on Suomessa levinnäisyysalueensa pohjoisosassa. Jo Joensuun korkeudella ei ole omenoita. Tietenkin nykyään on jo kehitelty uusia lajikkeita.

Olen kotoisin Kuopion korkeudelta ja kyllä meilläpäin omenapuita ja satoa riitti vaikka muille jakaa. Joensuu taitaa olla melko samoilla korkeuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Verrattuna tämän päivän kouluruokaan, se 1970-luvun kouluruoka oli hyvää ja terveellistä. 

Riippui varmasti paikkakunnasta. Epäilemättä meidänkin koulun ruoka oli terveellistä, mutta se ei ollut hyvää. Kotona olin tottunut hyvänmakuiseen ruokaan, siis ihan tavalliseen kotiruokaan, mutta koulussa ruoka maistui joskus suorastaan pahalta. Ne maksa-kaali-veriruoat etenkin. Silloin söin vain näkkileipää.

Riippuu syöjästä. Etenkin yläasteella välillä söin vain raastetta ja näkkäriä. Mutta näkeehän sen keskimäärin miesten ruokavaliosta, että se on varsin kasvisköyhää.

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipaan nykyisin vanhanajan karkkikauppoja (n. Ysäriltä) silloin karkkikaupoista sai jotain jännää ja erilaista. Siksi niissä käytiin.

Mistä nykyisin saa jännää ja erilaista? Tuohon aikaan Tiimaristakin sai jännää ja erilaista. Nykyisin ilmeisesti vain Normal pääsee samaa ideaa lähelle.

Tässäkin aika pienessä kaupungissa oli kaksikin karkkikauppaa, nyt ei tietenkään yhtään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kasvanut maalla, meillä oli kasvimaa, porkkanaa, naurista jne, marjat metsästä, vadelmat omilta mailta, herukat. 

Niin minäkin. Mitään ei kielletty syömästä. Kerrottiin kyllä, mitä ei saa syödä myrkyllisyyden takia. Syötiin lapsena kaikki ruoalta näyttävä. Tippuneet omenat hävisi äkkiä parempiin suihin tai tuoreet vadelmat tien vierestä. Tietenkin söimme kaikki näkemämme ahomansikat ja mustikoita niin paljon kuin mieli teki. Karviaispuskat syötiin tyhjäksi ennen kuin äiti ehti keräämään. Syötiin jopa aronianmarjat pensasaidasta ja ruusunmarjat suoraan puskista.

Voi kun saisi vielä  maistaa ahomansikoita! Me  syötiin mm. ketunleipiä (kasvi)  kun metsässä leikittiin. Ja muistelen, että imeskeltiin apilankukkiakin, oli ne makeita. Ei tosin kokonaan syöty niitä.

Mä elän vieläkin vaikka kouluruoka 60-luvulla oli puuroa, velliä ja keittoa = lusikalla syötävä. Ihmeellistä eikö vain ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskisoosia ja pullaa. Kai se sit riitti kun syksyisin kävi omenavarkaissa.

Koulussa ei ollut pullaa koskaan. Ei  myöskään jälkiruokia vaan puuro oli tavallinen. Läskisoosia oli harvoin, ja perunaa melkein joka päivä. Potut kuorittiin itse, ei ollut vielä kumipottuja.

Meillä oli koulussa laskiaispulla, mutta se lillui lämpimässä maidossa! Siitä se lusikoitiin. Enkä muista, oliko siinä hilloakaan, kermavaahtoa nyt ei ainakaan. Muistikuvani on kaukaa, alakoulusta. Juuri 70-luvun alusta. Muistan sen kolhiintuneen melko valkoisen syvän lautasen, jolla pulla oli. Ehkä se oli pahaa, en muista, mutta mieleen se on jäänyt. Mahtoiko olla hämäläinen tapa tarjota laskaispulla?