Siskoni on katkera muistisairaan äidin hoidosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ajattele armollisesti itseäsi.

Teet jo niin paljon kuin voit välimatkan päästä. Oma perheesi, mies ja lapset ovat nyt sinulle tärkeämmät.

Sano siskolle että hänkin voi hellittää- ilmeisesti äidillä kuitenkin käy jo apu kunnalta.

Joka puheluun ei todellakaan tarvitse vastata eikä hypätä joka pyynnön perästä.

Muistisairaan hoitaminen ei ole noin yksinkertaista.  Muistisairas on kuin lapsi. Muistisairas voi unohtaa lieden päälle ja polttaa talon tai aiheuttaa vesivahingon, kadottaa avaimet, paperit, rahat.  Muistisairas unohtaa syödä tai syö pilaantunutta ruokaa. Muistisairas ei osaa huolehtia hygieniastaan. .  Muistisairaan hoitamisesta ei voi hellittää, ja muistisairaan hoitajalle ei vaan voi sanoa, että älä vastaa puhelimeen, elä oma elämääsi, matkusta johonin äläkä välitä muistisairasasta.  Muistisairas ei myöskään osaa hoitaa laskujaan tai asioitaan yleensä. Muistisairaan hoitaja on täysin sidottu muistisairaaseensa ja jos ja kun hänen elämänsä muuttuu pelkäksi muistisairaan hoidoksi, en yhtään ihmettele, jos hän katkeroituu. 

Muistisairas ei välttämällä osaa enää soitella puhelimellakaan. Tuli sitten aina soittelemaan ovikelloa ja ihmettelemään, että missä hänen rahansa on ja missä hänen avaimensa on jne. Jos silloin olisi ollut alaovi lukossa, niin nuokin käynnit olisivat jääneet väliin, ei hän olisi ovikoodia osannut käyttää. Ehkä ulkopuoliset olisivat hälytelleet viranomaisia apuun sekavan muistisairaan avuksi. Hoitopaikka järjestyi sitten aika helposti, kun kotihoidolla oli epäilys hänen pärjäämisestään ja ulkopuoliset olivat kuskailleet häntä kotiinsa, poliisit mukaanlukien, kun hän oli omilla teillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Tuo on sun tulkintasi, että se on "mielenosoitusta", yhtä lailla kyse voi olla, että suojelee itseään yhteydenpidolta, jonka kokee raskaaksi eli kuormittavaksi. Eikä välttämättä kyse ole mistään mitä teet, vaan koska teillä on sama äiti, kaikki sinuun liittyvä assosioituu hänen kokemuksissaan äitiinne.

Entä jos antaisit siskosi vain olla rauhassa ja ottaa yhteyttä, jos itse tahtoo?

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta päätellen ap:n sisko ei ole ainoa katkera!

Niinpä.

Siksi tähän vanhusongelmaan olisi yhteiskunnassa löydettävä ratkaisu. Muuten meillä on käsissämme vieläkin suurempi ongelma.

Nyt nämä kilteiksi tytöiksi kasvatetut, noin keski-iässä olevat naiset uupuvat, katkeroituvat ja masentuvat, ja kohta he ovat itse yhteiskunnan tukea ja hoivaa vailla. Juuri kun yhteiskunnassa tarvittaisiin kaikkia veronmaksajia.

Tuo yksikin kirjoittaja ilmeisesti valitsee mieluummin it*****han kuin vanhempiensa auttajan roolin.

Ja helppohan on sanoa, että pitää lakata välittämästä eikä enää juokse vanhuksia auttamassa. Mutta toteutus ei ole niin helppoa, kun kasvanut siihen totuuteen, että vanhemmille on oltava mieliksi ja on oltava äidin reipas pikku apulainen. Kun ei ole koskaan saanut kasvaa siihen, että on itsenään arvokas, vaan itsessä on arvokasta vain muille annettu apu.

Vierailija kirjoitti:

Huomioi siskoasi, että hoidat äitinne asioita. Maksa siskolle ja keksi piristäviä asioita.

Minun siskot, eivät tajua miten paljon teen iäkkäiden vanhempien puolesta. Eikä penniäkään tipu.

Äitini hoiti omaa muistisairasta äitiään, mummoani, vuosikymmeniä yksin koska muut sisarukset asuivat kaukana. Ei tainnut koskaan edes pyytää apua mutta odotti että olisi kysytty ja autettu. Sitten kun joku omatoimisesti auttoi, äidistäni se oli väärin tehty ja HÄN hoitaa ei kukaan muu. Jopa haudalle tuoduista kukista sitten myöhemmin piti saada äitini hyväksyntä. Pahoitti mielensä kun joku toi lyhdyn tai istutti kukan "ilman lupaa ". Sai puhuttua kuitenkin itselleen lomaviikon äitinsä rahoista palkaksi hoitamisesta.

Kannattaa muistaa että se vanhus on "kaikkien äiti/mummo ym" ei vain sen hoitavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainoana lapsena tein siten että hain kotihoitopalvelut kunnalta. Kotisairaanhoito käy aamuisin, laittaa lääkkeet. Illalla on sairaanhoitajan soitto äidille.

Kotisairaanhoito huolehtii lääkkeiden haut apteekista ( annosjakelu). Kotisairaanhoidon lääkäri uusii reseptit ja tekee välillä kotikäyntejä. Lauantaisin käy kylvettäjä kotona. Kauppapalvelu tuo viikon ruuat torstaisin.

Minä maksan laskut nettipankissa ja käyn n. kerran viikossa. Pesen pyykit. Turvapuhelin on kaatumisten ym. varalle. Soittelen hänelle lähes päivittän.

Eihän tuo nyt täysin huoletonta ole, mutta ei hän pärjäisi ilman noita apuja kotona enää.

Nyt vaan ap ja sisko, soitto kaupungin ikäihmisten palveluneuvontaan ja apuja sieltä äidille. Menee tulojen mukaan se laskutus, mun äidillä n. 286€/kk. On kyllä sen arvoista.

Ikä ei ole syy että joku tunkeutuu äidin kotiin päivittäin jo aamulla heti ja illalla. Iäkkäiden pitäisi voida valita jos nukkuu pitkään häiröttä tai ottaa päiväunet. Jos on jalat mennyt, jotkut väittävät ettei turvapuhelin riitä, jos se on kaatumishetkellä kaukana. Onko jotain mikä auttaa iäkästä itse lattialta ylös, kehittääkö joku keksintöjä? Että joka huoneessa on vaikka apuvälineitä ja mahdollisuuksia nousuun. Pääseekö puhelimelle.

Tunkeutuu? Äiti sairastui keväällä vakavasti ja on tarvinnut apua lähes kaikessa siitä asti. On siis fyysisesti nykyisin hyvin heikko 80- vuotias. Mulla on 80 km työmatka, joten en voi toimia äidin täysipäiväisenä omaishoitajana. Äiti myös kaatuilee kotonaan ja loukkaa itseään vähän väliä. Luuletko että hän on ilman tarvetta ja aivan huvin vuoksi nämä palvelut saanut?

Että ilkeyttään vaan TUNKEUDUTAAN hänen kotiinsa? Tuleva itse työsi ja perheesi ohessa omaishoitamaan vanhusta, katsotaan sitten kuka tunkeutuu ja minne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Mitähän muuta vaihtoehtoa siinä sit on kuin hoitaa se äiti? Pitääkö se äiti heitteille jättää? 

Ei sitä äitiä mikään kotihoitokaan hoida. Ja ei mihinkään hoitopaikkaan noin vain kävellä... se on  pitkä raskas tie, ja jonkun pitää sekin asia hoitaa ja organisoida - muistisairas ei sitä itse pysty tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Ymmärrän sua ap. Mutta yritä ymmärtää myös sisartasi: hän on katkera, väsynyt ja tuntee olevansa vankilassa. Hänen todellisuutensa on, että hän tuntee kaikkien vaativan koko ajan itseltään jotain. Hän ei ehkä osaa sanoittaa tätä asiaa, vaan uupumus näkyy just tuollaisena mielenosoittamisena ja tiuskimisena.

Ihan klassinen uupumustapaus.

Ymmärrän suuttumuksen silloin jos muut omaiset vaan viitsimisen puutteesta nostavat kädet pystyyn ja sälyttävät vastuun yhdelle. Mutta se ettei välimatkan takia pysty tekemään tiettyjä asioita ei kyllä ole mikään kiukuttelun aihe. Ne vastuut on vaan jaettava sillä lailla että se kauempana asuva hoitaa niitä asioita jotka on kauempaa mahdollisia. Aika moni asia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Ymmärrän sua ap. Mutta yritä ymmärtää myös sisartasi: hän on katkera, väsynyt ja tuntee olevansa vankilassa. Hänen todellisuutensa on, että hän tuntee kaikkien vaativan koko ajan itseltään jotain. Hän ei ehkä osaa sanoittaa tätä asiaa, vaan uupumus näkyy just tuollaisena mielenosoittamisena ja tiuskimisena.

Ihan klassinen uupumustapaus.

Tämäpä juuri. Toinen on loppuunpalanut ja ap:n mielestä vain kiukuttelee ja osoittaa mieltään.

Yhä edelleenkään en ymmärrä koko keskustelua. Ap ei ole kertonut, mistä sisko täsmälleen ottaen on vihainen. Se kertoo, ettei hän ole asiaa kysynyt, tai ei ole noteerannut vastausta. Jo se saa siskon veren kiehumaan, ettei toinen välitä tietää. 

Aika tyypillinen suomalainen perisynti. Aletaan olettaa asioita, kun ei uskalleta kohdata. 

Toinen asia - molemmat on väsyneitä tilanteesta. Kiukuttelu vastaamattomuudesta tai syntymäpäiväunohduksesta on siinä valossa yhtä ymmärrettävää kuin siskonkin mahdollinen halu näpäytellä, ja nyt vaikuttaa ettei kumpikaan ymmärrä tätä. Ottakaa henkisesti etäisyyttä tilanteeseen ja ymmärtäkää, että se syö teitä. Tukekaa toisianne ja pyytäkää jo etukäteen anteeksi näitä rätinöitä ja sanokaa ymmärtävänne toisen tarvetta rätistä. Älkää taantuko kokonaan hakemaan toisistanne turvaa ja ottamaan mittaa niinkuin kaksi kilpaa loukkaantunutta aviokriisissä. Toisaalta on hyvä ymmärtää sekin, että tilanne ratkeaa jossain kohtaa. Ap voisi miettiä, voisiko hän tehdä jotain toisentyyppistä vapauttaakseen siskon enemmän kuin viikonlopuiksi, joita on miten usein? Sopeuttaa elämäänsä jotenkin tähän elämänvaiheeseen? 

Muistisairaan kanssa yksi ahdistavimpia asioita oli se, että itse oli koko ajan myöhässä reagoimaan. Totuin johonkin uuteen tilanteeseen, ja kun osasin lopulta toimia sen mukaan, oltiinkin seuraavalla tasolla jo. Kun jotain sitten yritti ennakoida, niin siitäkin oli harmia kun sairaalla olikin kirkas päivä ja hän ärtyi kun pidetään vauvana. 

Ja yrittäkää molemmat olla edes hetkittäin puhtaan kiitollisuuden tilassa siitä, että teillä on toisenne. Minä olin ainoa lapsi, ja molemmat vanhemmat joivat päänsä ja eri paikkakunnilla samaan aikaan. Olen aivan saatanan vihainen edelleen vaikka olen jo onneksi orpo, mutta kestänee vuosia ennen kuin oikeasti olen jaloillani. 

Et ap oikeasti ymmärrä, ihmisen persoonallisuus muuttuu tai paremminkin alenee muistisairauden loppuvaiheessa, se mitä jää jäljelle voi olla aika karua katsottavaa jos ja kun on tuntenut ihmisen normaalina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Mitähän muuta vaihtoehtoa siinä sit on kuin hoitaa se äiti? Pitääkö se äiti heitteille jättää? 

Ei sitä äitiä mikään kotihoitokaan hoida. Ja ei mihinkään hoitopaikkaan noin vain kävellä... se on  pitkä raskas tie, ja jonkun pitää sekin asia hoitaa ja organisoida - muistisairas ei sitä itse pysty tekemään.

Se ei silti edelleenkään ole sen kauempana asuvan omaisen vika millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Ymmärrän sua ap. Mutta yritä ymmärtää myös sisartasi: hän on katkera, väsynyt ja tuntee olevansa vankilassa. Hänen todellisuutensa on, että hän tuntee kaikkien vaativan koko ajan itseltään jotain. Hän ei ehkä osaa sanoittaa tätä asiaa, vaan uupumus näkyy just tuollaisena mielenosoittamisena ja tiuskimisena.

Ihan klassinen uupumustapaus.

Näin lähellä asuvan näkökulmasta ne kaukana asuvan kiireet ja prioriteetit vain joskus vaikuttaa tosi tyhjänoäiväisiltä.

Ei voi tulla, kun pitää lapsen kaverisynttärit järjestää (niin, miksi juuri sen äidin, eikö isä osaa) tmv.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainoana lapsena tein siten että hain kotihoitopalvelut kunnalta. Kotisairaanhoito käy aamuisin, laittaa lääkkeet. Illalla on sairaanhoitajan soitto äidille.

Kotisairaanhoito huolehtii lääkkeiden haut apteekista ( annosjakelu). Kotisairaanhoidon lääkäri uusii reseptit ja tekee välillä kotikäyntejä. Lauantaisin käy kylvettäjä kotona. Kauppapalvelu tuo viikon ruuat torstaisin.

Minä maksan laskut nettipankissa ja käyn n. kerran viikossa. Pesen pyykit. Turvapuhelin on kaatumisten ym. varalle. Soittelen hänelle lähes päivittän.

Eihän tuo nyt täysin huoletonta ole, mutta ei hän pärjäisi ilman noita apuja kotona enää.

Nyt vaan ap ja sisko, soitto kaupungin ikäihmisten palveluneuvontaan ja apuja sieltä äidille. Menee tulojen mukaan se laskutus, mun äidillä n. 286€/kk. On kyllä sen arvoista.

Ikä ei ole syy että joku tunkeutuu äidin kotiin päivittäin jo aamulla heti ja illalla. Iäkkäiden pitäisi voida valita jos nukkuu pitkään häiröttä tai ottaa päiväunet. Jos on jalat mennyt, jotkut väittävät ettei turvapuhelin riitä, jos se on kaatumishetkellä kaukana. Onko jotain mikä auttaa iäkästä itse lattialta ylös, kehittääkö joku keksintöjä? Että joka huoneessa on vaikka apuvälineitä ja mahdollisuuksia nousuun. Pääseekö puhelimelle.

Heikkokuntoinen vanhus ei jaksa ponnistella ylös lattialta. 2 ihmistä tulee usein nostamaan ja terveydenhuollon ammatti-ihmisenä tarkistavat kunnon että pitääkö mennä lääkäriin vai pärjääkö.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko osallistua jotenkin mm. lääkärikäynneistä aiheutuviin kustannuksiin, kuten maksaa siskolle vaivanpalkaksi vähän bensarahaa?

Nuo kuluthan voi periä äidin eläkkeestä.

Kait sisko hoitaa myös äidin laskut ja pankkiasiat, kun äiti on muistisairas.

Siskolla täytyy olla tilinkäyttöoikeus.

Onhan asunnosta menoja, vastike/ vuokra, sähkö, vesi, äidin ruoka.

Mahdollinen kotihoito ym.

Ja onko sisko omaishoitaja? Vai katseleeko äidin perään työnsä ohella?

Tuon ikäisellä äidillä voi käydä myös kotihoito, jos äidillä on fyysisiä sairauksia ja lääkitys myös niihin.

Miten kylvetys?

Entä asunnonsiivous?

Saako äiti eläkeläisen asumistukesi?

Entä hoitotukea?

Näistä asioista tulee sopia yhdessä, eikä huudella tuntemattomille netistä.

Aloitus on trolli.

Tietää siitä, että sama aloitus on ollut täällä ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Ehkä hänkin haluaisi olla kauempana, mutta kun ei ole.

Mä ymmärrän hyvin siskoasi. Hänelle on langennut rooli, jota hän ei ole halunnut. Rooli, josta ei pääse rahallakaan eroon. Hän joutuu sumplimaan omia aikataulujaan, jotta voi huolehtia äitinne asioista. Hän ei voi vain lähteä jonnekin ja tulla takaisin sitten, kun häntä huvittaa. Vaikka et mitään vaatimuksia hänelle esittäisikään, niin todennäköisesti hän kokee juuri niin. Siis että juuri hänen on mentävä katsomaan, miksi äidin televisio ei toimi. Ei olisi mikään pakko. Myös sinä voit tilata äidillesi jonkun televisiokorjaajan. Uskoisin siskosi ainakin jollain tavalla tuntevan olevansa nyt  vankina tuossa tilanteessa. Sinä voit mennä ja tulla miten sinua huvittaa, mutta siskosi ei voi. Paitsi jos sanot hänelle, että ei hänenkään tarvitse joka asiaa siellä hoitaa. 

Eihän sen siskonkaan olisi mikään pakko äidin asioita hoitaa. Eikä ap sitä mihinkään pakota. Ihan itse se on homman itselleen ottanut.

Mikään laki tai asetus ei pakota samassa kaupungissa asuvia lapsia hoitamaan muistisairaita vanhempiaan.

Mieheni isoäidillä oli VIISI lasta samassa kaupungissa ja yli 10 lastenlasta. Käytännössä sen luona kävi mieheni isä kerran viikossa ja minun mieheni silloin tällöin. Miehen isä sitten rupesi äitinsä edunvalvojaksikin.

Mutta joo, vaikka ei olisikaan sitä yhtä, joka käy, ei kukaan silti pakota. Jotenkin ne yksinäisetkin vanhukset saadaan hoidettua hautaan.

Joo, todella tehokkaasti, mutta usein aika surullisesti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Ymmärrän sua ap. Mutta yritä ymmärtää myös sisartasi: hän on katkera, väsynyt ja tuntee olevansa vankilassa. Hänen todellisuutensa on, että hän tuntee kaikkien vaativan koko ajan itseltään jotain. Hän ei ehkä osaa sanoittaa tätä asiaa, vaan uupumus näkyy just tuollaisena mielenosoittamisena ja tiuskimisena.

Ihan klassinen uupumustapaus.

En ole mitään muuta tehnytkään kun ymmärtänyt häntä ymmärtämästä päästyäni! Mikään mitä teen tai olen tekemättä ei ole hyvä eikä riitä. Jos kysyn kuulumisia hän vihottelee, jos annan hänen olla rauhassa hän piikittelee siitäkin. Minä ymmärrän hänen olevan uupunut. Mutta toivoisin jonkun ymmärtävän myös minun kokemusta tämän kaiken keskellä. Se että en asu lähellä ei tarkoita etten minäkin voi olla uupunut, syyt ovat vaan erilaiset. Minä uuvun jatkuvasta ymmärtämisen vaatimuksesta ja siitä syyllisyydestä, että asun kaukana. Jatkuva suru ja riittämättömyys etten pysty parempaan enkä enempään. Tätä puolta asioista tuntuu monen olevan vaikeaa käsittää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Mitähän muuta vaihtoehtoa siinä sit on kuin hoitaa se äiti? Pitääkö se äiti heitteille jättää? 

Ei sitä äitiä mikään kotihoitokaan hoida. Ja ei mihinkään hoitopaikkaan noin vain kävellä... se on  pitkä raskas tie, ja jonkun pitää sekin asia hoitaa ja organisoida - muistisairas ei sitä itse pysty tekemään.

Se ei silti edelleenkään ole sen kauempana asuvan omaisen vika millään tavalla.

Olisi ap puuttumatta tai kannustaisi etsimään vaihtoehtoisen hoitomuodon, ettei tarvitsisi itse hoitaa, on raskasta omaiselle. Olisiko ap valmis luopumaan tulevasta perinnöstään jotta ulkopuolinen hoito voitaisiin järjestää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko osallistua jotenkin mm. lääkärikäynneistä aiheutuviin kustannuksiin, kuten maksaa siskolle vaivanpalkaksi vähän bensarahaa?

Nuo kuluthan voi periä äidin eläkkeestä.

Kait sisko hoitaa myös äidin laskut ja pankkiasiat, kun äiti on muistisairas.

Siskolla täytyy olla tilinkäyttöoikeus.

Onhan asunnosta menoja, vastike/ vuokra, sähkö, vesi, äidin ruoka.

Mahdollinen kotihoito ym.

Ja onko sisko omaishoitaja? Vai katseleeko äidin perään työnsä ohella?

Tuon ikäisellä äidillä voi käydä myös kotihoito, jos äidillä on fyysisiä sairauksia ja lääkitys myös niihin.

Miten kylvetys?

Entä asunnonsiivous?

Saako äiti eläkeläisen asumistukesi?

Entä hoitotukea?

Näistä asioista tulee sopia yhdessä, eikä huudella tuntemattomille netistä.

Aloitus on trolli.

Tietää siitä, että sama aloitus on ollut täällä ennenkin.

Tämä.

Ap puhuu paskaa.

Varsinasesta muistisairaan hoidosta ja muista siihen liittyvistä asioista, ap ei tiedä yhtään mitään.

Esimerkiksi raha -asioiden hoidosta, kotihoidosta, äidin saamista mahdollisista tuista.

Ei äidin kokonais kunnosta, tarvitseeko apua öisin, pystyykö itse pukeutumumaan. Osaako käydä kaupassa. Ja niin edelleen.

Satu-tädin sepustustusta, koko aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on siis lapset, työ ja oma elämä kaukana.

1) lapset : oletko yh, kun et voi heidän takiaan irtautua käymään useammin äitiäsi auttamassa?

2) Mitäpä luulet, onko sisaresi oma elämä kärsinyt siitä, että hoitaa äitiänne? Aikuisena ihmisenä hänellä kuitenkin on oma elämä, vaikka lähellä äitiänne asuukin

Mistä sinä tiedät kuinka usein ap käy äitiään auttamassa? Ei myöskään vaikuta siltä, että kukaan olisi edellyttänyt tätä siskoa luopumaan omasta elämästään.

Lähellä asuvan on toki tärkeää huolehtia siitä, että omaa elämäänsä ei kokonaan menetä.

Mutta se todellisuus muistisairaan kanssa on sitä, että jos et tietyissä tilanteissa mene, otat riskin, että seuraavan kerran kun menet, vanhus löytyy sieltä asunnolta menehtyneenä.

Tuossa tilanteessa ei ehkä jaksa kuunnella sisaren lörpötrelyjä ja muistaa tämän lasten syntymäpäiviä, koska sinä omana aikanaan tekee mieluummin jotain muuta.

Niin, mutta tämäkään ei ole sen kaukana asuvan omaisen vika. Se nyt vaan on tosiasia, että se 500km päässä asuva ei voi auttaa siinä jos johonkin pikkuaskareeseen tarvitaan apua nyt heti. Eikä hän ehdi paikalle hätätilanteessa nopeasti vaikka kuinka haluaisi. Sen sijaan se kaukana asuva voi auttaa muilla tavoin jos hänen annetaan.

Kaukana asuva voi kuitenkin itse olla kuormittamatta lisää sitä, joka lähellä asuu.

Millä tavalla luulet, että minä kuormitan lähellä asuvaa sisartani lisää? Kun sanoin ettei hän vastaa viesteihin en tarkoita, että lörpöttelisin omia asioitani. Hän ei vastaa jos tarjoudun avuksi, ei vastaa jos kysyn mitä kuuluu, ei vastaa jos kiitän. Ja kun osa nyt tarkoituksellisesti takertui siihen, että siskoni "unohti" lapseni syntymäpäivät niin kyseessä oli yksi esimerkki monesta. Pointti ei ole se ettei hän muka muistanut lapsen merkkipäivää vaan se, että kysymyksessä on päivänselvä mielenosoitus monien muiden joukossa. Mikään mitä teen ei tunnu riittävän. Minä en ole häneltä vaatinut enkä odottanut koskaan mitään, hän on moneen asiaan myös itse lähtenyt vaikka olen ilmaissut huoleni. Ap

Ymmärrän sua ap. Mutta yritä ymmärtää myös sisartasi: hän on katkera, väsynyt ja tuntee olevansa vankilassa. Hänen todellisuutensa on, että hän tuntee kaikkien vaativan koko ajan itseltään jotain. Hän ei ehkä osaa sanoittaa tätä asiaa, vaan uupumus näkyy just tuollaisena mielenosoittamisena ja tiuskimisena.

Ihan klassinen uupumustapaus.

Näin lähellä asuvan näkökulmasta ne kaukana asuvan kiireet ja prioriteetit vain joskus vaikuttaa tosi tyhjänoäiväisiltä.

Ei voi tulla, kun pitää lapsen kaverisynttärit järjestää (niin, miksi juuri sen äidin, eikö isä osaa) tmv.

Joo ja jännästi ainnoat lapset, jotka asuu kaukana, saa ne käynnit järjestymään. Eräs tuntemani perheellinen matkusti vuoden ajan 300km joka viikonloppu vanhempansa luo, joskus lasten kanssa ja joskus lapset jäi toisen vanhemman kanssa kotiin. Hänellä ei ollut sitä sisarusta, jolla käynnit ulkoistaa, joten hän ne kykeni järjestämään. Tietysti se oli raskasta aikaa hänelle ja muulle perheelle, mutta toinen vaihtoehto, vanhuksen jättäminen oman onnensa nojaan, olisi ollut vielä raskaampi.