Siskoni on katkera muistisairaan äidin hoidosta

Näistä asioista täytyy puhua enemmän. Minulle tuli yllätyksenä toisen vanhempani sairastuttua äkillisesti vakavasti ja jouduttua hoitolaitokseen se, kuinka avuton oli se silloin yksin kotiin jäänyt monisairas vanhuspuoliso, jolla ei ollut muistidiagnoosia, mutta aivan jatkuva avun tarve. Kunnan ratkaisu oli tuoda lista yksityisistä palveluntuottajista, joilta voi tilata kauppa- ja apteekkikäynnit, siivous jne. Olin itse 40+, useamman alaikäisen vanhempi ja raivannut naisena tietäni urani huipulle. Yhtäkkiä oli suurin "kotityö" tämä kotiin jäänyt vanhus tarpeineen. Ps. Ne yksityiset palveluntuottajat oli vaihtelevia ja valvomassa piti olla jonkun ainakin kuukausittain. Mukana toki useampi suurella sydämellä työtään tekevä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kaukana asuva lapsi ei yleensä näe sitä työn ja tarvitsevuuden määrää, minkä taakan se lähellä oleva lapsi joutuu kantamaan.  Vaikka kuinka vakuuttaisi olevansa hyvinkin paljon käytettävissä, mutta niin ei kyllä ole.  Ei sieltä matkan takaa mitään takseja tilailla, en usko ollenkaan.  Nehän on aina akuutteja juttuja.

Voisi ap miettiä vielä toisenkin kerran, tekeekö varmasti kaiken sen mitä voisi.

Meillä se kaukana asuva sisar ei kertonut koskaan minulle, milloin hänellä on esimerkiksi lomaa.  Kun kerran satuin sanomaan hänelle, että kun pidät sen talviloman, niin tulet tänne äidin kanssa olemaan sen viikon, että minä saan silloin edes sen ajan olla huoletta.  Ei käynyt.

Sen jälkeen hänellä ei ilmeisesti lomaa koskaan enää ollutkaan.  Vasta jälkeenpäin sain tietää, että oli vietetty kaksi viikkoa Kreikassa.  Kiva.  Minä en päässyt ikinä mihinkään.  

Kun sitten joskus sanoin tällaisesta hänelle, että taas lomailit siellä ja siellä, niin tuli vihaisia vastauksia, että ne oli pakollisia matkoja, eli työmatkoja, vähän vain ehti siinä sitten lomailemaan.  Ikinä ei tullut lomallaan äidin luo olemaan hänen kanssaan ja hänestä huolehtimaan.

Kerran sitten pistin kovan kovaa vasten, sanoin, että nyt sovitaan kesälomista, eli milloin aiot pitää lomasi, niin minä tilaan siihen ajankohtaan itselleni ulkomaanmatkan, ja sinä tulet äidin luokse.  Kamala meno nousi, mikä oikeus minulla muka oli puuttua hänen lomiinsa ja hänen työnantajansa ne määräsi jne.  Ikään kuin hänelle ilmoitettaisiin päivää ennen, että nyt sulla alkaa loma.

Minä lannistuin ja annoin olla.  Mitäpä minusta.  Minulle kun oli ilmeisesti se ja sama, miten järjestin oman työni ja äidistä huolehtimisen, lomia minä en hänen mielestään tarvinnut ikinä.  Hänellä sen sijaan oli vaativa työ ja alituinen loman tarve.  

Eli muistathan sinä, ap, nyt kuitenkin huolehtia asiasta paremmin.  Ensi kesänä olet puolet lomastasi äitisi luona.  Syysloman myös vietät äitisi kanssa.  Myös muista loma-ajoistasi uhraat aina vähintään puolet äitisi hoitamiseen.  Annan siskollesi vapaata aina kun suinkin voit, koska hän tekee täyttä päivää yhteisen äitinne hyväksi.   Se, että asut kaukana, on oma valintasi, ei siskosi eikä äitisi.  

Myös se että asuu lähellä on oma valinta. Asuinpaikan on voinut itse päättää. Ja jos on esimerkiksi huollettavia lapsia niin ei siinä niin vaan oteta ja lähdetä koko syyslomaksi toiselle puolelle maata hoitamaan vanhempiaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Kyllä, sillä lähellä olevalla voi myös olla oma perhe huollettavana. Ne työnjaot on vaan pyrittävä tekemään niin, että jokainen hoitaa ne asiat mitkä on mahdollista hoitaa. Turha viisastella ja tehdä oletuksia kun ei tiedetä tilannetta. Jatkuvaa väheksyntää tulee kaukana asuvia kohtaan vaikka moni oikeasti tekee ihan kaiken minkä tilanteessa pystyy. Kyllä, on paljon myös heitä jotka pesevät vastuusta kätensä. Mutta ei pidä yleistää!

No kirjoitin vain oman tilanteeni pohjalta. Lapset molemmilla aikuisia ja omillaan. Ja jos kykenee lähtemään ulkomaille lomailemaan, kykenee kyllä sen sijasta lähtemään kotimaahan äitinsä luokse. Kyllä siinä on ihan omasta valinnasta kyse.

Mitä olen omien ystävieni ja tuttujeni kanssa tällaisesta jutellut, niin aika monilla on samanlaista tarinaa. Kaukana asuva sisarus pääsee hirveän paljon helpommalla ja hyvin usein aivan selkeästi myös väistelevät vastuuta, koska se on heille mahdollista! Ei tehdä sitäkään, minkä voisivat.

En yleistä, varmasti on toisenlaisiakin tapauksia, mutta kuten täälläkin on saanut lukea, niin varmasti yhtä yleistä on nakittaa vain se lähellä asuva hommaan ja sillä siisti.

Yksinkertainen ratkaisu mikä onkin jo useampaan otteeseen esitetty: äiti muuttaa  lähemmäs ap:tä. Ap:n syyllisyyen tunteet ja muut häviävät ja hän pääsee oikeasti vastaamaan ja auttamaan. Sisar voi sitten sieltä kauempaa tehdo sen mitä voi ja kantaa syyllisyyttä. Kaikki voittaa :)

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen ratkaisu mikä onkin jo useampaan otteeseen esitetty: äiti muuttaa  lähemmäs ap:tä. Ap:n syyllisyyen tunteet ja muut häviävät ja hän pääsee oikeasti vastaamaan ja auttamaan. Sisar voi sitten sieltä kauempaa tehdo sen mitä voi ja kantaa syyllisyyttä. Kaikki voittaa :)

Tämä on hyvä ratkaisu. AP voi etsiä äidilleen asunnon läheltään tai ottaa äitinsä luokseen asumaan.

Veikkaan, että ei kelpaa AP:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertainen ratkaisu mikä onkin jo useampaan otteeseen esitetty: äiti muuttaa  lähemmäs ap:tä. Ap:n syyllisyyen tunteet ja muut häviävät ja hän pääsee oikeasti vastaamaan ja auttamaan. Sisar voi sitten sieltä kauempaa tehdo sen mitä voi ja kantaa syyllisyyttä. Kaikki voittaa :)

Tämä on hyvä ratkaisu. AP voi etsiä äidilleen asunnon läheltään tai ottaa äitinsä luokseen asumaan.

Veikkaan, että ei kelpaa AP:lle.

Mitä järkeä muistisairaan on muuttaa pois kotoaan? Todennäköisesti vanhuksen viimeinenkin omatoimisuus ja orientoituminen uudessa ympäristössä häviää lopullisesti. - Omalla kohdallani en olisi voinut ottaa äitiäni mukaan ulkomaille, jonne muutin 1970-luvulla, koska sairausvakuutus on vakuutus eikä perustu asuinpaikkaan.

Kenenkään ei kannata tehdä enempää kuin jaksaa ja haluaa. Kunta pimittää palveluita jos jälkeläiset tekevät jotain. Oman elämänsä saa aika huolella tuhottua jos tähän ruljanssiin lähtee ja se kestää vuosikausia, aina tietenkin vain pahentuen. Viimeistään burnout tuhoaa myös työuran, tulot, eläkkeen ja ehkä myös parisuhteen sekä suhteen lapsiin, joille et ollut läsnä kun olisi pitänyt. Kunkin ensisijainen velvollisuuskin on omia alaikäisiä lapsia ja omaa puolisoa kohtaan sekä itseään kohtaan. Jokainen meistä vanhenee ja tämän itsestäänselvyyden edessä asioiden pitäisi olla yhteiskunnan taholta paljon paremmin järjestettyjä. Lisäksi kaikkien ihmisten itsensä pitäisi myös sisäistää tämä fakta ja hoitaa asiansa vielä hyvässä kunnossa ollessaan, sillä ellei satu kuolemaan ennen, nämä kaikki tulevat varmasti jokaisen kohdalla vastaan.