Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu välillä että elämä menee hukkaan parisuhteessa
15.09.2023 |
Luin äsken jonkun aloituksen siitä, kuinka mielestään elämä menee hukkaan sinkkuna. Olen vahvasti eri mieltä.
Itse olen ihan mielettömän kateellinen kaikille sinkuille. Siis niiin kateellinen, että viherrän.
Olen pitkässä parisuhteessa ja kipuilen ihan hirveästi kuinka tämä tahtominen on ihan v tun vaikeaa.
Sitä yrittää tsempata itseään joka päivä tahtomaan, yrittää muistuttaa itseään kaikesta hyvästä ja turvallisesta mitä parisuhde elämään tuo, ja samalla sättii itseään ja "tyhmyyttään" että kaipaa vaan niin hitosti jotain ihan muuta.
Joo, on se kivakin että kotona on joku ja on elämän ääniä, mutta lähinnä se toinen vaan pikaisesti moikkaa, selittää jotain pinnallista työpäivästään kuinka "make" tyri jonkun homman (syvällisiä keskusteluja ei ole), ja loppupäivän nyhjöttää sohvalla ja katselee jotain suomalaista sarjaa äänet täysillä, ei kuule mitään mitä puhut, metelöi illalla pitkään kun itse olet jo mennyt sänkyyn ja haluaisit hiljaisuutta ja nukkua. Ja ei auta pyynnöt ja sanomiset, eri rytmit kun on, niin ne on. Ja toinen mielestään kyllä yrittää olla hiljaa, sinä olet vaan niin herkkäuninen.
Sitten kun repäisette ja teette jotain yhdessä, eli lähdette syömään/hotelliin tms, automatkalla puoliso haluaa kuunnella omaa musiikkiaan josta sinä et tykkää, tai märisee kun itse haluat kuunnella "huonoa musiikkia", teillä ei ole mitään puhuttavaa, olette hiljaa tai puhutte säästä tai siitä että mitä pitäis ostaa lahjaksi kummipojalle. Tai sinä pohdit sitä ääneen, puolisoa ei kiinnosta edes miettiä. "ihan sama, päätä sinä".
Syömässä ollessa puoliso hotkii ruokansa, hiljaisuuden vallitessa katselette hiljaa muita ihmisiä. Syvällisin keskustelu on että kastike on melko hyvin maustettu ja pohditte mitä mausteita siinä on.
Hotellihuoneessa puoliso selaa kännykkäänsä ja sinä samoten. Nukkumaan mennessä asiaankuuluva pusu, joka ei aiheuta mitään tuntemuksia.
Mies haluaa säpinää peiton alla ja suostut, koska nythän ollaan viettämässä parisuhdeaikaa. Muttet taaskaan saa hommasta mitään, lopuksi sitten taas pusu ja hyvät yöt ja selän kääntö.
(jatkuu)
Kommentit (134)
Samat fiilikset ja melkein sama homma parisuhteessa mutta meillä ei ole edes yhteisiä parisuhde aikoja/iltoja kun miestä ei kiinnosta pätkääkään minun kanssa oleminen tai muutenkaan minä. 11 vuotta yhdessä asunut tuon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
Mitä itse haluamiasi mukavia asioita puoliso estää sinua tekemästä?
Sen ymmärsin, että puolison kanssa yhdessä tekeminen ja meneminen ei ole sinulle mielekästä, koska puoliso ei toimi ja reagoi sillä tavalla kuin sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
Eipä kai.
Mutta sinkulla on vielä toivoa ja mahdollisuus, että asiansa muuttuvat.
Parisuhteessa elävällä ei.
Ap
Saathan sä erota. Ei seurustelu ole lakiin kirjoitettu velvoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä ei ole lapsia, onnistuisiko kakkosasunnon hankkiminen? Tai edes se, että niinkuin jollain miehillä on nk miesluola, sulla olisi kotonasi yksi huone, jonka voisit sisustaa ihan miten haluat? Ihastuminen toiseen ei tietenkään ole ok parisuhteessa eikä lemmikkiäkään voi hankkia, jos toinen ei sellaista halua. Jos teillä ei ole lapsia, mikä estää sua lähtemästä kuukaudeksi reissuun?
Ymmärrän vapaudenkaipuusi, mutta voisiko edes jotain asioita tehdä jo nyt?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos teillä ei ole lapsia, onnistuisiko kakkosasunnon hankkiminen? Tai edes se, että niinkuin jollain miehillä on nk miesluola, sulla olisi kotonasi yksi huone, jonka voisit sisustaa ihan miten haluat? Ihastuminen toiseen ei tietenkään ole ok parisuhteessa eikä lemmikkiäkään voi hankkia, jos toinen ei sellaista halua. Jos teillä ei ole lapsia, mikä estää sua lähtemästä kuukaudeksi reissuun?
Ymmärrän vapaudenkaipuusi, mutta voisiko edes jotain asioita tehdä jo nyt?
Aloittajaa ei selvästi kiinnosta seurustelu. Järkevin ratkaisu on erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse haluamiasi mukavia asioita puoliso estää sinua tekemästä?
Sen ymmärsin, että puolison kanssa yhdessä tekeminen ja meneminen ei ole sinulle mielekästä, koska puoliso ei toimi ja reagoi sillä tavalla kuin sinä haluat.
No juurihan kirjoitin. En voi tuosta noin vain lähteä vaikka koko kesälomakseni ulkomaille. Mies vähintään mököttää, jos ei suoranaisesti kiellä. Ja itseeni ainakin vaikuttaa negatiivisesti toisen mökötykset, en pysty nauttimaan vapaasti jos tiedän että toinen on harmissaan kotona.
En saa tapetoida olkkaria, miehen mielestä nyt on hyvä ja tällä mennään. Huonekalujen järjestyksenkin vaihto on turhaa ja ärsyttää miestä. Joo, ei suoraan kiellä, mutta sadattelee kun katsoo tekemistäni "onko nyt ihan pakko".
En saa suudella miestä, johon tunnen vetovoimaa.
En saa mennä nukkumaan ajoissa, tai saan, mutta miehen eri rytmi valvottaa minua.
En voi kutsua ystäviäni iltaisin höpöttelemään, tai voin kutsua mutta mies on kuulolla, joudumme vähän varomaan mitä puhuu.
Tämmöisiä esimerkiksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikista epäkohdista on keskusteltu sen sata kertaa, muttei mikään muutu. Olet jo lakannut edes toivomasta muuta.
Kaipaan sitä ajatusta, että sinkkuna ja vapaana on todellakin VAPAA.
Voit lähteä kesälomalla vaikka koko kuukaudeksi ulkomaille, tutustua uusiin ihmisiin, seikkailla, ihastua, muuttaa mihin haluat, hankkia lemmikin jos tykkäät, vaihtaa neonväriset tapetit jos haluat, käydä treffeillä... Kotona on hiljaista jos haluat nukkua, ja musiikkia, jos haluat. Voit kutsua kaverisi iltateelle juoruamaan, eikä tarvitse miettiä että ukko kuulee/kuuntelee kaiken ja kommentoi jälkeenpäin sinulle omiasi tai ystäväsi sanomisia.
Sinkkuna mikään ei ole lukkoonlyötyä ja elämässä voi käydä mitä vaan, ovi on auki kaikelle.
Kun olet parisuhteessa, ovi on lukossa ja avain heitetty jorpakkoon. Edellä mainitut kaipaamani asiat eivät käy, tai ainakin niistä pitää keskustella ja tehdä kompromisseja ja suostutella toista, ja jotkin asiat ovat tyystin kiellettyjen listalla.
Elämä on joo turvallista, tasaista ja hyvää, mutta mä näivetyn tähän. Aloitin jo uuden harrastuksen ja kävin viikonloppureissussa ystäväni kanssa, että tuntisin jotain muuta kuin tätä tasaista tylsyyttä, mutta ei näistä ihan hirveitä kiksejä saa.
Tapasin reissussa myös ihanan miehen, johon koin vetovoimaa ja olisi niin tehnyt mieli suudella häntä, kun sitä ehdotti, vatsassa kipristi (mikä ihana tunne, jota en ole kokenut aikoihin!) mutta mitäs siinä muuta kun hillitset itsesi ja kieltäydyt... Koska kotona oottaa se oma mies, johon tunnet enää pelkkää kaveruutta.
Mutta ei saa olla itsekäs. Pitää arvostaa turvallisuutta. Pitää päättää tahtoa. Pitää olla kunnollinen. Pitää olla aikuinen. Pitää muistaa, että osa olisi valmis maksamaan mitä tahansa (omien sanojensa mukaan) että saisi tällaisen perushyvän suhteen, kuin mitä mulla on. Miehenihän on hyvä mies, ei petä, ei hakkaa, ja iltapusunkin antaa. Ja tuo äitienpäivänä kukkia!
Näin teen, ja kuolen pystyyn. Ja kadehdin suunnattomasti teitä, sinkut.
T. Keski-iän kriisi
Eli lyhyesti sanottuna haluat oikeastaan vain uutta kullia jänskältä mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tuohon on pakko jäädä? Eroa hyvä ihminen! Vaikka tunnistan ilmiön - en itsekään enää halua parisuhteeseen koska tuotahan se yleensä todellisuudessa on - alkoi silti ärsyttää tapasi vain valittaa. Eritoten toisesta ihmisestä, ilmeisesti ilman aikomustakaan ottaa vastuuta itse omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen olemaan sinkkuna. Viiteen vuoteen ei ole enää edes treffeillä tullut käytyä, kun on tajunnut kuinka vähän sisältöä seurustelu tuo elämään. Mukava kun saa tehdä ja mennä miten haluaa, eikä mistään tarvi kustantaa kuin itsensä. M34
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos teillä ei ole lapsia, onnistuisiko kakkosasunnon hankkiminen? Tai edes se, että niinkuin jollain miehillä on nk miesluola, sulla olisi kotonasi yksi huone, jonka voisit sisustaa ihan miten haluat? Ihastuminen toiseen ei tietenkään ole ok parisuhteessa eikä lemmikkiäkään voi hankkia, jos toinen ei sellaista halua. Jos teillä ei ole lapsia, mikä estää sua lähtemästä kuukaudeksi reissuun?
Ymmärrän vapaudenkaipuusi, mutta voisiko edes jotain asioita tehdä jo nyt?
Ja ennen kaikkea siellä kakkosasunnossa voisi viettää laatuaikaa tämän uuden ihastusmiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset eroa? Niin minun ystävänikin teki tuossa tilanteessa ja on sen jälkeen omillaan pysynyt. Tottakai on ollut suhteita, mutta hän päätti ettei muuta enää kenenkään kanssa yhteen. Omassa kotonaan voi tehdä mitä haluaa, ja jos suhde ei toimi, ei tarvitse miettiä asumisjärjestelyitä.
Ei kukaan pakota sinua olemaan tuossa.
Tää on varmaan vähän sitäkin, että jos jollain on paljon juomaa ja vähän ruokaa, hän miettii, miten hienoa olisi jos saisi syödä niin pajlon kuin haluaa ja mitä haluaa. Jos toisella on taas ruokaa mielin määrin ja juomaa vähemmän, hän haluaisi kerrankin juoda kunnolla. Molemmat sitten katsoo toisiaan kadehtien ja miettii, miten tuolla toisella on asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos teillä ei ole lapsia, onnistuisiko kakkosasunnon hankkiminen? Tai edes se, että niinkuin jollain miehillä on nk miesluola, sulla olisi kotonasi yksi huone, jonka voisit sisustaa ihan miten haluat? Ihastuminen toiseen ei tietenkään ole ok parisuhteessa eikä lemmikkiäkään voi hankkia, jos toinen ei sellaista halua. Jos teillä ei ole lapsia, mikä estää sua lähtemästä kuukaudeksi reissuun?
Ymmärrän vapaudenkaipuusi, mutta voisiko edes jotain asioita tehdä jo nyt?
Aloittajaa ei selvästi kiinnosta seurustelu. Järkevin ratkaisu on erota.
Ero voi tosiaan olla ihan hyvä vaihtoehto, mutta kiinnitin huomioni ap:n kirjoituksessa keski-iän kriisiin. On ihan mahdollista, että nyt on vain tällainen elämänvaihe, joka ajan mittaan menee ohi, jos elämäänsä saa sellaisia kivoja asioita, joiden tekemiseen parisuhde ei ole esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.
Minä olen tyytyväinen.
M50
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen.
Tunnistan ap:n kirjoituksessa ihan hirveästi samaa kuin omassa pitkässä parisuhteessani oli.
Siinä vaiheessa kun alkaa kokea katkeruutta puolisoa kohtaan ollaan jo niin syvällä suossa että sieltä ei nousta ainakaan omin avuin ylös.
Parisuhde ei ollutkaan sitä mitä oli kuvitellut sen olevan, kumppani ei ollutkaan sellainen kun olisin hänen tahtonut olevan. Miksi hän ei ymmärrä että jos käyttäytyisi vaikka vähän eri tavalla/empaattisemmin/romanttisemmin/alkaisi pitää itsestään huolta/alkaisi pitää kodistamme huolta/kiinnostuisi minusta edes joskus, niin kaikki olisi niin paljon paremmin...
Totuus on se että toista ei voi muuttaa eikä se ole parisuhteen idea.
Jos suhteessa ei ole hyvä olla, ja tilanne on jatkunut vuosia ilman muutosta niin silloin pitää erota.
Kaikista epäkohdista on keskusteltu sen sata kertaa, muttei mikään muutu. Olet jo lakannut edes toivomasta muuta.
Kaipaan sitä ajatusta, että sinkkuna ja vapaana on todellakin VAPAA.
Voit lähteä kesälomalla vaikka koko kuukaudeksi ulkomaille, tutustua uusiin ihmisiin, seikkailla, ihastua, muuttaa mihin haluat, hankkia lemmikin jos tykkäät, vaihtaa neonväriset tapetit jos haluat, käydä treffeillä... Kotona on hiljaista jos haluat nukkua, ja musiikkia, jos haluat. Voit kutsua kaverisi iltateelle juoruamaan, eikä tarvitse miettiä että ukko kuulee/kuuntelee kaiken ja kommentoi jälkeenpäin sinulle omiasi tai ystäväsi sanomisia.
Sinkkuna mikään ei ole lukkoonlyötyä ja elämässä voi käydä mitä vaan, ovi on auki kaikelle.
Kun olet parisuhteessa, ovi on lukossa ja avain heitetty jorpakkoon. Edellä mainitut kaipaamani asiat eivät käy, tai ainakin niistä pitää keskustella ja tehdä kompromisseja ja suostutella toista, ja jotkin asiat ovat tyystin kiellettyjen listalla.
Elämä on joo turvallista, tasaista ja hyvää, mutta mä näivetyn tähän. Aloitin jo uuden harrastuksen ja kävin viikonloppureissussa ystäväni kanssa, että tuntisin jotain muuta kuin tätä tasaista tylsyyttä, mutta ei näistä ihan hirveitä kiksejä saa.
Tapasin reissussa myös ihanan miehen, johon koin vetovoimaa ja olisi niin tehnyt mieli suudella häntä, kun sitä ehdotti, vatsassa kipristi (mikä ihana tunne, jota en ole kokenut aikoihin!) mutta mitäs siinä muuta kun hillitset itsesi ja kieltäydyt... Koska kotona oottaa se oma mies, johon tunnet enää pelkkää kaveruutta.
Mutta ei saa olla itsekäs. Pitää arvostaa turvallisuutta. Pitää päättää tahtoa. Pitää olla kunnollinen. Pitää olla aikuinen. Pitää muistaa, että osa olisi valmis maksamaan mitä tahansa (omien sanojensa mukaan) että saisi tällaisen perushyvän suhteen, kuin mitä mulla on. Miehenihän on hyvä mies, ei petä, ei hakkaa, ja iltapusunkin antaa. Ja tuo äitienpäivänä kukkia!
Näin teen, ja kuolen pystyyn. Ja kadehdin suunnattomasti teitä, sinkut.
T. Keski-iän kriisi