Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Siellä ei ole minulle mitään. Tai pelkkää negatiivisuutta, vinoilua, ilkeilyä, ylenkatsetta, lievää ärtyneisyyttä, että mitä toikin tuossa on ja mitä tuollakin on päällä ja mitähän tuokin kuvittelee reppana olevansa.  Kyllästyin olemaan se.

Maailma avautuu niin erilailla erilaisille ihmisille. 

Ulkomailla ei ole sellaista.

Minullakin on monta syytä. Pohjimmaisena varmasti paniikkihäiriö, joka on sitten vuosien kuluessa muovannut koko elämäni sellaiseksi, että ei tule paljoa poistuttu kotoa.

Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen jo noin 10-vuotiaana, mutta jostain syystä en uskaltanut kertoa niistä, enkä ymmärtänyt mistä on kyse. Paniikkikohtaukseni ovat sillä tavalla ikäviä, että minulle tulee pahoinvointia ja saatan jopa oksentaa. Siksi vanhempani ja minä itsekin kuvittelimme, että minulla on vain oikukas maha. Olin yli parikymppinen, ennen kuin itse tajusin mistä on kyse.

Noista kuin salama kirkkaalta taivaalta iskevistä pahoinvointikohtauksista johtuen olen koko elämäni vältellyt paikkoja joista en pääse pois. En tykkää lentokoneista, tai oikeastaan muistakaan julkisista kulkuneuvoista, en elokuvista, teattereista, kirkkohäistä, pöytiintarjoiluravintoloista jne. Koulu oli tuskaa, mutta helpotti lukiossa ja varsinkin yliopistossa vapauden lisääntyessä. Tein paljon kursseja itsenäisesti. En ikipäivänä pystyisi työskentelemään esimerkiksi kaupan kassalla tai bussikuskina.

Olin töissä melkein 10 vuotta isossa avokonttorissa, mikä oli kidutusta. Oli paljon päiviä jolloin vain tärisin sermini suojissa kelloa tuijottaen ja ramppasin vessassa aina kun kehtasin. Uuvuin vähitellen, ja päätin hankkia lapsen.

Hoitovapaan jälkeen vaihdoin työpaikkaa koulutustani vastaamattomaan ja huonommin palkattuun työhön, jota voin tehdä etänä. Muutimme maalle, hankimme eläimiä ja harrastuksetkin muovautuivat kotiin. Minulla on ystäviä, mutta tapaan heitä harvakseltaan ja mielummin jonkun luona tai esimerkiksi puistossa tai kahvilassa josta pääsee pois. He tietävät tilanteestani. Nyt voin hyvin. Saatan edelleen saada kohtauksen esimerkiksi Prismassa, mutta nykyään yli nelikymppisenä pystyn melkohyvin hallitsemaan niitä hengittämällä ym. Lapsen takia käymme välillä elokuvissa tai ravintoloissa, mutte mieluiten teemme retkiä huvipuistoihin, korkeasaareen, kaupungille vain kiertelemään ym. missä en ole lukittu yhteen paikkaan.

Käytiin viihteellä silloin parikymppisinä yhdessä ja erikseen ihan tarpeeksi. Silloin oli vielä kavereitakin, omia ja yhteisiä. Sitten 30+ tuli perheet, kaverit jäivät ja meillekin tuli jälkikasvua ja uran luontia. Eipä olla sen jälkeen viitsitty lähteä minnekään töiden tapahtumiinkaan, kun ei nuo työkaverit ole kavereita, joiden kanssa haluaisi viettää vapaa-aikaa. Yhdessä käydään perheenä kyllä ulkomailla, mökeillä, tapahtumissa ja viihdejuomisen voi tehdä ihan kotonakin lähtemättä baariin.

Vierailija kirjoitti:

Käytiin viihteellä silloin parikymppisinä yhdessä ja erikseen ihan tarpeeksi. Silloin oli vielä kavereitakin, omia ja yhteisiä. Sitten 30+ tuli perheet, kaverit jäivät ja meillekin tuli jälkikasvua ja uran luontia. Eipä olla sen jälkeen viitsitty lähteä minnekään töiden tapahtumiinkaan, kun ei nuo työkaverit ole kavereita, joiden kanssa haluaisi viettää vapaa-aikaa. Yhdessä käydään perheenä kyllä ulkomailla, mökeillä, tapahtumissa ja viihdejuomisen voi tehdä ihan kotonakin lähtemättä baariin.

miten tämä liittyy aiheeseen:

Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Keskustelun aihe oli "Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään". Sitten puolet kommentoijista kertovat, kuinka he käyvät vaikka missä, eivät vain kirjoita menemisistään someen.

Minua kiinnostaa juuri nämä, jotka eivät oikeasti käy missään. Mikä ihmisen sellaiseen ajaa, ettei mikään kotiseinien ulkopuolella kiinnosta? Miksi ihminen ei ole kiinnostunut mistään, eikä utelias asioiden suhteen?

Tunnen ihmisen, joka ei ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen edes sadan kilometrin päässä kotoaan. Kävi ensimmäistä kertaa Helsingissä melkein viiskymppisenä, kun kaveri vei. Muuallakaan Suomessa ei ole reissannut paria Lapin matkaa lukuunottamatta. Parissa lähimmässä naapurikaupungissa on sentään joskus käynyt, ulkomailla ei koskaan. Töissä kävi muutamia pätkiä työkkärin patistamana, suurimman osan työiästään oli työtön. Nyt eläkkeellä ollessa päivät kuluvat ihmetellen, että "jaa, tänään tuulee ja on kaksi astetta lämpöisempää kuin eilen". Tai "kas, varpunen lennähti pihapuuhun".

Ei kiinnosta "käydä missään." Töissä ja perus ruokakauppa joo toki, mutta vapaa-ajalla muuten olen vain mielellään kotona perheen kanssa. Lasten kanssa kotona touhutaan ja ulkoillaan, tehdään kotitöitä, kokkaillaan, leivotaan, leikitään, pelataan pelejä. 

Rakastan olla kotona enkä turhaan halua lähteä pyörimään ihmisten ilmoille. Ei kiinnosta. Ni. 

Miksi pitäis käydä jossain?

Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi juosta kissanristiäisistä toiseen?

Rahaa ei oo liikaa, eikä kiinnostusta myöskään hengailla puolituttujen kanssa.

Mikään ei ole karmeampaa kuin puolitutut. Ne, joita pitää moikata, ja vaihtaa jotain "mitäs sinä"-kuulumisia, vaikka kumpaakaan ei oikeastaan kiinnosta yhtään, eikä mitään muistikuvaa mitä tämä puolituttu on viimeksi kertonut kuulumisistaan. Siinä sitten nyökyttelet, kun hän kertoo pidemmistä työmatkoista, etkä itse muista yhtään, onko hän muuttanut vai vaihtanut työpaikkaa. Sen jälkeen hän nyökyttelee yhtä pihalla olevana sinun selityksellesi tulevasta haasteesta, miettien kuumeisesti mitä sinä teitkään työksesi, vaivihkaa tarkastellen olisiko "haaste" pyöristyvä mahan seutu.

Vierailija kirjoitti:

Niin,kaikki ei VIIHDY "viihteellä".

En ole koskaan oppinut bilettämään. Nuorena istuin jonkin verran kaljalla poikaystävän kanssa mutta biletys tyttöjen kesken on täyttä hepreaa. Tietysti olen myös köyhä enkä voi olla miettimättä remellyksen hintaa, toisille näihin kuuluu itsestäänselvyyteenä yöruuat ja taksi.

En osaa sanoa että jos juomia saisi huomattavasti edullisemnin tulisiko sitten lähdettyä. Jotenkin olisi kiva tutustua uusiin naamoihin mutta kotiin jämähtäminen on niin suloisen turvallista.

Tuhnottaminen paikallaan on niin helppoa🤭

Kuules ap, se on nääs niin ,että kukin taplaa tyylillään. On ihmisiä jotka änkee joka kissanristiäisiin . Ovat sitten väsyksisään ect. Sitten on meitä, jotka valikoiden osallistuvat keitä kiinnostaviin tapahtumiin, mitkä ovat mielestään mielenkiintoisiksi havainneet.

Olen elämäni aikana käynyt esim kesä-ym teattereissa , joista on todella tylsiä kokemuksia. Vietän luxuslomaa kesäasunnollani . Se on aivan ihanaa olla puhdasvetisen järven äärellä, kalastaa ja nauttia tuoretta kalaa, sieniä ja marjoja kuunnellen lintujen laulua .

Voi, on niin valtavasti elämässä kaikkea mielenkiintoista, et voi kuvitellakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun aihe oli "Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään". Sitten puolet kommentoijista kertovat, kuinka he käyvät vaikka missä, eivät vain kirjoita menemisistään someen.

Minua kiinnostaa juuri nämä, jotka eivät oikeasti käy missään. Mikä ihmisen sellaiseen ajaa, ettei mikään kotiseinien ulkopuolella kiinnosta? Miksi ihminen ei ole kiinnostunut mistään, eikä utelias asioiden suhteen?

Tunnen ihmisen, joka ei ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen edes sadan kilometrin päässä kotoaan. Kävi ensimmäistä kertaa Helsingissä melkein viiskymppisenä, kun kaveri vei. Muuallakaan Suomessa ei ole reissannut paria Lapin matkaa lukuunottamatta. Parissa lähimmässä naapurikaupungissa on sentään joskus käynyt, ulkomailla ei koskaan. Töissä kävi muutamia pätkiä työkkärin patistamana, suurimman osan työiästään oli työtön. Nyt eläkkeellä ollessa päivät kuluvat ihmetellen, että "jaa, tänään tuulee ja on kaksi astetta lämpöisempää kuin eilen". Tai "kas, varpunen lennähti pihapuuhun".

Minä olen n. kuusikymppinen nainen, joka on tehnyt töitä nelisenkymmentä vuotta. Olen kerran elämässäni käynyt Etelä-Euroopassa. Ruotsissa usein silloin, kun siellä asui sukulaisia, nykyään ei enää asu. Nyt viimeiseen 25 vuoteen en ole käynyt 100 kilometriä kauempana kotoani vapaa-aikanani. Ajelen tässä lähiympäristössä, istun jonnekin mukavaan paikkaan ja syön eväitä, siitä pidän. Viihdyn yksin kotonani ja työelämässä ollessani minusta tuntuu, että kun olen poissa kotoani, se ei ole minun "omaa aikaani."  Vaikka tykkään käydä konserteissa, niissäkin odotan jo, että pääsen pian kotiin. Ja kun tulen kotiin, tuntuu niin mahdottoman hyvältä. Käyn lyhyillä kävelylenkeillä ja pari kertaa viikossa kaupassa. En pidä shoppailemisesta enkä kahviloissa istumisesta. Miksi juoda kahvia kahvilassa, kun sen voi tehdä kotonakin, ja paljon halvemmalla? En halua matkustaa. Minua stressaa ihan valtavasti ajatuskin siitä pakkaamisesta ja miettimisestä, mitä pitäisi ottaa mukaan. Ja odottaisin koko ajan sitä, että pääsisin jo kotiin. Nykyään voi TVstä ja netistä katsella nähtävyyksiä ympäri maailman, paikalle ei tarvitse lähteä. En tykkää erikoisista ruuista. Ruoka on minulle vain jotain, jolla lähtee nälkä. En siis tykkää käydä ravintoloissakaan. Tämä on minun tapani elää ja se tekee minut onnelliseksi. Ja sehän elämässä on pääasia, että ihminen on onnellinen ja voi hyvin.

Minulla ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Asutaan vuokralla ja minä maksan, toinen osapuoli (hyvätuloinen) tuhlaa rahansa pelaamiseen.

Kunpa kuolisin!

Jokaisella on oma elämä. Yksinkertaistettuna kenenkään elämä ei ole samanlaista.

Eivät halua. Mitä sitä ihmettelemään.

Olen varmaankin harvinaisuus, sillä olen parikymppinen opiskelija, joka ei koskaan käy missään. Tai en ainakaan missään baareissa tai bileissä, jotka ilmeisesti luetaan "missään käymiseksi". Syitä tähän on lukuisia, mutta suurimpana varmaankin se, etten käytä ollenkaan alkoholia, joten selvin päin ei kiinnosta olla humalaisessa seurassa. Liian suuret ihmisjoukot myös ahdistaa mua, varsinkin jos se joukkio tulee liian lähelle. Lisäksi liian kovat äänet sattuu mulle korviin, joten sekin saa mut välttelemään tällaisia tilaisuuksia. Opiskelijana käytän rahat mieluummin ruokaan tai johonkin muuhun tarpeelliseen. Ai niin, ja olen laiska :D

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella on oma elämä. Yksinkertaistettuna kenenkään elämä ei ole samanlaista.

Ei, ja elämänsisältö ei synny siitä miten paljon suhaa ympäriinsä. 

Ehkä Suomessa on aina tykätty mourottaa kotisohvalla mutta ei se meistä huonompia ihmisiä tee.

Ja sosiaaliset kyllä löyntävät varmasti rientonsa ja samanhenkisen seuransa. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun aihe oli "Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään". Sitten puolet kommentoijista kertovat, kuinka he käyvät vaikka missä, eivät vain kirjoita menemisistään someen.

Minua kiinnostaa juuri nämä, jotka eivät oikeasti käy missään. Mikä ihmisen sellaiseen ajaa, ettei mikään kotiseinien ulkopuolella kiinnosta? Miksi ihminen ei ole kiinnostunut mistään, eikä utelias asioiden suhteen?

Tunnen ihmisen, joka ei ole käynyt varmaan kymmeneen vuoteen edes sadan kilometrin päässä kotoaan. Kävi ensimmäistä kertaa Helsingissä melkein viiskymppisenä, kun kaveri vei. Muuallakaan Suomessa ei ole reissannut paria Lapin matkaa lukuunottamatta. Parissa lähimmässä naapurikaupungissa on sentään joskus käynyt, ulkomailla ei koskaan. Töissä kävi muutamia pätkiä työkkärin patistamana, suurimman osan työiästään oli työtön. Nyt eläkkeellä ollessa päivät kuluvat ihmetellen, että "jaa, tänään tuulee ja on kaksi astetta lämpöisempää kuin eilen". Tai "kas, varpunen lennähti pihapuuhun".

Tunnistan ihmistyypin. Yksi sukulainen kuulostaa käytännössä samalta henkilöltä kuin mitä kirjoitat. Surullisinta se että se kotihiiriys johti kanssa pitkäaikaistyöttömyyteen kun lähitehtaasta ei töitä saanut niin jäi sitten mielummin työttömäksi kuin muutti tai matkusti. Ei siis edes mikään pienen kylän peräkammaripoika, vaan omilleen parikymppisenä muuttanut kaupunkilähiössä asuja. Bussilla, pyörällä tai autolla pääsisi kulkemaan vaikka minne ja sähkömiehen pätevyydetkin opiskellut aikana kun ammattikoulusta pääsi vielä hyvin työelämään. Sen sijaan elämä pyörii kotona tietokoneiden ääressä ja Kelan rahoilla ruuat lähikaupasta (mieluiten kuljetuksella tilattuna tietenkin).

Minulla ei ole varaa käydä missään. Yh äiti

No minun naisystävän vanhemmat ovat juuri tämmöisiä.

Ei kiinnosta museot, shoppailu, vaatteet , konsertit, elokuvat, kahvittelu, matkustelu, teatteri ja ravintolat. Joskus Tallinnassa käyvät ja sielläkin muutamassa kohteessa sataman läheisyydessä. Samoin ulkomailla ovat käyneet Tallinnan ohella muutaman kerran Kanariansaarilla samassa kohteessa ja samassa hotellissa joka kerta ja sieltä otettu täysihoito jotta ei tarvitsisi muualta etsiä ruokaa.

Ovat vähän juntteja eivätkä korkeasti koulutettuja ja eivät mitenkään varakkaita.

Heidän vanhemmat lapset ovat sitten ihan toista maata. On korkeakoulututkinnot, bruttopalkat yli 5000 EUR kk ja esimiestyö. Kiinnostaa sisustus, matkailu, elokuvat, kahvittelu, ulkona syöminen ja juominen, teatteri, kylpylät, vaatteet, kaupunkilomat ja kaukomatkat ja konsertit.

Nuorin noin 36v naispuolinen lapsensa on sitten samanlainen kotikissa ja kotihiiri. Kaikenlisäksi asuu näiden vanhempien kanssa. Mielestäni hänen elämänsä valuu ihan hukkaan. Hänellä on itseään melkein 20v työtön mies joka ei myöskään ole kiinnostunut mistään ja luuhaa vaan kotona kaikenaikaa ja viettää hitosti aikaa näiden naisen vanhempien kotona ja käy heidän jääkaapillaan.