Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Säästän rahaa ens vuoteen eikä mulla oo ketään kuka lähtis mukaan. Ei kaikilla oo jtn likka tai poikaporukoita

Vierailija kirjoitti:

Minulla on monta asiaa vaikuttaa. Ensiksi ei ole rahaa oikein mihinkään ylimääräiseen. Tykkäisin esim käydä kirppiksillä useimmin tai esim kävelyllä hienoissa paikoissa (kansallispuistot yms). Kuitenkin jos miettii kirppiksen hintoja niin usein sinnekin menee liikaa rahaa. Samoin tässä lähellä ei oikeastaan ole kuin muutama kansallispuisto. Ne on jo nähty ja niihinkin tulee matkaa eli pitäisi jopa yöpyä jossain jos tahtoisi enemmän aikaa siellä. Minusta ei ole yöpymään teltassa ainakaan yksin joten majoitus maksaisi. Haaveissani mietin esim Lapin kansallispuistoja. En vaan pystyisi majoittumaan siellä hintojen vuoksi. Ulkomailla en ole koskaan ollut. Siihenkin liittyy raha sekä ehkä koko aiheen "tuntemattomuus" minulle. En tiedä oikeasti kunnolla mitään ulkomaille matkustuksesta. Asiat vieraita minulle. Kaikenlisäksi jos et omaa ihmisten jonka kanssa tehdä mitään niin se lannistaa välillä. Ulkomaille olisi aluksi kiva mennä toisen kanssa, mutta myös muu yhteinen tekeminen olisi mukavaa ainakin välillä. Yksin ei tule lähdettyä.

Harrastukset tuntuvat aikuisena vähän työläitä. Tykkäsin esim nuorena ratsastaa. Toisaalta jo silloin piti aina kellon lyömällä olla tallilla ja nopeasti laittaa hevonen tunnille yms ja minulle tuli aina kiire, kun harjasin hevosta liian kauan ja varusteita laitoin. Olisi rauhallisempi paikka sopinut paremmin ja olisi saanut enemmän aikaa hevosten kanssa. Toki ymmärrän aikataulut, mutta jatkuvasti se, että pitää hosua yms ei ole kivaa. Aikuisena tahtoisi rauhassa harrastaa hevosten kanssa ilman mitään ihmeellistä. Itse en esim enää halua hypätä tai osata mitään vaikeita koulukiemuroita hevosen kanssa vaan vain ratsastaa perusjuttuja ja ehkä jopa päästä maastoon. Sellaista lapsuudessa ollutta tallia jonne pääsi aina tunnille ja sai mennä yksinään kentällä (ei ollut sitä 8:saa ratsukkoa) ja sai valita hevosen tai ponin melkein aina itse ja sai mennä mitä monesti itse tahtoi (toki valvottiin ja sai ohjeita myös) ei enää vaan ole. Opin siellä ratsastamaan ja pääsin usein maastoon. Siellä ei ollut mitään hienouksia, mutta paremmin siellä oppi kuin ratsastuskoulussa jos vertaa sen kokemuksen yms määrää. Jos ei pidä kilpailemisesta tai hyppäämisestä yms niin voi ratsastuskoulu olla tylsä ja kallis paikka. Siellä ei ole myöskään yksittäisen ratsastajan aikaa hoitaa hevosia. Lapsuuden tallilla sai harjata ja hoitaa paljon myös. Ei ollut kiire. Tämän saman voisin yhdistää joka lajiin ja harrastukseen. Kaipaan rentoa tekemistä ja rauhaa tehdä asioita. Toki voi olla, että aloittaja ei tarkoittanut harrastuksia.

Jos vielä mietin itseäni niin olen muutenkin omissa oloissani viihtyvä. Samoin jännitän eri asioita. En tykkää isoista joukoista. Ikävien kokemusten myötä ihmisten kanssa olo ei monestikaan ole mukava juttu. En ole rohkea kokeilemaan eri juttuja. Samoin se, vaikuttaa jos ei ole ketään seuraksi. Energiaa ja voimia tekemiseen ei myöskään aina ole. Jostain bileistä tai baareista yms en pidä enkä ole koskaan niissä edes ollut. Näin löytyy myös monia asioita mitä en tahtoisikaan kokeilla.

Tähän viestiini pitäisi vielä lisätä yksi kohta eli jos on yksinäinen eikä kukaan koskaan pyydä minnekään ja ei ole ystäviä. Sekin vaikuttaa.

Vuoden sisään olen käynyt Malesiassa ja Nizzassa, suomen sisällä vaikka missä tapahtumassa. Mutta matkoista ja menoista postaaminen someen ei ole minun juttuni.

Kuvia laitan WA:lla vain kaikkein lähimmille.

Luulen että monen mielestä olen tällainen "ei käy koskaan missään" ihminen.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt useaan kertaan kahdella eri mökillämme, ystävän mökillä, ystävän luona yötä pari kertaa, viikko ulkomailla, kaksi kertaa teatterissa, kerran elokuvissa, kerran oopperassa ja ehkä kymmenisen kertaa ravintolaillallisella. Iltaisin lenkkeilen, käyn kolmessa eri liikuntaharrastuksessa, viikonloppuisin lavatansseissa tai marjametsässä. Aikaa menee myös puutarhan hoitoon ja lukemiseen.

Olen myös aloittanut soittotunnit uuden instrumentin parissa, joten alkeistunnit vievät aikaa.

En tiedä muistinko kaikkea, mutta sen tiedän, että en ole kertonut tekemisistäni esim. töissä. En päivitä tekemisiäni myöskään someen. En osallistu työpaikan kissanristiäisiin ja illanviettoihin, koska en koe saavani niistä mitään.

Eli kirjoituksellani ajan takaa sitä, että kuinka paljon oikeastaan tiedät toisten elämästä, että he eivät käy

" missään " ?

Näin keski-ikäisenä sitä osaa jo valita kenen seurassa ja missä viettää aikaa. Aika harvoin enää tapaa sellaisia "uusia" ihmisiä, joilla olisi mitään järkevää sanottavaa tai muuta. Useimmiten huomaa vain tuhlanneensa aikaa pösilöiden kanssa. Omaa syytä tietenkin on ettei seuraa viidakon tähtösiä ja muita värjättyjen homppeleiden hyppelyitä niin ei sitten keksi mitään puhuttavaa "normaaleiden" ihmisten kanssa.

Niin,kaikki ei VIIHDY "viihteellä".

Koivu ja lähti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kai sitä olisi nytkin jossain Kuubassa tai Hawaijilla, jos tulot olisivat miljoonaluokkaa ja saisi itse päättää ajastaan. Välillä kävisi katsomassa, miten firma pyörii ja sitten palaisi johonkin palmujen alle, josta sitten vaikka Nizzaan tai Monacoon.

Ite en vaikka olis.

Mulla olis takapihalla iso heittotähtiviidakko. Heittelisin heittotähdillä erilaisiin kohteisiin. Tietenkin ninjamiekalla myös hakkaisin pihakoivua hajalle, mutta kun ei ole edes takapihaa saatana minne voisi mennä tekemään kiertopotkuja.

Töihin aamulla ja takaisin orjankoppiin lepäämään. Se siitä heittotähtiviidakosta saatana.

Hieno mielikuva oli ja miekkarata päälle linkoutuvine meloneineen.

Niitä olisi hauska huitoa miekalla, ihan takapihalla vain!

Mutta kun ei. Ei ei ei.

 Pelkkä paska kuutio yksiö ilman sitä pihakoivua.

Ajatella että työtä tekevä ei saa näin vaatimatonta unelmaa toteutettua työllään Suomessa.

Aikuisen ihmisen temppurata takapihalle ja oma puu.

Aika vaatimattomat haaveet ja mahdotonta työtätekevällä toteuttaa tämä haave.

Tuskin mahdollistuu kun oikeisto pääsee leikkaamaan ninjamiekallaan ihmisten meloneita halki kovalla kädellä. Onko tämä sitten se ideaali, että työtä tekevä menee neljän seinän sisään, joka maksaa kuussa puolet hänen palkastaan ja laitostuu säästäväisesti luolassaan?

Harrastukset on kotona, rumana ei kannata naamaa lähteä näyttämään niin mielummin on vain kotona.

Itse viihdyn omissa oloissani ja käyn kyllä usein mm. kalassa,elokuvissa,retkeilemässä...Hyvien ja läheisten ystävien kanssa.

En vaan pidä ihmismassoista, humalaisista ihmismassoista, liiasta metelistä, tunnin vessajonosta ja toisen tunnin jonottamisesta juotavaa..

Ulkomaille en ole koskaan tuntenut tarvetta mennä, kun niin paljon paikkoja on kotimaassakin 

vielä käymättä. En tarvitse aurinkoa keskitalvella vaan pidän kotoisasta neljästä vuodenajasta niiden kaikkien ominaispiirteineen ja harrastus mahdollisuuksineen. Enkä ole löytänyt mitään ulkomaista kulttuuria mihin kiinnostaisi tutustua .En myöskään ole kiinnostunut shoppailusta tai muustakaan turhan romun raahaamisesta niin en ole vaan keksinyt yhtään järkevää syytä lennellä maailmalle.. Mutta ehkä joskus sitten vielä ulkomaille.

Mä en käy oikeastaan missään, ei vaan kiinnosta ja toisekseen kotona tarpeeksi tekemistä: koiria, hevosia ja kanoja, kaks lasta, pihatyöt... mutta ei se tarkoita ettäkö jäisi jostain pois, päin vastoin, elämä on hektistä ja henkisesti ja fyysisesti rikasta, vaikka käynnit kaupungille on lähinnä ruokkauppa-, kirpputori-, kahvila- ja museokäynnit.

Koska ihmiset on pääsääntöisesti nykyään joka paikassa typeriä, itsekkäitä, meluisia, pahimmillaan jopa pelottavia ja vähimmilläänkin jotenkin ärsyttäviä. Menee mihin tahansa, niin jonkun pentu kiljuu, joku kanalauma kaakattaa tai ukko mölisee puhelimeen.

En käytä alkoholia enää lainkaan, niin en myöskään jaksa kuunnella "hilpeiden" suomalaisten humalaisten ilonpitoa. Eli siis muiden ihmisten takia en käy nykyään enää missään AP:n mainitsemissa paikoissa. 

Jos somen mittarilla asiaa tutkii, niin minä en käy koskaan missään ja jos käyn, yleensä yksin. En siis laita someen tietoa käymisistäni tai kenen kanssa käyn.

Ulkomailla en käy koska en koe mitään tarvetta siihen. Kotimaassa käyn kesäisin mökillä ja kesätapahtumissa sekä sukuloimassa.

Tämä ei nyt liity suoraan tähän mutta mainitsen kuitenkin: hiilijalanjälki. Eräs tuttavani jaksaa kurmuttaa minulle kun pesen räsymatot meressä (kolme mattoa kerran vuodessa) ja käytän autoa 'autottomana päivänä'. Hän ei huomioi sitä, että itse käy kahdesti vuodessa ulkomailla (välillä kaukomailla) sekä joka päivä autolla töissä (matka 5km). Itse käytän autoa vain mökkireissuihin ja kerran/kaks kuukaudessa työmatkaan kun käyn pääkonttorilla, muut reissut käyn pyörällä, kävellen tai julkisilla.

Pakkohan ei ole käydä missään,,,,,,, paitsi paskalla.

Olemme taantumassa, ja kaikesta pitää nyt leikata ja säästää, leikkaukset ovat kipeitä ja ne kohdistuvat osaltani ensisijaisesti kulttuuriin, anniskelupslveluihin, päivittäiseen kulutukseen, matkailun ja majoituspalveluiden käytön olen ajanut alas kokonaan, sen sijaan panostan mm. kotoiluun ja retkiin lähiluonnossa, näihin ei tule kohdistumaan osaltani leikkauksia. Tarvittaessa etsin vielä kiristyskohteita, joilla saan kulutusta kuriin. Velkaa ei ole, eikä tule joten se helpottaa talouteni tasapainoa, mutta valitettavasti olen estynyt tuottamaan rahaa kuluttamisella valtion kassaan yhtään ylimääräistä latia ja myönnettäköön: suuriltaosin arvoperiaatteellisista syistä ja vastatoimena yhteiskunnalliselle alasajolle. Päätös on siis periaatteellinen. Tämä siksi, että tätä tilattiin. Asia on loppuun käsitelty.

Olen tehnyt someen luxusfeikkimatkoja hienoissa hotelleissa yöpymisineen ja gourmetateroineen, jotta näyttäisi eläneeni. Halpaa ja kyllä googlaamalkakin saa hyvän kuvan maasta kuin maasta.

Kun kotona pönöttää, niin kuluu energiaa vähemmän. Kuntoilen kotona juoksumatolla ja kissa kävelee myös juoksumatolla ihan mielissään. Naukuu vieressä, kun haluaa matolle kuntoilemaan. Kissa käy vain ulkona paskalla ja kusella saunan takana.

En minä halua nähdä ihmisiä vapaa-aikanani. 

Ei ole motiivia, koska mulla on jo vaimo.

Lähdin joskus johonkin siksi, koska oli pakko saada viinaa ja naisia, nyt en enää juo joten ei ole mitään syytä. Kaikki on jo nähty.

8 h sosiaalistamista päivässä riittää.

Toiset ovat erakoita tai introverttejä, eivätkä erityisemmin kaipaa seuraa, vaan viihtyvät hyvin omissa oloissaan. Yksinolo ei tarkoita sitä, etteikö ihmisellä voisi olla paljonkin tekemistä ja ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole motiivia, koska mulla on jo vaimo.

Lähdin joskus johonkin siksi, koska oli pakko saada viinaa ja naisia, nyt en enää juo joten ei ole mitään syytä. Kaikki on jo nähty.

8 h sosiaalistamista päivässä riittää.

Minä otan varmaan eron jos mieheni muuttuu sellaiseksi, ettei kodin ulkopuolella kiinnosta mikään.