Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

No minun naisystävän vanhemmat ovat juuri tämmöisiä.

Ei kiinnosta museot, shoppailu, vaatteet , konsertit, elokuvat, kahvittelu, matkustelu, teatteri ja ravintolat. Joskus Tallinnassa käyvät ja sielläkin muutamassa kohteessa sataman läheisyydessä. Samoin ulkomailla ovat käyneet Tallinnan ohella muutaman kerran Kanariansaarilla samassa kohteessa ja samassa hotellissa joka kerta ja sieltä otettu täysihoito jotta ei tarvitsisi muualta etsiä ruokaa.

Ovat vähän juntteja eivätkä korkeasti koulutettuja ja eivät mitenkään varakkaita.

Heidän vanhemmat lapset ovat sitten ihan toista maata. On korkeakoulututkinnot, bruttopalkat yli 5000 EUR kk ja esimiestyö. Kiinnostaa sisustus, matkailu, elokuvat, kahvittelu, ulkona syöminen ja juominen, teatteri, kylpylät, vaatteet, kaupunkilomat ja kaukomatkat ja konsertit.

Nuorin noin 36v naispuolinen lapsensa on sitten samanlainen kotikissa ja kotihiiri. Kaikenlisäksi asuu näiden vanhempien kanssa. Mielestäni hänen elämänsä valuu ihan hukkaan. Hänellä on itseään melkein 20v työtön mies joka ei myöskään ole kiinnostunut mistään ja luuhaa vaan kotona kaikenaikaa ja viettää hitosti aikaa näiden naisen vanhempien kotona ja käy heidän jääkaapillaan.

Niin ja kun auto vaihdetaan niin se vaihdetaan aina heillä Toyotaan. Myös lapset tekevät vanhinta tytärtä lukuunottamatta niin.

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää asian kuin se olisi jotenkin ongelma jollekulle. Mikä pakko mihinkään on mennä?

Itse en käy missään töiden lisäksi. En missään. Olen 55-vuotias, baarit ja sensellaiset riennot on koluttu nuorena perinpohjin, työpaikan virkistyshommat eivät minua virkistä. Parasta virkistystä työn suhteen on, kun ei ole siellä eikä työkavereiden seurassa.

Matkailut on myös matkailtu nuorempana, ei kiinnosta lähteä enää mihinkään.

Elokuvatkin voi nykyään niin helposti katsella kotona, ettei kiinnosta lähteä leffaan mainoksia ja trailereita katsomaan, ja maksaa siitä 20€.

Ennenpitkää se voi aivan hyvin muodostua ongelmaksi joko työpaikan työilmapiirille tai sitten mahdolliselle kaverisuhteelle kyseisen henkilön kanssa. Epäsosiaaliset ihmiset, jotka viettävät kaiken aikansa kotona eivätkä käy yhtään missään viihteellä tuppaavat olemaan ihmisinä hankalia tapauksia. Eikä todellakaan tarvitsisi vetää mitään änkyräkännejä tai bilettää kuin nuorukainen, en sitä tarkoita, mutta jos ei edes yhtä kertaa voi osallistua vaikka työpaikan afterworkiin tai tykypäivään, joissa voi ihan hyvin olla myös selvinkinpäin, se vaikuttaa ajanmittaan aika negatiivisesti työilmapiiriin. Epäsosiaalisen ihmisen kanssa työskentelystä tulee yksinkertaisesti mahdotonta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää asian kuin se olisi jotenkin ongelma jollekulle. Mikä pakko mihinkään on mennä?

Itse en käy missään töiden lisäksi. En missään. Olen 55-vuotias, baarit ja sensellaiset riennot on koluttu nuorena perinpohjin, työpaikan virkistyshommat eivät minua virkistä. Parasta virkistystä työn suhteen on, kun ei ole siellä eikä työkavereiden seurassa.

Matkailut on myös matkailtu nuorempana, ei kiinnosta lähteä enää mihinkään.

Elokuvatkin voi nykyään niin helposti katsella kotona, ettei kiinnosta lähteä leffaan mainoksia ja trailereita katsomaan, ja maksaa siitä 20€.

Ennenpitkää se voi aivan hyvin muodostua ongelmaksi joko työpaikan työilmapiirille tai sitten mahdolliselle kaverisuhteelle kyseisen henkilön kanssa. Epäsosiaaliset ihmiset, jotka viettävät kaiken aikansa kotona eivätkä käy yhtään missään viihteellä tuppaavat olemaan ihmisinä hankalia tapauksia. Eikä todellakaan tarvitsisi vetää mitään änkyräkännejä tai bilettää kuin nuorukainen, en sitä tarkoita, mutta jos ei edes yhtä kertaa voi osallistua vaikka työpaikan afterworkiin tai tykypäivään, joissa voi ihan hyvin olla myös selvinkinpäin, se vaikuttaa ajanmittaan aika negatiivisesti työilmapiiriin. Epäsosiaalisen ihmisen kanssa työskentelystä tulee yksinkertaisesti mahdotonta!

Työkavereitten kanssa voi jutella niitä näitä kahvitauoilla  ja lounastauolla ilman että se liittyy millään lailla työtehtäviin. Joillakin riittää että työkavereita näkee ma-pe klo 8-16 välisenä aikana ja haluaa varata illat ja viikonloput aivan omaan käyttöön. Semmoinen luova yksinolo mahdollistaa itsensä uudistamisen eikä vaan päädy toistamaan samoja juttuja samojen ihmisten seurassa. Monet harrastukset eivät välttämättä vaadi alkuinvestointein jälkeen niinkään rahaa kuin aikaa kuten musiikin kuuntelu kunnon stereoista, lenkkeily asianmukaisissa varusteissa tai elokuvan katselu isolta tv-ruudulta omassa rauhassa. Ei sille työelämälle tarvitse koko sydäntä ja sielua myydä.

Minä en käy paljon missään. Pitkällä lomalla kerran vuodessa ja silloin tavataan sukulaisia ja ystäviä. Joskus käyn ravintoloissa syömässä. Käyn kävelyllä.

Syitä oman elämän varrelta eri aikoina.

1. Ajatus, ettei minun elämääni kuulu mikään hyväksyntä muilta ihmisiltä minua kohtaan. Olen persona non graafissa ja se on minun elämäni osa. Ei myöskään rahaa, ei kyytiä, ei kaveria.

2. Ei rahaa

3. Hirveästi töitä ja väsymystä. Joko työssä tai nukkumassa tai lähdössä töihin. Jos menee jonnekin, niin nukahtaa seuraan.

4. Työuupumus. Ei halua nähdä ketään eikä joutua kenenkään haukkumaksi.

5. Havainto, että yksinään on niin paljon helpompi elää, olla ja hengittää. Omassa tahdissa joutumatta kenenkään mitätöimäksi, moityimaksi ja mollaamaksi. Saa olla vapaa ja nauttia elämänsä hetkistä ilman muilta tulevaa mollauksen painolastia. Elämä on parasta näin.

Oma koti nyt vain on paras paikka. Sijoitankin ne rahat, jotka monilla muilla menee kaikenlaisiin rientoihin, kotoiluun ja kodin viihtyvyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää asian kuin se olisi jotenkin ongelma jollekulle. Mikä pakko mihinkään on mennä?

Itse en käy missään töiden lisäksi. En missään. Olen 55-vuotias, baarit ja sensellaiset riennot on koluttu nuorena perinpohjin, työpaikan virkistyshommat eivät minua virkistä. Parasta virkistystä työn suhteen on, kun ei ole siellä eikä työkavereiden seurassa.

Matkailut on myös matkailtu nuorempana, ei kiinnosta lähteä enää mihinkään.

Elokuvatkin voi nykyään niin helposti katsella kotona, ettei kiinnosta lähteä leffaan mainoksia ja trailereita katsomaan, ja maksaa siitä 20€.

Ennenpitkää se voi aivan hyvin muodostua ongelmaksi joko työpaikan työilmapiirille tai sitten mahdolliselle kaverisuhteelle kyseisen henkilön kanssa. Epäsosiaaliset ihmiset, jotka viettävät kaiken aikansa kotona eivätkä käy yhtään missään viihteellä tuppaavat olemaan ihmisinä hankalia tapauksia. Eikä todellakaan tarvitsisi vetää mitään änkyräkännejä tai bilettää kuin nuorukainen, en sitä tarkoita, mutta jos ei edes yhtä kertaa voi osallistua vaikka työpaikan afterworkiin tai tykypäivään, joissa voi ihan hyvin olla myös selvinkinpäin, se vaikuttaa ajanmittaan aika negatiivisesti työilmapiiriin. Epäsosiaalisen ihmisen kanssa työskentelystä tulee yksinkertaisesti mahdotonta!

Työkavereitten kanssa voi jutella niitä näitä kahvitauoilla  ja lounastauolla ilman että se liittyy millään lailla työtehtäviin. Joillakin riittää että työkavereita näkee ma-pe klo 8-16 välisenä aikana ja haluaa varata illat ja viikonloput aivan omaan käyttöön. Semmoinen luova yksinolo mahdollistaa itsensä uudistamisen eikä vaan päädy toistamaan samoja juttuja samojen ihmisten seurassa. Monet harrastukset eivät välttämättä vaadi alkuinvestointein jälkeen niinkään rahaa kuin aikaa kuten musiikin kuuntelu kunnon stereoista, lenkkeily asianmukaisissa varusteissa tai elokuvan katselu isolta tv-ruudulta omassa rauhassa. Ei sille työelämälle tarvitse koko sydäntä ja sielua myydä.

Ei tarvitsekaan eikä pidäkään, mutta jos ei edes sitä yhtä kertaa voi osallistua vaikka työporukan juhlaan tai afterworkille, puhumattakaan lounas tai kahvitauoista, se todella vaikuttaa työporukan kemioihin. Negatiivisesti.

Olen syrjäytynyt, eikä ole kavereita.

Tiedän ap mitä tarkoitat.

Työkaverini ei koskaan poistu täältä meidän pikkukylästä. Lapsensa eivät koskaan ole olleet laivalla, huvipuistossa, hotellissa, ulkomailla, eivät edes naapurikaupungissa leikkipuistossa. Hieno uusi iPhone löytyy tältä työkaverilta ja vetää röökiä vähintään askin päivässä. Valittaa kun rahat loppu eikä pääse tekemään mitään. Lähipubiin sentään joskus kykenee.

Sitten on tosiaan näitä jotka eivät osallistu koskaan mihinkään firman juttuihin. Meillä pieni työporukka ja suurimman osan kanssa on hauskaa ja töihin meneminen jopa kivaa. Sitten löytyy pari ankeuttajaa, jotka eivät koskaan osallistu vapaa-ajalla mihinkään yhteiseen tekemiseen ja nämä myös sellaisia, jotka eivät käy missään. Ikinä.

Tai sitten ovat appivanhempani. Prismassa käyminen kerran viikossa on sopivan eksoottista. Muuten kököttää kahdestaan kotona.

Mä en ymmärrä en sitten laisinkaan. Tuntuu että koko elämä valuu hukkaan. 533

Ei kiinnosta. Ei huvita.

Tulipa tässä esille taas kerran, kuinka työkaveri oli juorunnut mun asioita eräällä toisaalta molemmille tutulle henkilölle. Ja vieläpä asiasta, jonka on kuullut ainoastaan meidän pomon kautta ja virheellisesti. Onneksi sain tilaisuuden kertoa miten asia oikeasti on.

On mua haukuttu siitä, etten osallistunut pikkujouluihin, mutta *#@* tuollaisten juoruajien kanssa ei todellakaan huvita olla tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko

Jos tykkää liikkua ja käydä, niin todennäköisesti kuuluu johonkin mopojengiiin yms.

Suomalaiset on enemmän paikallaan olevia luolaihmisiä. Sopuisia eivätkä halua haastaa riitaa. Ihmettelevät vain kun joku haastaa että miksi ette käy missään.

Kasakathan olivat sellaisia että olivat jatkuvasti liikkeessä ja ryöstivät muita. Myös paimentolaiskansat ovat usein sellaisia että ryöstävät eri alueiden rikkaudet ja siirtyvät eläintensä kanssa uusille alueille joita voi kuluttaa.

Paikallaan olevat ovat vaatimattomia ja kultivoivat ympäristöään. Kun ympäristö on rikas, niin ei tarvitse mennä mihinkään.

Ketä kiinnostaa känniurpot, joita joka paikka on täynnä.

Ei taida ap:kään käydä missään, jos ehtii stalkkaamaan muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.

Introverit viihtyvät kotona ja meitä on paljon, onpa siis ihmeellistä.

Onha näitä syitä: rahanpuute, viitseliäisyyden puute, kiinnostuksen puute ym., miksi joku ei käy "missään". Vaikka sellaisia ei kyllä taida olla, jotka eivät missään kävisi, vaan olisivat ainoastaan kotosalla.

Miksiköhän ap luulee, että kaikki omat menemiset kerrottaisiin muille...?

Ne menot voivat sellaisia, joissa muu tuttavapiiri ei käy lainkaan, eikä sen takia tiedä niistä menoista mitään. Näin on minulla. On ihmisiä, jotka luulevat - ovat jopa tulleet sanomaan sen päin näköäni! - että olen aina yksin, enkä käy missään, vaan istun aina yksin ja kotona. Heillä ei ole hajuakaan, mitä teen elämässäni. Kotona olen mielleni välillä yksin, koska kaikkialla joudun kuuntelemaan muita ja tekemään asioita muiden puolesta. Mielelläni lähdin myös ypöyksin etelästä pohjoiseen, vieläpä kesken työviikon, josta ei monikaan tiedä mitään, että olen sellaisellakin ex tempore-reissulla ollut. Ynnä muuta sellaista olen tehnyt, joista ns. tuttavani eivät mitään tiedä.

Luulo ei ole tiedon väärti.

Itse käyn paljonkin kaikkialla mutta pikkujouluissa ja vastaavissa firman ryyppäystapahtumissa en käy. Ne eivät ole itselle viihdettä vaan låhinnä rasittavia, miehet sönkkää kännissä ja naiset draamailee. Työpaikan yhteisissä vapaa-ajan vietoissa en muutenkaan viihdy koska en nyt erityisemmin viihdy työkavereiden seurassa. Se että joku ei näy siellä mitä ap käsittää viihteeksi ei kerro mitään tuosta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap esittää asian kuin se olisi jotenkin ongelma jollekulle. Mikä pakko mihinkään on mennä?

Itse en käy missään töiden lisäksi. En missään. Olen 55-vuotias, baarit ja sensellaiset riennot on koluttu nuorena perinpohjin, työpaikan virkistyshommat eivät minua virkistä. Parasta virkistystä työn suhteen on, kun ei ole siellä eikä työkavereiden seurassa.

Matkailut on myös matkailtu nuorempana, ei kiinnosta lähteä enää mihinkään.

Elokuvatkin voi nykyään niin helposti katsella kotona, ettei kiinnosta lähteä leffaan mainoksia ja trailereita katsomaan, ja maksaa siitä 20€.

Ennenpitkää se voi aivan hyvin muodostua ongelmaksi joko työpaikan työilmapiirille tai sitten mahdolliselle kaverisuhteelle kyseisen henkilön kanssa. Epäsosiaaliset ihmiset, jotka viettävät kaiken aikansa kotona eivätkä käy yhtään missään viihteellä tuppaavat olemaan ihmisinä hankalia tapauksia. Eikä todellakaan tarvitsisi vetää mitään änkyräkännejä tai bilettää kuin nuorukainen, en sitä tarkoita, mutta jos ei edes yhtä kertaa voi osallistua vaikka työpaikan afterworkiin tai tykypäivään, joissa voi ihan hyvin olla myös selvinkinpäin, se vaikuttaa ajanmittaan aika negatiivisesti työilmapiiriin. Epäsosiaalisen ihmisen kanssa työskentelystä tulee yksinkertaisesti mahdotonta!

Työkavereitten kanssa voi jutella niitä näitä kahvitauoilla  ja lounastauolla ilman että se liittyy millään lailla työtehtäviin. Joillakin riittää että työkavereita näkee ma-pe klo 8-16 välisenä aikana ja haluaa varata illat ja viikonloput aivan omaan käyttöön. Semmoinen luova yksinolo mahdollistaa itsensä uudistamisen eikä vaan päädy toistamaan samoja juttuja samojen ihmisten seurassa. Monet harrastukset eivät välttämättä vaadi alkuinvestointein jälkeen niinkään rahaa kuin aikaa kuten musiikin kuuntelu kunnon stereoista, lenkkeily asianmukaisissa varusteissa tai elokuvan katselu isolta tv-ruudulta omassa rauhassa. Ei sille työelämälle tarvitse koko sydäntä ja sielua myydä.

Ei tarvitsekaan eikä pidäkään, mutta jos ei edes sitä yhtä kertaa voi osallistua vaikka työporukan juhlaan tai afterworkille, puhumattakaan lounas tai kahvitauoista, se todella vaikuttaa työporukan kemioihin. Negatiivisesti.

Se, mikä vaikuttaa työilmapiiriin negatiivisesti on juuri tämän tyyppinen jankkaaminen, syyllistäminen ja vänkääminen. Se, joka sitä ilmapiiriä pilaa olet sinä itse. Tuli selväksi, että olet raskasta seuraa. Ainakaan minua ei houkuttele tuollainen ihminen samaan taukotilaan ja kaikkein vähiten mihinkään after workiin. Wörkin mieluummin keskenäni.

Vierailija kirjoitti:

Kukat ja lemmikkieläimet kuolevat jos lähtee. Kun on vuosikymmeniä kasvattanut kukkiaan niin ei halua jättää niitä kitumaan eikä päästää kotiinkaan ketään

Ei kai ne kukat kuole yhden ilta- rai päivämenon aikana?

Yksi tuttavarouva jäi leskeksi, eikä nyt voi mennä minnekään, kun ei ole miestä. Oma mieheni on hoitokodissa ja minä menen tukka putkella milloin yksin ja milloin kavereiden kanssa. Nytkin on pääsylippuja jo "plakkarissa" moniin tapahtumiin ja lisää on tulossa loppuvuodelle. Yksin meneminen ei ole minulle mikään ongelma.