Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Mun mummoni oli tuollainen. Hänellä oli ollut synnytyksen ja lapsen kuoleman jälkeinen masennus ja silloin hihhuliuskonto rynni kimppuun. He kertoivat mikä kaikki on syntiä, eikä siksi uskaltanut lähteä kotoa.

Tämä oli kauan sitten, mutta meidän on hyvä muistaa, että tämänkaltaisia voi yhä löytyä

Ei mikään uskonto rynni kimppuun. Hauska ilmaisu kyllä. 

Samoin voisi kysyä miksi jotkut käyvät jatkuvasti jossain. Onko se jotenkin normaalimpaa kun sellaista ei ihmetellä. 

Baarit ei ole elämää.

Elämä on paljon ennemmin muualla. Vaikka luonnossa, kotona, harrastuksissa, ihmissuhteissa, ym.

En käy oikeastaan muualla kuin töissä ja kaupassa. Ei huvita. sosiaalinen työ vie kaiken energian. Lähinnä väsyttää ja päätä särkee. Viihdyn kotona. luen, kuuntelen musiikkia ja äänikirjoja. Katselen dokumenttejä. Teen kotihommat ja käyn luonnossa koiran kanssa liikkumassa. Näin on hyvä minulle. Tosin olen aika yksinäinen. Välit hävinnyt ystäviin ja sukulaisiin. Eikä miehetkään kotoa tule hakemaan. Mutta elämä on ihan hyvää varmaan voisi olla parempaakin mutta tyydyn tähän.

Olen ollut aina menossa. Enää ei kiinnosta. Kun on tarpeeksi nähnyt ja kokenut, ne harvat wau-hetket ovat enää luonnon tai läheisten tarjoamia hetkiä. Ikää on 60, vaikea vaikuttua enää leffoista tai tauluista tai kapakoista. En koe tätä mitenkään huonona asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin hetki sitten, että lähimmät työkaverini kuvittelevat, ettei minulla ole juurikaan sosiaalista  elämää tai omia menoja. En jaksa käydä työn puolesta kuin ihan pakollisissa kissanristiäisissä, koska haluan viettää vapaa-aikani puolisoni ja ystävieni kanssa ja harrastaa niitä asioita, jotka minusta ovat mielenkiintoisia. Esim pikkujoulukautena on usein muita pikkujouluja, jonne menen mieluummin kuin työpaikan pikkujouluihin. Edellisessä työpaikoissa kävin paljonkin työkavereiden kanssa erilaisissa menoissa, mutta kun vaihdoin työtä muutama vuosi sitten, olen pannut omat kaverit ja kulttuuririennot etusijalle. Uudet työkaverini ovat sitä paitsi vähän tylsiä (ainakin töissä - uskon, että heillä voi olla säkenöivä elämä ja persoonallisuus työn ulkopuolella), enkä jaksa olla vapaa-ajalla tekemisissä heidän kanssaan. Minulla on paljon ystäviä ja vilkas seuraelämä, mutta eivät nämä ole tulleet puheeksi työkavereiden kanssaan (koska olen kohteliaasti kuunnellut heidän juttujaan).

Tämähän ei varsinaisesti liity aloitukseen, koska kyse oli ihmisistä jotka eivät koskaan käy missään.

Liittyy siinä mielessä, että aloittaja voi olla tuon edellisen jutun kirjoittajan työkaveri. Painotan sanaa "kuvitella".

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurit. Eivät käy ikinä missään. Toisen puolen naapureilla taitaa olla niin paljon harrastuksia etteivät taida keretä muualle. Toisen puolen naapurit käyvät vain ulkomailla pari kertaa vuodessa pari viikkoa kerrallaan, mutten ei yhtään missään, kuin ehkä kävelyllä töiden lisäksi. Vastapäinen naapuri käy koko ajan jossain. Lähtee autollaan valehtelematta 20 kertaa päivässä pihasta, ja tulee 5-20 min päästä takaisin. Ellei ole töissä. Silloinkin käy kotona joskus tunnin välein.

Sinun harrastuksesi tulikin hyvin ilmi...

Jos ei kiinnosta muiden ihmisten asiat ja esiintymiset. Jos itse on kiinnostunut ihmisiin liittymättömistä asioista, metsissä vaeltamisesta yksin esim.

Koska en halua.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa ja koti on paras paikka.

Sanoi ei kukaan koskaan kuolinvuoteellaan.

Eläimet ovat luotettavampia kuin ihmiset. Viihdyn eläinten kanssa mieluummin kuin vänkkyjen tyyppien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina menossa. Enää ei kiinnosta. Kun on tarpeeksi nähnyt ja kokenut, ne harvat wau-hetket ovat enää luonnon tai läheisten tarjoamia hetkiä. Ikää on 60, vaikea vaikuttua enää leffoista tai tauluista tai kapakoista. En koe tätä mitenkään huonona asiana.

Onneksi maailma ei ole tuollainen jossa on vain leffoja, tauluja ja kapakoita - tai oma sohva.

Tämä ketju todistaa jälleen kerran että av-palsta on täynnä elämää pelkääviä, mielenterveysongelmaisia autistivajakkeja.

Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.

Varmaankin kiinnostuksen kohteet vaikuttavat ja se että niitä voi tehdä kotona. Jos vaikka tykkää lukea, sisustaa, tehdä käsitöitä jne., on niitä mielekkäämpi harrastaa kotona kuin reissussa tai yleisissä tapahtumissa. Jos sosiaalisuus toteutuu näissäkin ympyröissä, ei ole mitään mieltä lähteä tapahtumaan, jossa ei ole mitään kiinnostavaa itselle.

Matkailuun voi vaikuttaa lisäksi moni muu seikka, onko mahdollisuus lähteä esim. sitoumusten vuoksi, ympäristötietoisuus jne. Ei välttämättä kerro yleisestä mielenkiinnon puutteesta maailmaa kohtaan, vaan toteutus on epämielekästä, hankalaa. Mitäpä sitä sellaista sitten toteuttamaan, imagon vuoksiko? Tietoa ja muiden kokemuksiahan on mahdollista saada nykyisin helposti kotoakin käsin, kaikkeen ei tarvitse itse osallistua vaikka kiinnostunut olisikin.

Mulla on tuttu joka ei käy missään mutta uhriutuu sitten siitä ettei käy missään. Mistä kiikastaa?

Nyt alkaa olla liian myöhäistä hankkia se elämä sillä hyvin suurella todennäköisyydellä tuleva ydinsota lopettaa ajanvieton ongelmat.

Käytiin viime vuonna pitkästä aikaa työpaikan pikkujouluissa todetaksemme, että osallistujia oli vähän, ruoka ei ollut hyvää, bilebändi oli kaamea... ei ollut hauskaa. Lähdettiin kotiin noin klo 22-23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina menossa. Enää ei kiinnosta. Kun on tarpeeksi nähnyt ja kokenut, ne harvat wau-hetket ovat enää luonnon tai läheisten tarjoamia hetkiä. Ikää on 60, vaikea vaikuttua enää leffoista tai tauluista tai kapakoista. En koe tätä mitenkään huonona asiana.

Onneksi maailma ei ole tuollainen jossa on vain leffoja, tauluja ja kapakoita - tai oma sohva.

Niin, en kaikkea jaksanut luetella, fiksuimmat osaavat kyllä päätellä ihan itsekin. Onneksi myös kotonani on paljon muutakin kuin sohva.

Vierailija kirjoitti:

Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.

Useimmille viikonloput ja viikot pakonomaisesti bilettäville se tulee nopeasti. Maksa ja/tai aivot eivät kestä loputtomiin.