Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kaveri ei koskaan ole yhteydessä, kysele kuulumisia tai ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia. Sitten kuitenkin kutsuvat häihinsä ja synttäreilleen. Tulee olo että kelpaan vain juhlien täytteeksi. Siksi en enää osallistu.
Oletko sinä kavereihin yhteydessä ja ehdotat tapaamisia?
Olin ihan viime aikoihin asti. Sitten havahduin, että minuun päin ei ollakaan yhteydessä ja lukaisin viestiketjuja läpi: kuukaudesta ja vuodesta toiseen minä siellä otan kontaktia ja se toinen vastaa, mutta ei sitten koskaan itse ota yhteyttä, vaikka välissä olisi vuosikin.
Ennen oli toisin, mutta sitten sairastuin ja nyt olen ilmeisesti vain taakka ja tosiaan juhlien täytettä tarvittaessa.
Siis mihin ap on vailla ihmisiä? En jaksa työporukan kanssa kissanristiäisiä. Käyn ystävien kanssa. Ei ole mökkiä -tai vapaa-aikaa- joten hengaan kotona perheen kanssa. Käydään tietty joskus jossain. Ei ole minulle ongelma. Valitsen vain vapaa-ajan seurani tarkemmin.
En ole käynyt työpaikan pikkujouluissa, koska tylsät. Elokuvissa tai teatterissa en enää käy. Yksi ongelma on, että olen niin yksinäinen. Ei ole ystäviä, jotka soittaisivat että hei, lähdetääs leffaan, reissuun tai ottamaan pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.
No ei todellakaan ole niin vaan se että on jo käynyt kaikki mahdolliset paikat elämässään jotka kiinnosti ja haluaa olla reissaamatta enää. Itse käynyt niin monessa paikassa että pyörtyisit ja tavannut sell ihmisiä että osaat vaan kuvitella.
Kerro meille jotkut highlightit missä mielenkiintoisissa paikoissa olet käynyt?
Ihan muiden ihmisten vuoksi jätän menemättä minnekään. Ei jaksa, ei huvita - siis olla tekemisissä muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huonot palkat syynä kirjoitti:
Ei ole varaa.
On paljon ilmaishuveja, voi käydä museoissa, näyttelyissä, käydä lenkillä jne. Pelkkä kotona kököttäminen on tylsää.
Käytän ahkerasti museokorttia ja käyn kirjastossa, luontopoluilla tai elokuvissa. Mutta mieluiten teen kaiken yksin. Jotenkin kaikki sopiminen on alkanut tuntua hankalalta, jo siksi kun sairaus on alkanut hieman rajoittaa joinakin päivinä. Tulee siis vain lähdettyä kun siltä tuntuu ja oltua sen aikaa kuin jaksan tai haluan.
Noista menoistani en kerro somessa tai töissä, kuten en pahemmin muistakaan asioistani. Olen aina ollut huono puhumaan itsestäni, ikinä ei kuulu mitään uutta enkä ole tehnyt mitään ihmeellistä. Monikin voi siis ajatella, etten liiku kotoa koskaan mihinkään. Ei sillä, että se sinänsä haittaisi, mutta ajatus on hieman virheellinen.
Mun isovanhemmat ei käyneet juuri koskaan missään.
Kaupassa ja kirkossa... sekin väheni iän myötä.
Rahaa oli. Papalla auto ja ajokortti... vaan eivät halunneet mennä mihinkään. Vieraita kävi silloin tällöin. Lähinnä sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Kotona on kaikki kirjat, lukunurkkaus ja hiljaisuus, miksi tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, jossa asiat huonommin.
Mulle tuli kommentista mieleen, että voisikohan yksi syy olla se, että nykyisin työelämässä joutuu olemaan jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. On jos jonkinlaista tiimihommaa jne. Ja vaikka hetken saisikin tehdä yksin töitään rauhassa, hiljaisuudesta on turha haaveilla ilman vastamelukuulokkeita.
Tekosyy voi olla esim lemmikki.
Oikeampi syy ehkä että duunissa on jo kyllästynyt puheripulisiin tai k-päihin
tätönen 23
No itse en koskaan käy "viihteellä". Mua ei voisi vähempää kiinnostaa esim. elokuvat, baarit, shoppailu tai yökerhot. Ihmismassat ovat rasittavia. Kun teen jotain, liikun luonnossa, käyn meressä uimassa, pyöräilen, käyn sienestämässä. Yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut hyppää joka viikonloppu jossain? Pariskunnalta tämä on vähän outoa, kaksin eivät kestä yhtään olla. Voi olla adhd/alkoholismi taustalla.
Myös kotiin jäämisessä voi olla syynä alkoholismi tai jokin paljon aikaa vievä ajanviete, vaikka netti.
Ei varmasti kaukaa haettua monessakaan tapauksessa. Netti, pelit, päihteet... Kaikenlaista koukuttavaa voi harrastella piilossa kotosalla.
Mun on nykyään vaikea sopia mitään etukäteen, kun yleensä sitten onkin liian väsynyt lähtemään ja joko pitää perua tai mennä väkisin, mikä tuntuu kuormittavalta ja heikentää jaksamista seuraavina päivinä entisistään. Helpompi olla lupautumatta mihinkään ja mennä joustavasti voinnin mukaan joko yksin tai ydinperheen kesken. Moni myös loukkaantuu perumisista, kun heillä on mennyt omat suunnitelmat sitten uusiksi, eli heillekin parempi etten turhaan lupaile.
Viime vuosina olen myös harrastanut liikuntaa sen verran aktiivisesti, että välillä tuntuu että sekin rajoittaa muita menoja. Jos "pitäisi" saada se 5 treeniä mahtumaan viikkoon, niin niiden vapaapäivien sovittaminen muihin juttuihin on ajoittain vaikeaa. Ei voi esimerkiksi baari illan jälkeisenä päivänä lähteä pitkälle juoksulenkille ilman että tuntuu pahalta. Jos taas menee juoksupäivän iltana sinne baariin niin palautuminen häiriintyy.
Kaipa se on siis sitä, että kun ei ole tarvetta eikä pakkoa niin tekee vain mikä itsestä tuntuu hyvältä. Oikeastaan toivoisin, että olisi sellainen ystävä tai pari joita haluaisi niin paljon nähdä, että olisi valmis enemmän joustamaan. Viimeksi varmaan koulussa ollut niin läheisiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut hyppää joka viikonloppu jossain? Pariskunnalta tämä on vähän outoa, kaksin eivät kestä yhtään olla. Voi olla adhd/alkoholismi taustalla.
Myös kotiin jäämisessä voi olla syynä alkoholismi tai jokin paljon aikaa vievä ajanviete, vaikka netti.
Ei varmasti kaukaa haettua monessakaan tapauksessa. Netti, pelit, päihteet... Kaikenlaista koukuttavaa voi harrastella piilossa kotosalla.
On yhtä älytöntä sanoa että netti on harrastus kuin sanoa harrastavansa pensseliä eli sitä välinettä jolla maalaa.
Olen 55- vuotias, enkä jaksa ihmismassoja. Matkustan paljon työssäni, joten lomilla haluan olla kotona. Baarielämä tuli nähtyä 35- ikävuoteen mennessä ja asiat, joita haluan tehdä, löytyvät kotoa tai lähiympäristöstä.
Et voi työtoveristasi välttämättä tietää onko introvertti vai ei. Itse vedän töissä sosiaalista ja aktiivista roolia, olen vetänyt aina ja viihdynkö roolissa. Mutta se vie kaikki mehut. Vastapainoksi haluan olla rauhassa ja perheen kanssa. En saa elämääni mitään ylimääräistä hyvää työpaikan pikkujouluista tai muista pakollisista menoista vaan ne vain kuormittavat minua. Työni riittää sosiaaliseksi puoleksi ja lenkillä käyminen ja kukkapenkin kuopsuttaminen ovat oikeita ilojani. Meitä on moneen junaan.
Jos viihtyy omassa kodissaan, niin onhan se ihan kauheaa.
Sitä samaa se on noissa touhuissa nähty ja kyllästyttää. Nautin elämästä kotonani. Jos se jotain ihmetyttää, niin ei ole minun ongelma.
Toiset kirjoittaa somessa kaikki menonsa. En ymmärrä sitä.
Mä kyllä matkustelen ja käyn välillä keikoilla, mutta muuten ns viihteellä aika harvoin koska nykyisin se ei kiinnosta yhtään. Tykkään urheilla ja haluan jaksaa liikkua viikonloppuisin, eli teen sellaista mistä nautin ja mikä auttaa lataamaan akkuja rankan työviikon jälkeen. Lisäksi meillä in ihana koti johon kutsun mielelläni ystäviä.
Ne säästää rahaa.