Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.
Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?
Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.
Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.
Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin.
Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.
No meidän työpaikan pikkujoulut ovat olleet sitä ryyppäämistä. Kiitos ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokisin sen vapaa-ajan tuhlauksena. En jaksa kuunnella jonninjoutavia juttuja eikä kiinnostusta löydy tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen. Mieluiten miehen ja koiran seurassa, meillä on aina kivaa tekemistä okt:ssa. Pari kertaa vuodessa etelässä, nämä riittää enemmän kuin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.
Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?
Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.
Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.
Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin.
Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.
Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)
-sivusta
Tämä on sitä samaa jengiä, joka kaikenlaisilla akkain foorumeilla kilpailee siitä kenen taloudessa juodaan vähiten alkoholia. En juo koskaan, joskus kesällä saatan maistaa kaverin lasista, mies juo joskus jouluna puolikkaan oluen ja kaataa loput pois kun on niin pahaa, niin kauhean pahaa.
Miksi ihmiset ei osaa enää olla normaalisti.
En kuulu kyseiseen jengiin. Minulle on aivan sama, että paljonko sinä juot, mutta minulle ei maistu. Meille se "normaali" sattuu olemaan alkoton elämä. Ikävää jos otat tämän jonain kilpailuna, meidän ei tarvitse ainakaan mainostaa juomattomuuttamme eikä myöskään mollata heitä, jotka joskus juovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.
Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?
Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.
Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.
Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin.
Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.
Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)
-sivusta
Tämä on sitä samaa jengiä, joka kaikenlaisilla akkain foorumeilla kilpailee siitä kenen taloudessa juodaan vähiten alkoholia. En juo koskaan, joskus kesällä saatan maistaa kaverin lasista, mies juo joskus jouluna puolikkaan oluen ja kaataa loput pois kun on niin pahaa, niin kauhean pahaa.
Miksi ihmiset ei osaa enää olla normaalisti.
Johtuu varmaan suomalaisesta ääripäiden alkoholikulttuurista, ei osata juoda sivistyneesti, ja jos ollaan selvinpäin, ei osata olla rentoja tai hauskoja. Itselle tulee kyllä näistä uusraittiista sellainen olo, että he eivät ole koskaan oppineet ottamaan kohtuudella, ja heidän käsityksensä alkoholia nauttivista on yhtä kuin oma kokemus (eli ilmeisesti joka kerta sekoilumorkkisperseet). Mielestäni kukin saa juoda tai olla juomatta miten tahtoo, mutta huvittavaa joku oman paremmuuden korostaminen (tyyliin, pitää ottaa vesilasi, että varmasti näkee, ettei ole alkoholia, tai jos ottaa vaikka alkoholittoman oluen/drinkin, se kyllä mainitaan koko seurueelle ja viereiseenkin pöytään).
Mistä tietää, että kuka on "uusraitis" ja kuka ollut aina raitis?
En minä, eikä miehenikään, ainakaan mainosta etten ole koskaan juonut alkoholia muuta kuin sen verran, että tiedän ettei se minulle maistu.
Melkein järjestään on myöhemmin ilmennyt että nämä työpaikkojen bileistä kieltäytyneet tai aikaisin kotiin lähteneet ovat tehneet niin siksi, että on ollut kova kiire paikkaan jossa he voivat juoda vapaammin vailla työkavereiden katseita. Sitä varmemmin mitä isompaa huomiota omalle absolutismille on haettu.
Kaksi poikkeusta on ollut, ensimmäisessä kyseessä oli mustasukkainen aviomies ja toisessa taipumus menettää itsekontrolli täysin muutamasta lasillisesta. Tämä jälkimmäinen haukkuikin sitten alaisensa todella asiattomasti ja tosiasioiden vastaisesti kun yhden kerran otti pari viinilasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koti on ihmisen paras paikka. Käyn syömässä ulkona hyvissä ravintoloissa ystävien kanssa, käyn kahvilla useamman kerran viikossa, mutta en lähde baariin mistään hinnasta. Inhoan baareja, joissa on kova melu ja ihmiset tunkevat liian lähelle. Halua mennä nukkumaan viimeistään puolilta öin, muuten menee seuraava päivä hukkaan, ja se harmittaa.
Ai niin, en juo paitsi ehkä lasin samppanjaa pari kertaa vuodessa. En ole toipuva alkoholisti, alkoholi ei vain koskaan ole maistunut mulle. Nyt on helpompaa kuin 80-luvulla, jolloin jokainen kyttäsi, että eikö se jo nyt juo.
Kotona ei juoda viiniä tai olutta, ei maistu kenellekään. Ei olla uskovaisia tai muita, ihan tavallisia hyvin toimeentulevia ihmisiä pk-seudulta. Hiukan hämmentää monien tapa juoda vähän eurooppalaisesti joka päivä. Ei sekään ole multa pois, ovat kivoja tyyppejä eivätkä hekään huomauttele mun juomattomuudestani. Paitsi yksi ikätoverini, nainen. En tapaa häntä ellei osuta samaa tilaisuuteen.
Kyllä nyt perheellisenä kirpaisee, kun astuu ovesta ulos niin se on jo pari sataa, plus että viikonloppuisin ainut kun ehtii perhettä nähdä tai jotain rästihommia tehdä niin se on sieltä pois. Mielelläni kävisin useammin konserteissa, leffassa, kemuissa jos olisi enempi aikaa ja rahaa käytettävissä sekä lastenhoito järjestyisi. Ainiin ja eipä sitä enää edes kutsuta, kun "sillä on niitä lapsia". 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot palkat syynä kirjoitti:
Ei ole varaa.
On paljon ilmaishuveja, voi käydä museoissa, näyttelyissä, käydä lenkillä jne. Pelkkä kotona kököttäminen on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukat ja lemmikkieläimet kuolevat jos lähtee. Kun on vuosikymmeniä kasvattanut kukkiaan niin ei halua jättää niitä kitumaan eikä päästää kotiinkaan ketään
Pitää ulkoiluttaa koira. Ei voi lähteä mihinkään.
Kun tekee vuorotyötä kolmessa vuorossa läpi vuoden, ja työvuorot MÄÄRÄÄ työnantaja.
Oma vika, eohän työssä ole pakko käydä, mutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmispaljous, meteli, ei kiinnosta matkustelu ja pikkujoulut ym.
Ovat sairaita, ei ole varaa tai et vain tiedä, jos käyvät jossain eli eivät halua kertoa sinulle. Osa myöskin ihan vain viihtyy kotona parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yksinkertasesti huvita lähteä. Kehtuuttaa niin hitosti. Kotona on hyvä olla ja viihdyn parhaiten itekseni. En keksi yhtään hyvää syytä miksi hitossa pitäis mihinkään lähteä jos kotona on hyvä olla.
Kukaan kaveri ei koskaan ole yhteydessä, kysele kuulumisia tai ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia. Sitten kuitenkin kutsuvat häihinsä ja synttäreilleen. Tulee olo että kelpaan vain juhlien täytteeksi. Siksi en enää osallistu.
Vierailija kirjoitti:
Melkein järjestään on myöhemmin ilmennyt että nämä työpaikkojen bileistä kieltäytyneet tai aikaisin kotiin lähteneet ovat tehneet niin siksi, että on ollut kova kiire paikkaan jossa he voivat juoda vapaammin vailla työkavereiden katseita. Sitä varmemmin mitä isompaa huomiota omalle absolutismille on haettu.
Kaksi poikkeusta on ollut, ensimmäisessä kyseessä oli mustasukkainen aviomies ja toisessa taipumus menettää itsekontrolli täysin muutamasta lasillisesta. Tämä jälkimmäinen haukkuikin sitten alaisensa todella asiattomasti ja tosiasioiden vastaisesti kun yhden kerran otti pari viinilasia.
Itse en ainakaan mene sinne juuri siksi etten halua nähdhä työkavereita ja pomoja kännissä. Sitten maanantaina ynnäillään punat poskilla kuka oli kenenkin kanssa muhinoimassa, ja kuka haukkui pomon pataluhaksi. Hyih. Väkisin käyn tyhypäivillä, mutta välittömästi kun työaika loppuu, niin karautan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Siellä ei ole minulle mitään. Tai pelkkää negatiivisuutta, vinoilua, ilkeilyä, ylenkatsetta, lievää ärtyneisyyttä, että mitä toikin tuossa on ja mitä tuollakin on päällä ja mitähän tuokin kuvittelee reppana olevansa. Kyllästyin olemaan se.
Maailma avautuu niin erilailla erilaisille ihmisille.
Mitä SÄ täällä teet?
Ja mulkoilut päälle.
Niin tuttua. Juhlikoon keskenään, mitäpä sitä tuppautumaan.
Ei kannata kukkia kasvattaa. Ennemmin tai myöhemmin ne kuolevat kuitenkin eivätkä niitä toiset arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan kaveri ei koskaan ole yhteydessä, kysele kuulumisia tai ehdota kahdenkeskisiä tapaamisia. Sitten kuitenkin kutsuvat häihinsä ja synttäreilleen. Tulee olo että kelpaan vain juhlien täytteeksi. Siksi en enää osallistu.
Oletko sinä kavereihin yhteydessä ja ehdotat tapaamisia?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihania työkavereita, joiden kanssa viestitellään välillä vapailla ja lomillakin. Mutta kaiken maailman tyhy- ja kehittämispäivissä ja pikkujouluissa on mukana myös pomoja ja oman yksikön ulkopuolisia, niin se pilaa kaiken. Pahinta kuitenkin se että nuo kaikki järjestetään 1-2 tunnin päässä kotoa tai viime vuonna jopa yli 3 tunnin päässä. Mulla olisi tuolloin mennyt noin kokonaisen työpäivän verran aikaa, että "pääsisin" viettämään "mukavaa tyhypäivää" porukassa josta tunnen vain pienen osan. En hetken vertaa harkinnut osallistumista :D Lisäksi ohjelma on noissa aina tosi lapsellista. Sitä järjestää keski-ikäiset naiset joiden mielestä kaikki leikit ja hassut mielikuvitusjutut on iik niin hauskoja. Ei viddu.