Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin kiinnostuksen kohteet vaikuttavat ja se että niitä voi tehdä kotona. Jos vaikka tykkää lukea, sisustaa, tehdä käsitöitä jne., on niitä mielekkäämpi harrastaa kotona kuin reissussa tai yleisissä tapahtumissa. Jos sosiaalisuus toteutuu näissäkin ympyröissä, ei ole mitään mieltä lähteä tapahtumaan, jossa ei ole mitään kiinnostavaa itselle.

Matkailuun voi vaikuttaa lisäksi moni muu seikka, onko mahdollisuus lähteä esim. sitoumusten vuoksi, ympäristötietoisuus jne. Ei välttämättä kerro yleisestä mielenkiinnon puutteesta maailmaa kohtaan, vaan toteutus on epämielekästä, hankalaa. Mitäpä sitä sellaista sitten toteuttamaan, imagon vuoksiko? Tietoa ja muiden kokemuksiahan on mahdollista saada nykyisin helposti kotoakin käsin, kaikkeen ei tarvitse itse osallistua vaikka kiinnostunut olisikin.

Ainoa kokemus minkä saat kotoa käsin on ruudun tuijottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.

Useimmille viikonloput ja viikot pakonomaisesti bilettäville se tulee nopeasti. Maksa ja/tai aivot eivät kestä loputtomiin.

Yksinäiset naiset saavat Alzheimerin, että onko se sitten kivaa?

Valvominen on kauheinta mitä tiedän.

Pikkujoulut ja muut kissanristiäiset isossa porukassa ei vaan kiinnosta. Teen työnikin etänä pysyäkseni terveenä. Alentuneen vastustuskyvyn vuoksi kerään kaikki mahdolliset sairaudet. En käytä alkoholia ja meteli saa pään särkemään, siksi en viihdy baareissa. Lähimpien tiimikavereiden kanssa voin lähteä syömään ja seurustelemaan, mutta poistun paikalta, kun muut lähtevät jatkoille.

Vierailija kirjoitti:

Valvominen on kauheinta mitä tiedän.

Odotas vaan kun saat aidsin😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.

Useimmille viikonloput ja viikot pakonomaisesti bilettäville se tulee nopeasti. Maksa ja/tai aivot eivät kestä loputtomiin.

Yksinäiset naiset saavat Alzheimerin, että onko se sitten kivaa?

Alkohomidementia alkaa jo nuorena.

Ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Pikkujoulut ja muut kissanristiäiset isossa porukassa ei vaan kiinnosta. Teen työnikin etänä pysyäkseni terveenä. Alentuneen vastustuskyvyn vuoksi kerään kaikki mahdolliset sairaudet. En käytä alkoholia ja meteli saa pään särkemään, siksi en viihdy baareissa. Lähimpien tiimikavereiden kanssa voin lähteä syömään ja seurustelemaan, mutta poistun paikalta, kun muut lähtevät jatkoille.

Et todellakaan ole työkykyinen ja kuulu työelämään kun Suomessa on niin paljon työttömiä työhaluisia! Häpeä!

Raha, kulkuvaikeudet (ei autoa käytössä), jaksaminen ajoittain huonoa, ei kavereita, uudet tilanteet yksin vaikeita

Yksinäisyys tappaa. Tämä on fakta jota on tutkittu paljon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju todistaa jälleen kerran että av-palsta on täynnä elämää pelkääviä, mielenterveysongelmaisia autistivajakkeja.

Itse yllätyin siitä, että jotkut kommentit hyökkäsivät heihin, jotka eivät käytä alkoholia. Huomasi, että omaa juomista puolusteltiin sillä, että juomattomat ovat entisiä suurkuluttajia tai että he rientävät kotiin aikaisin, jotta pääsevät salassa juomaan.

Yllätti todella, nykypäivänä kun kohtuukäyttö alkaa olemaan se normi. Vai onko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valvominen on kauheinta mitä tiedän.

Odotas vaan kun saat aidsin😆

En saa, ellei se sitten hyökkää parvekkeen kautta

Vierailija kirjoitti:

Useimmille tähän vastanneille se hauta olisi paras paikka.

Tämä.

Käyn minä vaikka missä. En vaan raportoi siitä muille. Työporukan tykyt ja pikkujoulut ja muut pippalot jätän väliin jos osallistuminen ei ole pakollista.

Kysytään kysymys ja kun ihmiset vastaavat omalta kohdaltaan, niin vastauksia pitää käydä alapeukuttamassa. Miksi teette niin?

Tässä nyt yksi kommentti taas diasattavaksi: minä en saa aikaiseksi lähteä mihinkään. Vaatii omien menojen ja velvollisuuksien järjestämisen, laittautumisen ja muut vaatteet kuin mukavat kollarit ja lisäksi vaatii julkisiin liikennevälineisiin ehtimisen ja aikatauluttamisen. Jos näen kaiken sen vaivan, niin yleensä on ihan kivaakin ihmisten ilmoilla, mutta kotona se vaivannäkö tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistaa, joten mieluummin jään pois. Pääsyy varmaankin laiskuus.

Voin suoraan myöntää olevani alkoholiongelmainen enkä raittiudessani mitenkään vakaalla pohjalla. Parempi olla menemättä niin ei sitten tarvitse pelätä mokaavansa edes pienesti tai pahemmassa skenaariossa rähisevänsä itseään poliisin koppiin.

Kun hyvin usein on niitä viinantyrkyttäjiä...

Niin sanottu "viihde" ei ole minulle mitään viihdettä. En juo alkoholia ollenkaan, niin miksi menisin johonkin ahdistavien juoppoörveltäjien pubiin? En tykkää myöskään mistään festareista. Musiikki soi aivan liian kovaa ja valtavat ihmismassat vain tuskastuttavat. Ulkomaillekaan ei ole minkäänlaista kaipuuta.

Viihdyn erinomaisesti kotona mm. taidetta tehden ja videopelejä pelaten. Musiikkiakin on rentouttava kuunnella kotona, kun saa itse päättää millä volyymilla sitä kuuntelee.

Jossei ole rahaa tai jaksuja tai sitten vaan haluja. Mäkin  viihdyn parhaiten kotona.

Minua ainakaan ei huvita käydä missään. Käy sinä minunkin edestäni, ole ystävällinen.

Käyn töissä ja harrastuksissa.

Mielestäni vietän aktiivista elämää: käyn kuntosalilla viikottain, ens kuussa aloitan pilateskurssin, ulkoilen joka päivä koiran kanssa, ystävien kanssa käyn ruokaravintoloissa (kapakat ei kiinnosta), kirjastossa, elokuvissa, konserteissa ja museoissa. Lisäksi matkustelen aika paljon.