Kaikki tuntemani hoitajat haluaa vaihtaa alaa

Osa haluaa vaihtaa vain työpaikkaa hoitoalan sisällä. Vaihtoehtoja todella on.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtään hoitajaa, joka olisi pysynyt hoitoalalla. Eräät eivät työharjoittelun jälkeen valmistuttuaan tehneet päivääkään hoitajan hommia, vaan vaihtoivat suoraan esim. puhelinmyyjiksi.

Puhut hoitajista. Yksikään sairaanhoitaja ei ala puhelinmyyjäksi. Lähihoitajat kyllä alkavat myyjiksi, hyllyttäjiksi ja postin lajittelijoiksi. Se pieni ero ja ammattitaito.

Vierailija kirjoitti:

Mietin välillä etten kyllä ihmettele miksi niin moni kollegakin haluaa vaihtaa alaa. Tuntuu oikeasti tosi pahalta lukea jatkuvasti vähättelyä omasta ammatistaan esim. tälläkin palstalla. Mitään ei tiedetä eikä osata, ollaan tyhmiä ja vielä ilkeitä ja vittumaisiakin. Ja samaan aikaan itse tiedät että teet potilaiden eteen ihan valtavan työn ja pidät potilaiden puolia. Ei tällaista vaan jaksa työssä että työ vie sielun ja jaksaminen ja sydämenkin ja arvostusta et saa.

Tämä! Reilu vuosi sitten paskasaavini tuli täyteen enkä halunnut hoitaa enää yhtään ihmistä. Lähdin muihin töihin enkä ole katunut. Oikeudet ovat poistojonossa.

Minne teitä muita hoitajia on mennyt?

Kaikki tuntemani hoitajat sairaanhoito,kotihoito,terveysasemat Helsinki kuin  palvelutalot myös: Viihtyvät työssään eivät aijo vaihtaa alaa.Mutta kaikki tuntemani ihmiset kuten ei aloiteen tekijänkään tuntemat ihmiset Ei ole Koko Suomi!

Kiusattu hammashoitaja jatkaa. Opiskeluaikana tosiaan oma ohjaajani ja työparina ollut hammaslääkäri kiusasivat mua. Nauroi, arvosteli, nöyryytti. Yhtenä päivänä mun oli lähdettävä kesken päivän pois, kun ohjaaja alkoi raivota päin naamaa ja sättimään. Soitin heti opettajalle. Hän oli sitä mieltä, että mun vaan nyt olis mentävä sinne seuraavana päivänä. Nämä työparini kertoivat, että he ottavat minut kyllä mukaan jos päätän vielä tulla. Ilmoitin opettajalle, että tuonne en mene. Lopetan koulun kesken jos sinne joudun. Mulle hankittiin uusi paikka, jossa sain vähän luottamusta takaisin. Mutta ei se poista tuota traumaa. Tällä hetkellä työskentelen ihan muualla. Kun edes mietin hammashoitajan uraa, nousee karvat pystyyn. En ymmärrä, miten tuollaista voi edes tapahtua. Olin todella innoissani opinnoista, sitten sain tosi huonoa kohtelua.

ilmiannettu, vastuutonta jauhaa tästä aiheesta kun kohta pelotellaan viimeisetkin alasta kiinnostuneet muihin töihin.

Palkka on nykyään ihan ok, mutta se työmäärä on ihan sairas.

Itsekin ajattelin opiskella lisää johonkin asiantuntijatyöhön, jota voi tehdä etänä. Työtarjouksia kilahtelee työsähköpostiin ihan jatkuvasti.

Eräs ensihoitaja sanoi minulle, että moni tekee ambulanssissa extravuoroja ja ne mukaan luettuna bruttopalkka on lähes 4000€/kk.

Vierailija kirjoitti:

Palkka on nykyään ihan ok, mutta se työmäärä on ihan sairas.

Itsekin ajattelin opiskella lisää johonkin asiantuntijatyöhön, jota voi tehdä etänä. Työtarjouksia kilahtelee työsähköpostiin ihan jatkuvasti.

Oletko sh?

Millaista asiantuntijatyötä olet ajatellut? Lisäkoulutusta yamk tutkinnolla/yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Palkka on nykyään ihan ok, mutta se työmäärä on ihan sairas.

Itsekin ajattelin opiskella lisää johonkin asiantuntijatyöhön, jota voi tehdä etänä. Työtarjouksia kilahtelee työsähköpostiin ihan jatkuvasti.

Valitse sitten alasi viisaasti, ettet astu miinaan, kuten minä tein. Ensimmäisen alan pitkää työkokemusta ei pidetä minään ja toisella olen liian vanha aloittamaan.

FM jumissa duunarina

Työpaikkakiusaaminen. Annetaan muutaman ihmisen hillua vaikka tiedetään nämä kiusaajiksi.

Kiusaajat tietty osaavat mielistellä johtoa.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattu hammashoitaja jatkaa. Opiskeluaikana tosiaan oma ohjaajani ja työparina ollut hammaslääkäri kiusasivat mua. Nauroi, arvosteli, nöyryytti. Yhtenä päivänä mun oli lähdettävä kesken päivän pois, kun ohjaaja alkoi raivota päin naamaa ja sättimään. Soitin heti opettajalle. Hän oli sitä mieltä, että mun vaan nyt olis mentävä sinne seuraavana päivänä. Nämä työparini kertoivat, että he ottavat minut kyllä mukaan jos päätän vielä tulla. Ilmoitin opettajalle, että tuonne en mene. Lopetan koulun kesken jos sinne joudun. Mulle hankittiin uusi paikka, jossa sain vähän luottamusta takaisin. Mutta ei se poista tuota traumaa. Tällä hetkellä työskentelen ihan muualla. Kun edes mietin hammashoitajan uraa, nousee karvat pystyyn. En ymmärrä, miten tuollaista voi edes tapahtua. Olin todella innoissani opinnoista, sitten sain tosi huonoa kohtelua.

Mulla samanlaisia kokemuksia kun opiskelin sosionomiksi. Arvosteltiin mm.ikää( olin 18 kun aloitin opinnot ja 19 kun olin ekassa harkassa). Kyllähän vähäinen työkokemus näkyi mutta ahkerasti Tein mulle annettuja työtehtäviä ja vaikka olin harjoittelija niin tuntui että sitä vastuuta haluttiin antaa. Kenties työntekijät halusivat itse päästä vähemmällä.

Tuntui että ohjaajien oli aina pakko keksiä jotain negatiivista eikä positiivista palautetta oikein haluttu antaa. Tuli vähän semmonen olo että on jotenkin inhottu. Nykyään ei ole mitään motia sosiaalialan töihin. Lyhyitä sijaisuuksia oon tehnyt ja lähinnä sitten muunlaisia töitä. Sosiaali ja terveysalalla on hirveän paljon kiusaamista. Siellä on sen takia todella rankkaa. Monissa kesätyöpaikoissa tai sijaisuuksissa on ollut tota että huudetaan kurkku suorana päin naamaa ja kun otan ylempään johtoon yhteyttä ja kerron siitä niin alkaakin minun syyttely. "Et sinä voi mitään ymmärtää kun olet noin nuori".

Vierailija kirjoitti:

Minne teitä muita hoitajia on mennyt?

Mä vaihdoin jo vuosituhannen vaihteessa it-alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole edes palkka minkä takia alalta halutaan pois vaan huonot työolot/sairaat työyhteisöt.

Miksi Millariikka ei koskaan ota tätä puheeksi hoitajien kovaosaisuudesta puhuessaan?

Siksi, että sen sairaan työyhteisön luovat Tehyn jäsenet ihan itse, ei tarvitse työnantajaa moittia. Osastonhoitaja on tehyläinen pomo, sairaanhoitajat ovat tehyläisiä alaisia.

Sukulainen on terveydenhuollossa töissä ja on sanonut, että työilmapiiri on usein ihan kamala. Hoitajat voivat huutaa toisilleen naama punaisena ja h*oritella siinä kesken työpäivän. Lääkärit itkevät (!) kun hoitajat vain v*ttuilevat päin naamaa, vaikka kaikkensa hekin yrittävät. Kaikki eivät tietysti ole tällaisia, onneksi, mutta eihän tuollaisessa paikassa kukaan kestä. Tällaisille hoitajille voisi tosiaan suositella alanvaihtoa vaikka johonkin liike-elämään ja näkevät kuinka kauan tuolla asenteella saa työpaikan pitää.

En yhtään ihmettele, että ihmiset palavat loppuun tuollaisessa ympäristössä. Kammottavaa mennä töihin tuollaiseen paikkaan.

Uskon, että meininki pahimmillaan on tuollainen. Yksi tuttu sairaanhoitaja ihan avoimesti kertoi että huutaa potilaille, kun hänellä on niin raskasta avioeron takia (kolme kertaa eronnut, kun jokainen puoliso ollut "narsisti"). Suu auki kuuntelin, että toinen katsoo oikeudekseen purkaa omaa pahaa oloaan potilaisiin. Kyseinen ihminen ajattelee aina itseään, joten Toisaalta en ihmettele. Eihän tarvita kuin yksi tällainen ihminen työyhteisöön ja paha olo on taattu kaikille.

Tunnen monta fiksua sairaanhoitajaa, eli en todellakaan ajattele, että kaikki olisivat tällaisia. Valitettavasti yksi hankala ihminen saa jo työpaikan ilmapiirin pihalle. Päälle niukat resurssit, vuorotyö, huono johtaminen jne.

Tänään yksi sisar 45+, aloitti näköjään päivänsä juomalla keskikaljaa K-kaupan rappusilla karaokelöytönsä kanssa. Pieni paikkakunta, niin vois edes vähän kattoa. Jostain se on tietysti pakko aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Palkka on nykyään ihan ok, mutta se työmäärä on ihan sairas.

Itsekin ajattelin opiskella lisää johonkin asiantuntijatyöhön, jota voi tehdä etänä. Työtarjouksia kilahtelee työsähköpostiin ihan jatkuvasti.

Minunkin mielestäni se palkka on ihan jees, mutta se sairas työmäärä ja jatkuva aliresursseilla pelaaminen syö hermoja. Ja vastuu. Koskaan ei ole tunne että on hyvä olla siinä työssä. Siis ei ole jatkuvasti pahakaan olla, mutta koko ajan sellainen epämiellyttävä tunne sisimmässä nakertaa. Vastaavaa tunnetta ei ole muilla aloilla työskentelevillä ystävilläni, kun olen kysellyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole edes palkka minkä takia alalta halutaan pois vaan huonot työolot/sairaat työyhteisöt.

Miksi Millariikka ei koskaan ota tätä puheeksi hoitajien kovaosaisuudesta puhuessaan?

Siksi, että sen sairaan työyhteisön luovat Tehyn jäsenet ihan itse, ei tarvitse työnantajaa moittia. Osastonhoitaja on tehyläinen pomo, sairaanhoitajat ovat tehyläisiä alaisia.

Sukulainen on terveydenhuollossa töissä ja on sanonut, että työilmapiiri on usein ihan kamala. Hoitajat voivat huutaa toisilleen naama punaisena ja h*oritella siinä kesken työpäivän. Lääkärit itkevät (!) kun hoitajat vain v*ttuilevat päin naamaa, vaikka kaikkensa hekin yrittävät. Kaikki eivät tietysti ole tällaisia, onneksi, mutta eihän tuollaisessa paikassa kukaan kestä. Tällaisille hoitajille voisi tosiaan suositella alanvaihtoa vaikka johonkin liike-elämään ja näkevät kuinka kauan tuolla asenteella saa työpaikan pitää.

En yhtään ihmettele, että ihmiset palavat loppuun tuollaisessa ympäristössä. Kammottavaa mennä töihin tuollaiseen paikkaan.

Uskon, että meininki pahimmillaan on tuollainen. Yksi tuttu sairaanhoitaja ihan avoimesti kertoi että huutaa potilaille, kun hänellä on niin raskasta avioeron takia (kolme kertaa eronnut, kun jokainen puoliso ollut "narsisti"). Suu auki kuuntelin, että toinen katsoo oikeudekseen purkaa omaa pahaa oloaan potilaisiin. Kyseinen ihminen ajattelee aina itseään, joten Toisaalta en ihmettele. Eihän tarvita kuin yksi tällainen ihminen työyhteisöön ja paha olo on taattu kaikille.

Tunnen monta fiksua sairaanhoitajaa, eli en todellakaan ajattele, että kaikki olisivat tällaisia. Valitettavasti yksi hankala ihminen saa jo työpaikan ilmapiirin pihalle. Päälle niukat resurssit, vuorotyö, huono johtaminen jne.

Ensinnäkin tuon alkuperäisen lainauksen täytyy olla trollaus, koska tuollaisessa anarkiassa oleva työpaikka yksinkertaisesti ei voisi toimia. Se on totta että alalla on ikäviäkin ihmisiä, mutta mitään sekopäistä kaaosta jossa haukutaan ja ulvotaan kuin mielipuolet ei kyllä ole. Ja mitä tulee henkilökohtaisiin kriiseihin, niin ykkösjuttu kaikille ammattilaisille on se että niitä ei potilaille tai asiakkaille näytetä. On ammattiminä ja on siviiliminä. Jos ei näiden eroa pysty pitämään, ei sovellu alalle.

Mielummin vaikka kahviossa tai postissa olen töissä, kun hoitajana.

Aikuiskoulutustuki poistuu.

Opiskelu työttömyyskorvauksella edellyttää lupaa työkkäriltä ja maksimi 2 vuotta. Kulukorvauksen saa vain työkkärin sivuilla oleviin koulutuksiin.

Ansiosidonnainen porrastetaan ja lapsikorotukset poistetaan.

Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää vuoden päästä.

Yhtiölaina /rahoitusvastike ei ole lasku toimeentulotuessa eikä kaupunki saa antaa harkinnanvaraista tilalle.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006142183.html