Pitääkö heti pamahtaa paksuksi
kun alkaa seurustelemaan? En tiedä mitään säälittävämpää, kuin sellaiset tapaukset, joissa ollaan oltu vuosi yhdessä ja on jo pieni lapsi. Kuinka harvoissa tapauksissa tuollaiset suhteet tulevatkaan kestämään.
Minkä hiivatin takia ei voi huolehtia ehkäisystä? Minkä takia sitä toista ei voi opetella tuntemaan ennenkuin menee reisiään levittelemään? Kuvittelevatko naiset, että tuolla tavoin saa miehen varmaan kiikkiin? Näkevätkö tällaiset mammat kaiken ruusunpunaisten lasien läpi? Haaveillaan pienestä, sievästä perheestä ja kuvitellaan, että miehestä tulee sillä siunaamalla unelmien isi. Ja vieläkin surkeampaa on, että ei opita kerrasta. Jonkin aikaa myöhemmin sitten huomataan, että ollaan yh, jolla on lapsia useammalle miehelle. YÖK!
HAH! sanon minä! Ei ole kumma, että eroja tulee niin paljon. Ja lapsethan niissä kärsivät. Mikä saamarin kiire on tehdä niitä lapsia? Eikö millään voi edes vuotta, paria olla ihan kaksin, ennenkuin lisääntyy? Ja turha itkeä ehkäisyn pettämisestä, koska se on aivan itsestä kiinni nykypäivänä. Lapset, jotka ovat saaneet alkunsa ehkäisyn pettämisestä, ovat todella harvassa.
Taitavat tällaiset mammat olla asteen verran yksinkertaisia (kouluttamattomia, työttömiä yms)...... Minun täytyy tunnustaa, että en arvosta heitä kovinkaan pitkälle.
Kommentit (56)
Toiset taas ovat järki-ihmisiä, jotka eivät uskalla tehdä niin kuin sydän käskee.
Työttömyys on sitäpaitsi yleinen ongelma akateemisissa piireissäkin, itse asiassa harvempi ns. duunarikoulutuksen saanut (muutama vuosi amiksessa) on työttömänä. Näillä aloilla (rakennus, metalli) on jopa työvoimapulaa.
Vierailija:
Taitavat tällaiset mammat olla asteen verran yksinkertaisia (kouluttamattomia, työttömiä yms)...... Minun täytyy tunnustaa, että en arvosta heitä kovinkaan pitkälle.
T: 15 vuotta onnellisesti yhdessä olleet, esikoinen jo 14v
valitteli huonoa parisuhdetta (liekö mies jo pettänytkin) kun kuitenkin ollaan oltu " jo" 1½v yhdessä...
Miksi se lapsi pitää heti alkuhuumassa pukata? Ei ymmärrä :o
Toiset ovat tunneihmisiä, jotka tekevät niin kuin sydän käskee.
Toiset taas ovat järki-ihmisiä, jotka eivät uskalla tehdä niin kuin sydän käskee.
Kyllä järki-ihmisillä nuo liitot pidempään kestää, sori vaan.
Meinaan en tajua niitä ihmisiä, jotka kerta toisensa jälkeen pamahtaa paksuksi tavattuaan senhetkisen unelmien prinssin. Sitten ollaan seitsemän lapsen yksinhuoltajia, kaikilla eri isä, ja selitetään että elämä nyt vaan oli suunnitellut tällaista mun varalle.
Mutta en tajua sitäkään, että on pakko seurustella ainakin vuosi ennen seksiä. Sitten seukataan ainakin kaksi vuotta ennen kihloja. Jne. Kun lopulta päästään siihen pisteeseen että on " oikea aika" mennä naimisiin ja perustaa perhe, ollaankin oltu yhdessä jo 15 vuotta ja ikääkin on jotain 35, mikä mun mielestä on liikaa ensisynnyttäjälle.
Minä sain esikoiseni 23-vuotiaana ja ehdin väkertää graduni valmiiksi juuri ennen äitiysloman alkamista. Nyt oon ollut mieheni kanssa 4 vuotta ja meillä on kaksi lasta, kolmas tulossa. Naimisiin mentiin esikoisen ristiäisissä.
Ei voi erota, kun menisi omaisuus jakoon, ja mitä ne työpaikallakin sanoisi. Meidän piireissämme ei erota!
Ja sama kai se on, tuleeko ero kolmen vai kymmenen avioliittovuoden jälkeen, yhtä suuri epäonnistuminen se on silti.
Vierailija:
Kyllä järki-ihmisillä nuo liitot pidempään kestää, sori vaan.
Vierailija:
Minkä hiivatin takia ei voi huolehtia ehkäisystä? Minkä takia sitä toista ei voi opetella tuntemaan ennenkuin menee reisiään levittelemään? Kuvittelevatko naiset, että tuolla tavoin saa miehen varmaan kiikkiin? Näkevätkö tällaiset mammat kaiken ruusunpunaisten lasien läpi?
Ei järki-ihminen yleensä mikään kylmä kala sentään ole!
Vierailija:
En tiedä mitään säälittävämpää, kuin sellaiset tapaukset, joissa ollaan oltu vuosi yhdessä ja on jo pieni lapsi.
Minä tiedän paljon surullisempia ja säälittävämpiä asioita, kuin se että joku pari on ollut vuoden yhdessä ja heillä on jo pieni lapsi.
T: Naimisiin 3 kk tuntemisen jälkeen mennyt, esikoisensa 1 v 2 kk yhdessäolon jälkeen saanut, joka viettää miehensä kanssa pian jo 12.hääpäiväänsä
Tässä sitä yhä ollaan 8v jälkeenpäin ja meillä on kolme lasta. Tammikuussa mennään naimisiin. Olisihan tän ajan voinut nyhjätäkin ja vanheta, mutta en osaa kuvitella elämää ilman lapsia.
Minä itse en ole koskaan halunnut hormooneilla itseäni kyllästää ja silloihan raskaaksi tulee helpommin. Tosin minulla on vain yksi onnellinen vahinko ja isän kanssa olemme yhdessä...ja tunsimme toisemme vuosia, ennen suhdetta ystäväpohjalta...mutta joillekin siis niitä vahinkoja voi sattua, kun eivät halua hormooneita käyttää.
jos käskee lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa... heh heh!
Vai menittekö samantien naimisiin välittäjien avulla? Eihän tuossa ole järjenhäivää muuten. Mieshän olisi voinut olla vaikka mitä...
la naimisissa vieläkään kihloihin mentiin viikko sitten.
Tässä ollaan vielä 13.v myöhemmin joten ? :D :D
missä suositellaan, että opintorahoja sun muita aletaan tehdä perheitä suosivaksi. Nykyinenkin ensiäitiyden keskiarvoikä 28 on yhteiskunnalle jo liian korkea. Samoin se on yksilöille, koska paras lapsentekoikähän on jo 20+ kai.
Että yhteiskunta alkaa tukemaan nuorena rakastuneita ja nopeahkosti paksuksi pamahtavia. :) Tietenkään se ei tarkoita, että heti vuoden sisään pitäisi pamahtaa. :D
... ap sehän on vanha kikka, jolla miehen saa " kiikkiin" eli omaksi, kun tulee raskaaksi saman tien...
--
Lisäksi 3- olet oikeassa-- monet akateemiset menee naimisiin ja tekee lapsiakin vasta n. 30-40 vuotiaana-(moni lapsettomuushoidoilla- totta sekin)...
Se on yllä yhteiskuntapoliittinen juttu- moni haluaa opiskella ammatin ja tehdä lapset vasta sitten
ja vakituisen työn voi saada vasta pitkällä työkokemuksella ja koulutuksella...
Päättäjille vaan terveisiä-
moni ei yksinkertaiesti uskalla tehdä lapsia pätkätöiden takia ja ilman koulutusta...
Tästä syystä Suomessa on ensisynnyttäjien ikä n. 28 vuotta...
jotka ovat olleet yhdessä semmoiset kymmenen vuotta ennen avioliittoa, suhde on ehkä jo päässyt väljähtymään mutta naimisiin on silti pakko mennä, koska sehän kuuluu asiaan. Sitten vuoden kuluttua tulee avioero kun ei jaksettukaan enää katsoa sitä samaa naamaa. Tai sitten alkaa ruikutus, kun yritetään saada lasta mutta sitä ei kuulukaan, mikä sinänsä ei ole ihme kun ollaan lykätty raskaaksituloa reippaasti yli 3-kybäsiksi kun ensin piti saada ne akateemiset opinnot päätökseen, ja sitten tietty luoda uraa. Lähipiirissä on useampikin esimerkki tällaisesta.
En todellakaan kannata sitä, että ensitapaamisella mennään sänkyyn ja " annetaan vauvan tulla jos on tullakseen" kun ollaan tunnettu viikko. Mutta en näe siinäkään mitään järkeä, että AIKUISIÄLLÄ seurustellaan vuosikausia ennen avoliittoa, sitten ainakin vuoden avoliitto ennen kihloja, jonka jälkeen kahden vuoden sovelias kihlausaika ennen häitä, ja häiden jälkeen odotellaan vielä muutama vuosi että aika ja elämäntilanne ovat soveliaita lasten hankintaa varten (mitä se sovelias on?). Kihloihin ja naimisiin KUULUU mielestäni mennä rakkauden huumassa, toki siten että jo tuntee toisen. Ja naimisiinmenon jälkeen voi antaa sen vauvankin ihan rauhassa jo tulla. Minun mielipiteeni. Joka siis koskee vain aikuisiällä tavanneita pareja, teinit on asia erikseen.
Itse en ole akateeminen, ammattikorkeakoulututkinto minulla kyllä on, samoin miehelläni. Älykkyysosamääräkseni on testeissä todettu 171 eli en ole tyhmäkään, joskus tosin erittäin piilofiksu blondi ;) Olin seurustellut aikaisemminkin, ehtinyt jopa kihloihin, kun tapasin mieheni (olin tuolloin 24-vuotias). Niin kornilta kuin se kuulostaakin, tiesin heti että hän on Se Oikea, vaikka en aiemmin ollut moiseen uskonutkaan. Etenimme nopeasti: kihlat ja avoliitto 4 viikon treffailun jälkeen, 10 kk ensitapaamisestamme olimme naimisissa, 2 v yhdessäolon jälkeen saimme esikoisemme. Niin, ja sitä seksiä harrastimme jo toisilla treffeillä. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa jo 6 vuotta, ja meillä on kaksi lasta. Kyllä me toisemme tunsimme naimisiin mennessämme, näiden vuosien aikana ei ole selvinnyt toisesta mitään sellaista mitä en olisi naimisiin mennessämme tiennyt. Muistan häämme ja sen tunteen ikuisesti: olimme NIIN onnellisia, NIIN rakastuneita, se näkyy hääkuvista ja vieraatkin kertoivat jälkikäteen että sitä oli ihanaa seurata. Rakastamme tottakai toisiamme edelleen, vaikka ensihuuma on haihtunutkin. Suhteemme ei ole päässyt väljähtymään kun sopivassa tahdissa on tullut muutoksia: on aina jotain uutta, mitä odottaa.
P.S. Miten kauan aikuisen ihmisen kuuluisi pihdata? Täytyykö seurustella 3 kk ennen kun on soveliasta mennä sänkyyn? 6 kk? Vaiko vasta papin aamenen jälkeen kenties?