Pitääkö heti pamahtaa paksuksi

suurin osa niistä epäiliköistä on eronnut tänä aikana.

Hyvää ja rauhallista joulua sinulle.

Raskaus sai alkunsa muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja yhdessä ollaan yhä.



Ensimmäisen lapseni sain muuten miehen kanssa, jonka olin tuntenut yli 10 vuotta, joista yhdessä oltiin 8. Tuntemisesta ja suunnittelusta ja kaikesta muusta huolimatta ero tuli esikoisen ollessa pieni, sillä mies päätti, ettei häntä kiinnostakaan perhe-elämä.

Kun oma suhde menee kaavojen mukaan ja silti päin persettä, keskitytään lietsomaan huonoa muille. Kateelliset ämmät oikein toivoo, että eroja tulisi muille, että omat vaikeudet ei näyttäisi niin isolta.



Kun on itse onnellinen, toivoo toisillekin onnea. Kun menee päin persettä, toivoo toisille pahaa. Näinhän se menee. Ja sen huomaa todella tältä palstalta, että monellakaan mammalla ei kovin hyvin mene.

On jos ei ole naimisissa?



Kysyy vasta 8 vuotta avoliittolaisena??

yksi " akateeminen" . 9 vuotta avoliittoa takana, ei lapsia, ja nyt siitä sitten täällä haukutaan. Mutta jos lapsia olisi, haukkuisitte että miksi olette tehneet lapsia vaikka ei ole rahaa (opinnot vielä kesken). Joten jospa teemme niin kuin on meille paras, eikä av-palstan mielipiteen mukaan.

Opiskelun lomaankin ehkä olisin voinut lapsia harkita, paitsi että minun opiskeluihini kuuluu pakollinen ulkomaan osio, jonne on vähän hankala lähteä raskaana tai pienen lapsen äitinä.

Ja mies ei ole muuten tippaakaan akateeminen, yhdessä ollaan edelleenkin rakkaudesta eikä sen takia että se kuuluu asiaan. Ja naimisiin ei olla menossa, eikä taloa ostamassa. Tämä taitaa pilata monen av-palstailijan päivän kun emme teekään kaikkea niin kuin " pitäisi" .

Hah.

51, en sanonut ettei ole suunnitteilla lapsia. Talon ostamista tai naimisiinmenoa emme suunnittele, mutta lasten " suunnittelusta" en sanonut mitään. Toiseksi tämä palsta on nimeltään aihe vapaa, täällä puhutaan aika paljon muustakin kuin lapsista, jos et ole huomannut. Käsittääkseni ei tarvitse olla äiti että voi osallistua keskusteluihin. Ihmeellinen kysymys, mutta näin joulun kunniaksi vaivauduin vastaamaan

T:50

Eiköhän täälä sivuilla käy ihan kaikenkarvasia ihmisiä väriin ja kokoon katsomatta!



Vauvakuumeeton.

Minkä hiivatin takia ei voi huolehtia ehkäisystä? Minkä takia sitä toista ei voi opetella tuntemaan ennenkuin menee reisiään levittelemään? Kuvittelevatko naiset, että tuolla tavoin saa miehen varmaan kiikkiin? Näkevätkö tällaiset mammat kaiken ruusunpunaisten lasien läpi? Haaveillaan pienestä, sievästä perheestä ja kuvitellaan, että miehestä tulee sillä siunaamalla unelmien isi. Ja vieläkin surkeampaa on, että ei opita kerrasta. Jonkin aikaa myöhemmin sitten huomataan, että ollaan yh, jolla on lapsia useammalle miehelle. YÖK!



HAH! sanon minä! Ei ole kumma, että eroja tulee niin paljon. Ja lapsethan niissä kärsivät. Mikä saamarin kiire on tehdä niitä lapsia? Eikö millään voi edes vuotta, paria olla ihan kaksin, ennenkuin lisääntyy? Ja turha itkeä ehkäisyn pettämisestä, koska se on aivan itsestä kiinni nykypäivänä. Lapset, jotka ovat saaneet alkunsa ehkäisyn pettämisestä, ovat todella harvassa.



Taitavat tällaiset mammat olla asteen verran yksinkertaisia (kouluttamattomia, työttömiä yms)...... Minun täytyy tunnustaa, että en arvosta heitä kovinkaan pitkälle.

[/quote]

...miehen kans oltiin oltu vähän reilu vuosi yhessä kun tuli ensimmäinen lapsi... olin 17-v kun aloin odottaan.... nyt melkein kymmenen yhteisen vuoden jälkeen ollaan naimisissa, kolme lasta ja HYVIN menee edelleen. ja kyllä me ihan ollaan koulumme kunnialla käyty läpi ja hyvä palkkasessa työssä kumpanenkin! Että ei se aina ihan noinkaan mee!!!!Vierailija:

Seurusteltiin 1kk ja kihloihin, tasan vuoden päästä ensitapaamisesta syntyi ensimmäinen lapsi, toinen kolme vuotta myöhemmin. Viisi ja puoli vuotta tapaamisesta naimisiin ja kolmas lapsi syntyi ensimmäisenä hääpäivänä. Nyt takan kohta 12v onnellista yhteiseloa. Ja olen samaa mieltä jonkun edellä kirjoittaneen kanssa, että kihloihin ja naimisiin kuuluu mennä rakkauden huumassa! Myös odotusaika ja lapsen syntymä ovat entistä ihanampia aikoja kun rakkauden huuma on vielä " päällä" .

Minä ainakin söin pillereitä, mutta kun tapasin mieheni, jätin ne pois (enkä mitenkään salaa mieheltä) ja vuosi tapaamisen jälkeen nyytti kainalossa. Ollaan aika hedelmällisiä, ei tarvinnut veivata vuosia siinä hommassa =)



Edelleen akateemisesti koulutettuja ja porvarillisissa ammateissa ... jos sillä on jotain merkitystä.

naimisiin siitä 3 kk kuluttua ja saman tien alkoi esikoisen odotus. Siinä välissä ekan yhteisen kodin osto. Melkein 7 vuotta ollaan oltu yhdessä ja lapsia nyt kolme :).

Huom emme asuneet yhdessä. Kun muutimme yhteen tulin toivestamme heti raskaaksi. Tunne ihminen. Hankalaa titenkin myönnän mutta enimmäkseen koska minä olin kauan sinkku ja oli jo ikääkin 30 vuotta. Miehellä oli lapsi edellisestä suhteestä joten hänellä ei ollut niin vaikeaa. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää omaa elämäänsä. Ei ole takeita vaikka olisi seurustellut 10 vuotta ja menee sit naimisiin niin voi se ero tulla sittenkin nopeasti. AP:n kaltainen ihminen ei varmaankaan ole hyvä ihmistuntija ja siksi päätösten teko kestää kauemmin.

~1kk seurustelusta sänkyyn

~2v -----" ----- kihloihin + yhteenmuutto

~6v -----" ------ naimisiin

~7v -----" ----- talon osto

~7v -----" ----- esikoinen

~9v -----" ----- toinen lapsi

~11v -----" ----- kolmas lapsi

19 vuotiana tapasimme

24 vuotaina ostimme talon

25 vuotiaina menimme naimisiin

27 vuotiana syntyi esikoinen

28 vuotiaina erosimme

pitkäsuhde ennen lapsia ei takaa välttämättä mitään! omat vanhempani olivat viisi vuotta naimisissa ennen lapsia ja silti erosivat kun olin vielä lapsi. oman esikoiseni sain kun olimme miehen kanssa seurustelleet 1,5 vuotta, ja olemme onnellisesti vielä yhdessä, ja aiomme ollakki.



saat aivan vapaasti sääliä ja voivotella, sillä en paljoa perusta tuollaisten kapeakatseisten ihmisten mielipiteistä... hah

Tavattiin, tavattiin seuraavana päivänäkin, rakastuttiin heti ja hurjasti, mentiin sänkyynkin saman tien. Seurustelua 2,5 vuotta, sitten kihlat ja yhteenmuutto. Siitä 1,5 vuotta mentiin naimisiin ja alettiin rakentaa omakotitaloa. Talon valmistumisen jälkeen sain ne himotut akateemiset paperini ja ensimmäisen pätkätyöni. Nyt mietitään, odotellaanko vielä minulle vakipaikkaa / parempaa työkokemusta ja alettaisiinko kokeilla tota paksuksi pamahtamista. Ikää on 28 ja 32.