Opettajien syyllistäminen koulukiusaamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu totta.

Opettajilta on viety valtuudet puuttua kiusaamiseen.

Opettajat eivät puuttuneet tilanteisiin edes 50 vuotta sitten. Kiusatuille vain sanottiin, että yritä kestää. 

Kävin sen aikaista kansakoulua n 60v sitten ja silloin ei ollut kiusaamista siinä koulussa maalla.

Oppilaita oli n 120 ja luokkia kolme, kuten oli myös opettajia kolme.

Luokissa oli siten koululaisia alakoululaisista yläkoululaisiin.

Kun olimme luokassa istuimme pulpetissa ja viitattiin kun tiesimme ja opettaja kysyi jostakin.

En muista, että välitunneilla olisi ollut koskaan mitään rähinää ja kiusaamista. Meillä oli muutama( kaksi) koululainen joilla oli huono oppimiskyky, mutta hekin pärjäsivät myöhemmin elämässään aikuisena. Voisi kuvitella, että heitä olisi kiusattu mutta ei mitään sellaista.

Opiskelin itse aikuisena ylioppilaaksi ( kylän ensimmäinen yo) ja sen päälle paljon muuta. Voisi sanoa, että itse elämä on ollut paras opettaja vaikka oli erinomaisia opettajia kansakoulussakin.

Sinulla oli hyvä tuuri tai sitten on aika kullannut muistot. Silloin kansakoulun /oppikoulun aikaan vasta kiusattiinkin ja kiusaajia olivat myös jotkut opettajat eikä siihen puututtu. Esim. liikunnanopettajat pikkukaupungin oppikoulussa kiusasivat ja nöyryyttivät ihan avoimesti liikunnassa heikkoja ja varattomien perheiden lapsia eikä kukaan puuttunut siihen. Kotona ei uskaltanut asiasta kertoa eivätkä vanhemmat olisi kuitenkaan asiaan puuttuneet, vain rikkaiden ja arvostettujen vanhemmat puuttuivat, mutta heidän lapsiaan ei toisaalta kiusattu, koska kaikki tiesivät taustat. Meidän koulussa huhuttiin, että sadistinen liikunnanopettaja olisi saanut varoituksia käytöksestään, mutta tiedä sitten, oliko tuo totta.

Maaseudun kansakoulussa esim.evakoiden lapsia kiusattiin vielä 70-luvulla ja jos opettaja esim. kannatti eri puoluetta kuin oppilaan vanhemmat, niin opettaja saattoi kiusata oppilasta. Köyhät ja varattomat olivat otollisia kohteita, rikkaat ja / tai vaikutusvaltaiset tai arvostetussa ammatissa tai vaikka juorukellona pelkoa herättäneen ihmisen tai röyhkeiden kyläöykkäreiden lapset eivät kiusatuksi joutuneet. Mutta auta armias, jos olit hiljainen ja ujo ja lisäksi avioton lapsi, köyhästä perheestä tai vanhempasi olivat eronneet tai perheessäsi oli esim.vammainen lapsi tai perhe oli jotenkin muuten erilainen, niin kyllä kiusattiin ja sitä tekivät myös jotkut kylän aikuisetkin sanallisesti. Pojat kiusasivat enemmän fyysisesti, mutta tytöt kierosti sanallisesti, ilmeilemällä, eristämällä ja jättämällä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jos koululla ei ole käytävävalvojaa oppitunnin aikana, ei luokasta saa poistaa ketään. Oppilasta saa lain mukaan valvoa vain opettaja.  Eli käytävävalvojan on oltava myös ope.

Paska laki! Anna-Maja, muuta lakia nyt heti: valvoja voi olla muu kuin ope, mieluiten lapsen holhooja itse.

Opettajan pitäisi tuntea luokkansa. Mikä motivoi oppilaita. Kenellä on kavereita, kenellä ei. Kuka on suosittu ja miksi hän on suosittu. (Joskus suosiota saa rahalla, joskus hauskuuttamalla, joskus ystävällisyydellä, joskus tyrannisoimalla.) Ymmärtämällä, kuka oppilaista on suosittu ja kenellä on eniten "valtaa"/ketä pelätään, opettaja voi jo aika hyvin ennakoida, millaiset tekijät omassa luokassa asettavat lapsen alttiiksi kiusaamiselle. Jos esimerkiksi luokan "pomo" on varakkaan perheen lapsi, jolla on paljon kaikkea uutta ja jota muut siksi ihailevat ja matkivat, voi ennakoida, että ulkopuolisuutta saattaa kokea sellainen, jolla ei ole varakkuutta. Mitään sääntöjä ei voi kuitenkaan vetää, että köyhää aina kiusataan, koska lopulta oppilaiden keskinäiset arvojärjestykset määräytyvät luokkakohtaisesti. Varmaa on vain, että oppilaat pyrkivät asettamaan muita jonkinlaiseen suosiojärjestykseen, se on yksi osa ryhmätoiminnan opettelua. 

Opettajan tehtävä on olla perillä oman luokkansa sielunmaisemasta ja miettiä, millaisilla toimilla hän itse voisi luoda ilmapiiriä, jossa esimerkiksi varallisuudella ei ole merkitystä (käyttävätkö esim kaikki oppitunneilla koulun välineitä, ei omia) tai voiko tehtäviä asettaa siten, että onnistua voi monella eri tavalla. Voiko pienryhmittelyllä yrittää vaihtaa oppilaiden keskinäisiä klikkejä tai voiko itse luoda jonkinlaisen systeemin, jossa palkitaan ystävällisyydestä muita kohtaan.

Mitään nopeaa reseptiä ei ole, tärkeintä olisi hoitaa luokkahenkeä jo silloin, kun se on vielä hyvä, eikä vasta sitten, kun jokin on mennyt jo totaalisesti pieleen. Ja aina pitäisi uskoa, jos oppilas kertoo tulleensa kiusatuksi, vaikka itse ei havaitsisi asiasta mitään merkkejä.

Itse olisin peruskoulussa toivonut opettajien/rehtorien ottavan väkivallan tosissaan. Ala-asteella esim. opettaja-rehtori (pieni kyläkoulu, joten rehtori myös opetti) laittoi kiusaamisen mielikuvitukseni piikkiin, kun minulla riitti mielikuvitusta tarinoiden kirjoittamiseen. Käsikirjoitin ja tykkäsin näytellä näytelmissä, ja kun vanhempi poikaporukka kiisti kiusaamisen, niin kiusaaminen olikin kuulemma minulta huomionhakua. En uskaltanut enää vuosiin kertoa aikuisille kiusaamisesta, eihän minua olisi uskottu.

Koulupsykologi oli vain häiriköitä varten, kiusatut eivät saaneet apua. Joskus yläasteella mietin, että kysyisipä opettaja, mitä minulle kuuluu. Sitä ei koskaan kysytty.

Yläasteella pääsin rehtorin kansliaan, kun minulta varastettiin rahaa. Summa oli pieni, joten asia ei edennyt mihinkään. Lisäksi luokissa oli kysely, ketkä kiusaavat ja ketä kiusataan, ja ladoin kaikki nimet paperille, mutta minulta ei ainakaan kukaan henkilökunnasta tullut kysymään mitään, eikä väkivallalle tehty mitään.

Pihalla minulle huudeltiin eräänkin opettajan vieressä, ja ihmettelin, eikö opettaja muka tosiaan kuullut mitään. Samaisen opettajan edessä eräs poika potkaisi minua tunnilla päähän, ja opettaja kyllä laittoi pojan pyytämään anteeksi, mutta taaskaan minulta ei kysytty esim. että kiusataanko minua. Eihän se ole normaalia, että potkaistaan yhtäkkiä tuosta noin vaan!

Olisin itse kaivannut keskusteluapua ja jotakuta, kelle puhua. Kai opettajat voivat sossuun olla yhteydessä?

Valitettavasti opettajan työ on nykyään niin kuormittavaa, että kovatkin konkariopet purkaa pahaa oloaan jopa kiusaamalla nuorempia kollegoitaan tai jopa oppilaita. Tämä on tosi epäreilua.

Pahaa oloa kipataan toisten päälle. Lapset toki sitten oma lukunsa, kasvattamattomat, ajattelemattomat.

Ihmiset ovat ihmisille susia. Surullista.

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä.

Olen sivusta seurannut miten ponnettomasti opettajat puuttuvat kiusaamiseen. Se on juuri sellaista " ei saa tehdä noin, ethän enää tee, pyydä anteeksi" -tyyppistä mille kiusaaja takana päin vain nauraa, ja sama meno jatkuu.

Sitten olen nähnyt miten henkilö (nainen jos asialla merkitystä) kirjaimellisesti karjaisee ja ojentaq tulta ja tappuraa silmissään riehuvat häiriköt ruotuun. Kyseessä henkilö, joka oli työskennellyt laitoksessa missä oli sijoitettuna 'nuorisorikollisia', osa todella hirviöitä.

Koulumaailma kaipaa kuria, ja sitä että teoilla on seuraukset. Hyvä esimerkki on koulusta erottaminen --> jos ei opinnot suju, luokalle jääminen. Se voi pikkuisen ottaa luonnon päälle jos on armeijaikäisenä vielä viidennellä luokalla.

Samoin rikosilmoitus AINA. Ei ole "kiusaamista" on pahoinpitelyä/ laitonta uhkausta/ kunnianloukkausta ym. puhutaan asioiden oikeilla nimillä..!

Tämä on avainasia. Kuka on vastuussa vapaa-ajalla esim.illalla tai yöllä tapahtuvasta kiusaamisesta? Netissä tai ei.

Vanhemmat vai opettajat?

Kuka siihen puuttuu?

Valitettavasti opettajat joutuvat selvittämään erittäin useasti vapaa-ajalta heijastuvaan kiusaamiseen. MIHIN OPETTAJIEN PITÄÄ PYSTYÄ????

Opettajia syyllistetään sellaisestakin mihin he eivät pysty vaikuttamaan. Ihan kuin heidän pitäisi olla jotain yli-ihmisiä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen ei rajoitu kouluun vaan sitä tehdään vapaa-aikana ja netissä paljon. Opettaja tietysti puuttuu koulussa näkyvään kiusaamiseen, mutta kouluajan ulkopuolella tapahtumat eivät kuulu hänelle. Koulussa näkyy vain jäävuoren huippu, jos edes sekään.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen eli opettaja on hyvä ja lopettaa koulukiusaamisen luokassaan.

Juuri sinunkaltaiset kukkahatut pitäisi pitkäksi aikaa karkoittaa yhteiskunnasta. Maailma muuttuisi pikku hiljaa varmasti paremmaksi paikaksi.

Meillä ala-asteen rehtori oli entinen merikapteeni, joka kantoi jokaisen perseilijän niskasta ulos luokasta. Siis kirjaimellisesti otti kiinni rivelyksistä ja kantoi niin, että jalat eivät osuneet lattiaan. Ja vahti välitunnilla haukkana kaikkia. Oli lempeä opettaja muuten, mutta ei katsellut mitään temppuilua hetkeäkään. En tiedä tulivatko vanhemmat lankoja pitkin vai eivät. Nykyään kai saisi potkut tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Pojan luokalla oli kiusaaja joka itketti muita oppilaita.

Meidän jantteri uskalsi kertoa tämän opettajalle. Opettaja oli sitten mennyt eräältä kiusatulta kysymään kovalla äänellä että kiusataanko häntä. Tyyppi kielsi asian.

Kiusaaja olikin hyvissä väleissä opettajien kanssa. Supliikki tyyppi.

Loppujen lopuksi kiusaaja paljastui ja erityisopettaja auttoi ongelman ratkaisussa.

Luokanopettaja vaan vähätteli kun kiusaaja oli niin mukava.

Kiusaaja oli/on selvästi psykopaatti. Kyllä ne merkit ovat jo varhain tunnistettavissa. He kuuluvat kaltaistensa seuraan suljettuun kasvatuslaitokseen, eivät kouluun.

Olen tällaisen "mukavan" poikalapsen kanssa ollut tekemisissä, joka osasi ottaa roolia tilanteen mukaan. Välillä kiva, pohjimmiltaan kuitenkin julma manipuloija, sadistinen kiusaaja, varaskin. Vanhemmat ihan pihalla pojan touhuista. Vanhemmat erosivat, eikä kumpaakaan tainnut kiinnostaa muu kuin oma menestys ja uuden kumppanin etsintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap puhuu totta.

Opettajilta on viety valtuudet puuttua kiusaamiseen.

Opettajat eivät puuttuneet tilanteisiin edes 50 vuotta sitten. Kiusatuille vain sanottiin, että yritä kestää. 

Kävin sen aikaista kansakoulua n 60v sitten ja silloin ei ollut kiusaamista siinä koulussa maalla.

Oppilaita oli n 120 ja luokkia kolme, kuten oli myös opettajia kolme.

Luokissa oli siten koululaisia alakoululaisista yläkoululaisiin.

Kun olimme luokassa istuimme pulpetissa ja viitattiin kun tiesimme ja opettaja kysyi jostakin.

En muista, että välitunneilla olisi ollut koskaan mitään rähinää ja kiusaamista. Meillä oli muutama( kaksi) koululainen joilla oli huono oppimiskyky, mutta hekin pärjäsivät myöhemmin elämässään aikuisena. Voisi kuvitella, että heitä olisi kiusattu mutta ei mitään sellaista.

Opiskelin itse aikuisena ylioppilaaksi ( kylän ensimmäinen yo) ja sen päälle paljon muuta. Voisi sanoa, että itse elämä on ollut paras opettaja vaikka oli erinomaisia opettajia kansakoulussakin.

Sinulla oli hyvä tuuri tai sitten on aika kullannut muistot. Silloin kansakoulun /oppikoulun aikaan vasta kiusattiinkin ja kiusaajia olivat myös jotkut opettajat eikä siihen puututtu. Esim. liikunnanopettajat pikkukaupungin oppikoulussa kiusasivat ja nöyryyttivät ihan avoimesti liikunnassa heikkoja ja varattomien perheiden lapsia eikä kukaan puuttunut siihen. Kotona ei uskaltanut asiasta kertoa eivätkä vanhemmat olisi kuitenkaan asiaan puuttuneet, vain rikkaiden ja arvostettujen vanhemmat puuttuivat, mutta heidän lapsiaan ei toisaalta kiusattu, koska kaikki tiesivät taustat. Meidän koulussa huhuttiin, että sadistinen liikunnanopettaja olisi saanut varoituksia käytöksestään, mutta tiedä sitten, oliko tuo totta.

Maaseudun kansakoulussa esim.evakoiden lapsia kiusattiin vielä 70-luvulla ja jos opettaja esim. kannatti eri puoluetta kuin oppilaan vanhemmat, niin opettaja saattoi kiusata oppilasta. Köyhät ja varattomat olivat otollisia kohteita, rikkaat ja / tai vaikutusvaltaiset tai arvostetussa ammatissa tai vaikka juorukellona pelkoa herättäneen ihmisen tai röyhkeiden kyläöykkäreiden lapset eivät kiusatuksi joutuneet. Mutta auta armias, jos olit hiljainen ja ujo ja lisäksi avioton lapsi, köyhästä perheestä tai vanhempasi olivat eronneet tai perheessäsi oli esim.vammainen lapsi tai perhe oli jotenkin muuten erilainen, niin kyllä kiusattiin ja sitä tekivät myös jotkut kylän aikuisetkin sanallisesti. Pojat kiusasivat enemmän fyysisesti, mutta tytöt kierosti sanallisesti, ilmeilemällä, eristämällä ja jättämällä yksin.

Kiitos palautteestasi. Olen monet kerrat miettinyt itsekin, että onko aika kullannut muistot vai miksi en muista kiusaamista olleen. Olemme myös keskustelleet ja muistelleet niitä aikoja muutaman silloisen koulutoverin kanssa ja eivät hekään muista.

Siihen aikaan opettaja ja opettajat olivat ehdoton auktoriteetti. Jokainen koululainen tiesi miten tulee käyttäytyä ja vastaanhangoittelijoita ei ollut.

Joitain tapauksia oli, joissa sai jälki- istuntoa muutamat, mutta ne eivät liittyneet kiusaamiseen vaan muuhun koulunkäyntiin. Mm yksi tapaus oli, kun eräs sai jälki- istuntoa siitä, ettei tuonut suksia kouluun ja kieltäytyi hiihtämästä.

Kun oli urheilua, oli tehtävä sitä mitä määrättiin.

Meidän kylän asukkaat olivat samanarvoisia, koska ei ollut suurtilallisia ja rikkaita ja köyhiä vastakkain, vaan kaikki olivat ns samalla viivalla. Maatilat olivat rintamamiestiloja, eli pienviljelystiloja.

Sitten myöhemmin kun oli omia lapsia ja elimme kaupunkiyhteisössä, lapset kertoivat jonkinasteisesta kiusaamisesta, mutta aika vähän heilläkin sitä esiintyi. Nimittäin johtajaopettajansa oli myös vanhan ajan auktoriteetti, joka valvoi tiukasti koulunsa järjestystä.

Uskon, että nykyäänkin suuri ongelma on se, että auktoriteetti on hakusessa koulun rehtoreilta ja opettajilta. Lapsi kyllä tajuaa rajat käytökselleen kun ne on asetettu ja niitä valvotaan jämäkästi.

Ylen sivujen kommenteissa aamulla joku totesi, että opettajilla on paljon keinoja, joista he eivät tiedä. Opettajat on ohjeistettu uskomaan, että mitään ei voi tehdä. En muista, mitä ne kaikki keinot olivat, löytynevät vielä ylen sivuilta.

Itse olen sitä mieltä, että krooniselle kiusaajalle tulee määrätä henkilökohtainen avustaja kulkemaan vieressä. Se on sen verran noloa, että eiköhän ala tehoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Pojan luokalla oli kiusaaja joka itketti muita oppilaita.

Meidän jantteri uskalsi kertoa tämän opettajalle. Opettaja oli sitten mennyt eräältä kiusatulta kysymään kovalla äänellä että kiusataanko häntä. Tyyppi kielsi asian.

Kiusaaja olikin hyvissä väleissä opettajien kanssa. Supliikki tyyppi.

Loppujen lopuksi kiusaaja paljastui ja erityisopettaja auttoi ongelman ratkaisussa.

Luokanopettaja vaan vähätteli kun kiusaaja oli niin mukava.

Ihan käsittämätöntä millaisia paskapäitä opettajiksi hakeutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ala-asteen rehtori oli entinen merikapteeni, joka kantoi jokaisen perseilijän niskasta ulos luokasta. Siis kirjaimellisesti otti kiinni rivelyksistä ja kantoi niin, että jalat eivät osuneet lattiaan. Ja vahti välitunnilla haukkana kaikkia. Oli lempeä opettaja muuten, mutta ei katsellut mitään temppuilua hetkeäkään. En tiedä tulivatko vanhemmat lankoja pitkin vai eivät. Nykyään kai saisi potkut tuollaisesta.

Ai saamari kun tuollaisia opettajia olisi vielä nykypäivänä. Maailma olisi kirjaimellisesti pelastettu. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten hieno olisi kuulla ekaluokkalaisten ekassa vanhempainillassa opettajan sanovan: "en hyväksy luokassani väkivaltaa, väkivallan aloittaneesta lapsesta tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus sekä rikosilmoitus". Mulle kelpaisi tollainen opettaja.

Mullekin kelpaisi, mutta ei taida olla mahdollista. Näkeekö opettaja sitten varmasti selkänsä taakse, kuka oikesti aloitti väkivallan? On ihan tutkittu juttu (ja opettajat kyllä tietävät) että impulsiivista, herkästi suuttuvaa tyyppiä N.N härkitään, tönitään, nimitellään, kunnes se hermostuu ja silloin huudetaan aikuista apuun, "N.N. kiroili! N.N. yritti lyödä mua! N.N sanoi mua tyhmäksi!" 

Tämä on lapsilla nähtävissä jo päiväkoti-iässä. Lapset näkee, ketä aikuiset joutuvat ojentamaan. Ja siitä impulsiivisesta lapsesta tulee ryhmän syntipukki. Hän saa syyt niskoilleen, jos jollain kaatuu palikkatorni -vaikka olisi ollut metrin päässä. Häntä aletaan myös härkkimään ja härnäämään tahallaan, koska on hauska saada toiselta kuppi nurin - ja vielä viihdyttävämpää on se, kun aikuiset toruukin tätä jolta meni härkkimisestä kuppi nurin. 

Kiusaamisen yksi yleisimpiä muotoja.

Siinä syy, miksi ammattitaitoinen opettaja ei voi noin mustavalkoisesti luvata, että "väkivallan aloittanut lapsi saa seuraamuksen". Ne tilanteet ei todellakaan ole noin mustavalkoisia lasten kanssa. 

Olen nähnyt tämän ilmiön itse, ja olen nähnyt miten tarkkasilmäiset aikuiset kyllä huomaavat, kuka oikeasti on aloittanut tilanteet ja vierittää syytä toisen niskoille. Mutta ryhmässä täytyy silloin olla useampi kuin yksi aikuinen. Ja jonkun täytyisi aina ehtiä vain valvomaan lapsia. Eihän ne ehdi. Opettaja opettaa, ohjaajat ohjaa niitä jotka tarvii apua jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ala-asteen rehtori oli entinen merikapteeni, joka kantoi jokaisen perseilijän niskasta ulos luokasta. Siis kirjaimellisesti otti kiinni rivelyksistä ja kantoi niin, että jalat eivät osuneet lattiaan. Ja vahti välitunnilla haukkana kaikkia. Oli lempeä opettaja muuten, mutta ei katsellut mitään temppuilua hetkeäkään. En tiedä tulivatko vanhemmat lankoja pitkin vai eivät. Nykyään kai saisi potkut tuollaisesta.

Ai saamari kun tuollaisia opettajia olisi vielä nykypäivänä. Maailma olisi kirjaimellisesti pelastettu. 

Miksi noista entisajan opettajien oppilaista ei tullut maailman pelastajia? Eihän sieltä pelkästään mitään priimaa yhteiskuntaan kasvanut. 

Jos keinot on niin loistavat, miksi maailma ei pelastunutkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Ylen sivujen kommenteissa aamulla joku totesi, että opettajilla on paljon keinoja, joista he eivät tiedä. Opettajat on ohjeistettu uskomaan, että mitään ei voi tehdä. En muista, mitä ne kaikki keinot olivat, löytynevät vielä ylen sivuilta.

Itse olen sitä mieltä, että krooniselle kiusaajalle tulee määrätä henkilökohtainen avustaja kulkemaan vieressä. Se on sen verran noloa, että eiköhän ala tehoamaan.

No tuollaista mahdollisuutta ei niissä keinoissa kuitenkaan valitettavasti ole.

Osa vanhemmista ei halua uskoa, että oma lapsi kiusaa. Ei ymmärretä,että oma lapsi valehtelee asiat vanhemmilleen. Suorastaan raivostutaan kun kerrotaan totuus. Ei pitäisi ottaa itseensä jos oma lapsi hölmöilee vaan saada tämä loppumaan. Ei se vanhempien vika usein ole kun nuoriso keksii älyttömyyksiä.

Ainoa keino ratkaista ongelma, olisi tehdä rikoslakiin muutokset. Alentaa 12 vuoteen rikosoikeudellinen vastuu. Kiusaajat tulisi myös lähettää koulukotiin määrätyksi ajaksi. Nykyinen ei seuraamuksia vaan kiihdyttää nuorison tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten hieno olisi kuulla ekaluokkalaisten ekassa vanhempainillassa opettajan sanovan: "en hyväksy luokassani väkivaltaa, väkivallan aloittaneesta lapsesta tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus sekä rikosilmoitus". Mulle kelpaisi tollainen opettaja.

Mitä sitten tapahtuu, kun lasuja ja rikosilmoituksia on satoja päivässä? Kuka niitä käsittelee ja ratkaisee?

Entä kun saat sellaisen itse omasta lapsestasi, joka hipaisi leikillisesti kaveria, joka hermostui hipaisusta, joka sattuikin kovemmin kuin oli tarkoitettu?

Saisi ottaa kouluilta tuet pois kun niin turhia.