Miksi "hiljaisuus" on aina huono asia ihmisessä ja se pitää mainita erikseen?

Ei ole aina huono asia, eikä sitä mainita erikseen. Miksi höliset pöljiä?

Kaikki on huono asia. Olet sitten hiljainen, äänekäs, tunteeton, tunteikas. Minullakin on papereissa merkintä siitä miten tunnen liikaa ja toisen henkilön mielestä olen kylmä ja tunteeton mikä on outoa. Mikään ei kelpaa. Koko ikäni on valittu liian vähästä puhumisesta ja liiallisesta puhumisesta. Liian kovasta äänestä ja liian hiljaisesta äänestä ja viimeksi silmälääkärini valitti napakasta puhetyylistäni joka ei ole sovelias.

Suurin osa niistä ihmisistä, joiden seurassa ollaan hiljaa ei tunnu tajuavan sitä, että se hiljaa oleva henkilö ei vain ole kiinnostunut turhanpäiväisistä höpinöistä kanssasi. Ei minulle tuota ongelmia puhua, mutta turhat höpinät jonkin tutun tutun seurassa ei vain kiinnosta.

Hiljaisuus on kultaa. itse arvostan suuresti hiljaisia ihmisiä, tämä maailma on täynnä puhujia.

"Silence is truth. Silence is bliss. Silence is peace. And hence Silence is the Self."

- Ramana Maharshi

Hiljaisetkin ihmiset ovat erilaisia. Jotkut selkeästi kuuntelevat, jotkut sulkeutuvat tilanteista kuuntelematta mitään, jotkut vain seilaavat pois tilanteista mitään sanottmatta perustellen käytöksensä hiljaisella persoonallaan , jotkut saattavat sanoa lopuksi muutaman sanan summaten keskustelut, jotkut osoittavat hiljaista inhoa muita kohtaa jne.

Hiljainen voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, joten sen hiljainen-sanan sijaan lukisin muut sanat sen ympäriltä ensin. Millaisesta hiljaisesta on sinussa kyse.

Sosiaalisuus on yliarvostettua. Se on kuitenkin piirre. Ylisosiaalisuus on jo haittatekijä.

Ihmisiä ei pitäisi arvioida synnynnäisten piirteiden perusteella. No, mitä enemmän syrjintää karsittu sitä enemmän persoonallisuussyrjintä on tullut esille.

Heh, minulle on kerran perusteltu sitä, miksi en tullut valituksi työpaikkaan sillä, että olen hakemuksessa kuvannut itseäni epäsosiaaliseksi.

"puhut liikaa"

"olet tuppisuu"

"puhut liian hiljaa"

"puhut liian kovaa"

"puhut liikaa itsestäsi"

"et kerro itsestäsi tarpeeksi"

"ajattelet liikaa muita"

"ajattelet vain itseäsi"

Jne

Ja nämä kaikki "kertoo" minusta ja voin sanoa että pitävät myös paikkaansa.

Minulla on myös ruma ääni. Se kuulostaa toisinaan pienen pojan puheelta.

Hassua että sitäkin on kovin haukuttu, mutta äänessä pitäisi kuitenkin olla "tarpeeksi".

Jotenkin jännästi pitäisi tietää kenen seurassa olla mitäkin ja sekään ei ole hyvä.

Suomalaiset ovat kuulemna kamalia ja lapset huonosti kasvatetettuja ja empatiakyvyttömiä.

Väitän ettei se nyt ainakaan pidä paikkaansa vaikka vihaankin ihmisiä ja etenkin suomea.

Kohdelkaamme toisiamme hyvin. Elämä on kuitenkin liian lyhyt kaiken "viallisen" korjaamiseen..

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi on kaiken a ja o. Vuorovaikutus.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama kokemus, mihin joku ylempänä viittasi. Moni hiljainen pihtaa puhetta ja olettaa, että muut osaavat lukea ajatuksia. Se on toiselle osapuolelle raskasta, ja silloin hiljaisuutta voi pitää negatiivisena asiana.

Mutta miksi sun pitää tietää mitä se toinen ajattelee? 

Häh? Se hiljainenhan se ihmettelee, että enkö tajunnut, eihän sitä tarvitse sanoa, kun se on itsestäänselvää. No eipä ole itsestäänselvää muille kuin hänelle itselleen, kun ei ole sitä itsestäänselvyyttä koskaan ääneen sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Kommunikointi on kaiken a ja o. Vuorovaikutus.

Minustakin puhuminen on oleellinen osa ihmisten välistä kommunikaatiota vai pitäisikö toisen ihmisten käyttäytymistä tulkita vain ei-verbaalisten eleiden ja ilmeiden kautta ja yrittää arvata mitä toisen päässä liikkua. Puhumiselle haetaan kontaktia toiseen ihmiseen, mutta jos toinen mykistää täydellisesti, niin harva viitsii tai haluaa pitää pitkiä monologeja.

Jos näkee pihalla samassa taloyhtiössä asuvaa naapuria, niin ei siinä häviä mitään kun vaihtaa muutaman ystävällisen sanan hänen kanssaan. Suurin osa ihmisistä ei sulkeutuneita mörököllejä vai ylivilkkaita höpöttäjiä eikä heillä ole tarvetta tehdä syväanalyysia yksittäisestä sanasta. Normaalin tapakulttuurin kuuluu että aikuinen ihminen osaa avata suunsa ja sanoa jotakin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä ihmisistä, joiden seurassa ollaan hiljaa ei tunnu tajuavan sitä, että se hiljaa oleva henkilö ei vain ole kiinnostunut turhanpäiväisistä höpinöistä kanssasi. Ei minulle tuota ongelmia puhua, mutta turhat höpinät jonkin tutun tutun seurassa ei vain kiinnosta.

Mikä estää sinua ohjaamasta keskustelua itseäsi kiinnostavien aihepiirien suuntaan? Yleensä tutussa seurassa voi hiukan arvioida sitä kenen kanssa kannattaa jutella vaikkapa politiikasta, urheilusta, ihmissuhteista tai jostain erityisestä yhteisestä harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Jos on ihan täysin tuppisuu muita kohtaan, niin se tuntuu epämiellyttävältä. Ikään kuin (sosiaalisella tasolla) uhkaavalta, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen ajattelee. Esimerkiksi jossain työpaikan kokouksessa jos ei yhtään hymistele olevansa samaa mieltä, niin toiset saattaa miettiä, että oletko täysin eri mieltä ja pidät muita ihan idiootteina mutta et voitsi avata suutasi.

Toisaalta jossain tilanteessa täysi hiljaisuus voi vaikuttaa siltä, että olet hyvin surullinen tms.

Keskivertoihmiset puhuvat, nyökkäilevät, naurahtelevat jne. ainakin sen verran, että muut tietävät heidän osallistuvan tilanteeseen ikään kuin ystävällisellä mielellä. Jos ei vaivaudu tekemään tätä, niin se vaikuttaa siltä että jokin on mielestäsi huonosti.

Miksi pitää ajatella negatiivisen kautta?

Vierailija kirjoitti:

Joo on kanssa saanut kuulla ja paljon kyselty miksi olen niin hiljaa. On myös pohdittu useasti selän takana. En mä pölise turhaan et jos mulla ei ole sanottavaa olen mieluummin hiljaa kuin yritän väkisin keksiä juttua. Mulle hiljaisuus ei ole kiusallista enkä mä ole mikään esiintyvä apina, jonka tarkoitus on viihdyttää ettei muille tule epämukava olo.

Minkä takia nämä vertaukset pitää olla näin typeriä? Eli joko olet hiljainen tai esiintyvä apina? Minä olen puhelias mutta osaan olla ihan hiljaakin. Puheliaisuus on mulle luontevaa ja osaan jutella ja keskustella ongelmitta. En silti esitä mitään viihdyttäjä-apinaa, enkä puhele sen takia ettei muille tule epämukava olo. Aika halveksiva oli sunkin tyyli muita kuin hiljaisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä ihmisistä, joiden seurassa ollaan hiljaa ei tunnu tajuavan sitä, että se hiljaa oleva henkilö ei vain ole kiinnostunut turhanpäiväisistä höpinöistä kanssasi. Ei minulle tuota ongelmia puhua, mutta turhat höpinät jonkin tutun tutun seurassa ei vain kiinnosta.

Se on hienoa että sinä osaat jutella viisaita ja yleviä, harmi että ne muut toimittelee turhia höpinöitä.

Ihmiset joilla on heikot sosiaaliset taidot keksivät usein hyviä ideoita, esim.autismin kirjo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa niistä ihmisistä, joiden seurassa ollaan hiljaa ei tunnu tajuavan sitä, että se hiljaa oleva henkilö ei vain ole kiinnostunut turhanpäiväisistä höpinöistä kanssasi. Ei minulle tuota ongelmia puhua, mutta turhat höpinät jonkin tutun tutun seurassa ei vain kiinnosta.

Se on hienoa että sinä osaat jutella viisaita ja yleviä, harmi että ne muut toimittelee turhia höpinöitä.

Niinpä, mutta sehän onkin tutkittua, että hiljaiset on älykkäämpiä. Mahtaa hölöttäjää harmittaa?

Minuakin on moitittu hiljaiseksi ja ujoksi lapsesta asti. En ole kuullut itsestäni mitään positiivista vielä nelikymppisenäkään. Ehkä minussa ei vaan ole mitään hyvää.

Omituista. Olen myös saanut samanlaisen kommentin Omakantaan. Olen oppinut että lääkäreiden kanssa ei pidä puhua mitään ylimääräistä vaan vain vastata kysymyksiin. Jos sanoo yhtään omaa mielipidettä niin se kumotaan tyystin, mutta ilmeisesti sekään ei kelvannut. Pitäisiköhän seuraavan kerran kysyä että saako olla oma mielipide?

Mua haukuttiin ujoksi ja hiljaiseksi lapsena ja nuorena. Nykyään kyllä pystyn olla äänessä jos se on tarpeen.

Ei ole huono asia. Tuo on vain sinun luulosi.