Miksi "hiljaisuus" on aina huono asia ihmisessä ja se pitää mainita erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Päin vastoin. Hiljaisuudessa pystyy paremmin keskittymään ja kehittelemään ideoita.

Monet hiljaiset on vssn ihan helv*tin tyhmiä, joten ihan hyvä että pitävät suunsa kiinni. Idioottimaista mölötystä kuulee kyllä ihan tarpeeksi vaikka ei tahtoisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisilta usein puuttuu sosiaaliset taidot. Joko he ovat ujoja tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkä jotain muuta. Seurassa nämä hiljaiset ovat aika turhia. Jos et anna mitään itsestäsi, miksi minäkään antaisin? Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Just sen takia ei anneta paljoa kun te pölisevätkään ette anna. :D Ei teillä tule ulostulossa mitään huikeita ideoita joita kompata. Mä sanoisin, että juuri pölisijöillä on heikot sosiaaliset taidot. Paljon ääntä, mutta ei asiaa. Mitä hyötyä on möykätä vain möykkäämisen ilosta? Parhaat keskusteluni olen käynyt muiden "hiljaisten" kanssa. Meinaan silloin ei olla hiljaa ja aiheet on syvällisiä ja ajatusta herättävää. Ei mua kiinnosta päivitellä turhanpäiväisiä ja taputella itteeni olalle miten sosiaalinen olenkin kun en osannut olla edes kahta sekuntia hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Päin vastoin. Hiljaisuudessa pystyy paremmin keskittymään ja kehittelemään ideoita.

Päin vastoin. Päässäsi keksit varmaan ideoita, joita

_luulet_ hyviksi. Jos avaisit suusi ja kertoisit sen ääneen, siitä voisi jalostua vielä parempi. On ihan tutkittu fakta, että parhaat ideat syntyy porukassa. Juuri siksi nykyään tehdään työtä tiimeissä. Ja siksi huippututkimustakin tehdään tutkimusryhmässä, eikä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisilta usein puuttuu sosiaaliset taidot. Joko he ovat ujoja tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkä jotain muuta. Seurassa nämä hiljaiset ovat aika turhia. Jos et anna mitään itsestäsi, miksi minäkään antaisin? Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Just sen takia ei anneta paljoa kun te pölisevätkään ette anna. :D Ei teillä tule ulostulossa mitään huikeita ideoita joita kompata. Mä sanoisin, että juuri pölisijöillä on heikot sosiaaliset taidot. Paljon ääntä, mutta ei asiaa. Mitä hyötyä on möykätä vain möykkäämisen ilosta? Parhaat keskusteluni olen käynyt muiden "hiljaisten" kanssa. Meinaan silloin ei olla hiljaa ja aiheet on syvällisiä ja ajatusta herättävää. Ei mua kiinnosta päivitellä turhanpäiväisiä ja taputella itteeni olalle miten sosiaalinen olenkin kun en osannut olla edes kahta sekuntia hiljaa.

Niin, mitään välimuotoa ei ole hiljaisen ja pölisijän välillä. Se on joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisilta usein puuttuu sosiaaliset taidot. Joko he ovat ujoja tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkä jotain muuta. Seurassa nämä hiljaiset ovat aika turhia. Jos et anna mitään itsestäsi, miksi minäkään antaisin? Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Just sen takia ei anneta paljoa kun te pölisevätkään ette anna. :D Ei teillä tule ulostulossa mitään huikeita ideoita joita kompata. Mä sanoisin, että juuri pölisijöillä on heikot sosiaaliset taidot. Paljon ääntä, mutta ei asiaa. Mitä hyötyä on möykätä vain möykkäämisen ilosta? Parhaat keskusteluni olen käynyt muiden "hiljaisten" kanssa. Meinaan silloin ei olla hiljaa ja aiheet on syvällisiä ja ajatusta herättävää. Ei mua kiinnosta päivitellä turhanpäiväisiä ja taputella itteeni olalle miten sosiaalinen olenkin kun en osannut olla edes kahta sekuntia hiljaa.

Niin, mitään välimuotoa ei ole hiljaisen ja pölisijän välillä. Se on joko tai.

Huomasitko miten vastasin kärjistetysti kärjistettyyn viestiin? Ei se ole niin vakavaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Monet hiljaiset on vssn ihan helv*tin tyhmiä, joten ihan hyvä että pitävät suunsa kiinni. Idioottimaista mölötystä kuulee kyllä ihan tarpeeksi vaikka ei tahtoisikaan.

Entäpä, jos hiljaiseksi luultu kirjoittaisi. Olisivatko he senkin perusteella tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se huono asia ole automaattisesti. Ehkä parisuhteessa olisi huono, jos joku odottaa puhuvaa suhdetta tai lasta kohtaan. Joten pitäisi olla kaksi hiljaista?

Pälpätyksestä tykkäävä ei varmasti lähde parisuhteeseen hiljaisen kanssa. Eiköhän nämä ominaisuudet aika pian käy ilmi.

Mutta mitä huonoa tässä on lasta kohtaan? Ei hiljainen tarkoita mykkää. Omat kolme lastani ovat kaikki oppineet puhumaan ihan normaalisti ja heidän rikasta sanavarastoaan on kehuttu, vaikka en ole ollutkaan taukoamatta äänessä. Tosin, yhdestäkään heistä ei kasvanut pälpättäjää ja se on oikein ok. Puhutaan kun on asiaa, ei pidetä turhaa hälyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaisilta usein puuttuu sosiaaliset taidot. Joko he ovat ujoja tai heitä ei kiinnosta. Tai ehkä jotain muuta. Seurassa nämä hiljaiset ovat aika turhia. Jos et anna mitään itsestäsi, miksi minäkään antaisin? Hiljaisuudessa jää monta hyvää ideaa keksimättä.

Just sen takia ei anneta paljoa kun te pölisevätkään ette anna. :D Ei teillä tule ulostulossa mitään huikeita ideoita joita kompata. Mä sanoisin, että juuri pölisijöillä on heikot sosiaaliset taidot. Paljon ääntä, mutta ei asiaa. Mitä hyötyä on möykätä vain möykkäämisen ilosta? Parhaat keskusteluni olen käynyt muiden "hiljaisten" kanssa. Meinaan silloin ei olla hiljaa ja aiheet on syvällisiä ja ajatusta herättävää. Ei mua kiinnosta päivitellä turhanpäiväisiä ja taputella itteeni olalle miten sosiaalinen olenkin kun en osannut olla edes kahta sekuntia hiljaa.

Miksi putuessa pitäisi sanoa erityisen huikeita asioita? Kyllä ihan tavallisetkin asiat ovat sanomisen arvoisia, ei vain huikeat.

Minulla on sama kokemus, mihin joku ylempänä viittasi. Moni hiljainen pihtaa puhetta ja olettaa, että muut osaavat lukea ajatuksia. Se on toiselle osapuolelle raskasta, ja silloin hiljaisuutta voi pitää negatiivisena asiana.

Ihan liikaa on turhaa pälpätystä. Ei mitään asiaa. Ärsyttävää, rasittavaa, häiritsevää. Jotkut puhuvat, vaikka mitään ei oikeasti asiaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Jos on ihan täysin tuppisuu muita kohtaan, niin se tuntuu epämiellyttävältä. Ikään kuin (sosiaalisella tasolla) uhkaavalta, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen ajattelee. Esimerkiksi jossain työpaikan kokouksessa jos ei yhtään hymistele olevansa samaa mieltä, niin toiset saattaa miettiä, että oletko täysin eri mieltä ja pidät muita ihan idiootteina mutta et voitsi avata suutasi.

Toisaalta jossain tilanteessa täysi hiljaisuus voi vaikuttaa siltä, että olet hyvin surullinen tms.

Keskivertoihmiset puhuvat, nyökkäilevät, naurahtelevat jne. ainakin sen verran, että muut tietävät heidän osallistuvan tilanteeseen ikään kuin ystävällisellä mielellä. Jos ei vaivaudu tekemään tätä, niin se vaikuttaa siltä että jokin on mielestäsi huonosti.

Se että sinä et voi ajatella mitään vaan tulkitset tilanteita heikoillavaistoillasi noin kahdeksansataa tuhatta vuotta vanhojen laumakäyttäytymismallien mukaisesti, on ihan oma ongelmasi. 

Ja sitten ihmetellään miksi meillä on kiusaamista jo ihan päiväkodista lähtien. Miksi hitossa se lauman yhtenäisyyden tunne johtaa aina siihen että pitää alkaa noteeraamaan erilaiset, savustamaan ne ulos ja niin edelleen? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama kokemus, mihin joku ylempänä viittasi. Moni hiljainen pihtaa puhetta ja olettaa, että muut osaavat lukea ajatuksia. Se on toiselle osapuolelle raskasta, ja silloin hiljaisuutta voi pitää negatiivisena asiana.

Mutta miksi sun pitää tietää mitä se toinen ajattelee? 

Tämä on just sellainen asia, josta on ilmeisesti asiallista huomauttaa suoraan. Harvemmalle suupaltille sanotaan, että pitäisit sinäkin joskus pääsi kiinni. 

Huomautelkaa pois vain, en aio muuttua. Puhun hyvässä seurassa ja kun on sanottavaa.

Poikkeaa ideaalista.

Vierailija kirjoitti:

Suomen tyhmä rapa. Muualla hyväkin asia.

Minusta suomalaisten luonteenpiirteitä arvostellaan liian usein negatiivisesti. Ja yleensä suomalaisten itsensä taholta Ollaan ehkä hiljaisia ja varautuneita, saatamme tuijottaa herkästi. Mutta niinhän ollaan muuallakin maailmassa. Ei sielläkään niin vaan small talk suju, en usko yhtään.

Mun hermot ei kestä pälpättäviä ihmisiä, eri asia jos on painavaa ja tärkeää asiaa ilman kiertelyjä, tehokkuus kunniaan puhumisessakin.

Ehkä siksi, että kovin hiljaisen ihmisen kanssa asiointitilanteet tuntuvat umpikujilta. Miten lääkäri voi tutkia potilasta, jos potilas ei puhu? Aika usein lääkärissä on hyötyä vaikka kertoa siitä, miksi on tullut, miten kauan asia on vaivannut, millaisia oireita on ollut. Jos lääkäri ei saa tätä tietoa potilaasta irti, jotain olennaista voi jäädä kuulematta.

Rauhallisuus on ihan ok, mutta sellainen mykkä vuorovaikutuksen välttäminen ja tuppisuuna nurkassa möllöttäminen ei ole ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi oletat että se on huono asia?

Olemuksen tai käytöksen kuvailu potilaskertomuksessa kuuluu asiaa, ainakin silloin kun on kyse mielenterveydestä tai sen epäilystä.

Jos olet tänään hiljainen ja ensi tapaamisessa huomattavan puhelias, on asiaan syytä perehtyä enemmän. Tai jos muuten potilaan kähtös vaihtelee äärilaidasta toiseen.

koska, oon joutunut pienestä asti selitellä miksi en puhu paljon jne. Yksi mies kerran ruokapöydässä tokaisi "no mikset sä puhu?"

Jos on ihan täysin tuppisuu muita kohtaan, niin se tuntuu epämiellyttävältä. Ikään kuin (sosiaalisella tasolla) uhkaavalta, kun ei tiedä yhtään, mitä toinen ajattelee. Esimerkiksi jossain työpaikan kokouksessa jos ei yhtään hymistele olevansa samaa mieltä, niin toiset saattaa miettiä, että oletko täysin eri mieltä ja pidät muita ihan idiootteina mutta et voitsi avata suutasi.

Toisaalta jossain tilanteessa täysi hiljaisuus voi vaikuttaa siltä, että olet hyvin surullinen tms.

Keskivertoihmiset puhuvat, nyökkäilevät, naurahtelevat jne. ainakin sen verran, että muut tietävät heidän osallistuvan tilanteeseen ikään kuin ystävällisellä mielellä. Jos ei vaivaudu tekemään tätä, niin se vaikuttaa siltä että jokin on mielestäsi huonosti.

No mikset sinä saa suutasi auki ja kysy siltä hiljaiselta että "mitä mieltä sinä olet?" Itse en ainakaan tykkää keskeyttää muita, joten jos en saa tilaa puhua niin olen sitten hiljaa. Monesti vaikka olisin puhumassa niin joku puhuu päälle, eli eipä ilmeisesti haluakaan kuulla mitä minulla on sanottavana.

Hiljaisuudessa ei ole mitään pahaa mutta jotkut hiljaiset vaikuttaa ylimielisiltä.