Lue keskustelun säännöt.
HS juttu: Saako sairaasta puolisosta erota
10.09.2023 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009704369.html
Poimintoja jutusta:
MUUTAMA vuosi sitten Pekan ja hänen puolisonsa perheessä elettiin melko tavanomaisia ruuhkavuosia. Arjessa suurimman huomion vei kaksi asiaa: työt ja lapset.
Sitten kaikki muuttui kertarysäyksellä.
Pekan puolisolla todettiin parantumaton syöpä. Elinaikaa voisi olla vuosia, lääkärit sanoivat, mutta tilanne voisi muuttua lyhyelläkin varoitusajalla. Syöpää ei saisi kuitenkaan parannettua.
VAKAVA sairaus vaikuttaa aina paitsi ihmiseen itseensä, myös hänen läheisiinsä ja mahdolliseen parisuhteeseen. Pekan kohdalla tämä tarkoitti sitä, että väljähtäneen parisuhteen ongelmat nousivat pintaan.
Sairauden edetessä Pekka alkoi haikailla enemmän ja enemmän rakkauden huumaa. Sitä tunnetta, kun ajatukset toisesta ihmisestä täyttävät pään, koko ajan hymyilyttää ja vatsanpohjassa kipristelee.
Mieleen nousi kysymys: voisiko hän erota kuolevasta ihmisestä?
MUUTAMA VUOSI syöpädiagnoosin jälkeen koitti parisuhteen heikoin vaihe.
Jo ennen sairautta parin henkinen yhteys oli vuosien mittaan hiipunut. Heitä yhdisti lapset ja jaettu historia, mutta esimerkiksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei juuri ollut.
Pekka sanoo kokeneensa rakastumisen ja ihastumisen huuman elämässään muutaman kerran, mutta puolison kanssa samanlaista paloa ei ollut tuntunut. Suhteen alussa hän toki oli ihastunut ja rakastunut, mutta mukana oli aina ollut myös järki. Vaimo oli ikään kuin hyvä valinta.
Hän oli miellyttävä ja jakoi samat arvot.
Henkisen yhteyden puute korostui sairauden edetessä. Pekka teki edelleen paljon töitä, ja puoliso oli väsynyt sairautensa vuoksi. Pariskunta riiteli herkästi pienistäkin asioista. Läheisyys väheni, eivätkä he harrastaneet esimerkiksi enää seksiä.
Ajattelin, että ok, tämä loppui sitten minun osaltani tähän.
Sairauden edetessä Pekka huomasi kaipaavansa menneisyytensä ihastuksen tunteita yhä enemmän. Puoliso kyseli välillä huolestuneena, oliko Pekalla haluja erota puoliso itse ei eroa halunnut. Pekka vakuutti, ettei ollut. Valkoiset valheet tuntuivat vääriltä.
Ajan kanssa asiat ovat kuitenkin parempaan päin. Perhe on ehtinyt tottua elämään sairauden kanssa. Myös pahimmat kriisin ajat ovat takanapäin, ja Pekka kokee, että hänen ja hänen puolisonsa välit ovat taas paremmalla tolalla. Yhteisiä asioitakin on löytynyt.
Arjen kannalta nykytilanne on siis melko tasainen. Entä haave rakkaudesta?
Se on siellä taustalla. Sen tunteen palon on muutaman kerran kokenut, ja sen haluaisi vielä kokea uudestaan. Mutta sen joutuu hyväksymään, että sellaista ei ehkä tule.
Mitä tästä opimme? Ei kannata avioitua eikä hankkia lapsia ihmisen kanssa, joka on "ihan okei" muttei ole suurta tunteiden paloa ja vetovoimaa. Ei varsinkaan jos kaipaa kiihkeää rakastumista. Ei voi vaikeuksissakaan palata muistelemaan alun huumaa, kun sitä ei ole alun perinkään ikinä ollut. Vahvakin suhde olisi vaikeuksissa toisen sairastuttua, saatikka sitten enemmän järkeen perustuva suhde.
Kommentit (50)
Ihmeellinen teksti kyllä. AP provoaa, yrittää vaikuttaa jonkun mieleen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen teksti kyllä. AP provoaa, yrittää vaikuttaa jonkun mieleen..
Sinä se sairas olet
Vierailija kirjoitti:
Entä jos puoliso sairastunut parantumattomasti ja on vaikea luonne taudin ym asioiden kanssa. Kiukuttelee ym kiusantekoa.
Puolisollani on ollut muutama masennusjakso ja hän on niiden aikana ollut erittäin epämiellyttävä käytökseltään. Hän on sairaana ollessaan etäinen, kylmä ja töykeä. Kieltämättä vaatii joustamista kestää tällainen oire. Onneksi ei ole kyse parantumattomasta sairaudesta. Olen joskus miettinyt, miten jaksaisin, jos hän joskus sairastuisi masennukseen, eikä enää toipuisi. Hän kärsisi tietysti hirvittävästi, mutta olen pohtinut myös omaa jaksamistani.
Vierailija kirjoitti:
Mies jättää sairastuneen vaimonsa 6 kertaa useammin kuin vaimo miehensä. Tutkimusten mukaan.
Sellaisia ne miehet ovat. Miehelle tulee mies aina ensin! Naista miehet pitävät lähinnä lapsen kaltaisena alempana "rotuna". Älä koskaan pienennä itseäsi tai jätä tekemättä asioita miehen vuoksi, sisko hyvä.
Laita linkki tutkimuksiin, joihin viittaat.
Vierailija kirjoitti:
Miehille tyypillistä on paeta - jos ei muuta niin ajatuksissa. Kenelle täysipäiselle edes tulee tuossa kohtaa mieleen joku halu ihastus, ei saatana miten kuvottavia ihmisiä! Toisaalta, ihan omasta kokemuksesta tiedän, ettei Ihan Tavallisesta Suomalaisesta Miehestä löydy _miestä_ olemaan edes ystävä sairastuneen kanssa. Heikkoa on teko.
Suurin osa avioeroista tapahtuu naisen aloitteesta, joten melkoisen ironinen kommentti sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No saa. Muualta käsin voi myös auttaa ja antaa rahaa jos tarvitsee. Mutta jos toinen joutuu tyyliin laitokseen ilman apua, kannattaisi miettiä hänen sukulaisia avuksi tai asumista jossa voi olla apuvälineitä tms. Että säilyisi itsenäisyys ja oma koti. Jos toinen välittää riittävästi, ei toki eroa tai jos on jaksamista. Jokainen tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että lasten olisi myös vaikea hyväksyä asia, ja pitää eroajaa muuna kuin kusipäänä.
Tämä on se todellinen syy miksi naisella on korkea kynnys jättää sairastunut miehensä. Nainen pelkää mitä muut ajattelevat hänestä. Ei nainen miehestä välitä vaan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Eipä kyllä tuossa tilanteessa eroajalle paljon selkääntaputtajia löydy
Itse ainakaan en tuollaista hyväksy.
Kuka nyt sitten selkään taputtelijoita edes kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, onko lapsia. Jos rakkaus on alkuaankin ollut heikoissa kantimissa, eihän se vaikeuksien aikana lisäänny. Parempi sairaalle, jos eroavat. Jos on pieniä lapsia, kyllä olettaisin toisenkin ottavan vastuuta niin paljon, että toinen ei hoitojaan ainakaan lapsille ja kotiin tuo näytille ennen puolison kuolemaa.
Vois vetää käteen, kunnes toinen on kuollut. En oikein ymmärrä aikuisten ihmisten minäminäminä ensin -ajattelua, jos on menty avioon asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että lasten olisi myös vaikea hyväksyä asia, ja pitää eroajaa muuna kuin kusipäänä.
Tämä on se todellinen syy miksi naisella on korkea kynnys jättää sairastunut miehensä. Nainen pelkää mitä muut ajattelevat hänestä. Ei nainen miehestä välitä vaan itsestään.
Ei sitä varsinaisesti pelätä. Kyllä se ihan varma tieto on mitä jotkut ajattelee. Osalle se muut ajattelee vaikuttaa, osa pystyy toimimaan siitä huolimatta ihan itsenäisesti ja tekemään päätökset välittämättä mitä mieltä muut ovat.
Jos on paha henkinen sairaus, niin ero lienee paras. Psykopatiahan on kyllä vain luonnevika, mutta voi paljastua liian myöhään, jos sitoutuu avioliittoon tuntematta puolisoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei eroa, niin minä hyväksyisin kyllä sivusuhteen siinä tapauksessa.
Kivittäkää vaan.
N50+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on muualla jatkuvassa laitoshodossa on varmaan ihan järkevää erota jos tietää ettei voi koskaan asua kotona ja on muutenkin dementoitunut. Mutta jos molemmat on iäkkäitä ei siinä erossakaan ole järkeä. Ehkä säästää monen tuhannen kalliit hoitomaksut johon kumpikin joutuu osallistumaan. Tämähän on iso epäkohta vanhuksilla. Toinen joutuu vanhusköyhyteen toisen hoitolaitosmaksujen kanssa. Jos molemmilla pieni eläke, sossu maksaa kaiken. TYöeläke viedään kokonaan käytännössä, vaikka laki kieltää sen. Attendot, Esprit ja Mehiläinen ei anna armoa. Riistofirmoja.
On se kumma, jos ihminen tuossa kohtaa vielä miettii jotain eroa, että josko vielä jotain kiihkeää huumaa löytäisin elämääni.
mulle tuli ihan sama mieleen.
Kerrotko minkä ikäisenä sinun mielestäsi kuuluu lopettaa elämästä ja lopettaa kaipaamasta romantiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on muualla jatkuvassa laitoshodossa on varmaan ihan järkevää erota jos tietää ettei voi koskaan asua kotona ja on muutenkin dementoitunut. Mutta jos molemmat on iäkkäitä ei siinä erossakaan ole järkeä. Ehkä säästää monen tuhannen kalliit hoitomaksut johon kumpikin joutuu osallistumaan. Tämähän on iso epäkohta vanhuksilla. Toinen joutuu vanhusköyhyteen toisen hoitolaitosmaksujen kanssa. Jos molemmilla pieni eläke, sossu maksaa kaiken. TYöeläke viedään kokonaan käytännössä, vaikka laki kieltää sen. Attendot, Esprit ja Mehiläinen ei anna armoa. Riistofirmoja.
Rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että lasten olisi myös vaikea hyväksyä asia, ja pitää eroajaa muuna kuin kusipäänä.
Tämä on se todellinen syy miksi naisella on korkea kynnys jättää sairastunut miehensä. Nainen pelkää mitä muut ajattelevat hänestä. Ei nainen miehestä välitä vaan itsestään.
Minä olen se, jonka mies kärsii masennuksesta ja on silloin ilkeä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä kukaan ajattelee minusta. Minä en myöskään ikinä tule jättämään puolisoani. Mitä tuleekin eteen, sen otamme vastaan yhdessä. Jos hänen sairautensa saa minut uupumaan ja romahtamaan, sitten käy niin. Me olemme pari, kunnes kuolo vie.
Vierailija kirjoitti:
Alkoipa ärsyttää viimeinen kappale. APn omia mielipiteitäkö? Olisit jättänyt sen vastaukseksi.
Hyvä keskustelu nyt jäi kapeakatseisen ihmisen mielipiteeseen.
Ne kiihkeät tunteiden palot sammuvat paljon nopeammin kuin ihan ok-tyypin kanssa avioitumiseen. Silloin on tietenkin tappeluita ja muuta tunteiden räiskintää vähemmän ja elämä tylsää, kun ei saa koskaan turpaan, mutta. . .
Usko, toivo, rakkaus.. suurin on rakkaus. Joka pohjautuu sielujen yhteyteen, tunteeseen että on kotona. Silloin millään muilla ei ole merkitystä <3
Miehille tyypillistä on paeta - jos ei muuta niin ajatuksissa. Kenelle täysipäiselle edes tulee tuossa kohtaa mieleen joku halu ihastus, ei saatana miten kuvottavia ihmisiä! Toisaalta, ihan omasta kokemuksesta tiedän, ettei Ihan Tavallisesta Suomalaisesta Miehestä löydy _miestä_ olemaan edes ystävä sairastuneen kanssa. Heikkoa on teko.