Lue keskustelun säännöt.
HS juttu: Saako sairaasta puolisosta erota
10.09.2023 |
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009704369.html
Poimintoja jutusta:
MUUTAMA vuosi sitten Pekan ja hänen puolisonsa perheessä elettiin melko tavanomaisia ruuhkavuosia. Arjessa suurimman huomion vei kaksi asiaa: työt ja lapset.
Sitten kaikki muuttui kertarysäyksellä.
Pekan puolisolla todettiin parantumaton syöpä. Elinaikaa voisi olla vuosia, lääkärit sanoivat, mutta tilanne voisi muuttua lyhyelläkin varoitusajalla. Syöpää ei saisi kuitenkaan parannettua.
VAKAVA sairaus vaikuttaa aina paitsi ihmiseen itseensä, myös hänen läheisiinsä ja mahdolliseen parisuhteeseen. Pekan kohdalla tämä tarkoitti sitä, että väljähtäneen parisuhteen ongelmat nousivat pintaan.
Sairauden edetessä Pekka alkoi haikailla enemmän ja enemmän rakkauden huumaa. Sitä tunnetta, kun ajatukset toisesta ihmisestä täyttävät pään, koko ajan hymyilyttää ja vatsanpohjassa kipristelee.
Mieleen nousi kysymys: voisiko hän erota kuolevasta ihmisestä?
MUUTAMA VUOSI syöpädiagnoosin jälkeen koitti parisuhteen heikoin vaihe.
Jo ennen sairautta parin henkinen yhteys oli vuosien mittaan hiipunut. Heitä yhdisti lapset ja jaettu historia, mutta esimerkiksi yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei juuri ollut.
Pekka sanoo kokeneensa rakastumisen ja ihastumisen huuman elämässään muutaman kerran, mutta puolison kanssa samanlaista paloa ei ollut tuntunut. Suhteen alussa hän toki oli ihastunut ja rakastunut, mutta mukana oli aina ollut myös järki. Vaimo oli ikään kuin hyvä valinta.
Hän oli miellyttävä ja jakoi samat arvot.
Henkisen yhteyden puute korostui sairauden edetessä. Pekka teki edelleen paljon töitä, ja puoliso oli väsynyt sairautensa vuoksi. Pariskunta riiteli herkästi pienistäkin asioista. Läheisyys väheni, eivätkä he harrastaneet esimerkiksi enää seksiä.
Ajattelin, että ok, tämä loppui sitten minun osaltani tähän.
Sairauden edetessä Pekka huomasi kaipaavansa menneisyytensä ihastuksen tunteita yhä enemmän. Puoliso kyseli välillä huolestuneena, oliko Pekalla haluja erota puoliso itse ei eroa halunnut. Pekka vakuutti, ettei ollut. Valkoiset valheet tuntuivat vääriltä.
Ajan kanssa asiat ovat kuitenkin parempaan päin. Perhe on ehtinyt tottua elämään sairauden kanssa. Myös pahimmat kriisin ajat ovat takanapäin, ja Pekka kokee, että hänen ja hänen puolisonsa välit ovat taas paremmalla tolalla. Yhteisiä asioitakin on löytynyt.
Arjen kannalta nykytilanne on siis melko tasainen. Entä haave rakkaudesta?
Se on siellä taustalla. Sen tunteen palon on muutaman kerran kokenut, ja sen haluaisi vielä kokea uudestaan. Mutta sen joutuu hyväksymään, että sellaista ei ehkä tule.
Mitä tästä opimme? Ei kannata avioitua eikä hankkia lapsia ihmisen kanssa, joka on "ihan okei" muttei ole suurta tunteiden paloa ja vetovoimaa. Ei varsinkaan jos kaipaa kiihkeää rakastumista. Ei voi vaikeuksissakaan palata muistelemaan alun huumaa, kun sitä ei ole alun perinkään ikinä ollut. Vahvakin suhde olisi vaikeuksissa toisen sairastuttua, saatikka sitten enemmän järkeen perustuva suhde.
Kommentit (50)
Alkoipa ärsyttää viimeinen kappale. APn omia mielipiteitäkö? Olisit jättänyt sen vastaukseksi.
Hyvä keskustelu nyt jäi kapeakatseisen ihmisen mielipiteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen sinkku ja onnellinen sellainen, en edes halua parisuhdetta. Kerrassaan masentava ajatus, että parisuhteessa kelpaat sille toiselle osapuolelle tasan niin kauan, kun asiat on hyvin. Mutta annas olla kun vaikka sairastut vakavasti ja kaipaisit kumppaniltasi tukea ja turvaa raastavassa tilanteessa, tämä alkaakin pähkäillä pitäisikö jättää tuo sairas ihminen...
Masentava ajatus on sekin, että luulet toisen rakastavan sinua aidosti. Todellisuudessa tyyppi on ajatellut vain että "tuo on miellyttävä ja jakaa samat arvot, on siis viisas valinta.."
Huh huh. Kyllä sinkkuna on kaikkein paras olla.
Jos puoliso on muualla jatkuvassa laitoshodossa on varmaan ihan järkevää erota jos tietää ettei voi koskaan asua kotona ja on muutenkin dementoitunut. Mutta jos molemmat on iäkkäitä ei siinä erossakaan ole järkeä. Ehkä säästää monen tuhannen kalliit hoitomaksut johon kumpikin joutuu osallistumaan. Tämähän on iso epäkohta vanhuksilla. Toinen joutuu vanhusköyhyteen toisen hoitolaitosmaksujen kanssa. Jos molemmilla pieni eläke, sossu maksaa kaiken. TYöeläke viedään kokonaan käytännössä, vaikka laki kieltää sen. Attendot, Esprit ja Mehiläinen ei anna armoa. Riistofirmoja.
Jos itse sairastuisin ja muuttuisin about vihannekseksi, ukko saisi ilman muuta etsiä uuden onnen. Olisi kamalaa olla riippakivi. Toki jos haluaisi olla rinnalla loppuuni asti, saisi toki.
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on muualla jatkuvassa laitoshodossa on varmaan ihan järkevää erota jos tietää ettei voi koskaan asua kotona ja on muutenkin dementoitunut. Mutta jos molemmat on iäkkäitä ei siinä erossakaan ole järkeä. Ehkä säästää monen tuhannen kalliit hoitomaksut johon kumpikin joutuu osallistumaan. Tämähän on iso epäkohta vanhuksilla. Toinen joutuu vanhusköyhyteen toisen hoitolaitosmaksujen kanssa. Jos molemmilla pieni eläke, sossu maksaa kaiken. TYöeläke viedään kokonaan käytännössä, vaikka laki kieltää sen. Attendot, Esprit ja Mehiläinen ei anna armoa. Riistofirmoja.
On se kumma, jos ihminen tuossa kohtaa vielä miettii jotain eroa, että josko vielä jotain kiihkeää huumaa löytäisin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen sinkku ja onnellinen sellainen, en edes halua parisuhdetta. Kerrassaan masentava ajatus, että parisuhteessa kelpaat sille toiselle osapuolelle tasan niin kauan, kun asiat on hyvin. Mutta annas olla kun vaikka sairastut vakavasti ja kaipaisit kumppaniltasi tukea ja turvaa raastavassa tilanteessa, tämä alkaakin pähkäillä pitäisikö jättää tuo sairas ihminen...
Masentava ajatus on sekin, että luulet toisen rakastavan sinua aidosti. Todellisuudessa tyyppi on ajatellut vain että "tuo on miellyttävä ja jakaa samat arvot, on siis viisas valinta.."
Huh huh. Kyllä sinkkuna on kaikkein paras olla.
Niinpä. Kyllä kun lukee näitä mielipidepalstoja, niin voi vaan todeta, että mitä sitä sellaisella kumppanilla tekee, joka hylkää kun alkaakin tuntea kiimaa muita kohtaan ja kumppani sairastuu, tai ulkonäkö muuttuu tms.
Tietenkin juridisesti saa. Mutta on kyllä todella alhaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos puoliso sairastunut parantumattomasti ja on vaikea luonne taudin ym asioiden kanssa. Kiukuttelee ym kiusantekoa.
Se on jokaisen oma asia. Kuitenkin on selvää että sairastunut tarvitsee muiden apua ja sukulaisten jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies jättää sairastuneen vaimonsa 6 kertaa useammin kuin vaimo miehensä. Tutkimusten mukaan.
Sellaisia ne miehet ovat. Miehelle tulee mies aina ensin! Naista miehet pitävät lähinnä lapsen kaltaisena alempana "rotuna". Älä koskaan pienennä itseäsi tai jätä tekemättä asioita miehen vuoksi, sisko hyvä.
Mä sairastuin krooniseen kipu-uupumussairauteen, mikä rajoittaa elämääni monella tavalla. Sairastuttuani kävimme mieheni kanssa pitkän keskustelun. Hänen kantansa oli silloin ja yhä on, että kun yhteen ollaan menty, sairauden perusteella ei erota. Loppuun asti ollaan yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä. Täytyy sanoa, että mulla on hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sairastui aivoverenvuotoon 5 vuotta sitten ..säilyi onneksi hengissä ja aivoihin vaurioita tuli.
ei tulisi mieleenkään ottaa ja pakata kampsut 30 avioliittovuoden jälkeen: ei rakkaus ole mihinkään hävinnyt: rakkaus kestää kaiken
Ei tietenkään saa. Ei Jeesus ole sairas. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Amen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään saa. Ei Jeesus ole sairas. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. Amen.
Miten tämä Jeesus tähän asiaan liittyy?
Jos kuolema on lähellä, ei kannata erota.
Itse epäilen enemmänkin ihmisen mielenterveyttä kuin fyysisen sairauden mukanaan tuomia parisuhdeongelmia ym haasteita. Suurin osa meistä pitää itseään mallikelpoisena ja henkisesti "terveenä" ihmisenä. Sairaus olisi siten aina fyysistä sairautta, josta ongelmat kumpuaisivat.
Pohdin asiaa mieluummin niin päin, että todellinen sairaus ihmisellä on kuitenkin mielen puolella.
"Jumala" on jostain syystä sallinut omaan elämääni pääsääntöisesti väkivaltaisia kokemuksia. Vain ani harvoin olen nähnyt ihmisten keskittyvän "hyviin tekoihin"! Harvoin ihminen kai kykenee asettumaan toisen erilaisen ihmisen osaan. Eläimiä kohtaan on helpompi osoittaa empatiaa, hellyyttä ja rakkautta kuin toista ihmistä kohtaan. Ihmisen rakastuminen toiseen ihmiseen on juuri sitä, mistä lauluissa kerrotaankin! Se kestää jos on kestääkseen. Siihen liittyy yleensä fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja muunkinlaista vallankäyttöä. Miten sellaisen sairauden kanssa olisi elettävä? Onko niin, että väkivalta on helpompi itsessään hyväksyä kuin fyysinen sairastuminen?
Kun nyt joutuu seuraamaan kauheita sotia ja väkivaltaa eripuolella Eurooppaa, Suomessakin, ei näky tue käsitystä nykyihmisen sivistyneisyydestä tai henkisestä terveydestä. Ihminen näyttää olevan luonnostaan taipuvainen väkivaltaan. Fyysiseen sairastumiseen voi taas harvemmin vaikuttaa...
Vakavampaa sairaus on ihmismielen puolella. Fyysinen sairastuminen voi tietenkin saada parisuhteen kriisiin, mutta eikö se vain ole hyvä!? Jossain elämänsä vaiheessa ihminen pysähtyy ja alkaa miettiä arvojaan, tekojaan ja valintojaan. Elämän ja oman kehon rajallisuutta.
Jos ihminen on henkisesti terve, hän tietää mitä on tehtävä, jos puoliso sairastuu fyysisesti/psyykkisesti.
Menneissä sodissakin suomalaismiesten periaate oli; "kaveria ei jätetä" oli ihminen sitten "vihollinen" tai bestis.
Haastankin jokaisen lukijan tekemään yksi hyvä työ tai sanomaan hyvä sana elämänsä jokaisena päivänä! Hyviä tekoja tekemällä kaikki vaikeat kysymykset saavat lopulta oikean vastauksensa.
Eipä kyllä tuossa tilanteessa eroajalle paljon selkääntaputtajia löydy
Itse ainakaan en tuollaista hyväksy.
Veikkaan että lasten olisi myös vaikea hyväksyä asia, ja pitää eroajaa muuna kuin kusipäänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on muualla jatkuvassa laitoshodossa on varmaan ihan järkevää erota jos tietää ettei voi koskaan asua kotona ja on muutenkin dementoitunut. Mutta jos molemmat on iäkkäitä ei siinä erossakaan ole järkeä. Ehkä säästää monen tuhannen kalliit hoitomaksut johon kumpikin joutuu osallistumaan. Tämähän on iso epäkohta vanhuksilla. Toinen joutuu vanhusköyhyteen toisen hoitolaitosmaksujen kanssa. Jos molemmilla pieni eläke, sossu maksaa kaiken. TYöeläke viedään kokonaan käytännössä, vaikka laki kieltää sen. Attendot, Esprit ja Mehiläinen ei anna armoa. Riistofirmoja.
On se kumma, jos ihminen tuossa kohtaa vielä miettii jotain eroa, että josko vielä jotain kiihkeää huumaa löytäisin elämääni.
mulle tuli ihan sama mieleen.
Saa. Sellaista syytä ei ole ettei saisi.