Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Hmm... Joskus jonkun ihmisen kanssa on vaikea keskustella. En tiedä mistä tämä johtuu. Joidenkin ihmisten kanssa pystyn puhumaan melkein heti todella pitkiä keskusteluja. Sitten taas jonkun toisen kanssa minulla ei ole mitään sanottavaa. Ja kyse ei ole siitä, että jotenkin suhtautuisin henkilöön negatiivisesti. Voi olla, että haluaisin keskustella. Mutta jostain syystä mitään kunnon keskustelua ei synny. Minulla ei ole tälle mitään asiaa ja kaikki keskustelu on tosi väkinäistä. En tiedä mikä silloin on ongelma.
Pystyn toki pienen hetken juttelemaan melkein kenen kanssa vaan. Mutta joissain tapauksissa keskustelu kuivuu kasaan melko nopeaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse et osaa small talkia ylimielinen possu.
Oli varmasti mukavaa toisella olla kuulusteltavana tuollaisen hömpän rouvan
vieressä. Olet ilmeisesti aika yksinkertainen ja epäempaattinen.[/quoteKuulustelu loppui kahden kysymyksen jälkeen. Toivottavasti en ihan lopullisesti traumatisoinut ressukkaa.
Ap
Tämäkin todistaa ylimielisyyden, puhuu alentavasti muista
Kyllä hallitsen. Mutta ei kuulustelemassa!
Ymmärräthän sen? Se ei ole small talkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miehensä kanssa vastenmielisen ylimielisiä.
Ettekä ymmärrä miten tyhmiltä vaikutatte.
Itse olet ap ilmeisesti niin loistava yksilö.Samaa mieltä. En voisi kuvitellakaan että oman puolisoni kanssa naureskelisimme tuntemattomille ihmisille joihin emme saaneet kontaktia. Kuka edes miettii viikon päästä noita ihmisiä
Mietimme kaikkia kohtaamiamme vastaavanlaisia ihmisiä ja ilmiötä yleensä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
No että hallitsee small talkin mutta kieltäytyy siitä, sehän se vasta tökeröä onkin! Ja silloin ei tosiaan aidosti edes hallitse small talkia. Keskustelun taitoa pitäisi opettaa koulussa jo kymmenvuotiaille.
Anteeks, mutta en saanut luettua, koska oli niin kiero vastaus että putosi näytöltä lattialle ja kirjaimet menivät sekaisin! Jos hallitsee mutta ei halua niin ei hallitse?
Kuten tarkensin/korjasin toisessa lauseessa, "silloin ei tosiaan aidosti edes hallitse small talkia". Ensimmäiseen lauseeseen olisi pitänyt lisätä sana "mielestään". Voit itse nyt mielessäsi sijoittaa sen! Arvasinkin että joillain menee yli hilseen kuten tällä palstalla aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miehensä kanssa vastenmielisen ylimielisiä.
Ettekä ymmärrä miten tyhmiltä vaikutatte.
Itse olet ap ilmeisesti niin loistava yksilö.Olet selvästi harmissasi koska et hallitse small talkia. Sen voi kuitenkin opetella!
Kaikki ei opi
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Joskus jonkun ihmisen kanssa on vaikea keskustella. En tiedä mistä tämä johtuu. Joidenkin ihmisten kanssa pystyn puhumaan melkein heti todella pitkiä keskusteluja. Sitten taas jonkun toisen kanssa minulla ei ole mitään sanottavaa. Ja kyse ei ole siitä, että jotenkin suhtautuisin henkilöön negatiivisesti. Voi olla, että haluaisin keskustella. Mutta jostain syystä mitään kunnon keskustelua ei synny. Minulla ei ole tälle mitään asiaa ja kaikki keskustelu on tosi väkinäistä. En tiedä mikä silloin on ongelma.
Pystyn toki pienen hetken juttelemaan melkein kenen kanssa vaan. Mutta joissain tapauksissa keskustelu kuivuu kasaan melko nopeaan.
Se on ihan luonnollista. Ei kaikista siinä kahvipöydässä tarvitse tulla mitään elinikäisiä ystäviä, mutta jonkun vastakysymyksen voisi vaikka esittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap miehensä kanssa vastenmielisen ylimielisiä.
Ettekä ymmärrä miten tyhmiltä vaikutatte.
Itse olet ap ilmeisesti niin loistava yksilö.Samaa mieltä. En voisi kuvitellakaan että oman puolisoni kanssa naureskelisimme tuntemattomille ihmisille joihin emme saaneet kontaktia. Kuka edes miettii viikon päästä noita ihmisiä
Sanoo väkisinväärinymmärtäjä mielensäpahoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse et osaa small talkia ylimielinen possu.
Oli varmasti mukavaa toisella olla kuulusteltavana tuollaisen hömpän rouvan
vieressä. Olet ilmeisesti aika yksinkertainen ja epäempaattinen.[/quoteKuulustelu loppui kahden kysymyksen jälkeen. Toivottavasti en ihan lopullisesti traumatisoinut ressukkaa.
Ap
Tämäkin todistaa ylimielisyyden, puhuu alentavasti muista
Puhun alentavasti ihmisestä joka kuvittelee että kahden kahvipöytäkysymyksen esittäminen on kuulustelua. Nyt on taas ymmärretty tahallaan väärin.
Ap
Ressukka on halventava ilmaisu
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "
Olipas ihan pöhkö kommentti.
Olen itse small talkista ahdistuvat tuppisuu. Mutta ymmärrän että kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata jutella toisten ihmisten kanssa niitä näitä, kuuluu perus käytöstapoihin. Olen ollut tuo tuppisuu häävieras jota joku yrittää epätoivoisesti jututtaa vaikka ei siitä mitään tullut😅 vastailin vaan kaikkeen yksisanaisesti.
Tiedostan, että tämä on ongelma ja yksi heikkous luonteessasi, joten pyrin kehittymään siinä, tie on ollut pitkä ja en edelleenkään aina selviä small talkista kunnialla. Mutta pyrin parempaan enkä suutahda jos joku kertoo keskustelupalstalla ihmettelevänsä minunlaisia. Ihan ymmärrettävää ihmetystä.
Toivoisin olevani parempi, mut ei voi mitään. Jos tietäisin miten muuttua puheliaammaksi tuosta noin vain niin olisin sen jo tehnyt. On tämä puhumattomuus ja ihmisistä ahdistuvaisuus aiheuttanut minulle paljon ongelmia elämään.
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
Tästä tuli myös mieleen että joko olit ärsyttävän oloinen utelias räpätäti tai sitten he ovat jotenkin wt, kouluaikoina suositut hengasi röökipaikalla keskenään kyllä juttelivat, mutta kaikille muille olivat töykeitä ja tylyjä. Mutta sanoit että heillä on hyvät työt joten ehkä ovat silti ylimielisiä. Monesti noissa junttipiireissä on aika tympeää meininkiä, mutta sain aloituksesta enemmän kuvan että vika oli sinussa. Mutta vaikea sanoa. Ehkä parempi keskustella ei henkilökohtaisista asioista, esim ei toisen työstä.
Paskantärkeä ap kuvittelee, että muut kumartavat hänen sosiaalisen ja täydellisen olemuksen edessä
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.
Huh huh taas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paskantärkeä ap kuvittelee, että muut kumartavat hänen sosiaalisen ja täydellisen olemuksen edessä
Tuleeko sulle yleensä olo, että se kahvipöytäkeskustelua virittelevä ihminen kaipaa jotain palvontaa? Tosi erikoista.
Ap
Minusta et vaikuta kovin empaattiselta vastaustesi perusteella ap, vaikutat pikemminkin suorastaan ilkeältä. Itse välttelin yliopistoaikoina tuollaisia ihmisiä jotka kovaan ääneen ihmettelivät hiljaisempien läsnäollessa miten jotkut on aina niin hiljaa eivätkä tunnillakaan aktiivisesti viittaa ja kommentoi. Tuosta ihmisestä tuli tosi paha aavistus ja en ollenkaan jutellut hänelle jos sattui lähistölle. Ei vaikuttanut kivalta ihmiseltä. Varmasti haukkui selän takana kun oli kasvotustenkin vähän ilkeä. Valitettavasti hän hakeutui kasvatusalalle lasten pariin työskentelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa
Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.
Huh huh taas.
Ap
Mitä nää sun vihaiset kommentit sitten on? Näistä paistaa läpi että egoasi on loukattu verisesti, kun joku nyt ei erityisemmin lähtenyt juhlissa keskusteluun mukaan. Miten sellainen pikkujuttu voi hiertää noin paljon. Tulee olo että asenteesi paistoi läpi. Jotkut on hyviä ihmistuntijoita.
Samaa mieltä. En voisi kuvitellakaan että oman puolisoni kanssa naureskelisimme tuntemattomille ihmisille joihin emme saaneet kontaktia. Kuka edes miettii viikon päästä noita ihmisiä