Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Kysyin kysymyksen. Sait vastauksen. Mikä tässä on nyt ongelmana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin puhuttiin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa. Junissa, busseissa ja pysäkeillä juttu lensi. En tiedä miksi joistain ihmisistä on tullut niin säikkyjä ettei saa suuta auki? Ei siinä mitään, vaietkoon, mutta eikö se aikakin kulu paremmin haastellessa niitä näitä? Ei tämä elämä niin vakavaa ole, huumorilla pärjää pitkälle. Nimimerkki, vanhus.

Aika kuluu ihan sujuvasti kännykällä ja omissa ajatuksissa. Some on vaikuttanut paljon. Mieluummin juttelee bussissa Whatsappissa kaverin kuin ventovieraan kanssa

Elämäsi olisi rikkaampi kun ryhtyisit puhumaan ventovieraille.

Ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis en minä ainakaan halua yksityisasioista kertoa ventovieraille.

Hallitsen small talkin esim harrastusten parissa, jossa small talk liittyy siihen harrastusasiaan.

Mutta olisi ihan kammoa joutua johonkin hääpöytään niin, että ei tunne ketään muita siinä, eikä ole mitään yhteistä puheenaihetta.

Miten oikein tutustut ylipäätään elämässäsi ihmisiin jos et kykene puhumaan vieraille ihmisille?

Miksi pitäisi tutustua ihmisiin?

Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.

Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miehensä kanssa vastenmielisen ylimielisiä.

Ettekä ymmärrä miten tyhmiltä vaikutatte.

Itse olet ap ilmeisesti niin loistava yksilö.

Samaa mieltä. En voisi kuvitellakaan että oman puolisoni kanssa naureskelisimme tuntemattomille ihmisille joihin emme saaneet kontaktia. Kuka edes miettii viikon päästä noita ihmisiä

Mietimme kaikkia kohtaamiamme vastaavanlaisia ihmisiä ja ilmiötä yleensä.

Ap

No te olettekin vissiin ihan pesunkestäviä ääliöitä kummatkin sitten.

Miksi on ok olettaa, että fiksu ihminen vaikenee eikä alennu small talkiin, jos se käsittelee hänen mielestään jonninjoutavia asioita? Kevyt jutustelu voi olla silta syvempään keskusteluun. Siinä tunnustellaan, toimiiko kemiat ja parhaimmillaan luodaan jotain uutta yhdessä.

Välillä tuntuu, että helpommin vieraille puhuvaa pidetään ensin yksinkertaisena. Sitten, kun on vaikka nähty tämän henkilön kirjallista antia, huomataankin, että tämä olikin sen verran fiksu, että tälle kannaattaakin uhrata aikaansa ja jutella. Eli alennutaan juttelemaan. Aina ei ole kyse ujoudesta.

Kuka määrittelee, mikä on oikein ja fiksua, small talk vai vaikeneminen kokonaan. Kulttuuri luodaan yhdessä, viestimällä.

? unohtui

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.

Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").

Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?

Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.

Ap

Ketä varten sitä näytelmää esitetään, ja kuka siitä sitten pitää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa

Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.

Huh huh taas.

Ap

Olet selkeästi todella vastenmielinen ihminen. Oletko tullut ajatelleeksi että se on se syy miksi joku ei halua keskustella kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.

Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").

Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?

Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.

Ap

Ketä varten sitä näytelmää esitetään, ja kuka siitä sitten pitää? 

Toinen vastaa vastentahtoisesti kysymyksiin joiden vastauksista toinen ei ole edes kiinnostunut. Ei kuulosta toiminnalta johon minä haluaisin aikaani uhrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan puhua asiaa.

Saat. Mistä puhutaan? Jos ehdottamani aihe on liian vähän asiapitoinen, olet vapaa aloittamaan keskustelun mistä tahansa muusta aiheesta.

Ap

Varmaan olet jo vastauksia saanutkin, mutta kerrotko vielä että miksi sinun kanssasi pitäisi kenenkään keskustella mistään? 

Ap näyttää mielellään viljelevän tuppisuu-sanaa joka on ilkeä nimitys hiljaisesta ihmisestä.

Onneksi myös puheliaasta löytyy kivoja synonyymeja:

Suurisuinen, suunpieksäjä, suulas, laverteleva, juoruileva, leukava, lörppö, jaaritteleva, pälättävä, puheripulinen, lörpöttelevä, hölösuu

Sanot, että: "mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää."

Ootkos koskaan miettinyt, et ite olisit se tyly kun koitat jatkuvasti piinata toista etkä luovuta vaikka toinen ei selkeästi jaksa/halua/ole kiinnostunut kuttelemaan? Et ole maailman napa. Jos et kestä olla oman pääsi kanssa hetken hiljaisuudessa, vaikkakin sitten seurassa, kyse on sinun ongelmastasi. Sitten vielä kanavoit tämäm oman tuskasi toisten häiriköintiin, eli siirrät sen muihin, ja syytät heitä tylyiksi. Miksi hänen pitäisi mukautua sinun toiveisiisi, eikä sinun hänen?

No entäpä jos se hummus ei ollut hänen mielestään erityisen hyvää? Jospa oli suunnitellut jättävänsä työnsä, ehkä vaihtavansa alaakin, mutta aika ei ollut kypsä sen julkipuhumiselle? Entä jos takana oli ihan törkeen rankka työviikko ja oikeasti ei olisi jaksanut lähteä koko juhliin? Entä jos puolison kanssa tuli kamala riita just ennen lähtöä ja oli sen takia vähän poissaoleva ja mieli maassa. Entäs jos hänellä oli kipuja, joihin särkylääke ei ollut kunnolla tepsinyt? Ja sata muuta vaihtoehtoa, miksi ei lämmennyt tyhjän jutustelulle. Ehkä hän oli jo aikansa kuunnellut sinua ja miettinyt, että jestas miten ärsyttävä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Minusta et vaikuta kovin empaattiselta vastaustesi perusteella ap, vaikutat pikemminkin suorastaan ilkeältä. Itse välttelin yliopistoaikoina tuollaisia ihmisiä jotka kovaan ääneen ihmettelivät hiljaisempien läsnäollessa miten jotkut on aina niin hiljaa eivätkä tunnillakaan aktiivisesti viittaa ja kommentoi. Tuosta ihmisestä tuli tosi paha aavistus ja en ollenkaan jutellut hänelle jos sattui lähistölle. Ei vaikuttanut kivalta ihmiseltä. Varmasti haukkui selän takana kun oli kasvotustenkin vähän ilkeä. Valitettavasti hän hakeutui kasvatusalalle lasten pariin työskentelemään.

En ole ihmetellyt ääneen yhtään mitään. Vaikenin kun toisen kysymyksen jälkeen tajusin ettei keskustelua synny.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa

Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.

Huh huh taas.

Ap

Mitä nää sun vihaiset kommentit sitten on? Näistä paistaa läpi että egoasi on loukattu verisesti, kun joku nyt ei erityisemmin lähtenyt juhlissa keskusteluun mukaan. Miten sellainen pikkujuttu voi hiertää noin paljon. Tulee olo että asenteesi paistoi läpi. Jotkut on hyviä ihmistuntijoita.

Ei, vaan nämä tuulesta temmatut kommentit ärsyttävät, ei se ettei kanssani keskusteltu. :D Täällä ihmiset keksii päästään mitä olen sanonut ja tehnyt lukematta aloitusta, ja kertovat sitten että olen epäempaattinen kiusaaja-ahdistelija.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.

Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.

Millä tavalla minä en hyväksynyt sitä ettei hän halunnut keskustella kanssani? Jatkoin keskustelua muun pöytäseurueen kanssa ja vietin hauskan illan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.

Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").

Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?

Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.

Ap

Ketä varten sitä näytelmää esitetään, ja kuka siitä sitten pitää? 

Itseä ja muita varten, monet pitävät siitä. Ihminen on oletusarvoisesti sosiaalinen eläin, vaikka tästä keskustelusta voisi päätellä ihan muuta.

Ap

Se on sosiaalista älykkyyttä ja empaattisuutta ymmärtää, etteivät kaikki ole samanlaisia eivätkä esim. halua jutella tuntemattomien kanssa. Tilanne voi olla kovinkin ahdistava joillekin. Ihmisten erilaisuutta pitää kunnioittaa. Eivät kaikki sinunkaan käytöksestä ap pidä mutta eivät sano sitä ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloitit liian aggressiivisella aiheella ja sinusta näkyi läpi mitä ajattelit heistä kun eivät halunneet puhua siitä aiheesta (omista töistään jne henkilökohtaisista) kanssasi juhlissa. Itse sulkeudun täysin jos vastapuoli vaikuttaa ilkeältä tai tuomitsevalta. Olen ujo mutta juttelen ihan mielellään turvallisissa tilanteissa

Joo, hummus ja työpaikka ovat kyllä aggressiivisia aiheita. Ja varmasti halveksuntani paistoi kilometrien päähän, mulla on tapana avoimesti katsoa alaspäin tuiki tuntemattomia ihmisiä muiden häissä.

Huh huh taas.

Ap

Olet selkeästi todella vastenmielinen ihminen. Oletko tullut ajatelleeksi että se on se syy miksi joku ei halua keskustella kanssasi?

Olen tullut ajatelleeksi. Onhan se mahdollista. 99% ihmisistä kuitenkin juttelevat kanssani mielellään, ja olen saanut myös aikuisiällä monia ystäviä kuin itsestään. Vastenmielisyys ei siis ole kovinkaan objektiivinen käsite.

Ap