Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmeessä aina korostetaan, että ruoka pitää syödä pöydän ääressä?
10.09.2023 |
Miksi ei voisi syödä sohvalla tai TV:n ääressä? Sehän on ihanaa ja rentouttavaa katsoa samalla vaikka telkkaria ja mutustella iltapalaleipiä. Mä tarjoilen mielellään mun omalle teinille TV:n ääreen iltapalan.
Toki ymmärrän sen sotkemispointin, että ei ole välttämättä kiva putsata kangassohvaa, mutta onko jotain muuta syytä, miksi pitää syödä pöydän ääressä?
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se sohvalla syöminen ohjaile väkisin johonkin hampurilais-tai pizzakulttuuriin, ruokia, joita on helppo syödä käsin. Onhan se pihvin leikkaaminen lautanen sylissä keikutellen jo lähtökohtaisesti hankalampaa tai kastikkeen saaminen suuhun saakka niin, ettei se tipu välillä jo syliin tai sohvalle.
Pihvilihan on alkaen noin 20eur/ kilo. Paremmat sitten kalliimpia.
Mikrohamppari on noin 6,5eur/ kilo (0,65/kpl, eli 100g).
Että kyllähähän tuossa äkkiä hinta, elikkä raha ohjaa mitä ihminen syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä joka päivä ruokana pihviä vai miksi on niin tärkeää että se veitsi pitää olla siinä mukana? Ei muualla maailmassa syödä kaikkea ruokaa haarukalla ja veitsellä, se on suomalainen erikoisuus.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joka päivä ruokana pihviä vai miksi on niin tärkeää että se veitsi pitää olla siinä mukana? Ei muualla maailmassa syödä kaikkea ruokaa haarukalla ja veitsellä, se on suomalainen erikoisuus.
Tykkään leikata keiton liemen veitsellä, ennen kuin haarukalla syön sen.
Kun lapsi asui kotona niin syötiin kahdelleen AINA keittiössä. Kun muutti pois niin yksin ruokailu alkoi valumaan olkkarin puolelle, tv:n äärelle. Jotenkin keittiössä pöydän äärellä oli yksinäistä ja hiljaista.
Pakko myöntää että joskus mietin miksi ihmeessä taiteilen lautasten kanssa sohvalla tai sohvapöydällä kun helpompaa olisi vaan syödä keittiössä. En edes seuraa telkkarista mitään tärkeää tai mielenkiintoista.
En halua syödessä seurustella kenenkään kanssa. Syön aina netin tai telkan äärellä. Ruokapöytää käytän van ruuan esivalmisteluun.
Korostakoon ken lystää mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomana pariskuntana meillä ei edes ole ruokapöytää, oli, mutta siitä tuli ylimääräinen "vaatekaappi". Sohvalla onnistuu syöminen ja keskustelu hienosti töllöä katsellessa.
Eikö teillä koskaan käy vieraita?
Ettekö milloinkaan kutsu sukulaisparikuntaa, vanhempianne, sisarta/veljeä syömään kotiinne?
Hyvää ruokaa, kauniisti katettu pöytä, ehkä viiniä ruuan kanssa, jälkiruoka. Ja mukavaa rentouttavaa keskustelua heidän kanssa.
Itse en jaksaisi hektisiä työviikkoa, ilman ettei tuollaisia hetkiä ja tapaamisia olisi, pari kertaa kuussa.
Toinen vanhempi kuollut, toinen palvelutalossa enkä halua häntä tuoda kotiini koska sotkee ulosteella. Siksi on vaikea viedä myös ravintolaan. Siskoa tai veljeä minulla ei ole. Sukulaispariskuntia ei ole myöskään, maalla on jotain sukulaisia mutta en tunne heitä ja he karttavat kaupunkia eivätkä syö kaupunkilaisten ruokia.
Jos käy vieraita niin tarjoan kahvia tai teetä.
Minulla ruokapöytä toimii alustana ruoanlaitolle, kovalla tuolilla istumisesta en tykkää sillä se sattuu kovasti. Syön sohvalla tai sängyllä tai seisten. Televisiota minulla ei ole.
Vihaan muiden kanssa syömistä sillä silloin syömiseni on niin hidasta että muut joutuvat odottamaan minua. Ja muutenkin se on viheliästä. Paljon mukavampi ja luontevampi on seurustella jotenkin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista.
Niin on mutta kukaan ei vastaa kuitenkaan minulle.
yksinasuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista.
Seurustella? Keskustella? Kuulostaa kamalalta. Onko nämä niitä viime vuosituhannen juttuja?
Ei, se on ihan normaali tapa toimia. Lapsuudestakin nämä ovat niitä kivoja muistoja.
No on sulla ollut outo lapsuus. Meillä jokainen söi silloin kun söi ja kirjaa samalla lukien.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin läskitohtorin ohjelmassa asiakkaat.
Olen vuosia syönyt telkkaria katsellessa sohvalla, bmi19. Liikun kyllä paljon 10-15 kilometriä koiran kanssa lenkkeilen joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eväät töihin kirjoitti:
Töissä en pysty syömään lounasravintolan pöydässä monien työkaverien kanssa. Suu käy jatkuvasti (puheesta siis), ruokaa pyöritellään lautasella, tunti kuluu ja lopulta iso osa ruuasta (jättiannoksesta) heitetään pois. Siinä haaskataan aikaa ja ruokaa, eikä näiden jaarittelijoiden jutut oikeasti kiinnosta muita. Kyseessä siis tyypillisesti korkeasti koulutetut keski-ikäiset naiset. Ja puheenaiheena vielä monesti jokin ilmastoahdistusta liippaava. Ei kiitos.
Niin mutta kyllähän nyt toki kaikkia kiinnostaa että minun veljen pojan lapsenlapset opettelevat ajamaan polkupyörää apurattailla, hyvänen aika sentään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista.
Seurustella? Keskustella? Kuulostaa kamalalta. Onko nämä niitä viime vuosituhannen juttuja?
Ei, se on ihan normaali tapa toimia. Lapsuudestakin nämä ovat niitä kivoja muistoja.
No on sulla ollut outo lapsuus. Meillä jokainen söi silloin kun söi ja kirjaa samalla lukien.
Meillä syötiin aina aamiainen ja päivällinen yhdessä. Minustakin mukava tapa oli ja keskusteltiin kaikenlaista
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eväät töihin kirjoitti:
Töissä en pysty syömään lounasravintolan pöydässä monien työkaverien kanssa. Suu käy jatkuvasti (puheesta siis), ruokaa pyöritellään lautasella, tunti kuluu ja lopulta iso osa ruuasta (jättiannoksesta) heitetään pois. Siinä haaskataan aikaa ja ruokaa, eikä näiden jaarittelijoiden jutut oikeasti kiinnosta muita. Kyseessä siis tyypillisesti korkeasti koulutetut keski-ikäiset naiset. Ja puheenaiheena vielä monesti jokin ilmastoahdistusta liippaava. Ei kiitos.
Minua kiinnostaisi, missä töissä voi pitää tunnin ruokatunnin.
Kesällä menen usein puistoon syömään lounaan. Mun työpaikka on myös sellaisella alueella, että lyhyen kävelymatkan sisällä on varmaan 50 eri kahvilaa ja ravintolaa, jossa lounastaa tai sitten otan eväät mukaan ja syön pöytäni edessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä joka päivä ruokana pihviä vai miksi on niin tärkeää että se veitsi pitää olla siinä mukana? Ei muualla maailmassa syödä kaikkea ruokaa haarukalla ja veitsellä, se on suomalainen erikoisuus.
En minä spagettia halua kauhoa jostain sohvapöydältä. Pihviä ei ole usein, mutta kanaa, pataruokia ja keittoja. Soppalautasta en tykkää pidellä käsissäni. Se on kuumakin. Ruokapöytä on keksitty ihan tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin läskitohtorin ohjelmassa asiakkaat.
Olen vuosia syönyt telkkaria katsellessa sohvalla, bmi19. Liikun kyllä paljon 10-15 kilometriä koiran kanssa lenkkeilen joka päivä.
Onko tullut emännän niska tai köyryselkä?
Minulla on kaksi ruokapöytää, toinen keittiössä ja toinen ruokasalissa, enkä koskaan syö kummassakaan jos minulla ei ole vieraita. Yleensä tv:n äärellä tai työpöydän ääressä.
Mutta tuskimpa se keltään on pois, miten minä kotonani aterioin
Syödään sohvalla istuen. Ollaan oltu tämmöisiä aina.
Hyvä kysymys aloittajalta. Moni on maininnut ruokapöydän ääressä syömisen liittyvän muiden ruokailjoiden kanssa seurusteluun, mutta ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun suomalaisissa kodeissa piti ruokapöydässä istua hiljaa. Ja vielä 1960-luvullakin kansakoulussa ruokatunnilla piti vain syödä, ei saanut jutella kavereiden kanssa ruokapöydässä. Olin lapsena huono syömään ja muistan vieläkin, miten inhottavaa oli koulussa syödä lautanen tyhjäksi täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Siinä sitä sitten yritti heiluvilla maitohampaillaan saada sitkeää lihanpalaa sen kokoiseksi, että pystyi nielemään sen tukehtumatta.
Suomalaisten olisi nykyään hyvä ylipäätään panostaa jälleen ruokakulttuuriinsa. Pikaruokakulttuuri valtaa kaiken syömiseen liittyvän, siis se kulttuuri, ei se ruoka.
Halutaan että ruoka valmistuu nopeasti mikrossa, halutaan syödä yksin erillään muista silloin kun itselle sopii, syödä muualla kuin pöydässä, jne. Pikaruokakulttuuri on rappiota, epäeurooppalaista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi ruokapöytää, toinen keittiössä ja toinen ruokasalissa, enkä koskaan syö kummassakaan jos minulla ei ole vieraita. Yleensä tv:n äärellä tai työpöydän ääressä.
Mutta tuskimpa se keltään on pois, miten minä kotonani aterioin
Mullakin on ruokapäöytä sekä keittiössä että olohuoneessa, mutta hyvin harvoin tulee yksin syötyä ruokapöydän ääressä. Siitäkin huolimatta, että sekä keittiössä että olohuoneessa voin katsella Netflixiä tai muita kanavia.
Alue: Aihe vapaa
Jos teen aterian, nään sen vaivan että haudutan ja pilkon ja maustan, en todellakaan anna sitä syödä jotain muuta tehden. Meillä syödään pöydässä. Napistelukin sohvalla on vieras käsite meillä.