Miksi ihmeessä aina korostetaan, että ruoka pitää syödä pöydän ääressä?

Mä en tarjoile teinille, teini osaa ihan itse jo ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi nyt perheen kokoontuvan ruokapöytään yhdessä ja keskustelevan mitä kellekin kuuluu. Jos yksin asuu, niin sama kai missä syö. 

Whatsapp-viestit on keksitty. Tieto kulkee kauempaakin, ei tarvi istua saman pöydän ääreen sen takia.

No en vertaisi noita keskenään. Ihan eri asia jutella yhdessä kuin lähetellä whatsapp-viestejä. 

Koska vain eläimet syövät missä sattuu ruokaa löytymään. Jos haluat operoida eläimen tasolla, syö missä sattuu.

Lapsettomana pariskuntana meillä ei edes ole ruokapöytää, oli, mutta siitä tuli ylimääräinen "vaatekaappi". Sohvalla onnistuu syöminen ja keskustelu hienosti töllöä katsellessa.

Neuvon takana on pyrkimys välttää napostelua. Jos tottuu syömään TV:n tai tietokoneen ääressä, tulee helposti tavaksi napostella jatkuvasti samalla. Tietenkään näin ei käy kaikille, mutta osalle käy.

Toinen ajatus on sitten tehdä ruokapöydän ääressä syömisestä yhteinen ateria, jossa keskitytään juttelemaan yhdessä sen sijaan, että istutaan syömässä sohvalla ja keskitytään johonkin muuhun, kuten TV-ohjelmaan.

Sohvalla syöminen ei ole puhdasta.. sohvanpäälliset likaantuvat. Niinkuin itsekin aloituksessa kirjoitit siitä sotkemisesta niin mulle se on se syy. En jaksa olla aina pesemässä ja siivoamassa. Pöytä nyt on suht helppo pitää puhtaana.

Kyllä nyt voileivät voi syödä vaikka kävellessään, mutta jos ihan lautaselta syötävästä ruuasta puhutaan, niin se syödään kyllä pöydässä. Ei oikein kiinnosta hernekeittolautasen kanssa sohvalla taiteilla.

Syö missä haluat, ihan oma asiasi missä mätät.

Vierailija kirjoitti:

Tutkitusti telkan edessä tulee syötyä enemmän ihan huomaamattaan. Pöydän ääressä ruokailuun keskittyy paremmin.

Tämä on minusta aina ollut omituinen väite. Minulla ainakin on annos valmiina, kun alan syömään. Pääruoka lautasella, juoma, mahdolliset voileivät. Ei se ruoan määrä maagisesti kasva vaikka katsoisinkin telkkaria syödessäni. Täsmälleen saman verran söisin ruokapöydässäkin.

Erikseen on tietysti ne, jotka santsaavat, mutta sellaiset on yleensä muutenkin lihavia, eivätkä telkkarin takia.

Ruokapöydän ääressä se ruoka on pääasia eikä telkkariohjelma. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset syövät nykyään liikaa. Tutkitusti telkan edessä tulee syötyä enemmän ihan huomaamattaan. Pöydän ääressä ruokailuun keskittyy paremmin.

Pöydän ääressä on tarkoitus myös seurustella perheenjäsenten kanssa. Keskittyä toisen kuulumisiin, olla yhdessä. Tämä on tärkeää mielenterveydelle ja perhesuhteille.

Kai me yksinäiset saadaan kuitenkin tvn ääressä murkinoida? Vai hierommeko haavoihimme suolaa ja syömme pöydän ääressä miettien sitä miten yksinäisiä olemme, ja miten oikein teemme siinä pöydän ääressä syödessämme, kun voimme miettiä miten muilla on ystävät ja perheet joiden kanssa seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pöydän ääressä on helpompi seurustella ja keskustella päivän tapahtumista. 

Seurustella? Keskustella? Kuulostaa kamalalta. Onko nämä niitä viime vuosituhannen juttuja?

Kyllä on, boomereiden muistoja menneiltä ajoilta. Eivät kuulu nykyaikaan. Kuten eivät boomeritkaan.

Ruokapöydässä syöminen on sosiaalinen tapahtuma vaikka kukaan ei puhuisikaan mitään, mutta ainakin jotain pystyy heittämään mitä mieleen tuo ilman ruutuaikaa.

Onhan sen nyt perkeleen junttia rötköttää sohvalla, raapia mahaa ja mussuttaa jotain pullaa katsellen huutokauppakeisaria.

Ruoka pöydän ääressä syömisen korostaminen liittyy moniin tekijöihin, ja perinteisesti se on yhdistetty terveellisiin ruokailutapoihin ja kulttuuriseen käytökseen. Tässä on joitain syitä, miksi ruokaillaan usein pöydän ääressä:

Tietoinen syöminen: Kun istutaan pöydän ääressä, ollaan usein tietoisempia siitä, mitä syödään. Tämä voi auttaa hallitsemaan ruokamääriä ja vähentämään liikasyöntiä. Kun syödään sohvalla tai TV:n ääressä, saattaa olla taipumus syödä enemmän ja kiinnittää vähemmän huomiota ruokaan.

Sosiaalinen yhteys: Ruokailu pöydän ääressä voi olla mahdollisuus perheille ja ystäville kokoontua yhteen ja viettää aikaa yhdessä. Se voi luoda tärkeitä hetkiä ja vahvistaa sosiaalisia suhteita.

Kunnioitus ruokaa kohtaan: Monissa kulttuureissa ruokaan liittyy kunnioittava asenne, ja ruokailu pöydän ääressä voi olla tapa osoittaa arvostusta ruoan valmistamista ja tarjoilua kohtaan.

Vähemmän sotkua: Kuten mainitsit, syöminen sohvalla tai TV:n ääressä voi aiheuttaa sotkua ja vaikeuttaa puhdistusta. Pöydän ääressä syöminen voi auttaa pitämään ruokailualueen siistinä.

Terveellisemmät valinnat: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kun syödään pöydän ääressä ilman häiriötekijöitä kuten televisiota, ihmiset tekevät terveellisempiä ruokavalintoja ja nauttivat ruoasta enemmän.

On kuitenkin tärkeää huomata, että syöminen sohvalla tai TV:n ääressä ei ole automaattisesti huono tapa, ja monet nauttivat siitä ajoittain. Kunkin perheen tai yksilön ruokailutottumukset voivat vaihdella, ja tärkeintä on löytää tasapaino terveellisten ja nautinnollisten ruokailutapojen välillä. Olennaista on myös olla tietoinen omista ruokailutottumuksistaan ja tarpeistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ruokapöydässä syöminen on sosiaalinen tapahtuma vaikka kukaan ei puhuisikaan mitään, mutta ainakin jotain pystyy heittämään mitä mieleen tuo ilman ruutuaikaa.

miten se on sosiaalinen tapahtuma yksinäiselle yksin asuvalla ihmisellä jolla ei ole skitsofreniaa?

Minusta on vaan helpompaa syödä pöydän ääressä, vaikka söisin yksinkin. Ruoka on sopivalla korkeudella ja tarpeeksi lähellä, jotta veitsen ja haarukan käyttö on helppoa. Pöydän ääressä ei sotke, koska jos ruokaa putoaa, se putoaa lautaselle. Sohvapöydällä oleva lautanen on sen verran kaukana, että minulta menisi ohjelma ohi, kun taiteilisin syömiseni kanssa.

Vai syökö sohvallasyöjät vain sellaista burgeri/pizzamättöä, mitä lapataan käsin? Kuinka ihmeen kauan te syötte, jos pitää telkkaria katsoa syödessä? Useimmiten minä olen syönyt 20 minuutissa. Puoli tuntia menee jälkkärin kanssa ja jos on seuraa. Minulla jäisi ohjelma aina kesken. Haluan katsoa ohjelmani alusta loppuun rauhassa, ilman astioiden kuljettelua ja pöydän pyyhkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse erityisherkkänä vihaan nähdä ja kuulla toisten syömistä. Jos joudun istumaan toisten kanssa samaan pöytään, valtava inho ja raivo heitä kohtaan valtaa minut. Ei siinä mitään mukavia keskustella. Telkkari helpottaa asiaa, koska sen äänet peittävät ällöttävät mussutukset. Mieluimmin kyllä menen ihan yksin toiseen huoneeseen syömään ja luen kirjaa samalla. Telkkarin äänetkin ovat nimittäin rasittavia.

Mun autistiteini on samanlainen. Pöydän ääressä hän syö, jos saa olla siinä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomana pariskuntana meillä ei edes ole ruokapöytää, oli, mutta siitä tuli ylimääräinen "vaatekaappi". Sohvalla onnistuu syöminen ja keskustelu hienosti töllöä katsellessa.

Eikö teillä koskaan käy vieraita?

Ettekö milloinkaan kutsu sukulaisparikuntaa, vanhempianne, sisarta/veljeä syömään kotiinne?

Hyvää ruokaa, kauniisti katettu pöytä, ehkä viiniä ruuan kanssa, jälkiruoka. Ja mukavaa rentouttavaa keskustelua heidän kanssa.

Itse en jaksaisi hektisiä työviikkoa, ilman ettei tuollaisia hetkiä ja tapaamisia olisi, pari kertaa kuussa.

Etelän maissa istuvat tunti tolkulla ruokapöydässä ja keskustelevat.