"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"

Mistä yksinoleva nainen saa seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että eniten yksinolon tarpeellisuutta rummuttaa ne naiset jotka jo teininä takertui siihen ekaan poikkikseen eikä sittemmin osanneet olla yksin edes yhtä iltaa saati että olisivat tehneet jotain yksin. Tai edes omien kavereidensa kanssa.

Liika yhdessäolo ja tuollainen nysvääminen ei ole tervettä. Sen sijaan kun ymmärtää nuoresta asti parisuhteessakin elävän sen kaksi (eli pari) erillistä ihmisistä jotka edelleen elää omia elämiään ja ovat omia yksilöitään omine ajatuksineen, haluineen ja tekemisineen niin tarvetta totaaliselle yksinelämiselle tuskin tuleekaan.

Toista ei voi omistaa vaikka kuinka yrittäisi vaan läheisriippuvuus tukehduttaa molemmat. Siihen ekaankaan parisuhteeseen ei pitäisi rynnätä ennen kuin oikeasti osaa elää myös yksin. Se toinen ei voi tuoda elämään ainoaa sisältöä vaan se elämä pitää rakentaa omannäköiseksi aivan itse. Sitten on jotain annettavaa myös sille toiselle.

Yksinolon tarpeellisuutta rummuttaa vain ne naiset jotka ovat sinut itsensä kanssa ja viihtyvät omissa oloissaan tuntematta ahdistusta tai pelkoa siitä löytääkö enää koskaan ketään jos nyt tästä "ihan ok" tai vähän pas*emmastakin suhteesta lähtisi (koska heille se on usein yhdentekevää). Nämä naiset eivät kaipaa parisuhdetta tuomaan elämään pelkkää viihdearvoa. Nämä naiset eivät halua tyytyä ja tuhlata elämänsä parhaita vuosia mihinkään keskinkertaisuuteen tai ok'hon oli kyseessä sitten yleisesti ihmissuhteet tai vaikkapa työ. Nämä naiset ovat vahvoja ja tasapainossa henkisesti ja pärjäävät isoimmissakin elämän haasteissa, tosin kuin he, jotka elävät elämäänsä aina tukeutuen puolisoon ja hänen pelastukseen. Nämä naiset ovat tutustuneet juuriaan myöten itseensä, vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa ja ovat sinut niiden kanssa.

Minulla ei ole mitään tarvetta rummuttaa yksinolon tarpeellisuutta, kun olen sinut elämän tilanteestani. Yksinolon tarvetta selitellään enemmän itselle kuin muille?

En minä ainakaan selittele, ihan yks paskanmaku mitä kukakin minut yksinelämisestäni ajattelee. Kyse on edelleenkin siitä, että parisuhteessa oleville sinkkuna viihtyvä on outoutta ja HE kyseenalaistavat tätä elämäntapaa, en minä tai muut kanssasisareni.

Ihmiset pelkää yksinoloa, omia ajatuksiaan.

Koko ajan pitää olla ärsykkeitä.

Kuunnelkaa hiljaisuutta, naiset&miehet.

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo rikkoo naisen mielenterveyden. Siksi artikkelin toimittajakin yrittää vimmatusti vakuutella itselleen ja muille, että yksin on hyvä olla ja kuitenkin samaan aikaan ruikuttaa, kun kaikki muut eivät hehkuta hänen sinkkuuttaan. Ei ole tasapainoisen ja hyvinvoivan naisen touhua tuollainen.

Sinkkuus ja yksinäisyys ovat eri asioita. Koska sinä ajattelet niitä yksi yhteen niin sehän kertoo vain sun peloista jäädä sinkuksi, kun ei olekaan ketään nostamassa sinua alhosta ylös ja viihdyttämässä sinua kun et selvästikään ole opetellut tekemään niitä vielä itse itsellesi. Omineen vapaaehtoisesti elävä on nimen omaan se tasapainoinen ja onnellinen arjessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Korjaus: piti kirjoittaa 1900-luvun puolivälistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Mistä sinä olet saanut tällaisen käsityksen? Minulle opetettiin ainakin koulussa, jne ihan yleissivistäviä aineita, eikä miten toimin pikkurouvana ja sain lukea itseni ihan vapaasti insinööriksi, eikä lyöty koulun ovea naaman edestä kiinni mene kotiin hoitamaan miestäsi. Eikä ole ketään tullut oven taakse koputtelemaan miksi sinulla Mirkku ei ole lapsia tai miestä siellä. Ihan vapaasti olen saanut elää niinkuin itse haluan. Olisiko jo aika kasvaa aikuisiksi?

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Synnyit aikaan jolloin Suomessa tapahtui merkittäviä muutoksia. 60-luvulla oli vielä ihan toista. Oliko sun lapsuudessa ja nuoruudessa äitisi perinteinen kotiäiti kotitöineen ja "rooleineen"? Kyllä 60-70 luvulla valtaosa äideistä panosti täysillä kotiäitiyteen ja isä oli se joka toi taloudellisen turvan palkkatöistä, ja siihen ne aikalailla jäikin, taloustyöt oli naisen vastuulla ja pyykkäävät tai ruokaa laittavat miehet oli poikkeus. Synnytyksiinkään ei osallistuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Mistä sinä olet saanut tällaisen käsityksen? Minulle opetettiin ainakin koulussa, jne ihan yleissivistäviä aineita, eikä miten toimin pikkurouvana ja sain lukea itseni ihan vapaasti insinööriksi, eikä lyöty koulun ovea naaman edestä kiinni mene kotiin hoitamaan miestäsi. Eikä ole ketään tullut oven taakse koputtelemaan miksi sinulla Mirkku ei ole lapsia tai miestä siellä. Ihan vapaasti olen saanut elää niinkuin itse haluan. Olisiko jo aika kasvaa aikuisiksi?

Missään ei tosiaan kierrä pillupoliisi kertomassa, että nyt sinun Mirkku pitää se lapsi tehdä.

Joillakin naisilla on kertomus siitä, miten naiset ovat "vasta" viimeisen sadan vuoden aikana hiljalleen tulleet miesten rinnalle työelämään, ja koska tämä ei aina ole sujunut ongelmitta, on kyseessä miesten sisäsyntyinen vihamielisyys ja vallanhalu naisia kohtaan. Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti jo sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat ohittaneet miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Mistä sinä olet saanut tällaisen käsityksen? Minulle opetettiin ainakin koulussa, jne ihan yleissivistäviä aineita, eikä miten toimin pikkurouvana ja sain lukea itseni ihan vapaasti insinööriksi, eikä lyöty koulun ovea naaman edestä kiinni mene kotiin hoitamaan miestäsi. Eikä ole ketään tullut oven taakse koputtelemaan miksi sinulla Mirkku ei ole lapsia tai miestä siellä. Ihan vapaasti olen saanut elää niinkuin itse haluan. Olisiko jo aika kasvaa aikuisiksi?

Olen 5-kymppinen joten turhaan tulet minua taputtelemaan päähän. Puhun kokemuksesta koska olen sinkku ja lapseton. Ja olen elänyt niin monella eri vuosikymmenillä että olen ehtinyt näkemään miten perherakenteet ovat aikojen saatossa muuttuneet. Nykyisin naiset ovat kouluttautuneita uranaisia, (ja heillä on siihen mahdollisuudet, joita ei aiemmin ollut), he ovat taloudellisesti täysin vapaita tekemään mitä haluavat. On ok olla yksinasuva, perheetön sinkkunainen mutta ummehtuneita oletuksia on silti edelleen, kuten tämänkin ketjun kirjoitukset todistaa.

Nainen on terve kun nainen haravoi miehen kanssa pihaa ja katsoo miehen kyljessä illalla telkkaria. Nainen on epätasapainoinen, jos maalaa yksin ateljeessaan, käy lenkillä yksin eikä mene muiden kanssa jumppaan ja matkustaa yksin, se on vaarallista!

Näihin ahtaisiin mielikuviin törmään tosiaan vieläkin. Aina saa kuulla milloin muutatte yhteen, Ai mikset halua naimisiin, kyllä tulet vielä katumaan vanhana, oletko masentunut?

En ole masentunut. Olen elossa kun saan olla riittävästi yksin ja toteuttaa itseäni. Silloin olen myös parempaa seuraa muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Synnyit aikaan jolloin Suomessa tapahtui merkittäviä muutoksia. 60-luvulla oli vielä ihan toista. Oliko sun lapsuudessa ja nuoruudessa äitisi perinteinen kotiäiti kotitöineen ja "rooleineen"? Kyllä 60-70 luvulla valtaosa äideistä panosti täysillä kotiäitiyteen ja isä oli se joka toi taloudellisen turvan palkkatöistä, ja siihen ne aikalailla jäikin, taloustyöt oli naisen vastuulla ja pyykkäävät tai ruokaa laittavat miehet oli poikkeus. Synnytyksiinkään ei osallistuttu.

Äitini oli yksinhuoltaja joka on aina tehnyt töitä. Keiden sinä luulet pyörittäneet esim tehtaita kun miehet oli sodassa? Keiden hoitaneen esim navettatyöt yms kun miehet oli savotalla, jne. Tai ketkä piiko vauraimmista taloissa? Sinulla on kovin Amerikkalainen kuva Suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Synnyit aikaan jolloin Suomessa tapahtui merkittäviä muutoksia. 60-luvulla oli vielä ihan toista. Oliko sun lapsuudessa ja nuoruudessa äitisi perinteinen kotiäiti kotitöineen ja "rooleineen"? Kyllä 60-70 luvulla valtaosa äideistä panosti täysillä kotiäitiyteen ja isä oli se joka toi taloudellisen turvan palkkatöistä, ja siihen ne aikalailla jäikin, taloustyöt oli naisen vastuulla ja pyykkäävät tai ruokaa laittavat miehet oli poikkeus. Synnytyksiinkään ei osallistuttu.

Olen eri, mutta minun äitini kävi aina töissä ja isäni teki ruokaa, imuroi, jne. Ja isä minutkin opetti käyttämään pesukonetta, kun äiti oli usein iltavuorossa isän tehdessä vain päivävuoroja. Ja velikin joutui ihan samalla tavalla osallistumaan kuin me tytötkin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on terve kun nainen haravoi miehen kanssa pihaa ja katsoo miehen kyljessä illalla telkkaria. Nainen on epätasapainoinen, jos maalaa yksin ateljeessaan, käy lenkillä yksin eikä mene muiden kanssa jumppaan ja matkustaa yksin, se on vaarallista!

Näihin ahtaisiin mielikuviin törmään tosiaan vieläkin. Aina saa kuulla milloin muutatte yhteen, Ai mikset halua naimisiin, kyllä tulet vielä katumaan vanhana, oletko masentunut?

En ole masentunut. Olen elossa kun saan olla riittävästi yksin ja toteuttaa itseäni. Silloin olen myös parempaa seuraa muille. 

Kukaan ei tunnu osaavan vastata siihen missä tähän törmää?

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Tämä riippuu varmasti siitä missä on syntynyt ja kasvanut. Itse olen syntynyt 80-luvulla pienellä paikkakunnalla Etelä-Suomessa. Periaatteessa kaikilla oli samanlaiset mahdollisuudet, mutta elämisen malli oli hyvin kapea ja perinteinen. Esimerkiksi opiskelusta tiesin, että voi mennä lukioon ja vaikka yliopistoon sen jälkeen. Ongelma vain oli se, ettei minulla ollut ketään mallia, joka olisi vahvistanut tätä ajatusta. Missään ei kannustettu opiskelemaan pitkälle ja luoman uraa. Joku ammatti piti opiskella, mutta siihen nyt riitti lyhyempi koulutus. Vähän niin kuin, että olen kuullut, että jotkut voittavat lotossa, mutta se tuntuu epätodelliselta, koska en oikeasti tuntenut ketään lottomiljonääriä. Ei ollut ketään, jolta olisin voinut kysyä yliopiston pääsykokeista tai mitä sosiologiaa opiskellut voi tehdä työkseen. Lähin yliopistokin oli parinsadan kilometrin päässä. Vasta kolmekymppisenä minulle selvisi lopullisesti, että jopa minä voin hakea yliopistoon ja opiskella akateemisen tutkinnon. Ennen yliopisto-opintoja minulla ei ollut yhtään korkeastikoulutettua ystävää tai sukulaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisia ohjataan Riikosen mielestä jo pienestä pitäen ajattelemaan parisuhdehakuisesti. Missä ohjataan?

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa. Ehkä se oli vain meillä päin. Ehkä muualla kiersi joku parisuhdepoliisi joka opetti, että naisen kuuluu olla parisuhteessa ja miten siinä parisuhteessa ollaan sitä miestä varten.

Synnyit aikaan jolloin Suomessa tapahtui merkittäviä muutoksia. 60-luvulla oli vielä ihan toista. Oliko sun lapsuudessa ja nuoruudessa äitisi perinteinen kotiäiti kotitöineen ja "rooleineen"? Kyllä 60-70 luvulla valtaosa äideistä panosti täysillä kotiäitiyteen ja isä oli se joka toi taloudellisen turvan palkkatöistä, ja siihen ne aikalailla jäikin, taloustyöt oli naisen vastuulla ja pyykkäävät tai ruokaa laittavat miehet oli poikkeus. Synnytyksiinkään ei osallistuttu.

Äitini oli yksinhuoltaja joka on aina tehnyt töitä. Keiden sinä luulet pyörittäneet esim tehtaita kun miehet oli sodassa? Keiden hoitaneen esim navettatyöt yms kun miehet oli savotalla, jne. Tai ketkä piiko vauraimmista taloissa? Sinulla on kovin Amerikkalainen kuva Suomesta.

70-luvulla ei suomalaiset miehet olleet rintamilla, älä nyt viitsi. "Keiden sinä luulet pyörittäneen tehtaita, navettatöitä tai piikomisia.." No niinpä! NAISTEN, kuten olen jo kirjoittanut monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo rikkoo naisen mielenterveyden. Siksi artikkelin toimittajakin yrittää vimmatusti vakuutella itselleen ja muille, että yksin on hyvä olla ja kuitenkin samaan aikaan ruikuttaa, kun kaikki muut eivät hehkuta hänen sinkkuuttaan. Ei ole tasapainoisen ja hyvinvoivan naisen touhua tuollainen.

Sinkkuus ja yksinäisyys ovat eri asioita. Koska sinä ajattelet niitä yksi yhteen niin sehän kertoo vain sun peloista jäädä sinkuksi, kun ei olekaan ketään nostamassa sinua alhosta ylös ja viihdyttämässä sinua kun et selvästikään ole opetellut tekemään niitä vielä itse itsellesi. Omineen vapaaehtoisesti elävä on nimen omaan se tasapainoinen ja onnellinen arjessaan.

Minä en kirjoittanut sanaakaan yksinäisyydestä. Viestisi kertoo vain sinun heikosta lukutaidostasi ja oman mielesi sisällöstä, ei minun viestistäni tai minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on terve kun nainen haravoi miehen kanssa pihaa ja katsoo miehen kyljessä illalla telkkaria. Nainen on epätasapainoinen, jos maalaa yksin ateljeessaan, käy lenkillä yksin eikä mene muiden kanssa jumppaan ja matkustaa yksin, se on vaarallista!

Näihin ahtaisiin mielikuviin törmään tosiaan vieläkin. Aina saa kuulla milloin muutatte yhteen, Ai mikset halua naimisiin, kyllä tulet vielä katumaan vanhana, oletko masentunut?

En ole masentunut. Olen elossa kun saan olla riittävästi yksin ja toteuttaa itseäni. Silloin olen myös parempaa seuraa muille. 

Kukaan ei tunnu osaavan vastata siihen missä tähän törmää?

Ihan tuttavat ja sukulaiset voivat tällaisia kysymyksiä esittää. Töissä äijälauma utelee, ihmettelee ja kuiskuttelee, on siinä jotain vikaa, kun sillä ei ketään ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo rikkoo naisen mielenterveyden. Siksi artikkelin toimittajakin yrittää vimmatusti vakuutella itselleen ja muille, että yksin on hyvä olla ja kuitenkin samaan aikaan ruikuttaa, kun kaikki muut eivät hehkuta hänen sinkkuuttaan. Ei ole tasapainoisen ja hyvinvoivan naisen touhua tuollainen.

Sinkkuus ja yksinäisyys ovat eri asioita. Koska sinä ajattelet niitä yksi yhteen niin sehän kertoo vain sun peloista jäädä sinkuksi, kun ei olekaan ketään nostamassa sinua alhosta ylös ja viihdyttämässä sinua kun et selvästikään ole opetellut tekemään niitä vielä itse itsellesi. Omineen vapaaehtoisesti elävä on nimen omaan se tasapainoinen ja onnellinen arjessaan.

Minä en kirjoittanut sanaakaan yksinäisyydestä. Viestisi kertoo vain sinun heikosta lukutaidostasi ja oman mielesi sisällöstä, ei minun viestistäni tai minusta.

"Yksinolo rikkoo mielenterveyden". Siinähän se tuli heti alussa. Vapaaehtoisesti sinkku ja yksinasuva ei pode yksinäisyyttä eikä ole mielenterveydeltään rikki, ei nämä ole asioita jotka kulkevat käsi kädessä. Onko sulla kokemusta vapaaehtoisesta sinkkuudesta ja sen tuomasta mt- ongelmasta vai millä oletuksilla moista typeryyttä lauot? Mielenterveyden voi rikkoa miljoona muutakin asiaa, eikä sen menetys ole turvattu vaikka eläisi parisuhteessa, jopa onnellisessa sellaisessa.