"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehetkö ei halua olla vapaaehtoisesti sinkkuja? :D Luuletteko te naiset kostavanne miehille tuolla, että olette yksin? :D :D xD

Ilmeisesti te sinkkumiehet oletye kostavinanne naisille, kun olette MGTOW. Nainen on sinkku eikä miehet edes käy mielessä.

Ei käy mielessä  :D

Joo pidä tuo, oot hauska.

Vierailija kirjoitti:

Ja miehetkö ei halua olla vapaaehtoisesti sinkkuja? :D Luuletteko te naiset kostavanne miehille tuolla, että olette yksin? :D :D xD

Kylläpä nyt menee tunteisiin

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Koska naiset ovat päättäneet miesten, myös sinun, olevan onnettomia ilman heitä. Tehtäväsi on siis olla onneton, senkin valehteleva íncelí

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miehetkö ei halua olla vapaaehtoisesti sinkkuja? :D Luuletteko te naiset kostavanne miehille tuolla, että olette yksin? :D :D xD

Kylläpä nyt menee tunteisiin

Juu, nauru on tosiaan tunteen ilmaisukeino.

Vierailija kirjoitti:

Saisin naisen vaikka heti, mutta en halua. Niillä kun on ikävä tapa yrittää kontrolloida mua jotenkin. Pidän vapaudestani ja sekös naisia sapettaa. Saan seksiäkin kun haluan. M23

Yritä kasvaa aikuiseksi. Et ole 13 vaan 23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni tekee reissutöitä, välillä tein itse reissutöitä ja kova ikävä oli oman kullan viereen. Meillä on kahdestaan todella kivaa, siksi tykkään asua mieheni kanssa. Jos en viihtyisi kumppanin kanssa yhdessä, niin en olisi hänen kanssaan lainkaan. Simple as that omalla kohdalla. Ei ole mitenkään välttämätöntä olla kenenkään kanssa yhdessä, ellei sopivaa löydy. Olen silti pitkälti parisuhdeihminen eli en varmaankaan viihtyisi yksin kovin hyvin. Mies tuo turvaa niin moneen asiaan.

Tilanne voisi olla toinen, jos miehesi tekisi kotoa käsin etätöitä.

Ei ole, hän tekee niitäkin. Ja olen nykyisin usein hänen mukanaan myös työmatkoilla, kun jäin pois omasta työstäni. Onko sitä vaikea uskoa, että pariskunta oikeasti viihtyy yhdessä? Tunnen nimittäin aika monta meidän kaltaista pariskuntaa.

Minä en tunne yhtään pariskuntaa, jossa kumpikin viettää mieluusti kaiken ajan yhdessä eikä toisessa koskaan ärsytä mikään. Minkä ikäinen olet? Onkohan tämä joku sukupolvien välinen kuilu?

Olen 50+, nuorempina kyllä vietimme erikseen enemmän aikaa harrastukseni ja lasten harrastusten takia. Ja töidenkin takia. 

Juu näin arvelin. Minä ja ystäväpiirini ollaan kolmekymppisiä. Oma aika, omat kaverit ja omat harrastukset ovat kaikkien mielestä lähestulkoon terapiaa parisuhteen, perheen, työn ym. rinnalle.

Kyllähän se ikä vaikuttaa, koska ymmärtää, ettei yhdessäoleminen ole itsestäänselvää. Aika moni ystävä on kuollut, vanhemmat sairastavat ja kuolevat jne. Kolmekymppisellä on elämän rakennusvaihe meneillään, ja se edellyttää monenlaista itsensä kehittämistä, vanhemmiten käännytään enemmän sisäänpäin. Olen esimerkiksi aina ollut hyvä solmimaan ystävyys- ja tuttavuussuhteita, mutta en tunne enää tarvetta sellaiseen. Toki ammattikin on tuohon vaikuttanut. 

Ammatti muuten vaikuttaa todella paljon ihmiseen, muovaa ja hioo. Sen huomaa vanhempana, huomaan muutoksen myös miehessäni. 

Hyvin sanottu, allekirjoitan joka sanan!

Sitä ei tajuakaan siinä rakennusvaiheessa, miten päälaelleen kaikki voi kääntyä. Kuvittelee, että haluaa ikuista sitoutumista ja itsensä "kehittämistä" (muokkaamista sietämään muita).

Mulla "tippui kynä kädestä" lopullisesti, kun täytin 40. Olen kuin eri ihminen. Edes ajatus miesystävän tekemästä pettämisestä ei enää tunnu musertavalta (toivottavasti ei siis kuitenkaan tapahdu!). En vaan enää koe tarvetta kontrolloida ihmissuhteita kuten ennen. Tai mukautua "työtä tekemällä" oikein mihinkään ihmissuhteeseen.

Vielä 5 vuotta sitten ajattelin sen olevan tosi tärkeää ja ihmettelin, miksi mies on kivireki. Nyt en yritä pakottaa yhtään mitään ihmissuhdetta toimimaan. Toimii, jos toimii. (Lapset toki olisi eri asia.)

Parisuhde toimii vain jos et odota toisen täyttävän kaikkia sinun tarpeita.

Tämä. Siksi miehet usein harrastavat parisuhteen ulkopuolisia parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisin naisen vaikka heti, mutta en halua. Niillä kun on ikävä tapa yrittää kontrolloida mua jotenkin. Pidän vapaudestani ja sekös naisia sapettaa. Saan seksiäkin kun haluan. M23

Yritä kasvaa aikuiseksi. Et ole 13 vaan 23.

Kylläpä nyt menee tunteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää? 

Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.

M32

Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.

Onneksi naiset eivät vaadi miehiltä mitään. Mies joka tekee mitä haluaa on se sika joka tulee jättää.

Edelleen: olkaa ilman. Tärkeintä olisi että valtio lakkaa mahdollistamasta keinohedelmöityksen naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.

Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.

Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?

Sosiaalinen paine on yksi syy. Tytöt kasvatetaan siihen että pitää löytää mies.

Eli suomalaiset naiset ovat parisuhteissa sosiaalisten paineiden takia? Hyvä tietää.

Ihan sama pätee kaikkien muidenkin maiden naisiin ja miehiin.

Toivottavasti jokainen mies lukee tämän, sisäistää asian faktaksi ja vapauttaa naiset taakasta.

Naisilta sitä on turha odottaa, mutta miehet pystyisivät siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä vkl muutaman kerran vuodessa yksinkseen mökillä/kakkosasunnolla. Lataa akkuja kivasti.

En kaivannut yksinoloa kovin valtavasti kun oltiin miehen kanssa kaksin. Mutta kun muksu oli jotain 3v ja alkoi pälpättää jatkuvasti ja siihen päälle sairaat vanhempani eri osoitteissa, niin harkitsin jo eroa saadakseni olla välillä yksin, ilman että joku kokoajan vaatii huomiota.

Yksi ystäväni pohti eroa ihan tosissaan sen takia, että saisi lapsille vuoroviikkosysteemin ja itse joka toisen viikon täysin itselleen. Koki pikkulapsiarjen todella rankaksi.

Miksi hän kuvittelee että mies suostuisi vuoroviikkosysteemiin? 

Sanon nyt vain, että tuossa on hyvät mahdollisuudet päästä yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja ehkä vähän ärsyynnyin. Aika yleistystä.

Jo tuo ap:n nostama lausekin. Monikaan nainen ei tunnu pärjäävän yksin. Tai ahdistuu jo miettiessään omaa yksin olo aikaa. Kumppanin kanssa pitäisi tehdä koko ajan.

Itsehän olen ollut siitä onnekas, että mieheni on aina ymmärtänyt yksinolo tarpeeni. Toisinaan menen mökille viikoksi ja käyn sieltä töissä. Mies hoiti kodin, lapset jne.

Sain paljon kuulla nuhteita, ettei noin voi tehdä.. mieheni on aarre, miksi hänet hylkään...

Onnistuin nuorena löytämän täydellisen kumppanin itselleni. Aikuisen rakkaan, jonka kanssa pystymme keskustelemaan ja rakentamaan suhteemme yhdessä

Since 1993

Vilkaisu tykkäyksiin kertoo karua kieltään palstasta. Miehiä ei saa kehua.

Mutta hei, palstalla ei ole miesvihaa.

Erikoista sitten kun minä miehenä haluaisin tapailusuhteen jota ei koskaan muuteta parisuhteeksi jossa asutaan yhdessä jne.

Sellaista on lähes mahdotonta saada. Naiset haluavat aina edetä siihen perinteiseen malliin.

Miksi? Jos kerran naiset haluavat sitä omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista sitten kun minä miehenä haluaisin tapailusuhteen jota ei koskaan muuteta parisuhteeksi jossa asutaan yhdessä jne.

Sellaista on lähes mahdotonta saada. Naiset haluavat aina edetä siihen perinteiseen malliin.

Miksi? Jos kerran naiset haluavat sitä omaa aikaa.

Koska naiset keskimäärin haluavat olla joko sinkkuja tai parisuhteessa. Ketään ei kiinnosta olla jonkun booty call.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä kellään ole ollut koskaan hyvää parisuhdetta, sellaista jossa on paljon parempi olla kuin yksin ja SILTI saa tilaa olla oma itsensä?

Vilpitön osanottoni, oikeasti.

Kai se on ihan selvä, että parisuhdekelpoisia miehiä ei riitä kaikille. Sitten on niitä periaatteessa parisuhdekelpoisia, joiden ongelmat ovat näkymättömiä, mutta he ottavat yleensä vaikean naisen, kuten äitinsä.

Sun on vaikea niellä tämä, mutta parisuhdekelpoisia naisia on huomattavasti vähemmän kuin parisuhdekelpoisia miehiä.

Nyt puhutaan objektiivisista mittareista, ei sinun prioriteeteistasi.

Objektiivinen mittari, eli naisen oma mielipide omasta ylivertaisuudestaan?

Jo tuo kommenttisi osoittaa ettet ole parisuhdekelpoinen.

Ei vaan kiintymyssuhdemalleista, persoonallisuushäiriöistä jne. Mutta joo, nuoret naiset ovat kirineet miehet kiinni eli parikymppisissä saattaa olla jo fifty-fifty, vanhemmassa polvessa miehillä enemmän parisuhteen huonoksi tekeviä käytös- ja kiintymysmalleja. Lisäksi aleksitymia on miehillä yleisempää.

Nuoret naiset ovat kirineet... sitä on on alettu tutkia ja ollaan luovuttu varovasti "nainen on aina täydellinen" narratiivista niin jo pienellä pinnan raaputtelulla pääsitte tasoihin. Kuinka kehtaat väittää ettei tilanne ollut sama jo 100 vuotta sitten  :)

Minä en väitä näin vaan tutkijat, joiden tuloksia tässä nostan esille.

Minulle on ihan sama mitä muut ovat. Itselle riittää se, että on olemassa ihminen, jonka kanssa tulee hyvin toimeen ja homma sujuu ja muuten on yksin, ei yksinäisenä. On ihan tatpeeksi kokemusta muustakin.

Naistutkimuksen laitokseen voikin luottaa  :D