Lue keskustelun säännöt.
"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"
10.09.2023 |
Nyt on asiaa!! Hyvä hyvä, Marika Riikonen!
Kommentit (568)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
En tunne kyllä ketään 40+ naista, joka etsisi enää kipeästi miestä asumaan kanssaan. Ihan eri asia perheenperustamisiässä ja kun seksivietti on vielä voimakas.
Olen ravintolassa töissä ja kuuntelen työssäni lähes joka ilta yksinäisiä naisia, varsinkin 40+. Mutta en silti erehdy luulemaan, että kaikki naiset kaipaa kumppania vierelleen vaikka nämä naiset kaipaa, joten älä sinäkään tee olettamuksia omien kokemuksiesi kautta. Totuus on jossain siellä puolessa välissä.
"Olettamuksia"... No minä olen itse nainen, joten kai nyt tiedän naisten sielunelämästä enemmän kuin joku mies, joka kuuntelee pubiruusujen tarinoita työssään? Sinähän se siinä oletat, että jonkun marginaalisen porukan kokemukset ovat luotettavampi kuva totuudesta kuin keskivertonaisen tuttavapiiri.
Fakta on edelleen, että naisilla romahtaa parisuhdehalut siinä noin 40-v. Siksihän niitä erojakin tulee siinä iässä paljon.
Ja kissankakat. Olen 40v. nainen ja etsin nyt miestä. Lapsia ei ole, enkä niitä halua. Seksihaluissa ei ole mitään ongelmaa myöskään. Olen elänyt yksin 20v. sinkkuna sillä ajatuksella, että jos joku kiva tulee vastaan omalla painollaan ilman tinderöintiä ymv. niin suhde saa syntyä, joten siitäkään ei kiikasta.
Se, että sinua ei enää huvita ja kavereitasi ei enää huvita ja pikkulapsiarjen kokeneet kehäraakit eivät enää jaksa passattavia miehiä ei tarkoita, että kaikki nelikymppiset naiset ovat käyneet tuon saman läpi ja haluavat vaan nyt elää yksin seksittöminä.
Eihän yksin asuminen seksittömyyttä tarkoita, hyvänen aika.
Ei tietenkään, jos haluaa seurustella, treffailla, sekstailla jne. Itse en harrasta seksiä kuin suhteessa ollessani. Henkilö, jolle vastasin, väitti, että naiset nelikymppisinä haluavat KAIKKI jäädä yksin, koska KAIKKIEN seksihalut loppuvat kuin seinään ja eivät siten a) tarvitse parisuhdetta b) tarvitse miestä (koska miestä ilmeisesti tarvitaan vain seksiin) c) eivät halua näistä mitään itselleen enää ikinä-koskaan-milloinkaan.
Ja siis AIVAN kaikki 40v naiset tuosta iästä eteenpäin ovat tuollaisia. Kuulemma.
Minä olen sitten vissiin 40v. mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on kyllä kiva olla yksin kotona, kun saa kuunnella äänet täysillä Hassisen Koneen keikkaa telkkarista.
Joo, niin oli tosi kivaa naapurissakin. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo artikkeli. Itse olen liki koko aikuiselämäni ollut parisuhteessa, mutta en todellakaan tunnista noita vaatimuksia. Kavereissa löytyy yksinasuvia, eikä heitä kukaan kummastele.
Et tunnista vaatimuksia ja odotuksia, koska et itse kuulu "kohderyhmään" vaan olet ollut lähes koko aikuisikäsi parisuhteessa. Eivät ne silloin kohdistu sinuun etkä joudu konkreettisesti kohtaamaan niitä. Yksinasuvat kaverisi ovat saattaneet kuulla joiltain muilta tahoilta ikäviä ja asiattomia kommentteja, vaikka teidän kaveripiirissänne oltaisiin asiallisia.
Riippuu noin ylipäätään paljon omasta elinpiiristä, kuinka paljon sinkku joutuu kohtaamaan kyseenalaistamista ja epäasiallista kohtelua. Ei tarvitse olla kyseessä mikään uskonnollinen yhteisö vaan ihan tavallinen pienempi paikkakunta, jossa sen kummemmin miettimättä on tapana mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Yleensä sinkkujen asioihin sotkeutuvat eniten sellaiset yliuteliaat henkilöt, jotka haluavat päästä osaksi muiden ihmisten elämää ja ohjailemaan heidän tekemisiään. Sellaiset, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin muiden ihmisten tekemiset ovat fiksumpia ja kykenevät katsomaan asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan.
Uskonnollisuuteen viitaten vielä: moni uskosta sisäistä rauhaa ja mielekkyyttä löytänyt on itse asiassa hyvinkin ymmärtävä ja salliva muiden erilaisia elämänpolkuja kohtaan. He eivät vain tuo uskoaan esille kuin korkeintaan vain lähipiirissä eivätkä ole Päivi Räsänen -tyylisiä tuomiopäivän pasuunoita. Toisaalta yksi pahimpia tapaamiani sinkkujen kiusaajia on ollut erään hyvinkin liberaalin miesparin toinen puolisko, jolla ei sattuneesta syystä olisi mitään tekoa nälviä toisia yksityisasioista.
Tuo on varmasti totta, että riippuu paljon elinpiiristä, miten tai kuinka sinkkuna elävään suhtaudutaan. Itse olen itselleni vieralle paikkakunnalle Suomen mittapuussa isohkolle yliopistokaupunkiin pätkätyöni perässä muuttanut ikisinkku. - Nyt kun pätkätyöni on päättynyt. Elän työttömänä. Yksin. - Joskus on käynyt mielessä, että ellen työllisty, niin kuinka yksinäiseksi elämäni muuttuu. Itse on jaksettava olla aktiivinen. Ellen ole, niin miten käy? Ehkä, joskus joku löytää minut kodistani tuupertunena ja kuolleena hajun perusteella? Tai sitten minut on viety roskikkseen muun vähäisen maallisena omaisuuteni kanssa kun minut on tultu häätämään asunnostani kun vuokranmaksu on päättynyt tilini vuosien saatossa huvettua.
- Muistan lukeneeni aikanaan tunnetusta radiotoimittajasta, joka eli yksin. Hän tiettävästi myös kuoli yksin. Ja vaikka hän oli tunnettu, niin hän eli ja oli ilm. yksinäinen. Hänet löydettiin kuolleena omasta kodistaan kun posteljooni ei enää saanut pudotettua lehteä hänen asuntoonsa kun postiluukun edusta ja välioven välinen tila oli täyttynyt niin täyteen, että hän reippaana ihmisenä huolesttui ja otti asiakseen selvittää., että onko kaikki kotona kun sama oli jatkunut jo ties kuinka ja kauan.
En minä kyllä enää kuolleena välitä, mitä ruumiille tapahtuu. Onko se sitten itselle mukavampaa olla sairaalan kylmiössä, haudassa matojen syötävänä taikka tuhkauunissa.
Eikö me kaikki olla kuoleman kohdatessa loppujen lopuksi yksin?Mutta olikohan tuo nyt pointti, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoltuamme vai kenties se, että osa meistä oikeasti joutuu elämään yksinäisenä ilman, että kukaan aidosti osoittaa välittävänsä ja olemaan kiinnostunut toisesta, vaan olet heille vain ilmaa, tuskin aina sitäkään.
Yksinäisyys, ja se, ettei kukaan välitä sinusta, ovat eri asioita kuin se, että asut yksin.
Yksinasuva asuu yksin. Hän se ei tarkoita että hän olisi yksinäinen. Se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi ihmisiä elämässään.
Parisuhteessa tai perheessäkin elävä voi olla yksinäinen vaikkei asu yksin. Luuletko että parisuhteessa elävällä on aina välittävä puoliso? Etkö lukenut siitä tapauksesta jossa vaimo makasi lattialla päiväkausia sairauskohtauksen saaneena, eikä aviomies auttanut, antoi kuolla siihen?
Ohis Yksinäisyys tarkoittaa minuat juuris itä, ettei kukaan välitä sinusta. - Yksin oleminen ja eläminen on sitten eria sia kuin tuo yksinäisenä oleminen. Nämä asiat: olla ja elää yksin vs. mitä on elää la olla yksinäisenä menevät monelta joko tiettämättömyydestä tai puhtaasti ajattelemattomuutta tai vain nopeasti kirjoittuna sekaisin vaikka ovat hyvin kaukana toisistaan. Yksin olemine on monesti valinta yksinäisyys ja osattomaksi joutuminen ei.
Itse asiassa yksinäisyys on tunnetila. Joku voi tuntea olevansa yksinäinen parisuhteessa ja perheen keskelläkin. Yksinäisyyden tunne ei tarkoita sitäkään etteikö kukaan välittäisi sinusta. Esim. monet nuoret tuntevat olevansa yksinäisiä, vaikka heillä olisi kotona välittävät vanhemmat. Nuorella se yksinäisyyden tunne liittyy enemmän siihen, ettei ole sopivaa ikäistään seuraa.
Parisuhteessakin voi olla yksinäinen, vaikka se aviosiippa välittäisi sinusta. Sulla vaan voi olla halu tulla kohdatuksia eri tavalla. Mies voi olla sellainen, joka keittää sulle kahvit ja soittaa ambulanssin jos sairastut, mutta häntä ei kiinnosta samat asiat kuin sinua, etkä voi jakaa tunteitasi, ajatuksiasi ja kokemuksiasi hänen kanssaan sillä tasolla kuin haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ok juttu, mutta mistä hatusta tuo "etenkin naiselle"?
Kyllä se varmaan liittyy siihen, että naiset keskimäärin saavat vähemmän aikaa itselleen perheessä ja parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo artikkeli. Itse olen liki koko aikuiselämäni ollut parisuhteessa, mutta en todellakaan tunnista noita vaatimuksia. Kavereissa löytyy yksinasuvia, eikä heitä kukaan kummastele.
Et tunnista vaatimuksia ja odotuksia, koska et itse kuulu "kohderyhmään" vaan olet ollut lähes koko aikuisikäsi parisuhteessa. Eivät ne silloin kohdistu sinuun etkä joudu konkreettisesti kohtaamaan niitä. Yksinasuvat kaverisi ovat saattaneet kuulla joiltain muilta tahoilta ikäviä ja asiattomia kommentteja, vaikka teidän kaveripiirissänne oltaisiin asiallisia.
Riippuu noin ylipäätään paljon omasta elinpiiristä, kuinka paljon sinkku joutuu kohtaamaan kyseenalaistamista ja epäasiallista kohtelua. Ei tarvitse olla kyseessä mikään uskonnollinen yhteisö vaan ihan tavallinen pienempi paikkakunta, jossa sen kummemmin miettimättä on tapana mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Yleensä sinkkujen asioihin sotkeutuvat eniten sellaiset yliuteliaat henkilöt, jotka haluavat päästä osaksi muiden ihmisten elämää ja ohjailemaan heidän tekemisiään. Sellaiset, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin muiden ihmisten tekemiset ovat fiksumpia ja kykenevät katsomaan asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan.
Uskonnollisuuteen viitaten vielä: moni uskosta sisäistä rauhaa ja mielekkyyttä löytänyt on itse asiassa hyvinkin ymmärtävä ja salliva muiden erilaisia elämänpolkuja kohtaan. He eivät vain tuo uskoaan esille kuin korkeintaan vain lähipiirissä eivätkä ole Päivi Räsänen -tyylisiä tuomiopäivän pasuunoita. Toisaalta yksi pahimpia tapaamiani sinkkujen kiusaajia on ollut erään hyvinkin liberaalin miesparin toinen puolisko, jolla ei sattuneesta syystä olisi mitään tekoa nälviä toisia yksityisasioista.
Tuo on varmasti totta, että riippuu paljon elinpiiristä, miten tai kuinka sinkkuna elävään suhtaudutaan. Itse olen itselleni vieralle paikkakunnalle Suomen mittapuussa isohkolle yliopistokaupunkiin pätkätyöni perässä muuttanut ikisinkku. - Nyt kun pätkätyöni on päättynyt. Elän työttömänä. Yksin. - Joskus on käynyt mielessä, että ellen työllisty, niin kuinka yksinäiseksi elämäni muuttuu. Itse on jaksettava olla aktiivinen. Ellen ole, niin miten käy? Ehkä, joskus joku löytää minut kodistani tuupertunena ja kuolleena hajun perusteella? Tai sitten minut on viety roskikkseen muun vähäisen maallisena omaisuuteni kanssa kun minut on tultu häätämään asunnostani kun vuokranmaksu on päättynyt tilini vuosien saatossa huvettua.
- Muistan lukeneeni aikanaan tunnetusta radiotoimittajasta, joka eli yksin. Hän tiettävästi myös kuoli yksin. Ja vaikka hän oli tunnettu, niin hän eli ja oli ilm. yksinäinen. Hänet löydettiin kuolleena omasta kodistaan kun posteljooni ei enää saanut pudotettua lehteä hänen asuntoonsa kun postiluukun edusta ja välioven välinen tila oli täyttynyt niin täyteen, että hän reippaana ihmisenä huolesttui ja otti asiakseen selvittää., että onko kaikki kotona kun sama oli jatkunut jo ties kuinka ja kauan.
En minä kyllä enää kuolleena välitä, mitä ruumiille tapahtuu. Onko se sitten itselle mukavampaa olla sairaalan kylmiössä, haudassa matojen syötävänä taikka tuhkauunissa.
Eikö me kaikki olla kuoleman kohdatessa loppujen lopuksi yksin?Mutta olikohan tuo nyt pointti, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoltuamme vai kenties se, että osa meistä oikeasti joutuu elämään yksinäisenä ilman, että kukaan aidosti osoittaa välittävänsä ja olemaan kiinnostunut toisesta, vaan olet heille vain ilmaa, tuskin aina sitäkään.
Niin, voi olla, että meni vähän sivuun.
Olen kuitenkin itse se, jonka kuolemaa tuskin kukaan nopeasti havaitsee.
Mutta minä elän nyt ja elän itselleni sopivaa elämää. En aio rakentaa elämääni parisuhteen varaan siksi, että saatan sairastua ja jossain vaiheessa kuolen ja siihen tarvitsisin kumppanin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuno olettamus, että nelikymppiset naiset haluavat asua vaan yksin ilman miestä ja seksiä.
Ihan yhtä uuno kuin se, että kaikki sinkkunaiset ovat vastentahtoisesti sinkkuja, eivät vaan ole löytäneet ketään miestä, joka huolisi, tai ovat itse niin nirsoja, etteivät huoli ketään.
Yhtä uuno kuin se, että mies on jotenkin niin vajaa ja tyhmä, että jos vaimo pyytää sitä viemään roskat, se mystisesti unohtaa joka kerta asian, vaikka töissä se muistaa kaikki pomon ohjeet.
Yhtä uuno kuin se, että kaikki lapsia saaneet ihmiset ovat empaattisia ja ihania, ja kaikki lapsettomat Saatanasta seuraavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo artikkeli. Itse olen liki koko aikuiselämäni ollut parisuhteessa, mutta en todellakaan tunnista noita vaatimuksia. Kavereissa löytyy yksinasuvia, eikä heitä kukaan kummastele.
Et tunnista vaatimuksia ja odotuksia, koska et itse kuulu "kohderyhmään" vaan olet ollut lähes koko aikuisikäsi parisuhteessa. Eivät ne silloin kohdistu sinuun etkä joudu konkreettisesti kohtaamaan niitä. Yksinasuvat kaverisi ovat saattaneet kuulla joiltain muilta tahoilta ikäviä ja asiattomia kommentteja, vaikka teidän kaveripiirissänne oltaisiin asiallisia.
Riippuu noin ylipäätään paljon omasta elinpiiristä, kuinka paljon sinkku joutuu kohtaamaan kyseenalaistamista ja epäasiallista kohtelua. Ei tarvitse olla kyseessä mikään uskonnollinen yhteisö vaan ihan tavallinen pienempi paikkakunta, jossa sen kummemmin miettimättä on tapana mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Yleensä sinkkujen asioihin sotkeutuvat eniten sellaiset yliuteliaat henkilöt, jotka haluavat päästä osaksi muiden ihmisten elämää ja ohjailemaan heidän tekemisiään. Sellaiset, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin muiden ihmisten tekemiset ovat fiksumpia ja kykenevät katsomaan asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan.
Uskonnollisuuteen viitaten vielä: moni uskosta sisäistä rauhaa ja mielekkyyttä löytänyt on itse asiassa hyvinkin ymmärtävä ja salliva muiden erilaisia elämänpolkuja kohtaan. He eivät vain tuo uskoaan esille kuin korkeintaan vain lähipiirissä eivätkä ole Päivi Räsänen -tyylisiä tuomiopäivän pasuunoita. Toisaalta yksi pahimpia tapaamiani sinkkujen kiusaajia on ollut erään hyvinkin liberaalin miesparin toinen puolisko, jolla ei sattuneesta syystä olisi mitään tekoa nälviä toisia yksityisasioista.
Tuo on varmasti totta, että riippuu paljon elinpiiristä, miten tai kuinka sinkkuna elävään suhtaudutaan. Itse olen itselleni vieralle paikkakunnalle Suomen mittapuussa isohkolle yliopistokaupunkiin pätkätyöni perässä muuttanut ikisinkku. - Nyt kun pätkätyöni on päättynyt. Elän työttömänä. Yksin. - Joskus on käynyt mielessä, että ellen työllisty, niin kuinka yksinäiseksi elämäni muuttuu. Itse on jaksettava olla aktiivinen. Ellen ole, niin miten käy? Ehkä, joskus joku löytää minut kodistani tuupertunena ja kuolleena hajun perusteella? Tai sitten minut on viety roskikkseen muun vähäisen maallisena omaisuuteni kanssa kun minut on tultu häätämään asunnostani kun vuokranmaksu on päättynyt tilini vuosien saatossa huvettua.
- Muistan lukeneeni aikanaan tunnetusta radiotoimittajasta, joka eli yksin. Hän tiettävästi myös kuoli yksin. Ja vaikka hän oli tunnettu, niin hän eli ja oli ilm. yksinäinen. Hänet löydettiin kuolleena omasta kodistaan kun posteljooni ei enää saanut pudotettua lehteä hänen asuntoonsa kun postiluukun edusta ja välioven välinen tila oli täyttynyt niin täyteen, että hän reippaana ihmisenä huolesttui ja otti asiakseen selvittää., että onko kaikki kotona kun sama oli jatkunut jo ties kuinka ja kauan.
En minä kyllä enää kuolleena välitä, mitä ruumiille tapahtuu. Onko se sitten itselle mukavampaa olla sairaalan kylmiössä, haudassa matojen syötävänä taikka tuhkauunissa.
Eikö me kaikki olla kuoleman kohdatessa loppujen lopuksi yksin?Mutta olikohan tuo nyt pointti, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoltuamme vai kenties se, että osa meistä oikeasti joutuu elämään yksinäisenä ilman, että kukaan aidosti osoittaa välittävänsä ja olemaan kiinnostunut toisesta, vaan olet heille vain ilmaa, tuskin aina sitäkään.
Yksinäisyys, ja se, ettei kukaan välitä sinusta, ovat eri asioita kuin se, että asut yksin.
Yksinasuva asuu yksin. Hän se ei tarkoita että hän olisi yksinäinen. Se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi ihmisiä elämässään.
Parisuhteessa tai perheessäkin elävä voi olla yksinäinen vaikkei asu yksin. Luuletko että parisuhteessa elävällä on aina välittävä puoliso? Etkö lukenut siitä tapauksesta jossa vaimo makasi lattialla päiväkausia sairauskohtauksen saaneena, eikä aviomies auttanut, antoi kuolla siihen?
Minulla se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä yksinelävien yksinäisyys on valtava ongelma ja paljon yleisempää heillä kuin muilla. Fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ok juttu, mutta mistä hatusta tuo "etenkin naiselle"?
Kyllä se varmaan liittyy siihen, että naiset keskimäärin saavat vähemmän aikaa itselleen perheessä ja parisuhteissa.
Jaa, minut naiset aina jättävät, kun annan heille aikaa olla yksin. Eivät osaa olla yksin ja tulevat epävarmoiksi tunteistani, kun en halua viettää kaikkea aikaani heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tuossa Julia Mazurin tapauksesta USA:ssa, hänhän postasi tiktokiin kuvauksen lauantaiaamustaan, kun edellisenä iltana oli ollut Beyonceen konsertissa ja sai lauantaiaamuna nukkua pitkään ja räpeltää puhelintaan ja puuhailla omiaan kun perhettä ja lapsia ei ole (päätinpä huvikseni opetella tekemään shakshukaa...). Viesti päätyi sitten 'väärille' kanaville eli vanhoillisille ja oikeistolaisille saiteille, jossa Mazuria sitten haukuttiin, nimiteltiin, mitätöitiin, you name it.
Eli edelleen pitää wanha wiidakon wiisaus kutinsa: älä sano sitä ääneen. Toistan: älä sano sitä ääneen. Tai jos sanot (että olipa ihana ilta ja onpa ihana aamu, rakastan tätä), niin muista sanoa vähintään että 'mut kyl mä kuitenkin kaipaan perhettä, lapsia ja miestä jonka kainaloon käpertyä'. Niin silloin sä olet siedettävä, sellainen reppana, jolla ei ole omaa elämää vielä, vaan vain jotain sijaistoimintoja. Silloin sinun elämäsi siedetään, kato kun sä et ole vakavasti otettava. Jos muuta väität, olet suurinpiirtein pirusta ja hitleristä seuraava.
t. 60 v. vanhapiika eli yksineläjä, joka nauttii yksinolosta, eikä muuta ole koskaan halunnutkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo artikkeli. Itse olen liki koko aikuiselämäni ollut parisuhteessa, mutta en todellakaan tunnista noita vaatimuksia. Kavereissa löytyy yksinasuvia, eikä heitä kukaan kummastele.
Et tunnista vaatimuksia ja odotuksia, koska et itse kuulu "kohderyhmään" vaan olet ollut lähes koko aikuisikäsi parisuhteessa. Eivät ne silloin kohdistu sinuun etkä joudu konkreettisesti kohtaamaan niitä. Yksinasuvat kaverisi ovat saattaneet kuulla joiltain muilta tahoilta ikäviä ja asiattomia kommentteja, vaikka teidän kaveripiirissänne oltaisiin asiallisia.
Riippuu noin ylipäätään paljon omasta elinpiiristä, kuinka paljon sinkku joutuu kohtaamaan kyseenalaistamista ja epäasiallista kohtelua. Ei tarvitse olla kyseessä mikään uskonnollinen yhteisö vaan ihan tavallinen pienempi paikkakunta, jossa sen kummemmin miettimättä on tapana mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Yleensä sinkkujen asioihin sotkeutuvat eniten sellaiset yliuteliaat henkilöt, jotka haluavat päästä osaksi muiden ihmisten elämää ja ohjailemaan heidän tekemisiään. Sellaiset, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin muiden ihmisten tekemiset ovat fiksumpia ja kykenevät katsomaan asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan.
Uskonnollisuuteen viitaten vielä: moni uskosta sisäistä rauhaa ja mielekkyyttä löytänyt on itse asiassa hyvinkin ymmärtävä ja salliva muiden erilaisia elämänpolkuja kohtaan. He eivät vain tuo uskoaan esille kuin korkeintaan vain lähipiirissä eivätkä ole Päivi Räsänen -tyylisiä tuomiopäivän pasuunoita. Toisaalta yksi pahimpia tapaamiani sinkkujen kiusaajia on ollut erään hyvinkin liberaalin miesparin toinen puolisko, jolla ei sattuneesta syystä olisi mitään tekoa nälviä toisia yksityisasioista.
Tuo on varmasti totta, että riippuu paljon elinpiiristä, miten tai kuinka sinkkuna elävään suhtaudutaan. Itse olen itselleni vieralle paikkakunnalle Suomen mittapuussa isohkolle yliopistokaupunkiin pätkätyöni perässä muuttanut ikisinkku. - Nyt kun pätkätyöni on päättynyt. Elän työttömänä. Yksin. - Joskus on käynyt mielessä, että ellen työllisty, niin kuinka yksinäiseksi elämäni muuttuu. Itse on jaksettava olla aktiivinen. Ellen ole, niin miten käy? Ehkä, joskus joku löytää minut kodistani tuupertunena ja kuolleena hajun perusteella? Tai sitten minut on viety roskikkseen muun vähäisen maallisena omaisuuteni kanssa kun minut on tultu häätämään asunnostani kun vuokranmaksu on päättynyt tilini vuosien saatossa huvettua.
- Muistan lukeneeni aikanaan tunnetusta radiotoimittajasta, joka eli yksin. Hän tiettävästi myös kuoli yksin. Ja vaikka hän oli tunnettu, niin hän eli ja oli ilm. yksinäinen. Hänet löydettiin kuolleena omasta kodistaan kun posteljooni ei enää saanut pudotettua lehteä hänen asuntoonsa kun postiluukun edusta ja välioven välinen tila oli täyttynyt niin täyteen, että hän reippaana ihmisenä huolesttui ja otti asiakseen selvittää., että onko kaikki kotona kun sama oli jatkunut jo ties kuinka ja kauan.
En minä kyllä enää kuolleena välitä, mitä ruumiille tapahtuu. Onko se sitten itselle mukavampaa olla sairaalan kylmiössä, haudassa matojen syötävänä taikka tuhkauunissa.
Eikö me kaikki olla kuoleman kohdatessa loppujen lopuksi yksin?Mutta olikohan tuo nyt pointti, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoltuamme vai kenties se, että osa meistä oikeasti joutuu elämään yksinäisenä ilman, että kukaan aidosti osoittaa välittävänsä ja olemaan kiinnostunut toisesta, vaan olet heille vain ilmaa, tuskin aina sitäkään.
Yksinäisyys, ja se, ettei kukaan välitä sinusta, ovat eri asioita kuin se, että asut yksin.
Yksinasuva asuu yksin. Hän se ei tarkoita että hän olisi yksinäinen. Se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi ihmisiä elämässään.
Parisuhteessa tai perheessäkin elävä voi olla yksinäinen vaikkei asu yksin. Luuletko että parisuhteessa elävällä on aina välittävä puoliso? Etkö lukenut siitä tapauksesta jossa vaimo makasi lattialla päiväkausia sairauskohtauksen saaneena, eikä aviomies auttanut, antoi kuolla siihen?
Minulla se tarkoittaa.
Minulla taas ei. Asun yksin, mutta en ole yksinäinen, ja minulla on myös joitakin läheisiä sukulaisia ja ystäviä ja muutama kiva naapurikin.
Miten sinä päädyit tilanteeseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää?
Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.
M32
Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.
Mä olin ysärin puolivälissä parikymppinen eikä silloin kyllä tuollaisia oletuksia ollut. Muutenkin tuntuu että nykyisin on monessakin asiassa kuvitelma kuinka nyt kyllä keksitään pyörää uudelleen tai voimaantuneena ravistellaan jotain vanhaa ja tunkkaista, mitä ei todellisuudessa ole ollut enää niin vuosikymmeniin vaan se ainoa tunkkaisuus on enää ollutkin vain siinä omassa, rajoittuneessa ajatusmaailmassa.
Muut on menneet jo aikaa sitten eteenpäin ja ravistelijan voimaantuminen vaikuttaa ainoastaan hassulta, että noinko umpimielisesti joku tosiaan on asiat aiemmin kokenut ja kuvittelee olevansa nyt joki uuden ajan johtotähti.
Nyt menee vähän OT, mutta tuolla aiemmin tuo olettamus, että keski-ikäiset naiset lopettavat seksielämän koska eivät voi enää lisääntyä on kyllä omituisen naisvihamielinen kommentti. Sehän vihjaa rivien välistä, että naiset eivät halua seksiä nauttiakseen vaan heillä on vaan biologinen tarve saada vauva.
Liekö miehen aivopieru...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ok juttu, mutta mistä hatusta tuo "etenkin naiselle"?
Kyllä se varmaan liittyy siihen, että naiset keskimäärin saavat vähemmän aikaa itselleen perheessä ja parisuhteissa.
Jaa, minut naiset aina jättävät, kun annan heille aikaa olla yksin. Eivät osaa olla yksin ja tulevat epävarmoiksi tunteistani, kun en halua viettää kaikkea aikaani heidän kanssaan.
Sun pitää löytää vähän introvertimpi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten ok juttu, mutta mistä hatusta tuo "etenkin naiselle"?
Kyllä se varmaan liittyy siihen, että naiset keskimäärin saavat vähemmän aikaa itselleen perheessä ja parisuhteissa.
Jaa, minut naiset aina jättävät, kun annan heille aikaa olla yksin. Eivät osaa olla yksin ja tulevat epävarmoiksi tunteistani, kun en halua viettää kaikkea aikaani heidän kanssaan.
Sun pitää löytää vähän introvertimpi nainen.
Suurin osa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Luin tuossa Julia Mazurin tapauksesta USA:ssa, hänhän postasi tiktokiin kuvauksen lauantaiaamustaan, kun edellisenä iltana oli ollut Beyonceen konsertissa ja sai lauantaiaamuna nukkua pitkään ja räpeltää puhelintaan ja puuhailla omiaan kun perhettä ja lapsia ei ole (päätinpä huvikseni opetella tekemään shakshukaa...). Viesti päätyi sitten 'väärille' kanaville eli vanhoillisille ja oikeistolaisille saiteille, jossa Mazuria sitten haukuttiin, nimiteltiin, mitätöitiin, you name it.
Eli edelleen pitää wanha wiidakon wiisaus kutinsa: älä sano sitä ääneen. Toistan: älä sano sitä ääneen. Tai jos sanot (että olipa ihana ilta ja onpa ihana aamu, rakastan tätä), niin muista sanoa vähintään että 'mut kyl mä kuitenkin kaipaan perhettä, lapsia ja miestä jonka kainaloon käpertyä'. Niin silloin sä olet siedettävä, sellainen reppana, jolla ei ole omaa elämää vielä, vaan vain jotain sijaistoimintoja. Silloin sinun elämäsi siedetään, kato kun sä et ole vakavasti otettava. Jos muuta väität, olet suurinpiirtein pirusta ja hitleristä seuraava.
t. 60 v. vanhapiika eli yksineläjä, joka nauttii yksinolosta, eikä muuta ole koskaan halunnutkaan
No älä! Aina pitäisi jotenkin muistaa siirtää huomio siihen ns. normiin.
Oli ihanaa olla aamu lapsivapaana - mut kyllä niitä mukuloita tuli ihan HIRVEE ikävä jo 3h aikana! (vaikkei olisi tullutkaan)
Oli mahtavaa olla viikonloppu kotona yksin - mutta oi, olipa ihanaa päästä halipusimaan puolisoa, ihan järkky ikävä oli! (vaikka ei ollutkaan, vaan ihan normaalisti selvisi tuon lyhyen eron)
Olen onnellisesti sinkku - mutta kyllähän on ihan hirveetä tulla tyhjään kotiin yksin, jossa kukaan ei tule halaamaan :( (vaikkei olisikaan)
En ole hankkinut ajokorttia - mutta kyllähän se auto on tosi kätevä ja välillä harmittaa (no ei harmita)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi etenkin naisille yksinolo tekee hyvää?
Itse olen introvertti ja ikisinkku mies, nautin omasta rauhasta ja siitä että saan olla omassa rauhassa kotona. Töissä näen muita ihmisiä mutta sitten vapaalla tykkään olla omissa oloissani.
M32
Siksi, koska olettamus on että naiset ovat täällä aina muiden ihmisten tarpeita varten: miestä varten, lapsia varten, perhettä varten, kotia varten. Omat tarpeet ja halut siirretään syrjään. Ihan tervettä tuulettaa tälläisiä tunkkaisia oletuksia sieltä 90-luvun puolivälistä.
Mä olin ysärin puolivälissä parikymppinen eikä silloin kyllä tuollaisia oletuksia ollut. Muutenkin tuntuu että nykyisin on monessakin asiassa kuvitelma kuinka nyt kyllä keksitään pyörää uudelleen tai voimaantuneena ravistellaan jotain vanhaa ja tunkkaista, mitä ei todellisuudessa ole ollut enää niin vuosikymmeniin vaan se ainoa tunkkaisuus on enää ollutkin vain siinä omassa, rajoittuneessa ajatusmaailmassa.
Muut on menneet jo aikaa sitten eteenpäin ja ravistelijan voimaantuminen vaikuttaa ainoastaan hassulta, että noinko umpimielisesti joku tosiaan on asiat aiemmin kokenut ja kuvittelee olevansa nyt joki uuden ajan johtotähti.
Kumminkin tälläkin palstalla monet ovat vängänneet ajatusta vastaan, että kyllä jotain kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa outo artikkeli. Itse olen liki koko aikuiselämäni ollut parisuhteessa, mutta en todellakaan tunnista noita vaatimuksia. Kavereissa löytyy yksinasuvia, eikä heitä kukaan kummastele.
Et tunnista vaatimuksia ja odotuksia, koska et itse kuulu "kohderyhmään" vaan olet ollut lähes koko aikuisikäsi parisuhteessa. Eivät ne silloin kohdistu sinuun etkä joudu konkreettisesti kohtaamaan niitä. Yksinasuvat kaverisi ovat saattaneet kuulla joiltain muilta tahoilta ikäviä ja asiattomia kommentteja, vaikka teidän kaveripiirissänne oltaisiin asiallisia.
Riippuu noin ylipäätään paljon omasta elinpiiristä, kuinka paljon sinkku joutuu kohtaamaan kyseenalaistamista ja epäasiallista kohtelua. Ei tarvitse olla kyseessä mikään uskonnollinen yhteisö vaan ihan tavallinen pienempi paikkakunta, jossa sen kummemmin miettimättä on tapana mennä naimisiin ja hankkia lapsia. Yleensä sinkkujen asioihin sotkeutuvat eniten sellaiset yliuteliaat henkilöt, jotka haluavat päästä osaksi muiden ihmisten elämää ja ohjailemaan heidän tekemisiään. Sellaiset, joilla on muita kiinnostuksen kohteita kuin muiden ihmisten tekemiset ovat fiksumpia ja kykenevät katsomaan asioita muustakin näkökulmasta kuin omastaan.
Uskonnollisuuteen viitaten vielä: moni uskosta sisäistä rauhaa ja mielekkyyttä löytänyt on itse asiassa hyvinkin ymmärtävä ja salliva muiden erilaisia elämänpolkuja kohtaan. He eivät vain tuo uskoaan esille kuin korkeintaan vain lähipiirissä eivätkä ole Päivi Räsänen -tyylisiä tuomiopäivän pasuunoita. Toisaalta yksi pahimpia tapaamiani sinkkujen kiusaajia on ollut erään hyvinkin liberaalin miesparin toinen puolisko, jolla ei sattuneesta syystä olisi mitään tekoa nälviä toisia yksityisasioista.
Tuo on varmasti totta, että riippuu paljon elinpiiristä, miten tai kuinka sinkkuna elävään suhtaudutaan. Itse olen itselleni vieralle paikkakunnalle Suomen mittapuussa isohkolle yliopistokaupunkiin pätkätyöni perässä muuttanut ikisinkku. - Nyt kun pätkätyöni on päättynyt. Elän työttömänä. Yksin. - Joskus on käynyt mielessä, että ellen työllisty, niin kuinka yksinäiseksi elämäni muuttuu. Itse on jaksettava olla aktiivinen. Ellen ole, niin miten käy? Ehkä, joskus joku löytää minut kodistani tuupertunena ja kuolleena hajun perusteella? Tai sitten minut on viety roskikkseen muun vähäisen maallisena omaisuuteni kanssa kun minut on tultu häätämään asunnostani kun vuokranmaksu on päättynyt tilini vuosien saatossa huvettua.
- Muistan lukeneeni aikanaan tunnetusta radiotoimittajasta, joka eli yksin. Hän tiettävästi myös kuoli yksin. Ja vaikka hän oli tunnettu, niin hän eli ja oli ilm. yksinäinen. Hänet löydettiin kuolleena omasta kodistaan kun posteljooni ei enää saanut pudotettua lehteä hänen asuntoonsa kun postiluukun edusta ja välioven välinen tila oli täyttynyt niin täyteen, että hän reippaana ihmisenä huolesttui ja otti asiakseen selvittää., että onko kaikki kotona kun sama oli jatkunut jo ties kuinka ja kauan.
En minä kyllä enää kuolleena välitä, mitä ruumiille tapahtuu. Onko se sitten itselle mukavampaa olla sairaalan kylmiössä, haudassa matojen syötävänä taikka tuhkauunissa.
Eikö me kaikki olla kuoleman kohdatessa loppujen lopuksi yksin?Mutta olikohan tuo nyt pointti, mitä ruumiillemme tapahtuu kuoltuamme vai kenties se, että osa meistä oikeasti joutuu elämään yksinäisenä ilman, että kukaan aidosti osoittaa välittävänsä ja olemaan kiinnostunut toisesta, vaan olet heille vain ilmaa, tuskin aina sitäkään.
Yksinäisyys, ja se, ettei kukaan välitä sinusta, ovat eri asioita kuin se, että asut yksin.
Yksinasuva asuu yksin. Hän se ei tarkoita että hän olisi yksinäinen. Se ei tarkoita, etteikö hänellä olisi ihmisiä elämässään.
Parisuhteessa tai perheessäkin elävä voi olla yksinäinen vaikkei asu yksin. Luuletko että parisuhteessa elävällä on aina välittävä puoliso? Etkö lukenut siitä tapauksesta jossa vaimo makasi lattialla päiväkausia sairauskohtauksen saaneena, eikä aviomies auttanut, antoi kuolla siihen?
Minulla se tarkoittaa.
Minulla taas ei. Asun yksin, mutta en ole yksinäinen, ja minulla on myös joitakin läheisiä sukulaisia ja ystäviä ja muutama kiva naapurikin.
Miten sinä päädyit tilanteeseesi?
Avioeron seurauksena. On minulla toki sukulaisia ja yksi läheinen ystäväkin, mutta introverttina en jaksa kovin usein heitäkään nähdä. Naapurit ja muut saavat puolestani elää omaa elämäänsä kunhan vain antavat minunkin elää häiriöttä. Yksinäinen olen ja yksin asun. Kumppani siis puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee vähän OT, mutta tuolla aiemmin tuo olettamus, että keski-ikäiset naiset lopettavat seksielämän koska eivät voi enää lisääntyä on kyllä omituisen naisvihamielinen kommentti. Sehän vihjaa rivien välistä, että naiset eivät halua seksiä nauttiakseen vaan heillä on vaan biologinen tarve saada vauva.
Liekö miehen aivopieru...
Niinpä. Koska itse asiassa monella naiselle voi halut lisääntyä just tuossa yli 40-vuotiaana.
Tämä oikeastaan tiivistää omat ajatukseni. Toisaalta tykkään olla yksin ja on pakko ollutkin tottua siihen. En toisaalta ole edes koskaan ollut parisuhteessa. Jos silti esim ystävien tai läheisten kannalta mietin niin toivoisin silti, että minulla olisi edes joku. Ihan yksin ei ole mukavaa olla, vaikka yleensä viihtyisi omillaan. Mietin silti monesti, ettei minusta ole mihinkään parisuhteeseen ja lapsia en koskaan halua. Olen tottunut olemaan niin paljon yksin etten välttämättä enää pystyisi parisuhteeseen. Toki minulla muitakin juttuja tähän liittyen miksi en koe parisuhdetta itselleni vaihtoehdoksi.