Hämmentävä tuo Hesarin artikkeli ei-toivotusta-seksistä parisuhteessa

Jos minä en harrastaisi velollisuusseksiä niin harrastaisin seksi ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa. Harvalle seurustelukumppanilleni tämä kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä en harrastaisi velollisuusseksiä niin harrastaisin seksi ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa. Harvalle seurustelukumppanilleni tämä kävisi.

Eli lähtökohtaisesti huijaat seurustelukumppaneitasi. Vahvasti menee.

Hyväksikäytettynä ihmisenä traumoja löytyy.

Pitkä suhde, joskus suostun velvollisuusseksiin ja se rikkoo mua joka kerta lisää.

Mies ei ymmärrä yhtään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Jos muija ei anna, haen seksin muualta ja jos pihtaa pidemmän aikaa niin  muija vaihtoon, näin yksinkertaista se on täällä.

Tämä on naisen esineellistämistä. Kastroida sinut pitäisi, olet himosi orja, valintakyvytön elukka.

Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä on syytä muistaa, kuinka seksi ilman halua on väkivaltaa-kortti, kun yritetään tehdä lapsia.

Vaimo katsoo kalenterista milloin pitää panna. Siinä on just hyvä hetki muistaa miten traumatisoivaa ja väkivaltaa se on.

Miksi ihmeessä mies toimisi noin? Eikös ne lapset tehdä yhteisestä halusta kuitenkin?

Koska tuo on kaikkein epäkiihottavin asia. Vaimo tulee jonkun ovistikun kanssa ja tietää, että hän vain haluaa siemenet sisään. Ei halua oikeasti seksiä. Ei halua miestään seksuaalisesti. Siinä on vissi ero.

Minä, siis mies, koen hyvin kiihoittavana tilanteen, jossa oikeasti olen siittämässä naista. Siinä on jotain "pyhää".

Naisena koen samoin

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.

Se on just näin! Ihmetellä täytyy, kuinka hauraita nuoret naiset on nykyään, jos psyyke rikkoutuu siitä että suostuu seksiin rakastamansa ihmisen kanssa ei-kiihottuneena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut juttua, mutta seksi ja läheisyyshän ovat parisuhteen IDEA. Sitä tuo sana "parisuhde" tarkoittaa.

Se jos asutaan samassa asunnossa, ei ole parisuhde, vaan asumisjärjestely. Se että on yhteisiä lapsia, ei ole parisuhde, vaan huoltajuussuhde. Se että viihdytään yhdessä vapaa-aikana, ei ole parisuhde, vaan ystävyyttä.

Muutenhan sitä voisi olla parisuhteessa vaikka oman siskonsa kanssa, jos siihen ei liittyisi seksuaalista ulottuvuutta. 

Lasketaanko avioliitto parisuhteeksi? Sen tarkoitushan on alun perin lähinnä huolehtia molempien sukujen taloudesta ja siitä, että omaisuudella on perijä. Jos liitossa sattuu olemaan erotiikkaa tai romantiikkaa, niin se on vain extraa.

Avioliitto on lakiin perustuva taloudellinen sopimussuhde. Se selviää viimeistään siinä vaiheessa jos tulee ero ja joutuu perehtymään erotilanteen lainsäädäntöön. Avioliitto VOI olla parisuhde, mutta yhtä hyvin ei ole. Ettekö todellakaan ymmärrä? Parisuhde tarkoittaa kahdn ihmisen välillä olevaa EMOTIONAALISTA kiintymyssuhdetta, ei mitään muuta. Ymmärrättekö paremmin käsitteen "kulissiavioliitto"? Se taas ilmentää taloudellista sopimussuhdetta, jossa kaikki tunteet ovat kuolleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä on syytä muistaa, kuinka seksi ilman halua on väkivaltaa-kortti, kun yritetään tehdä lapsia.

Vaimo katsoo kalenterista milloin pitää panna. Siinä on just hyvä hetki muistaa miten traumatisoivaa ja väkivaltaa se on.

Miksi ihmeessä mies toimisi noin? Eikös ne lapset tehdä yhteisestä halusta kuitenkin?

Kelpaako tuo sitten puollustuksena kun vaimo itkee traumojaan mitä seksi ilman haluja aiheutti?

Olen itse eronnut 5 vuoden suhteesta jossa minua painostettiin viikoittain seksiin. Samaistun hyvin artikkelin kertomuksiin siitä, miten ikään kuin irtautuu kehostaan, tuntee olonsa tyhjäksi, toivoo vain että se loppuusi.

Osan hesarin artikkelin asiantuntijoiden kommenteista ihmetytti ja suoraan sanottuna tuntui pahalta lukea. Esimerkiksi: Näyttää siltä, että aktiin osallistunut osapuoli on kuitenkin itse vapaaehtoisesti päättänyt ryhtyä toimeen mukaan. Artikkelissa oli hurjiakin kertomuksia seksuaalisesta väkivallasta. En oikeen ymmärrä, miten voidaan noiden ja uuden seksuaalilainsäädännön perusteella todeta että kertomuksissa olisi vapaahtoisesti oltu seksissä mukana.

Toinen itseäni ihmetyttänyt kohta on Moni nuori on saattanut aloittaa seksielämän niin, että koko ajan harrastaa seksiä, jota ei halua. Silloin tekee tavallaan itseään kohtaan seksuaalista väkivaltaa. Minusta tuossa laitetaan syy uhrien niskaan. Ikään kuin olisi seksiin painostetun henkilön oma vika, että suostui aktiin henkisen väkivallan seurauksena. Toki on lievempiäkin tapauksia, mutta tämänkaltaiset lausunnot seksuaaliterapeuteilta maan isoimmassa lehdessä eivät ainakaan auta jo valmiiksi syyllisyyttä potevia uhreja.

Miksei miehet jätä pihtareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkässä parisuhteessa (vuosikymmeniä)? Intiimielämä on useimmille tärkeä osa parisuhdetta, aivan oleellinenkin koska se erottaa suhteen ystävyyssuhteista.

Pakottaminen on väärin aina, mutta jos kumppaneiden välillä on aitoa rakkautta ja hellyyttä, niin toisen mieliksi suostuminen ei ole aina huono asia. Jossain vaiheessa homma taas maistuu.

Korostan kuitenkin, että jokaisella on oikeus päättää, suostuuko jos ei tee mieli. Mikäli tällaista epätasapuolista s e k s i ä on paljon, on syytä miettiä suhteen kokonaistilaa.

Taas tätä samaa sontaa, että seksitön parisuhde on ystävyyssuhde. Siis etkö tiedä, mitä on rakkaus? Et rakasta puolisoasi? Minusta rakkaus erottaa parisuhteen ystävyydestä - seksillä ei mitään tekemistä asian kanssa. Mutta anna sinä vaan toisen mieliksi - minun ei ole koskaan tarvinnut.

Määrittelykysymys. Seksi on parisuhteen liima. Oletko kysynyt itseltäsi, oletko kenties seksuaalikielteinen? Onko siinä jotain pahaa, likaista tai kiellettyä? Vai minkä takia olet sitä vastaan? 

Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?

Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.

Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.

Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkässä parisuhteessa (vuosikymmeniä)? Intiimielämä on useimmille tärkeä osa parisuhdetta, aivan oleellinenkin koska se erottaa suhteen ystävyyssuhteista.

Pakottaminen on väärin aina, mutta jos kumppaneiden välillä on aitoa rakkautta ja hellyyttä, niin toisen mieliksi suostuminen ei ole aina huono asia. Jossain vaiheessa homma taas maistuu.

Korostan kuitenkin, että jokaisella on oikeus päättää, suostuuko jos ei tee mieli. Mikäli tällaista epätasapuolista s e k s i ä on paljon, on syytä miettiä suhteen kokonaistilaa.

"Toisen mieliksi suostuminen", siis ts. suostun vastoin omaa tahtoani? Miten voi aidosti suostua asiaan, jota ei halua?

Oikeastihan ym. lause tarkoittaa, että "en halua seksiä, mutta sinä haluat, ja minä suostun sinun käytettäväksesi kuin esine".  Se, että tekee sen muka "toisen mieliksi" kuulostaa kammottavalta eufemismilta pakottamiselle, mannipuloinnille ja jopa raiskaukselle.

Näinhän tapahtuu nimenomaan parisuhteessa, koska etenkin naisille on toitotettu vuosituhansia, että heidän "on pakko antaa" kun taas miehille on opetettu että heillä on oikeus "saada" vaikka pakolla. Kulttuuristen uskomusten ja valta-asettelun kautta ihmiset manipuloidaan suostumaan sellaiseen mitä ei itse halua. Tehdään tavallaan helpoksi sen pakottavan osapuolen rooli, koska hän voi kuvitella saaneensa suostumuksen koska uhri painostetaan kultuuristen normien avulla suostumaan vastoin omaa haluaan ja ikään kuin ottamaan vastuun oman tahtonsa polkemisesta.

Ja kuten jokainen normaali ihminen ymmärtää, vastoin tahtoaan "suostuminen" vaikuttaa traumaattisesti sen "suostujan" mieleen etenkin kun tapahtuma varmaan toistuu usein kun ollaan parisuhteessa, jossa valta-asetelma on vino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Luitko edes juttua? Vastaajina oli miehiäkin.

Ei väliä mikä sukupuoli tai sukupuolinen suuntaus tai identiteetti, suostuminen pakosta kun ei halua kuulostaa ristiriitaiselta.

Naisilla vaan on varmasti yleisesti kokemusta tästä paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Kyllä nakertaa tämäkin, kun mies ei halua enää minkäänlaista seksiä. Ainakaan minun kanssani.

Painostatko sinä sitten miestä vastoin tämän tahtoa seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos muija ei anna, haen seksin muualta ja jos pihtaa pidemmän aikaa niin  muija vaihtoon, näin yksinkertaista se on täällä.

Suostumuksen käsitys näyttää olevan sinulle tuntematon. Et myöskään kunnioita seksikumppaniesi ihmisoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Hämmennyin jutusta.

Olin nuorena alkaneessa pitkässä parisuhteessa, jossa seksiä oli aina vain silloin kun mies halusi. Jos itse yritin ehdotella niin sain vastaukseksi väsyttää, ei nyt ehdi ynms... Aloin miettimään että jos itse olisin vastannut samoin silloin kun minua ei olisi huvittanut, niin veikkaan että parisuhde olisi päättynyt aika nopeaan.

Mies käytti sinua hyväkseen. Sinun halusi ja tarpeesi eivät olleet hänelle tärkeitä. Et ollut hänelle edes tasavertainen ihminen vaan käyttöesine.

Että sellainen ihana "pitkä parisuhde".

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.

Eli sinusta aviolliset velvollisuudet (vanhahtava käsite sinänsä jo) ovat tärkeämmät kuin lain ja ihmisoikeuksien noudattaminen?

Vierailija kirjoitti:

Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?

Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.

Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.

Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.

Minkä takia kuitenkin halusit(te) olla siinä parisuhteessa? Tai ryhtyä siihen? Siis siihen suhteeseen?