Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hämmentävä tuo Hesarin artikkeli ei-toivotusta-seksistä parisuhteessa
08.09.2023 |
Itse en ole ikinä harrastanut seksiä jos ei tee mieli. Sehän olisi lähinnä hyväksikäyttöä, esineellistämistä. Kaikkeen ihmiset alistuukin.
Kommentit (362)
Hesari on ollut raiskaajalle hyvä työpaikka. Eihän sellaisesta voi uskoa mitään pahaa joka on ollut Hesarissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi sanoa, vakuuttaa, jopa puhua vakuuttavasti, ettei hän raiskaa, ei koskaan väkisin.
Ja raiskata, kertoa raiskanneensa, ja vähätellä. Vähättely ja pyrkimys normalisoida on osa pahuutta.
Tarve käyttää valtaa.
Mutta nyt varsinainen kysymys: miksi kukaan lukee Hesaria? Miksi kukaan tilaa, siis maksaa tuosta paskasta? Äänestäkää jaloillanne arvon naiset. Älkää maksako tuosta miesten ja narsistinaisten paskasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.
Se on just näin! Ihmetellä täytyy, kuinka hauraita nuoret naiset on nykyään, jos psyyke rikkoutuu siitä että suostuu seksiin rakastamansa ihmisen kanssa ei-kiihottuneena.
Kun se yhdyntä nyt vain tuntuu kamalalta kun ei ole kiihottunut eikä emätin ole valmis ottamaan mitään sisään. Minkälainen mies haluaa tuollaista mastrubointiseksiä? Tai no, onhan niitä maksullisissa kävijöitäkin. Mutta ei se emätin ole mikään aina valmis reikä.
Vierailija kirjoitti:
Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?
Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.
Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.
Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.
Kuulostaa pakottamiselta seksiin, joka on muuten rikos. Et sinä suostunut vapaasta tahdostasi vaan yritit saada sen pakottamisen loppumaan, seksiin "suostuminen" oli ilmeisesti sinun selviytymiskeinosi, että jaksoit päivästä toiseen.
Nuorena on vaikea tajuta, että se ihminen, jota kuvittelet rakastavasi, ei ole rakkautesi arvoinen, eikä välitä sinusta ihmisenä ja naisena sentin vertaa.
Onneksi olet päässyt pois tuosta myrkyllisestä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?
Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.
Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.
Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.
Minkä takia kuitenkin halusit(te) olla siinä parisuhteessa? Tai ryhtyä siihen? Siis siihen suhteeseen?
Olen tuo 5v painostavasta suhteesta eronnut. Omalla kohdallani syitä on monia. Olin nuori, minulla ei ollut vielä ollut kokemusta painostuksesta, enkä tunnistanut seksuaalista väkivaltaa vaikka sitä tapahtui silmieni edessä 5 vuotta. Suhteen hyvät puolet olivat niin painavia, että halusin keskittyä niihin. Uskoin myös siihen, että toinen voi muuttua. Hän myös sanoi haluavansa muuttua ja kertoi aina rakastavansa minua enemmän kuin mitään muuta. Sanat ja teot eivät kohdanneet. Selitin sen itselleni niin, että hän kyllä rakastaa minua mutta hänellä on haasteita itsensä ilmaisun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies voi sanoa, vakuuttaa, jopa puhua vakuuttavasti, ettei hän raiskaa, ei koskaan väkisin.
Ja raiskata, kertoa raiskanneensa, ja vähätellä. Vähättely ja pyrkimys normalisoida on osa pahuutta.
Tarve käyttää valtaa.
Mutta nyt varsinainen kysymys: miksi kukaan lukee Hesaria? Miksi kukaan tilaa, siis maksaa tuosta paskasta? Äänestäkää jaloillanne arvon naiset. Älkää maksako tuosta miesten ja narsistinaisten paskasta mitään.
Tämähän on tärkeä aihe keskustella julkisesti. Mikä muu media tuo näitä esiin?
Kyllähän sitä haluaa omalle rakkaalle hyvää vaikka ei aina jaksaisikaan. Mies hieroo mun kipeitä niskoja vaikka ei saa siitä mitään itse, paitsi hyvän mielen mulle. Minä hieron välillä miehen elintä jos hän sitä kovasti toivoo. Kumpikaan meistä ei tällaisten palvelusten tekemisistä ole kyllä traumatisoitunut. Toki ymmärrän että etenkin nuorena voi olla vaikea sanoa ei, ja toista ei saa koskaan painostaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä haluaa omalle rakkaalle hyvää vaikka ei aina jaksaisikaan. Mies hieroo mun kipeitä niskoja vaikka ei saa siitä mitään itse, paitsi hyvän mielen mulle. Minä hieron välillä miehen elintä jos hän sitä kovasti toivoo. Kumpikaan meistä ei tällaisten palvelusten tekemisistä ole kyllä traumatisoitunut. Toki ymmärrän että etenkin nuorena voi olla vaikea sanoa ei, ja toista ei saa koskaan painostaa!
Jos te ette ole,niin se ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti typerä valinta. Suostua seksiin vaikka ei haluaisi. Muutenkin se että toinen haluaa seksiä ja toinen ei, kertoo siitä että parisuhde ei toimi
Jotkut sanovat sitä rakkaudeksi.
Joidenkin mielestä järvi ei soutamisesta kulu.
Kokonaisuus ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.
Se on just näin! Ihmetellä täytyy, kuinka hauraita nuoret naiset on nykyään, jos psyyke rikkoutuu siitä että suostuu seksiin rakastamansa ihmisen kanssa ei-kiihottuneena.
Kun se yhdyntä nyt vain tuntuu kamalalta kun ei ole kiihottunut eikä emätin ole valmis ottamaan mitään sisään. Minkälainen mies haluaa tuollaista mastrubointiseksiä? Tai no, onhan niitä maksullisissa kävijöitäkin. Mutta ei se emätin ole mikään aina valmis reikä.
Miten joku (esim. tuo sinua edellinen kirjoittaja) ei ymmärrä että jonkun naisen psyyke on hauras kun hänet on pakotettu seksiin? Jos joku vieras ihminen tekisi naiselle tämän, ihan normaalia on että hän tarvitsee psykoterapiaa sen jälkeen.
Kummaa porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.
Turha sitten ihmetellä miksi mies lähti sen nuoren naapurin matkaan, sen joka antoi.
Eipä se silloin aitoa rakkautta ole, jos se suhde ei kestä edes hetken seksittömyyttä. Joutaa mennäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?
Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.
Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.
Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.
Minkä takia kuitenkin halusit(te) olla siinä parisuhteessa? Tai ryhtyä siihen? Siis siihen suhteeseen?
No olin ihastunut, en halunnut olla yksin, uskoin etten saa parempaakaan, mies oli muuten mukava ja en mä toisaalta aatellut jatkuvasti, että asiassa oli mitään varsinaista omituista koska kaikki mun poikaystävät oli maanitelleet seksiin jos en halunnut. Eli tunnistin ettei se oikein tunnu oikealta, mutta siihen oli jo tosi tottunut. Ja alussa toki itsekin halusi koko ajan, eli tämä käytös alkoi vasta kun en sitten enää ollutkaan koko ajan kiinnostunut. Lisäksi aattelin myös, että en ole hyvä tyttöystävä jos ei ole seksiä.
Mullehan oli hirveä järkytys kun myöhemmin olin suhteessa jossa mies ei halunnutkaan koko ajan ja mietin vaan mitä vikaa mussa on. No ei mitään, mutta mulle tilanne oli aina ollut niin, että poika/mies haluaa ja jos ei saa, alkaa jankkaus kunnes annan periksi. Nykyisessä suhteessakin on pitänyt tehdä paljon töitä sen kanssa, että uskallan sanoa ei. Eikä se vieläkään onnistu joka kerta, mutta nykyään kuitenkin lähes aina olen mukana aidosta, omasta halustani. Miestä en voi tästä syyttää, koska jos sanon ei, hän sanoo vaan okei ja asiaan ei palata.
Exän motiiveista en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?
Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.
Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.
Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.
Kuulostaa pakottamiselta seksiin, joka on muuten rikos. Et sinä suostunut vapaasta tahdostasi vaan yritit saada sen pakottamisen loppumaan, seksiin "suostuminen" oli ilmeisesti sinun selviytymiskeinosi, että jaksoit päivästä toiseen.
Nuorena on vaikea tajuta, että se ihminen, jota kuvittelet rakastavasi, ei ole rakkautesi arvoinen, eikä välitä sinusta ihmisenä ja naisena sentin vertaa.
Onneksi olet päässyt pois tuosta myrkyllisestä suhteesta.
No tästä on aikaa jo 20 vuotta, mutta mielenkiintoista on se, että en itse olisi edes halunnut erota vaan se mies jätti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää herätti mua miettimään, että missä se raja pakottamisessa menee?
Nuorena mun ex vonkasi seksiä niin kauan, että suostuin. Jos kieltäydyin, jankkasi eikä antanut nukkua. Joskus menin sohvalle pakoon, mutta tuli sinnekin perässä.
Käytännössä seksiä oli vaikka en yhtään halunnut, mutta kuitenkin suostuin siihen itse.
Se tuntui ja on tuntunut häiritsevältä myös myöhemmin, mutta olen aina ajatellut että mulla olisi ollut vaihtoehto. Nyt tosin mietin että ainut olisi ollut poistua kotona tai lukittautua kylppäriin joten liekö mulla siis ollut aitoa valimnanvaraa.
Minkä takia kuitenkin halusit(te) olla siinä parisuhteessa? Tai ryhtyä siihen? Siis siihen suhteeseen?
Eri, mutta väkivallalle on ominaista yllätyksellisyys. Vaarallisin on se joka on lähimpänä. Ei ole vain yksi tai kaksi tapausta, jossa mies on ensin ollut oikein mukava, ja kaikki on toimittu sovussa.
Kunnes.
Kun kaikki näyttää sujuvan ok, tapahtuu jotain "yllättävää". Mies voi mölistä teennäisen leppoisasti, että mitä mitä, hänellä oli hauskaa. Että mitä sä nyt. Menee jonkin aikaa hyvin, mies on jopa yllättävänkin kiva, ajattelet että se oli väärinkäsitys.
Ajattelet että suhde on normaali ja unohdat olla varuillasi. Hän esittää luotettavaa.
Kunnes.
Jotain tapahtuu, heräät kun hän käyttää kehoasi. Eihän se voinut olla väkivaltaa, kun hellästi, jopa sinun ensin huomaamatta, raiskasi. Ei jäänyt jälkiä.
Et ymmärrä että se jos mikä oli väkivaltaa, vallankäyttöä väkisin.
Alat väsyä. Mutta teillä on joitakin asioita millä hän on sitouttanut sinut itseensä. Jos ei muuta niin hän on lainannut omaisuuttasi.
Ajattelet että minä en ole sellainen jonka pitäisi olla poliisin kanssa tekemisissä.
Vointisi huononee, mutta mies näyttää vahvistuneelta ja mainitsee että kiva kun meillä menee näin hyvin.
Jos päätät "ottaa itseä niskasta kiinni", lähdet urheilemaan tai käyt kampaajalla, se voi laukaista seuraavan teon.
Hän on tehnyt pohjatyötä pitkään ja nakertaminen on niin hienovaraista, että näin voi oikeasti käydä kelle tahansa. Riippuu naisen tilanteesta missä vaiheessa pääsee, jos koskaan, näistä kuiville.
Toipumisessa ratkaisevaa on mitä muuta elämässä on. Jos mies oli ainoa kontakti, ero ei onnistu niin helposti. Jos taas on tukiverkosto, harrastuksia, ehkä pakopaikka jota mies ei tiedä, niin ja keskusteluapua. Hakekaa keskusteluapua matalalla kynnyksellä. Suunnitellaan mitä tilalle. Se ei tarkoita että pitäisi olla uusi mies heti, vaan muuta tekemistä. Ajatuksia. Että muistaa mitä se teki, ettei anna tilaisuutta tehdä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.
Se on just näin! Ihmetellä täytyy, kuinka hauraita nuoret naiset on nykyään, jos psyyke rikkoutuu siitä että suostuu seksiin rakastamansa ihmisen kanssa ei-kiihottuneena.
Miten kukaan tervepäinen haluaisi tehdä rakastamalleen ihmiselle niin? Että panisi vaikkei toinen ole kiihottunut eikä nauti ollenkaan? Ei, ei sellainen todellakaan ole mikään rakkauden teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaisesti typerä valinta. Suostua seksiin vaikka ei haluaisi. Muutenkin se että toinen haluaa seksiä ja toinen ei, kertoo siitä että parisuhde ei toimi
Jotkut sanovat sitä rakkaudeksi.
Joidenkin mielestä järvi ei soutamisesta kulu.
Kokonaisuus ratkaisee.
Jotkut sanovat sitä hyväksikäyttämiseksi.
Joidenkin mielestä nainen ei ole järvi, eikä mikään muukaan asia tai esine.
Rikoslaki ja loppupeleissä oikeuslaitos ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään haittaa antaa miehelle vaikka ei juuri silloin tee mieli. Ei se millään tavalla syö omanarvontuntoani, uskomaton ajatus edes. Enemmänkin näkisin suhteessa vikaa jos söisi omanarvontuntoa, tai kokisi sen jonkinlaiseksi suureksi myönnytykseksi. Kyllä saa myös kieltäytyä, mutta pitää pitää mielessä että avioiitossa on aviolliset velvollsiuudet, muutenhan ollaan kämppiksiä.
Se on just näin! Ihmetellä täytyy, kuinka hauraita nuoret naiset on nykyään, jos psyyke rikkoutuu siitä että suostuu seksiin rakastamansa ihmisen kanssa ei-kiihottuneena.
Miten kukaan tervepäinen haluaisi tehdä rakastamalleen ihmiselle niin? Että panisi vaikkei toinen ole kiihottunut eikä nauti ollenkaan? Ei, ei sellainen todellakaan ole mikään rakkauden teko.
Tätä olen myös miettinyt tuon eron jälkeen. Vieläkään en ymmärrä, miten toinen voi harrastaa seksiä samalla kun näkee ettei tyttöystävä selvästi nauti siitä ollenkaan, haluaisi sen vain loppuvan. Minkälainen ihminen pystyy sillä tavalla sivuuttamaan toisen tarpeet ja tunteet. Kyllä minusta on ihmisessä jotain pahasti vialla jos tuohon kykenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.
Turha sitten ihmetellä miksi mies lähti sen nuoren naapurin matkaan, sen joka antoi.
Tuollainen paskainen saa sitten mennäkin.
En tosiaan halua miestä jonka elämän tärkein asia on seksin saaminen.
Aika köyhä on aivotoiminta jos noin on.
Alue: Aihe vapaa
Siis tarkoitat että naisen pitää suostua raiskattavaksi koska rakastaa miestä (jota ei naisen halu yhtään kiinnosta).
Entäs jos rakas miehesi haluaisi kuristaa sinut kuoliaaksi, sinä haluat elää, mutta suostuisit sitten koska rakastat miestä... Jokainen tajuaa että tämä lause on outo, kumma vaan ettei tajuta että myös tuo ensimmäinen lause on outo.
Rakkautta ei ole alistuminen mihinkään vastoin tahtoaan eikä toisen alistaminen vastoin tämän tahtoa. Yleensä nämä ovat rikoksia, henkistä ja fyysistä väkivaltaa.