Hämmentävä tuo Hesarin artikkeli ei-toivotusta-seksistä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kiinnitin huomiota yhteen väitteeseen artikkelissa. Siinä todettiin että seksiin ei saa painostaa vonkaamalla, pitämällä mykkäkoulua tai uhkaamalla erolla.

Tuota tuota. Kyllähän se niin on että jokainen tekee itse päätöksensä siitä, millaisessa parisuhteessa haluaa olla tai ei halua olla. Jos jollekin on ehdoton kynnyskysmys se, että intohimottomassa suhteessa ei halua olla, ei sitä pidä muiden lähteä kyseenalaistamaan. Eli siis: onko tosiaan niin että tätä ei pidä mennä sanomaan kumppanilleen? On OK sanoa että en ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta ei ole OK sanoa että ellei tilanteeseen löydetä muutosta, harkitsen eroa? Ja eron hetkellä vasta sitten todetaan että syy oli ettei omaan kynnyskysymykseen löytynyt ratkaisua.

Olen nimittäin kerran eronnut niin että kumppanille kävi vasta eron hetkellä ilmi että eräs asia oli minulle todellisuudessa dealbreaker. Voitte varmaan kuvitella sitä syyllistämisen määrää että miksi en tehnyt selväksi että harkitsen suhteen päättämistä asian takia.

Vai onko asia eri kun on kyse seksistä? Silloin (ja vain silloin) ei ole OK sanoa että nyt ollaan ajautumassa eroon? Vai onko artikkeli yksinkertaisesti väärässä tuossa väittämässään?

Sinun mielestä vonkaaminen ja erolla uhkailu on sama asia, kuin asiasta keskustelu? 

Tottakai asiasta saa ja pitää keskustella. Mutta on hieman eri aloittaa keskustelu esimerkiksi "kaipaan paljon enemmän seksiä ja asia on tärkeä minulle. Onko jokin asia mikä aiheuttaa sinun haluttomuutta" kuin sanoa esimerkiksi: "jos en tänään saa seksiä, niin sitten pakkaan kamat ja lähden nussivaan jotain halukkaampaa".

Tottakai se on eri asia, sehän oli juuri minun pointtini! Kysymykseni oli siis kumpi seuraavista on parempi:

- Ongelmien esiin nostaminen, kuten yllä esitätkin, ja mikäli asia ei toistuvista keskusteluyrityksistä huolimatta parane, sen avaaminen että tämä nykyinen tilanne kyllä ajaa parisuhteen eroon ellei siihen saada muutosta

vai

- Ongelmien esiin nostaminen, kuten yllä, mutta eron mahdollisuuden mainitsematta jättäminen, ja vasta siihen päädyttäessä, asian avaaminen, eli että ongelma oli niin iso ja siihen ei tullut muutosta että nyt on suhteen jatkumisen edellytykset menetetty.

Ensimmäinen vaihtoehto nimittäin voidaan aina halutessa tulkita erolla uhkailuksi, mikä artikkelissa kategorisesti kiellettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi tulla monille yllätyksenä, mutta homma voi toimia kahteenkin suuntaan.

Ei minua aina haluta, kun vaimo haluaisi. Silti, koska rakastan häntä ja haluan pitää häntä hyvänä, niin viritän itseni silloinkin tunnelmaan ellen nyt sitten ole aivan kuolemanväsynyt. Mutta erittäin harvoin sanon ei.

Vastaavasti koen, että vaimoni pitää minua samalla tavalla hyvänä.

Hyvien tekojen teko toiselle on mielestäni mitä parasta parisuhteen liimaa.

Miehet keskimäärin haluaa seksiä enemmän kuin naiset, ihan biologiansa puolesta ja monet tutkimuksetkin ovat tämän osoittaneet. Se että sinä esim. kerran kuukaudessa suostut vaikka ei ihan huvittais, mut innostut kun päästään alkuun, on ihan eri asia kuin se että esim. oma mies haluaa monta kertaa viikossa ja mun on viikottain suostuttava, vaikka en halua, vaikka en syty, jos haluan että se ei vaikuta meidän suhteeseen.

Sekin on sitten painostusta jos sanoo toiselle että kyllä säkin voit suostua mun mieliksi, kun mäkin tein sulle viimeksi niin.

Meinaatko, että väkisin seksiin suostuminen ei vaikuta suhteeseen ollenkaan. Miksi naiset suostuvat alentamaan itsensä? Miksi olla miehen kanssa ns. suhteessa?

Koska miehen rahapussi. Moni nainen lapsineen on rutiköyhiä ja täysin miehen rahoista ja elatuksesta riippuvainen vaikka eletään 2020-lukua pitkällä. Jos mies lähtee, on edessä äidillä ja lapsilla melko en elintason lasku. Moni nainen ostaa parisuhdeseksillä itselleen hyvän elintason.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ymmärrä tai edes ajattele, etenkään miehet, kuinka sanatonta se painostus voi parisuhteessa olla.

Ei minunkaan kumppanit ole pakottaneet tai painostaneet seksiin sanan pakottaminen ja painostaminen kirjallisessa merkityksessä.

Mutta se painostus siinä parisuhdearjessa voi olla esim. seuraavanlaista:

Mies muuttuu kärttyiseksi ja kiukuttelee muista asioista sitten, kun ei saa.

Mies loukkaantuu ja alkaa kyseenalaistamaan parisuhteen tilaa, kun ei ole seksiä.

Mies alkaa torjumaan muuta kanssakäymistä; keskusteluja, hellyyttä, kosketusta, kun hän kokee ettei saa tarpeeksi seksiä.

Nää voi olla vaikeita asioita tunnistaa ja sanoittaa siinä suhteessa. Veikkaan että aika moni meistä naisista on suhteissaan suostunut seksiin oman miehen kanssa ihan vaan siksi, että sillä estetään joku tuleva konflikti, huono ilmapiiri, tai saadaan mies pysymään sitotuneena suhteeseen tai perheeseen, koska muuten uhkana on että mies jättää esim. lapset kokonaan naisen hoidettavaksi kiukutellessaan.

Minusta hyvä että asiasta puhutaan, koska harvemmin näitä edes kaverille sanoo että joo, en eilen illalla halunnut ollenkaan seksiä mutta suostuin sitten, ettei mies kiukuttele taas koko viikonloppua.

Nojoo, ymmärrän että tuo voi tuntua painostukselta myös, mutta toisaalta kyllähän kumppanilla on oikeus myös kieltäytyä esim kosketuksesta ja hellyydestä? Eihän sekään ole mikään universaali perusoikeus. Jos ei miehestä tunnu siltä että haluaa toista nyt ihollee (oli syy mikä tahansa), niin pitäähän sitäkin kunnioittaa, eikö? Ikävää tietty jos se on niin selvästi kytköksissä seksiin, mutta ratkaisu ei voi olla että miehen on pakko suostua. Ratkaisu on se että oppii olemaan loukaantumatta tai kokematta painostamista, vaikka toinen sanookin ei kiitos esim nyt sitten muulle kosketukselle.

Mitä parisuhteesta jää jäljelle jos kosketusta, hellyyttä ja keskusteluja ei enää ole? Ei ole tietenkään pakko suostua mihinkään, mutta jos ainoa hellyys ja kosketus parisuhteessa on seksi niin harvalle sellainen kyllä sopii.

Juu ei tietenkään kukaan halua seksiä jos ei ole muuta hellyyttä, mutta tässä oli nyt kyseessä toisin päin edennyt tilanne. Eli siis toinen ei halua seksiä, jonka _johdosta_ toinen ei sitten enää halua niin paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Pointtini oli että sellaisessa tilanteessa miehelläkin on kyllä oikeus todeta että häntä ei nyt haluta kiehnätä ja halailla, eikä siitä pidä loukkaantua.

Kyllä mä oon joskus antautunut miehelleni vaikka ei oo niin ihmeesti huvittanut. Ja joskus näissä tilanteissa oon lopulta itsekin innostunut, kun oon nähnyt toisen intohimon mua kohtaan. Mutta tämä perustuu aina tietenkin omaan valintaan, ei väkivaltaan.

Hassua ja outoa, ettei ollenkkaan keskustella viettelemisestä.

Miten toimen osapuoli alkaa viettelemään ja tästä syntyy vuorovaikutus, jota voi leikiksikin sanoa.

Tämä leikki on sitä parasta, mitä suhteessa on. Ei sen leikin lopputulemalla ole niin merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Olen aseksuaali ja ollut naimisissa jo 12 vuotta. Olen harrastanut seksiä monta kertaa viikossa ilman omaa halua. Mitenkään inhottavaa saati traumatisoivaa se ei ole ollut. Yksi kotityö muiden joukossa.

Enpä haluaisi joutua sänkyyn/naimisiin ihmisen kanssa, jolle seksi on kotityö. Nöytyyttävää sille, jonka kumppani seksistä noin ajattelee.

Sinänsä hupaisa ajatus, että seksiä/rakastelua verrataan WC pöntön  tai lattian pesuun :D

Tai miksei kissan hiekkalaatikon tyhjennykseen. Ei kovin ylevää.

Aseksuaalille seksi ei välttämättä ole sen ylevämpää ja miksi pitäisi olla. Jos asia ei harmita aseksuaalia, siis että seksi ei ole hänen elämässään tarpeellista tai ylevää, niin sittenhän ei ole mitään ongelmaa.

Aseksuaalina voi saada myös fyysistä nautintoa tai olla iloinen kumppaninsa nautinnosta. Jokainen kuitenkaan tekee parisuhteessa asioita, joilla yrittää miellyttää toista. Tai luulisi. Välillä tehdään jotain, mitä toinen haluaa ja välillä sitten jotain mitä toinen.

Kyseisessä parisuhteessa parisuhde voi olla muutoin hyvä, joten seksin harrastaminen ilman omaa halua ei tuota mitään traumaa.

Aseksuaali voi olla tyytyväinen seksielämmänsä vaikka se vertautuisi vessan pesemiseen, mutta miten on puolison laita?? Kaikki kiinnitti huomoin tuohon vessanpesemiseen, vaikka suurempi ongelma kai tuossa on se, että mitä tuumii puoliso, jonka rakkauselämää verrataan vessanpesuun.

Olisin kyllä itse aika pettynyt, jos joskus selviäisi, että  seksielämä puolisoni kanssa on merkinnyt hänelle samaa kuin kotityö (mitä se vessanpöntön peseminenkin on) 

Toki asia on ok, jos puoliso tuon tietää ja sen hyväksyy. Silloinhan ei asiassa ole ongelmaa.

Ei mieheni tiedä, että olen aseksuaali, eikä tule koskaan tietämäänkään. Sehän veisi varmasti tosiaan häneltä tunnelman ja osan nautintoa. Miksi hänen se täytyisi tietää, en näe mitään syytä. Minä hoidan kyllä osani mielelläni, enkä edes lahnamaisesti ja passiivisesti, että rakastamani mies pysyy tyytyväisenä myös seksin osalta. Se, etten itse saa siitä erityistä nautintoa,  menee salaisuutena hautaan mukanani.

- naimisissa oleva aseksuaali

Emätin ei ole valmis yhdyntään ilman kiihottumista. Se ei laajene, ei kostu, eikö klitoris erektoidu. Se tuntuu pahalta työntää sinne mitään, jos reikä ei ole vastaanottavainen.

Tällaisissa tapauksissa otan b-rappuun.

t. tyytyväisen miehen nainen

Kappas, joku fiksu ja normaalikin nainen ketjussa. Kyllä uskonkin että miehesi on tyytyväinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin rintasyöpää sairastavan ystävän saamia pamfletteja.

Seksiä ei tee aina mieli kemohoitojen aikana. Siinä oli sitten seikkaperäisiä ohjeita kuinka tyydyttää mies.

Tulipa tyhjä olo ja jälkeenpäin raivostutti.

Toinen kamppailee hengestään ja terveydenhuollon ykköshuoli on miehen tyydyttäminen.

Kuulostaa aika karulta. Toki parisuhteita ja ihmisiä ja tilanteita on paljon erilaisia, mutta millainen mies on se, joka ei kumppanin vakavan sairauden aikana pysty hoitelemaan itse omia tarpeitaan ja keskittymään oleellisempaan!

Ohiksena huutelen, että on paljon miehiä, jotka ei kestä vaimon sairastumista. Usein ottaa eron tai tekee elämän hankalaksi, että sairastunut haluaa erota.

Paljon liittyy seksiin. Joidenkin miesten elämä pyörii niin vahvasti seksin ympärillä, ettei muuta osata ajatellakaan. Empatiaa ei heru sairasta puolisoa kohtaan. :(

SH

Minä suostun seksin harrastamiseen jos mies tekee aloitteen. Mistään pakottamisesta ei ole kyse, vaan siitä, että joskus tekee puolisolle mieliksi. Niinkuin muissakin asioissa: pesen pyykit vaikka ei aina huvita tai teen muita asioita miehen puolesta. Ja mies tekee asioita minun puolestani. Haluan, että mies on onnellinen kanssani, koska hän on tehnyt minusta maailman onnellisimman, enkä halua että se tunne on yksipuolista.

Useimmiten meillä on kuitenkin niinpäin, että minä haluan, mutta mies ei. Silloin saan muuta läheisyyttä, kuten hierontaa ja kainalossa köllöttelyä.

Mah kirjoitti:

Minä suostun seksin harrastamiseen jos mies tekee aloitteen. Mistään pakottamisesta ei ole kyse, vaan siitä, että joskus tekee puolisolle mieliksi. Niinkuin muissakin asioissa: pesen pyykit vaikka ei aina huvita tai teen muita asioita miehen puolesta. Ja mies tekee asioita minun puolestani. Haluan, että mies on onnellinen kanssani, koska hän on tehnyt minusta maailman onnellisimman, enkä halua että se tunne on yksipuolista.

Useimmiten meillä on kuitenkin niinpäin, että minä haluan, mutta mies ei. Silloin saan muuta läheisyyttä, kuten hierontaa ja kainalossa köllöttelyä.

Miksi sinä et saa seksiä silloin kun haluat, jos mies kuitenkin saa? Eikö tuo toisen mieliksi tekeminen pädekään molempiin suuntiin?

Vierailija kirjoitti:

Mah kirjoitti:

Minä suostun seksin harrastamiseen jos mies tekee aloitteen. Mistään pakottamisesta ei ole kyse, vaan siitä, että joskus tekee puolisolle mieliksi. Niinkuin muissakin asioissa: pesen pyykit vaikka ei aina huvita tai teen muita asioita miehen puolesta. Ja mies tekee asioita minun puolestani. Haluan, että mies on onnellinen kanssani, koska hän on tehnyt minusta maailman onnellisimman, enkä halua että se tunne on yksipuolista.

Useimmiten meillä on kuitenkin niinpäin, että minä haluan, mutta mies ei. Silloin saan muuta läheisyyttä, kuten hierontaa ja kainalossa köllöttelyä.

Miksi sinä et saa seksiä silloin kun haluat, jos mies kuitenkin saa? Eikö tuo toisen mieliksi tekeminen pädekään molempiin suuntiin?

Tämä. Seksiin kuuluu muutakin kuin yhdyntä.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, onneksi, ONNEKSI olen homo! En voi kuvitellakaan miten kauheaa olisi olla parisuhteessa (haluttoman) naisen kanssa. Meillä on seksiä aina kun jompikumpi sitä haluaa. En voi käsittää mitä ihmeen traumatisoivaa on siinä, jos on yhdynnässä ilman, että on juuri sillä hetkellä itse kiihottunut? Sehän on palvelus sille omalle kumppanille, ja nimenomaan parantaa suhdetta, kuten tuossa yhdessä lainauksessa todetaan. 

m39

Tätä mä oon usein miettiny ku tuntuu et akkojen kans on niin perkeleen vaikeeta saada mitään asiaa selväksi. Miehet menee ja tekee eikä lätise turhia. Jos oisin homo niin olis varmaan helpompi elämä, tai ainaski parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kiinnitin huomiota yhteen väitteeseen artikkelissa. Siinä todettiin että seksiin ei saa painostaa vonkaamalla, pitämällä mykkäkoulua tai uhkaamalla erolla.

Tuota tuota. Kyllähän se niin on että jokainen tekee itse päätöksensä siitä, millaisessa parisuhteessa haluaa olla tai ei halua olla. Jos jollekin on ehdoton kynnyskysmys se, että intohimottomassa suhteessa ei halua olla, ei sitä pidä muiden lähteä kyseenalaistamaan. Eli siis: onko tosiaan niin että tätä ei pidä mennä sanomaan kumppanilleen? On OK sanoa että en ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta ei ole OK sanoa että ellei tilanteeseen löydetä muutosta, harkitsen eroa? Ja eron hetkellä vasta sitten todetaan että syy oli ettei omaan kynnyskysymykseen löytynyt ratkaisua.

Olen nimittäin kerran eronnut niin että kumppanille kävi vasta eron hetkellä ilmi että eräs asia oli minulle todellisuudessa dealbreaker. Voitte varmaan kuvitella sitä syyllistämisen määrää että miksi en tehnyt selväksi että harkitsen suhteen päättämistä asian takia.

Vai onko asia eri kun on kyse seksistä? Silloin (ja vain silloin) ei ole OK sanoa että nyt ollaan ajautumassa eroon? Vai onko artikkeli yksinkertaisesti väärässä tuossa väittämässään?

Erolla uhkailu on eri asia kuin se, jos tosissaan haluaa keskustella semmoisesta asiasta joka vaikuttaa parisuhteeseen ja saa harkitsemaan eroa. Tietenkin asioista pitää keskustella, mutta pitää hyvin tarkkaan miettiä miten asiansa muotoilee tällaisissa tilanteissa.

Tämä nyt on hieman määrittelykysymys, sanoisin. Kyllä ihan hyvin voidaan argumentoida että jos tuon esiin että tämä asia X ei pelkästään ole minulle ongelma, vaan se on niin iso ongelma että harkitsen eroa jos se ei korjaannu, silloin minä faktisesti uhkaan erolla. Toki asian voi sanoa monella eri tapaa, mutta pehmeästi ja kiltistikin kerrottuna perusviesti ei muutu: asia on pielessä, ja ellei siihen tule muutosta, on edessä (todennäköinen) ero. Eron mahdollisuuden kytkeminen asian X muuttumiseen on kyllä erolla uhkailua, riippumatta siitä tekeekö sen sanansa tarkasti harkiten tai töksäyttäen.

Juuri näin. Joidenkin ihmisten määritelmän mukaan minkä tahansa tyyppinen seksihalujen kohtaamattomuuden ja eroajatusten samassa yhteydessä esittäminen on erolla kiristämistä.

Itse taas tavallaan inhoan koko käsitteitä "erolla kiristäminen" ja "erolla uhkailu". Minusta näihin sisältyy pohjimmiltaan sellainen piilomerkitys, että eroamisessa olisi jotain kohtuutonta ja väärää, jotain niin epäreilua että koko ajatuksen esittäminen on lähes väkivaltaa. En minä näe sitä yhtään niin. Ero on aina vaihtoehto, jos on suhteeseen tyytymätön. Ja ero on aina vaihtoehto myös sille haluttomalle. Koko erolla kiristämisen käsite tuntuu olettavan, että ero on jotain niin mahdottoman kauheaa ettei se ole edes vaihtoehto, ja että se on pakottamista jos toiseksi vaihtoehdoksi tarjotaan eroa. Mutta kun ei se parisuhde ole mikään vankila. Jotkut ihmiset voisivat hirveän paljon paremmin, jos ymmärtäisivät ettei vahingollisissa ja onnettomissa suhteissa tarvitse roikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mah kirjoitti:

Minä suostun seksin harrastamiseen jos mies tekee aloitteen. Mistään pakottamisesta ei ole kyse, vaan siitä, että joskus tekee puolisolle mieliksi. Niinkuin muissakin asioissa: pesen pyykit vaikka ei aina huvita tai teen muita asioita miehen puolesta. Ja mies tekee asioita minun puolestani. Haluan, että mies on onnellinen kanssani, koska hän on tehnyt minusta maailman onnellisimman, enkä halua että se tunne on yksipuolista.

Useimmiten meillä on kuitenkin niinpäin, että minä haluan, mutta mies ei. Silloin saan muuta läheisyyttä, kuten hierontaa ja kainalossa köllöttelyä.

Miksi sinä et saa seksiä silloin kun haluat, jos mies kuitenkin saa? Eikö tuo toisen mieliksi tekeminen pädekään molempiin suuntiin?

Tämä. Seksiin kuuluu muutakin kuin yhdyntä.

Sekin, mutta väitän myös, että useimmat miehet pystyvät siihen yhdyntäänkin vaikkei alunperin olisi niin kovasti himottanutkaan. Monella lapsettomuudesta kärsineellä parilla esimerkiksi on kokemusta siitä, kun kalenteri käskee n*ssia vaikka kummankin kiinnostus petipuuhiin sillä hetkellä tasan nolla. Kumman usein se silti onnistuu, kun on motivaatio kohdillaan. Ei siihen aina kiimaa ja ilotulituksia tarvita.

Vierailija kirjoitti:

M 50 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ottako seksiaddiktoituneita miehiä kumppaneiksi. Niin helposti tämäkin asia olisi hoidettu. On meitä kilttejä ja kunnollisiakin markkinoilla vapaana. Pitää vaan osata etsiä esim maalaiskylistä, kotona viihtyviä miehiä, ujoja ja arkoja jne.

Älä mene onnesi ohi, nainen!

Katsos kun homma menee niin että (usein miten) rakastunut ja onnellinen nainen on haluava nainen. Alussa päivittäin haluava nainen onkin mieluiten kokonaan ilman tai  mahdollisimman harvoin. Naisen itselleen hankkivalla/saavalla miehellä ei ole mitään takuuta jatkuuko paras vire (seurusteluaikana) sitten kun ollaan oltu vuosia naimisissa.

Jos/kun rakkaus ajan kanssa vähenee ja muuttuu kaveruudeksi myös halu seksuaaliseen kanssakäymiseen voi vähentyä. Myös huolet, ongelmat ja tyytymättömyys parisuhteeseen voi vaikuttaa siihen että halut vähenevät. Usein (sekä miehillä että naisilla) halujen väheneminen voi myös johtua myös siitä että halutaan jotain muuta kuin omaa puolisoa.

Yritän siis sanoa että se että nainen ei halua yhtä paljon seksiä kuin miehensä, voi tietysti johtua erosta halukkuuden tasossa, mutta ehkä kuitenkin useammin vaimon tyytymättömyydessä. Neuvo ota seuraavaksi mies joka seksiä ei juurikaan halua niin ongelmaa ei tule on hölmö. Sillä jos ongelmana naisella on se että ei halua seksiä enää kun suhde on huono/tämän miehen kanssa, niin miksi vaihtaisi mieheen jota ei myöskään juurikaan halua ja siksi halut kohtaisivat.

Mutta kyllä sitä kannattaisi yrittää silti löytää puoliso jonka kanssa libido on suunnilleen samalla tasolla. Kun on sitä niitä ihmisiä joille seksi on tosi tärkeää ja haluaa sitä joka päivä ja tulee kärttyisäksi jos ei saa. Ja sit niitä joille se ei ole niin olennaista ja voi hyvin olla ilman vaikka kuinka pitkään. Ja se iso joukko sillä välillä.

Raapustukseni on pitkä ja sekava eikä varmaan aukea kunnolla edes minulle muutaman päivän päästä, pahoitteluni siitä. Yksi pointtini oli että naisille (ehkä useammin kuin miehille?) ja miehille uuden seurustelusuhteen jännittävä ja tavoiteltu partneri, jonka kokee kiinnostavana, haluttavana ja tavoiteltavana, voi parin vuoden kuluttua olla oma luotettava, mutta harmaa puoliso, joka kiinnostaa vain silloin tällöin. Tarkoitan että on toki mahdollista löytää uusi seurustelukumppani jonka libido on samaa tasoa oman kanssa suhteen alussa, mutta se ei tarkoita että libidot olisivat samalla tasolla myös vuosien päästä.

Omaa seksuaalista haluttavuutta voi ja pitäisi toki yrittää kohentaa ja ylläpitää, lisäksi pitäisi pyrkiä että suhde tuottaa edelleen kipinöitä/jännitystä/perhosia (ja muuta mitä en miehenä ymmärrä). Laskenutta omaa kykyä ja/tai halua voidaan parantaa myös lääkäriltä saatavilla tuotteilla ja varmaan moni näin tekeekin. Luonteva keskustelu kumppanin kanssa siitä missä, miten ja millaista molemmille parhaan mahdollisen seksin pitäisi olla, lienee harvinaista. Kirjoittelen sitten ylpeänä neuvoja miten moisia keskusteluja käydään, jos moisen taidon joskus opin ja saan vielä kumppaninikin oppimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ymmärrä tai edes ajattele, etenkään miehet, kuinka sanatonta se painostus voi parisuhteessa olla.

Ei minunkaan kumppanit ole pakottaneet tai painostaneet seksiin sanan pakottaminen ja painostaminen kirjallisessa merkityksessä.

Mutta se painostus siinä parisuhdearjessa voi olla esim. seuraavanlaista:

Mies muuttuu kärttyiseksi ja kiukuttelee muista asioista sitten, kun ei saa.

Mies loukkaantuu ja alkaa kyseenalaistamaan parisuhteen tilaa, kun ei ole seksiä.

Mies alkaa torjumaan muuta kanssakäymistä; keskusteluja, hellyyttä, kosketusta, kun hän kokee ettei saa tarpeeksi seksiä.

Nää voi olla vaikeita asioita tunnistaa ja sanoittaa siinä suhteessa. Veikkaan että aika moni meistä naisista on suhteissaan suostunut seksiin oman miehen kanssa ihan vaan siksi, että sillä estetään joku tuleva konflikti, huono ilmapiiri, tai saadaan mies pysymään sitotuneena suhteeseen tai perheeseen, koska muuten uhkana on että mies jättää esim. lapset kokonaan naisen hoidettavaksi kiukutellessaan.

Minusta hyvä että asiasta puhutaan, koska harvemmin näitä edes kaverille sanoo että joo, en eilen illalla halunnut ollenkaan seksiä mutta suostuin sitten, ettei mies kiukuttele taas koko viikonloppua.

Nojoo, ymmärrän että tuo voi tuntua painostukselta myös, mutta toisaalta kyllähän kumppanilla on oikeus myös kieltäytyä esim kosketuksesta ja hellyydestä? Eihän sekään ole mikään universaali perusoikeus. Jos ei miehestä tunnu siltä että haluaa toista nyt ihollee (oli syy mikä tahansa), niin pitäähän sitäkin kunnioittaa, eikö? Ikävää tietty jos se on niin selvästi kytköksissä seksiin, mutta ratkaisu ei voi olla että miehen on pakko suostua. Ratkaisu on se että oppii olemaan loukaantumatta tai kokematta painostamista, vaikka toinen sanookin ei kiitos esim nyt sitten muulle kosketukselle.

Mitä parisuhteesta jää jäljelle jos kosketusta, hellyyttä ja keskusteluja ei enää ole? Ei ole tietenkään pakko suostua mihinkään, mutta jos ainoa hellyys ja kosketus parisuhteessa on seksi niin harvalle sellainen kyllä sopii.

Juu ei tietenkään kukaan halua seksiä jos ei ole muuta hellyyttä, mutta tässä oli nyt kyseessä toisin päin edennyt tilanne. Eli siis toinen ei halua seksiä, jonka _johdosta_ toinen ei sitten enää halua niin paljon läheisyyttä ja hellyyttä. Pointtini oli että sellaisessa tilanteessa miehelläkin on kyllä oikeus todeta että häntä ei nyt haluta kiehnätä ja halailla, eikä siitä pidä loukkaantua.

On toki oikeus mutta jos ei ole hellyyttä muutenkin kuin seksi mielessä, niin ei sitten miehen pidä loukkaantua siitä jos seksiä ei ole, kun se nainen olisi kaivannut hellyyttäkin että seksi kiinnostaisi.

Meillä tästä on tullut kierre.

Olen jo kauan sanonut että ne halit ym. pitäisi vilpittömästi olla vain haleja jne.

Jotta musta ei tuntuisi että jokainen lähestyminen on miehen mielessä sellaista että sen on johdettava seksiin.

Mies väittää ettei niin ole, mutta todellisuudessa alkaa heti puhumaan että joko innostuit, voitaisko tänään, hän innostui jne.

Ja mitä enemmän hän tuota tekee, sitä vähemmän mua kiinnostaa.

Koska hän lähestyy mua vain seksi mielessä.

Ja sitten kun sitä on saatu, voi taas jättää mut huomioimatta.

Siihen asti kun häntä taas haluttaisi.

Mies ei ymmärrä koko tilannetta ollenkaan, ei näe aiheutunutta kierrettä ja kiristys on alkanut.

Sehän toki saa minut haluamaan...

Vierailija kirjoitti:

Naisen keho on hänen miehensä hallussa, samoin om myöskin miehen keho hänen vaimonsa hallussa.

-Paavali

Mun uskis mies r*iskasi minut törkeästi tätä tekosyytä käyttäen. Ilta oli normaali, tekoa ei edeltänyt riitely tms, alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Hän odotti, että nukahdan syvään uneen ja pitäen minut voimakkaalla otteella hartioista patjassa kiinni niin, että en voinut edes hengittää r*iskasi a n aaliin. Olin tarpeeksi typerä tuolloin ja usein naivisti kaiken, joten kerroin asiasta seurakunnassa, koska tämä nimenomainen uskis porukka tykkää hokea, että rakkaus on heidän keskuudessaan. No, siitä seurasi uskon veljien harjoittama vaino. Yksi kaveri, joka tykkäsi huutaa minulle, että valehtelen, jopa hyökkäsi kimppuuni kolme kertaa fyysisesti. Kaikki muut harrastivat hengellistä ja henkistä väkivaltaa, joka näkyi mm. pois sulkemisella ja julkisella nolaamisella yms. Kerran olin syrjäisessä rakennuksessa r*iskarin ja kolmen muun miehen kanssa, muka selvittelemässä asiaa. Se selvittely oli sitä, että yksi näistä miehistä karjui pää punasena minulle kädet nyrkissä seisoen aivan edessäni kun itse istuin, kun muut hymisivät hyväksyvästi. Karjunnan aihe oli se, että r*iskarilla ei ole mitään syytä luovuttaa seurakunnan vastuuasemaa, jossa hän on tekemisissä lasten kanssa pois. Ja tämä tapahtui sen jälkeen kun r*iskaus oli tunnustettu, eli he aivan varmasti tiesivät mitä tekivät ja minkälaista ihmistä puolustivat raivokkaasti.

Näissä piireissä naisten ja lasten esineellistämisestä on tehty taidetta. Oikeasti en pysty edes kuvittelemaan sairaampaa ja kuvottavampaa porukkaa. Pysykää ihmiset erossa tälläisistä, pliis. Varsinkin sellaisista uskiksista, jotka tekee käännytystyötä ovilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta voidaan vetään yhteenvetona, että libidojen samanasteisuus on erittäin tärkeää parisuhteessa. 

Kuten äsken kirjoitin ..niin on..

Nainen antaa jotta koti pysyy ehjänä.

Jos haluaa lu tkut taa ku llia, jää yyhooksi...

Mit vit? Juuri ei näin. 

Se oli ihan asiallinen juttu ja haastatelluissa oli myös seksistä vähemmän kiinnostuneita miehiä. Ei se aina ole nainen, joka kieltäytyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kiinnitin huomiota yhteen väitteeseen artikkelissa. Siinä todettiin että seksiin ei saa painostaa vonkaamalla, pitämällä mykkäkoulua tai uhkaamalla erolla.

Tuota tuota. Kyllähän se niin on että jokainen tekee itse päätöksensä siitä, millaisessa parisuhteessa haluaa olla tai ei halua olla. Jos jollekin on ehdoton kynnyskysmys se, että intohimottomassa suhteessa ei halua olla, ei sitä pidä muiden lähteä kyseenalaistamaan. Eli siis: onko tosiaan niin että tätä ei pidä mennä sanomaan kumppanilleen? On OK sanoa että en ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta ei ole OK sanoa että ellei tilanteeseen löydetä muutosta, harkitsen eroa? Ja eron hetkellä vasta sitten todetaan että syy oli ettei omaan kynnyskysymykseen löytynyt ratkaisua.

Olen nimittäin kerran eronnut niin että kumppanille kävi vasta eron hetkellä ilmi että eräs asia oli minulle todellisuudessa dealbreaker. Voitte varmaan kuvitella sitä syyllistämisen määrää että miksi en tehnyt selväksi että harkitsen suhteen päättämistä asian takia.

Vai onko asia eri kun on kyse seksistä? Silloin (ja vain silloin) ei ole OK sanoa että nyt ollaan ajautumassa eroon? Vai onko artikkeli yksinkertaisesti väärässä tuossa väittämässään?

Sinun mielestä vonkaaminen ja erolla uhkailu on sama asia, kuin asiasta keskustelu? 

Tottakai asiasta saa ja pitää keskustella. Mutta on hieman eri aloittaa keskustelu esimerkiksi "kaipaan paljon enemmän seksiä ja asia on tärkeä minulle. Onko jokin asia mikä aiheuttaa sinun haluttomuutta" kuin sanoa esimerkiksi: "jos en tänään saa seksiä, niin sitten pakkaan kamat ja lähden nussivaan jotain halukkaampaa".

Tottakai se on eri asia, sehän oli juuri minun pointtini! Kysymykseni oli siis kumpi seuraavista on parempi:

- Ongelmien esiin nostaminen, kuten yllä esitätkin, ja mikäli asia ei toistuvista keskusteluyrityksistä huolimatta parane, sen avaaminen että tämä nykyinen tilanne kyllä ajaa parisuhteen eroon ellei siihen saada muutosta

vai

- Ongelmien esiin nostaminen, kuten yllä, mutta eron mahdollisuuden mainitsematta jättäminen, ja vasta siihen päädyttäessä, asian avaaminen, eli että ongelma oli niin iso ja siihen ei tullut muutosta että nyt on suhteen jatkumisen edellytykset menetetty.

Ensimmäinen vaihtoehto nimittäin voidaan aina halutessa tulkita erolla uhkailuksi, mikä artikkelissa kategorisesti kiellettiin.

Alkaa taas olla aika saivartelua, mutta olet toki oikeassa. Mutta se, että eroa käyttää joka välissä uhkausena on eri asia, kuin asiallinen keskustelu asiasta. Mikäli asia keskustellaan yhdessä läpi ja yhteistuumin todetaan, että parisuhden ei toimi ja sitä ei todennäköisesti saada toimivaksi, on ero paljon helpompi.

Se mitä näissä jutuissa tarkoitetaan erolla uhkailulla, on juuri sen sanominen joka välissä, jos toista ei seksi kiinnosta juuri sillä sekunnilla.

En lukenut juttua, mutta seksi ja läheisyyshän ovat parisuhteen IDEA. Sitä tuo sana "parisuhde" tarkoittaa.

Se jos asutaan samassa asunnossa, ei ole parisuhde, vaan asumisjärjestely. Se että on yhteisiä lapsia, ei ole parisuhde, vaan huoltajuussuhde. Se että viihdytään yhdessä vapaa-aikana, ei ole parisuhde, vaan ystävyyttä.

Muutenhan sitä voisi olla parisuhteessa vaikka oman siskonsa kanssa, jos siihen ei liittyisi seksuaalista ulottuvuutta.