Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Gallup: Sanokaa rehellisesti olisitteko onnellisia tällaisessa suhteessa?
07.09.2023 |
Haluaisin nyt kyllä rehellisiä mielipiteitä siitä, olenko vain keski-iän kriisin kourissa houraileva kiittämätön nainen vai onko avioliitossani oikeasti ongelmia.
Eli, olen 46-vuotias nainen. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20-vuotiaasta asti. Meillä on lukioikäiset lapset (2 kpl). Parisuhteessamme ei ole suuria ongelmia ja mieheni on periaatteessa oikein hyvä mies. Hän on erinomainen isä, on kiltti minulle, ei ryyppää, ei ole uskoton, pitää minua hyvänä päivittäin, antaa palautetta viehätysvoimastani jne. Myös seksielämämme on erinomaista.
Sitten ongelmat:
1. Mieheni on ikäisekseen suoraan sanoen aika onneton ns. käytännön asioissa. Ei osaa tehdä mitään teknisiä asioita eikä ole niistä myöskään kiinnostunut. Laskut on aina maksamatta, veroilmoituksista puhumattakaan. Pihanurmikko voi kasvaa puolimetriseksi ennen kuin hän sitä edes noteeraa. Vaikka hän on erinomainen isä, hän ei valehtelematta koskaan ole luultavasti lukenut lastemme Wilma-viestejä. Näin ollen ns. metatyö eli vastuu asioista on käytännössä aina minulla. Jos minulla ei ole hommat hanskassa, kaikki asiat jää tekemättä.
2. Mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut ruuanlaitosta/ruuasta, vaan voisi syödä vaikka samaa ruokaa joka päivä, jotta vaivaa sen tekemiseksi ei tarvitsisi vain nähdä. Itselle sen sijaan ruuanlaitto yhdessä olisi ihanaa tekemistä.
3. Mieheni on töistä niin väsynyt, että hän nukkuu päiväunet JOKA PÄIVÄ, jotta jaksaa illan pysyä hereillä. En oikein osaa itsekään sanoa, miksi tämä on alkanut ärsyttää hirvittävän paljon.
4. Mieheni on intohimoinen viiniharrastaja ja käyttää kaikki rahansa omiin reissuihinsa ja asettaa ne meidän yhteisten reissujen edelle. Itselleni olisi suuri unelma käydä mieheni kanssa kaupunkilomilla, mutta jos haluan niille, on minun ne itse maksettava kokonaan meille molemmille.
5. Mieheni ei kaipaa mitää "extraa" juuri koskaan parisuhteessa eikä näin ollen sitä käytännössä koskaan itse järjestäkään. Jos haluan hotelliin hänen kanssa, on se itse varattava. Jos haluan elokuviin hänen kanssa, on liput hankittava itse. Toki hän mielellään viettää aikaa kanssani (sali, koiran ulkoilutus), mutta muuten ei mitään extraa.
No, nyt tuli jo paljon juttuja, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea ja ennen kaikkea jaksaa sanoa mielipiteensä. Kiitos! Rehellisesti sanoen itse haaveilen usein toisenlaisesta kumppanista ja samalla tunnen syyllisyyttä siitä ettei tämä riitä - mikään kun ei tosiaan ole pahasti pielessä ja paljon on hyvää.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Jos eroaisit, miksi luulet, että löytäisit paremman? Oikeasti. Ei sellaisia juuri ole olemassa!
Otan nyt tämän viestin esimerkiksi, mutta näitä on ketjussa jo kymmeniä. Eikö oikeasti sinkkuus ole vaihtoehto joka kävisi edes mielessä??
Aloittajan mies on kallis rattopoika, joka seksin hinnalla on onnistunut ostamaan itselleen täyden ylläpidon ja kodinhoitopalvelut. Ei huolehdi (ilmeisesti nuorempienkaan) lasten asioista, ei tee juuri kotitöitä, ei tee mitään parisuhteen eteen muuta kuin seksi. Mutta "ei kannata erota kun tuollaisia tai vielä kauheampia ne kaikki miehet on" -- joo en ole eri mieltä, mutta kuulostaa kyllä että sinkkuna aplla olisi paljon onnellisempaa.
Ei mistään parisuhteesta pidä sillä ajatuksella erota, että "löydänkö parempaa", vaan "tuoko tämä suhde minulle mitään plussaa sinkkuuteen verrattuna". Apn kohdalla... eipä kuulosta siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos odotat, että ihminen muuttuisi joksikin muuksi kuin mitä on, niin ei tule tapahtumaan. Jos häntä rakastat, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Jos kaipaat jotain ekstraa ja hän osallistuu siihen, kun sen järjestät, niin kai se on ok? Jos on asioita, joista olet kiinnostunut , mutta hän ei, tee niitä ystäviesi kanssa. Myös suhteen avaaminen voi olla vaihtoehto. Jos et rakasta häntä enää, ei kannata jatkaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: miksi niin monia naisia näyttää ärsyttävän AP:N miehen päiväunet? En tajua. Myös itse nukun joka päivä töiden jälkeen vähän.
Sanon tämän nyt brutaalin suoraan. Kun mies nukkuu, hänestä ei ole hyötyä naiselle.
Niinpä. Nainen piikoo omassa kodissaan, kun mies nukkuu tai vaan on. Paska sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut vaimolle että hänen tulisi osallistua meidän yhteisen moottoripyörän vakuutusmaksuihin. Arvatkaa osallistuuko? Ilmeisesti hän on kamala nainen.
Makaako sohvalla, jättää muutkin laskut ja veronsa maksamatta ja käy vain tyttöjen kanssa viiniretkillä mutta ei sinun?
Ei jatkoon.Ja kyllä, jos miehen kanssa kaksin reissataan motskarilla niin maksan mielelläni puolet. Usein vain seurustellut herrasmiesten kanssa niin ei ole tarvinnut.
Nyt makaa ja katsoo netflixiä. Hän ei katso koskaan veroilmoitustaan.
Ihan kunnon mies. En valittaisi. Kuvittele jos olisi alko ongelma, väkivalta, narsisti. Hyvin pullat uunissa sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään.
Mistä tiedät millainen suhde aplla on appivanhempien tai miehen suvun kanssa? Eihän aplla välttämättä ole minkäänlaista suhdetta heidän kanssaan. Esim mulla on takana 12v suhde puolison kanssa, eivätkä hänen vanhempansa, sisaruksensa jne ikinä halunneet olla missään tekemisissä kanssani pakollista kohteliaisuutta lukuunottamatta. Muutaman vuoden yritin, mutta luovutin kun eivät lämmenneet. Esim. eivät ole vieläkään lisänneet minua edes perheensä whatsapp perheryhmächattiin, vaikka naimisissakin on oltu vuosikausia... Nyt en ole nähnyt heitä kuuteen vuoteen eivätkä ole perään kyselleet. Ei tupata kun ei tykätä.
Ja kannattaa tutustua käsitteeseen "sunken cost fallacy". Se, että johonkin on käyttänyt paljon aikaa tai resursseja, ei ole riittävä syy jatkaa ko. asiaan panostamista.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sanonut vaimolle että hänen tulisi osallistua meidän yhteisen moottoripyörän vakuutusmaksuihin. Arvatkaa osallistuuko? Ilmeisesti hän on kamala nainen.
Vaikuttaa itsekkäältä naiselta. Kyllä yhteisiin asioihin pitää osallistua. Sama homma on ap:lla. Hän haluaa että mies osallistuu rahallisesti yhteisiin matkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veneillään perheen kesken, mutta arvatkaa maksaako nainen senttiäkään kuluista! Ap kiitos että toit hyvän pointin esiin. Yhteisistä asioista kulut puoliksi!
Vierailija kirjoitti:
Ihan kunnon mies. En valittaisi. Kuvittele jos olisi alko ongelma, väkivalta, narsisti. Hyvin pullat uunissa sulla.
Sen, että miehellä ei ole alkoholiongelmaa, väkivaltaista käytöstä eikä narsistisia piirteitä, tulisi olla itsestäänselvyys missä tahansa suhteessa. Pelkkä näiden alkeellisten perusasioiden olemassaolo ei kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään hyvää tai sopivaa kumppania. Lisäksi suhteessa on tärkeää, että molemmilla kumppaneilla on yhteinen arvomaailma, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden tavoitteita. Kummankin osapuolen on myös kyettävä ottamaan huomioon toisen tunteet ja mielipiteet ja tehtävä oma osuutensa kodin asioiden ja suhteen hyvinvoinnin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kunnon mies. En valittaisi. Kuvittele jos olisi alko ongelma, väkivalta, narsisti. Hyvin pullat uunissa sulla.
Sen, että miehellä ei ole alkoholiongelmaa, väkivaltaista käytöstä eikä narsistisia piirteitä, tulisi olla itsestäänselvyys missä tahansa suhteessa. Pelkkä näiden alkeellisten perusasioiden olemassaolo ei kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään hyvää tai sopivaa kumppania. Lisäksi suhteessa on tärkeää, että molemmilla kumppaneilla on yhteinen arvomaailma, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden tavoitteita. Kummankin osapuolen on myös kyettävä ottamaan huomioon toisen tunteet ja mielipiteet ja tehtävä oma osuutensa kodin asioiden ja suhteen hyvinvoinnin suhteen.
Mutta kun ap ärsyyntyy miehen päiväunista, niin ei taida onnistua.
Mulla lomaosake ja ja käydään siellä perheen kesken aina kun vaan pystytään. Lomaosakkeen kulut lankeaa järjestään mun maksettavaksi, vaikka me käytetään sitä perheenä. Pitää ottaa asia puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa itsekkäältä vapaamatkustajalta. Ilmesesti ollut sitä koko suhteen ajan. Laita vaihtoon. Puheet siitä ettei vaihtamalla kummene, ovat paskapuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mikä minua tässä muuten yllättävän laadukkaassa keskustelussa ihmetyttää on se, kuinka kukaan (tai en ainakaan ole huomannut) ei ole tuonut esille sitä, että pitkä suhde itsessään on jo arvokas. Ainakin itselle on todella kallisarvoista se, kuinka hyvin olen 25 vuoden oppinut mieheni tuntemaan. Samoin korvaamattoman arvokasta minulle on se, että olen oppinut myös appivanhempani tuntemaan ja olen osa myös heidän perhettään.
Mistä tiedät millainen suhde aplla on appivanhempien tai miehen suvun kanssa? Eihän aplla välttämättä ole minkäänlaista suhdetta heidän kanssaan. Esim mulla on takana 12v suhde puolison kanssa, eivätkä hänen vanhempansa, sisaruksensa jne ikinä halunneet olla missään tekemisissä kanssani pakollista kohteliaisuutta lukuunottamatta. Muutaman vuoden yritin, mutta luovutin kun eivät lämmenneet. Esim. eivät ole vieläkään lisänneet minua edes perheensä whatsapp perheryhmächattiin, vaikka naimisissakin on oltu vuosikausia... Nyt en ole nähnyt heitä kuuteen vuoteen eivätkä ole perään kyselleet. Ei tupata kun ei tykätä.
Ja kannattaa tutustua käsitteeseen "sunken cost fallacy". Se, että johonkin on käyttänyt paljon aikaa tai resursseja, ei ole riittävä syy jatkaa ko. asiaan panostamista.
Välillä koitan lopettaa koko palstailun ja sitten tulee vastaan tällaisia helmikirjoituksia ja tiedän miksi käyn täällä.
Kiitokset hyvästä kommentista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kunnon mies. En valittaisi. Kuvittele jos olisi alko ongelma, väkivalta, narsisti. Hyvin pullat uunissa sulla.
Sen, että miehellä ei ole alkoholiongelmaa, väkivaltaista käytöstä eikä narsistisia piirteitä, tulisi olla itsestäänselvyys missä tahansa suhteessa. Pelkkä näiden alkeellisten perusasioiden olemassaolo ei kuitenkaan automaattisesti tee kenestäkään hyvää tai sopivaa kumppania. Lisäksi suhteessa on tärkeää, että molemmilla kumppaneilla on yhteinen arvomaailma, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja tulevaisuuden tavoitteita. Kummankin osapuolen on myös kyettävä ottamaan huomioon toisen tunteet ja mielipiteet ja tehtävä oma osuutensa kodin asioiden ja suhteen hyvinvoinnin suhteen.
Mutta kun ap ärsyyntyy miehen päiväunista, niin ei taida onnistua.
Tutkimusten mukaan turhista asioista alkaa tulla mielipahaa jos pinnan alla toinen tai molemmat kokevat, että tunteisiin tai tarpeisiin ei vastata. Esimerkiksi riidellään tiskirätin tai vessanpöntön kannen asennosta, kun koetaan, että toinen ei osallistu tai ole läsnä tunnetasolla.
Ei tossa varsinaisesti perusasiat ole pilessä, mutta sinä olet kyllästynyt mieslapseen ja tekemään itse kaikki metatyöt.
Ei tohon voi antaa neuvoa, riippuu mitä siedät. Mietit kuitenkin kymmenisen vuotta ennen kuin uskalsit tehdä lapsia miehdn kanssa, joten oletan, että olet kärsinyt jo pitkään?
Vierailija kirjoitti:
Kun se pihanurmikko on puolimetrinen ja pyydät/käsket miestäsi leikkaamaan sen, ryhtyykö hän työhön?
Älkää käskekö parisuhteessa toisianne, se tuo varmasti ennen pitkää riidan eteen. Pyytäkää, ja pyytäkää kiltisti. Jos ei pyynnöt mene perille niin sitten pitää keskustella että mikä mättää, onko huolia murheita. Mutta käskyttäminen on niin v-mäistä ettei sitä kestä kukaan kovinkaan kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos odotat, että ihminen muuttuisi joksikin muuksi kuin mitä on, niin ei tule tapahtumaan. Jos häntä rakastat, hyväksy hänet sellaisena kuin hän on. Jos kaipaat jotain ekstraa ja hän osallistuu siihen, kun sen järjestät, niin kai se on ok? Jos on asioita, joista olet kiinnostunut , mutta hän ei, tee niitä ystäviesi kanssa. Myös suhteen avaaminen voi olla vaihtoehto. Jos et rakasta häntä enää, ei kannata jatkaa yhdessä.
Kannattaa rakastaa myös itseään sen verran että ei jää tilanteeseen, jossa on onneton.
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa varsinaisesti perusasiat ole pilessä, mutta sinä olet kyllästynyt mieslapseen ja tekemään itse kaikki metatyöt.
Ei tohon voi antaa neuvoa, riippuu mitä siedät. Mietit kuitenkin kymmenisen vuotta ennen kuin uskalsit tehdä lapsia miehdn kanssa, joten oletan, että olet kärsinyt jo pitkään?
Varsin ristiriitainen kommentti: Perusasiat eivät pielessä vs. mieslapsi... Jos se toinen osapuoli on mieslapsi niin silloinhan nimenomaan ne perusasiat ovat pielessä. Aikuinen nainen haluaa olla suhteessa henkisesti kypsän ja vastuullisen miehen kanssa.
Minua kiinnostaa onko ap saanut tästä ketjusta mitään uusia ajatuksia?
Alue: Aihe vapaa
Sinä oot vapaa valitseen mitä valitset. Jos et löydä fiksua daamia, joka hemmottelee myös sinua joskus, niin ota sitten vaikka sellainen herrasmies. Ei kenenkään pakko ole naisen kanssa olla jos noin karvaalta tuntuu.