Lue keskustelun säännöt.
"Naisen pitää antaa miehen olla mies"
Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa? No, jokaiselle miehelle varmaan eri asioita, mutta voisiko miehet avata tätä jotenkin. Naisena ajattelen miehen olevan joka tapauksessa mies riippumatta siitä, miten hänet kohtaan ja miten toimin suhteessa.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Mikä saa niin fiksun naisen edes perustamaan sen perheen miehen kanssa, joka ei ole kykenevä tasavertaiseen parisuhteeseen? Kyllä se mies muuttuu kun tulee niitä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Sitä tehdään mille on kysyntään. Voimakas naishahmo = vittumainen
Olen huomannut sen myös työelämässä.Siinä on virhe. Oikeasti vahvan naisen ei tarvitse olla veemäinen.
Toki ei saa olla turhan hihittelijäkään, menee uskottavuus.Naiset kilpailee miesten kanssa ja pyrkii olemaan kuin mies.
Kyllä, jos työyhteisö on sellainen että miesmäisiä ominaisuuksia arvostetaan. Siitähän se on kiinni. Joskus naisen on pakko olla vähän vittumainen ollakseen riittävän uskottava. Sit taas joissain toisissa, ehkä vähemmän kilpailuhenkisissä, työyhteisöissä voi pärjätä muutenkin. Ja toki jotkut naiset on luontaisia auktoriteetteja siinä missä jotkut miehetkin, mutta kaikilta se ei suju yhtä helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Sinä läskisäkki nyt et ole laittanut ensimmäistäkään miestä kiertoon.
Ainoa mitä olet kierrättänyt on sauvan paristot.
-m45-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Se, että tekee sen, mikä pitää tehdä, liittyy aikuisuuteen, ei sukupuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Siinä vaiheessa sitä voimaa vaaditaan ihan kaikilta, sekä naisilta että miehiltä. Rintamalle menee ne, jotka on siihen koulutettu, siihen joukkoon kuuluu naisia ja miehiä. Kotirintamallekin kuitenkin tarvitaan väkeä huolehtimaan asioista, kyllä sille herkemmällekin miehelle käyttöä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Miten se mies olisi vähemmän mies jos hän ompelisi napin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Sitä tehdään mille on kysyntään. Voimakas naishahmo = vittumainen
Olen huomannut sen myös työelämässä.Siinä on virhe. Oikeasti vahvan naisen ei tarvitse olla veemäinen.
Toki ei saa olla turhan hihittelijäkään, menee uskottavuus.Naiset kilpailee miesten kanssa ja pyrkii olemaan kuin mies.
En tunne yhtään naista, joka kilpailisi miesten kanssa. Opiskelemme, teemme töitä, harrastamme ja rakastamme läheisiämme. Elämme haluamaamme elämää.
Naisten työt on paljon yleismaailmallisempia, miesten aina jotai tekniikkaa. Ja sit miehiä hävettää, jos kukkia kastelee. Uskomatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Parisuhteessa jos ollaan niin myös se toinen otetaan huomioon. Ja jos puhutaan perheestä niin kyllä aikuiset on vastuussa koko perheestä, ei vain itsestään. Tämä "olen vastuussa vain itsestäni"-ajatusmalli ei sovi pitkään parisuhteeseen, mutta on toki kovin trendikkään nykyaikainen.
Missä on sanottu vain? Älä vääristele. Ihminen on vastuussa itse omasta hyvinvoinnistaan. Huomioon ottaminen ja vastuun kantaminen itsestä on eri asioita. Parisuhteessa ei ole oikeaa tapaa tehdä asioita. Jos ei miellytä, sitten vaihdetaan. Et sinä voi määritellä sitä miten muiden tulee toimia parisuhteessa. Voit ainoastaan määritellä miten sinä toimit. Voit määritellä myös sen kenen kanssa sinä alat parisuhteeseen, mutta toisen tekemisiä et voi päättää. Voit aina erota.
Miksi naisilla on kova tapa määritellä muita ihmisiä ja muiden tapoja elää oikeiksi ja vääriksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tunteva mies todennäköisesti tuntee myös vihaa ja raivoa, joten hän menee rintamalle ja tekee sen mitä pitää.
"Perinteisellä tavalla maskuliininen" on muuten todella epämääräinen käsite. Miehille on sallittu tunteiden näyttäminen eri tavalla eri aikoina ja eri kulttuureissa, jopa eri yhteiskuntaluokissa. Se mitä sinä luultavasti tarkoitat "perinteisellä tavalla maskuliinisella" ei loppujen lopuksi ole kauhean vanha ajatuskokoelma siitä, millainen miehen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Kyllä, minusta naiselle on hyvin epätyypillistä röyhkeys ja itsekeskeisyys, miehelle ne taas ovat hyvinkin luonnollisia piirteitä.
Nainen ajattelee esim lapsia ja vanhempiaan ensin, sitten vasta itseään. Mies ei edes muista muita okevan olemassa, kun miettii omia halujaan.Totta kai yleistän, en tähän voi miljardin ihmisen uniikkia persoonaa luetella. 😂
Olet toksinen ihminen. Määrittelysi on automaattisesti väärä. Sukupuolten sisällä vaihteluväli on tässäkin suurempi mitä sukupuolten välillä.
Höpö höpö. Ilman naisia ihmiset olisivat pääasiassa heitteillä.
Kyllä naisilla on luontainen hoivavietti, ja se näkyy siinä että naiset ajattelevat yleensä aina ensin muita kuin itseään.
Taidat olla aika nuori, kun et näe maailmaa ympärilläsi, ja miten ihmiset käyttäytyvät.
Se ei tarkoita ettei mieskin voisi olla muista välittävä, ei naisten hoivavietti vie miehiltä pois oikeutta välittää muista. Hyvä jos ovat sitä oppineet, että muutkin otetaan huomioon kuin oma napa.
Toksisuus on pyllyssäs.
Ihan naurettava toikin finglish-sana, miksei sanota "myrkyllisyys".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Parisuhteessa jos ollaan niin myös se toinen otetaan huomioon. Ja jos puhutaan perheestä niin kyllä aikuiset on vastuussa koko perheestä, ei vain itsestään. Tämä "olen vastuussa vain itsestäni"-ajatusmalli ei sovi pitkään parisuhteeseen, mutta on toki kovin trendikkään nykyaikainen.
Missä on sanottu vain? Älä vääristele. Ihminen on vastuussa itse omasta hyvinvoinnistaan. Huomioon ottaminen ja vastuun kantaminen itsestä on eri asioita. Parisuhteessa ei ole oikeaa tapaa tehdä asioita. Jos ei miellytä, sitten vaihdetaan. Et sinä voi määritellä sitä miten muiden tulee toimia parisuhteessa. Voit ainoastaan määritellä miten sinä toimit. Voit määritellä myös sen kenen kanssa sinä alat parisuhteeseen, mutta toisen tekemisiä et voi päättää. Voit aina erota.
Miksi naisilla on kova tapa määritellä muita ihmisiä ja muiden tapoja elää oikeiksi ja vääriksi?
Tyypillinen jätetty, huono mies. Perheessä se oma napa ei vaan voi olla se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Harvahan näistä jotka selittävät että miehen tulee antaa olla mies ovat niitä jotka oikeasti vastuuta ottavat ympäristöstään ja muista. Useinhan nämä ovat juuri niitä mieslapsi vastuunpakoilijoita jotka luuhastavat kavereiden kanssa kaljoittelemassa ja hyvällä tuurilla vielä pahoinpitelevät perhettään. Toivovat kotona palvelua kun eivät naistehommia halua tehdä. He ovat enemmänkin selkärangattomia, jotka piiloutuvat sukupuolensa taakse. Monet taas herkemmistä ja sitoutuneemmista henkilöistä ovat niitä huomattavasti vastuullisempia ja velvollisuudentunteisia henkilöitä jotka laittavat juuri muiden tarpeet omiensa edelle ja ottavat tämän vuoksi vastuuta haastavissakin tilanteissa.
No mä annan oman mieheni olla mies. Usein sanon hänelle että hän on juuri sellainen, millainen miehen pitää ollakin.
Mies haluaa maksaa ravintolassa, nostaa minulle takin päälle poistuessa ja avata oven. Välillä siirrän hänelle puolet laskun hinnasta pankkitilille, vaikkei hän sitä pyydä.
Kotityöt eivät tähän liity. Mies hoitaa keittiön pikkutarkasti ja laittaa niin paljon parempaa ruokaa kuin minä, että kokkaan vain harvoin omia mössöjä, eikä mies niitä juuri syö.
Sisustus on yhteinen, enkä naisena siitä mitenkään määrää, yhdessä päätetään.
Kiukuttelen välillä joistain asioista, mutta en nalkuta. En ota johtajan roolia parisuhteessa. Ymmärrän, että hänkin on järkevä, kiireinen ihminen, joka tarvitsee lepoa. Jos joku asia ärsyttää, teen sen itse.
Käperryn sohvalla miehen kainaloon, ja on kiva olla nainen. Mies on pitkä, sopivan painava ja miehekäs, komea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Miksi just miehen pitäisi olla se, joka on vahva kriisitilanteessa? Kuvitteletko nyt että naiset ois jotenkin avuttomia jos hätätilanne iskee, ei muuten ole. Kautta historian naiset on ottaneet ohjat tarvittaessa ja selvinneet vaikka mistä jos on ollut pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Mutta silti edelleen kuvataan ikään kuin nainen olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Ikään kuin nainen olisi joku tahdoton olento vailla vastuuta omista valinnoistaan, arvioistaan ja päätöksistään omassa elämässään. 60-luvun radikaalinaisen tyttärenä tämä ärsyttää suunnattomasti. Äitini otti jopa eron isästäni säilyttääkseen irrallisuutensa miehistä, jne. Ei naiset enää tarvitse miestä tullakseen toimeen ja silti naiset jää suhteisiin mieslasten kanssa ja käyttää kaiken valveilla olo aikansa näiden miesten haukkumiseen.
Kaikki kun ei ole sellaisen radikaalinaisen kasvattamia, vaan ovat kasvatettu siihen kiltin tytön rooliin josta on hemmetin vaikea pyristellä pois. Ei varmasti ole äidilläsikään aina ollut helppoa siinä radikaalinaisen roolissa, eikä kovinkaan moni 60-luvun nainen ole onnistunut siitä perinteisestä roolistaan irrottautumaan. Minäkin olen kasvanut perheessä jossa uskottiin tasa-arvoon, jopa feminismiin, ja meitä siskoni kanssa kannustettiin "rohkeiksi itsenäisiksi naisiksi", enkä suostuisi palvelijan rooliin suhteessa, mutta en kuvittele että kaikki ovat saaneet yhtä hyvät eväät elämään.
Moni nainen jää huonoon ja epäreiluun parisuhteeseen lasten takia, antaakseen lapselle mahdollisuuden ydinperheeseen ja isän läsnäoloon. Se on usein vaikea pohdinta.
Ne naiset on kyllä tyhmiä!
Nimenomaan lasten takia pitäisi erota. Huono ja epäreilu parisuhde vammauttaa lapsia pahemmin kuin ero.
Naisen pitää antaa miehelle seksiä ja naisen pitää totella miestä, naisen pitää myös pitää mies tyytyväisenä.
Miehen tehtävä on asettaa naiselle rajat ja mies tuo turvaa sekä vakautta naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Mikä saa niin fiksun naisen edes perustamaan sen perheen miehen kanssa, joka ei ole kykenevä tasavertaiseen parisuhteeseen? Kyllä se mies muuttuu kun tulee niitä lapsia?
Niin. Jotkut miehet muuttuvat normaaleista itsekkäiksi ja lapsellisiksi mulkuiksi lapsia saatuaan. Sitä ei voi ennustaa.
Naiset kilpailee miesten kanssa ja pyrkii olemaan kuin mies.