Lue keskustelun säännöt.
"Naisen pitää antaa miehen olla mies"
Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa? No, jokaiselle miehelle varmaan eri asioita, mutta voisiko miehet avata tätä jotenkin. Naisena ajattelen miehen olevan joka tapauksessa mies riippumatta siitä, miten hänet kohtaan ja miten toimin suhteessa.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Mutta silti edelleen kuvataan ikään kuin nainen olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Ikään kuin nainen olisi joku tahdoton olento vailla vastuuta omista valinnoistaan, arvioistaan ja päätöksistään omassa elämässään. 60-luvun radikaalinaisen tyttärenä tämä ärsyttää suunnattomasti. Äitini otti jopa eron isästäni säilyttääkseen irrallisuutensa miehistä, jne. Ei naiset enää tarvitse miestä tullakseen toimeen ja silti naiset jää suhteisiin mieslasten kanssa ja käyttää kaiken valveilla olo aikansa näiden miesten haukkumiseen.
Kaikki kun ei ole sellaisen radikaalinaisen kasvattamia, vaan ovat kasvatettu siihen kiltin tytön rooliin josta on hemmetin vaikea pyristellä pois. Ei varmasti ole äidilläsikään aina ollut helppoa siinä radikaalinaisen roolissa, eikä kovinkaan moni 60-luvun nainen ole onnistunut siitä perinteisestä roolistaan irrottautumaan. Minäkin olen kasvanut perheessä jossa uskottiin tasa-arvoon, jopa feminismiin, ja meitä siskoni kanssa kannustettiin "rohkeiksi itsenäisiksi naisiksi", enkä suostuisi palvelijan rooliin suhteessa, mutta en kuvittele että kaikki ovat saaneet yhtä hyvät eväät elämään.
Moni nainen jää huonoon ja epäreiluun parisuhteeseen lasten takia, antaakseen lapselle mahdollisuuden ydinperheeseen ja isän läsnäoloon. Se on usein vaikea pohdinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Sitä tehdään mille on kysyntään. Voimakas naishahmo = vittumainen
Olen huomannut sen myös työelämässä.
Mun mielestä nykyaikana sukupuoli tarkoittaa samaa kuin ulkonäkö, eli sukupuolet erottaa toisistaan ulkonäkö.
Mies=henkilö joka näyttää miehelle eli hänellä on miehen vartalo.
Nainen=henkilö joka näyttää naiselle eli hänellä on naisen vartalo.
Toki tää aiheuttaa ulkonäkökeskeisyyttä mutta se on nyt vaan on nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Ot, mutta onpa kamala mies. En voisi katsella miestä tarkkoilla ihonhoitorutiineilla. Onko ihan hetero?
En minäkään. En jaksa tuollasia naisiakaan katsella. Itselleni ei tulisi naisena mieleenkään omistaa miljoonia purnukoita ihovoiteita ja muuta kosmetiikkaa ja käyttää elämääni niillä läträämiseen.
Meitä on moneen junaan, molemmissa sukupuolissa. Onneksi ei miehen eikä naisenkaan ole pakko voiteisiin tuhlata rahojaan ja tuntejaan.
Miten odotat miehen suhtautuvan sinuun? Miten odotat miehen kohtelevan sinua? Miksi miehen pitäisi tyytyä yhtään vähempään? Ei se tuon vaikeampaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa.
Itselle tulee mieleen, että tämä vaatimus pitäisi sisällään sen aatteen, että miehen ei kuulu tehdä kotitöitä tai hoitaa lapsia. Olenko oikeassa?
Kalsarikännit, lomakiukuttelu, murjottaminen, r*sismi, yleistiedon puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Sitä tehdään mille on kysyntään. Voimakas naishahmo = vittumainen
Olen huomannut sen myös työelämässä.
Siinä on virhe. Oikeasti vahvan naisen ei tarvitse olla veemäinen.
Toki ei saa olla turhan hihittelijäkään, menee uskottavuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheissä jokaisen miehen tulisi miettiä lähinnä sitä, mitä on hyvä isyys ja vanhemmuus. Lapset ja nuoret tarvitsevat läsnäoloa. Aikuinen osaa pitää huolen itsestäänkin, mutta kun on vastuun lapsesta valinnut, se on kannettava mahdollisimman hyvin. Jos siihen ei kykene vaan oma napa kiinnostaa enemmän, niin naiselta on turha odottaa kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Säälittävä yritys miehiltä koittaa oikeuttaa toksisen käytöksen. Mies on kuulkaa mies silloinkin, kun hän ottaa muiden tunteet huomioon, osallistuu kotitöihin ja osoittaa rakkautta.
Tämän lauseen sanoi nainen joka on Oikea Nainen -konseptin perustaja ja Uskalla Innostua -valmentaja.
https://www.uskallainnostua.fi/blogi/23/10/2017/oikea-mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Kyllä, minusta naiselle on hyvin epätyypillistä röyhkeys ja itsekeskeisyys, miehelle ne taas ovat hyvinkin luonnollisia piirteitä.
Nainen ajattelee esim lapsia ja vanhempiaan ensin, sitten vasta itseään. Mies ei edes muista muita okevan olemassa, kun miettii omia halujaan.
Totta kai yleistän, en tähän voi miljardin ihmisen uniikkia persoonaa luetella. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Niin pitääkin mennä ja todeta että on myös itse tehnyt virheen. Samoin on naisten kanssa, epäsopivat menevät kiertoon. Ihmisen vastuu on aina itsellä mitä tulee omaan hyvinvointiin. Lapsista kannetaan vastuu, ja lapsia tulee tehdä sen verran että nämä pystyy elättämään ja kasvattamaan tarvittaessa yksin jos on tehnyt kumppaninvalinnassa virheen. Minä tein virheeni ja kannan siitä täyden vastuun. Yh isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisella lauseella halutaan oikeuttaa henkisesti lapsen tasolle jääneen miehen epäjohdonmukainen käytös muita ihmisiä kohtaan. Toinen muunnos tuosta lauseesta on "Pojat on poikia".
Pojat on poikia sanonta on kamala. Pojat kuvataan aivottomina otuksina, jotka eivät mahda itselleen eikä käytökselleen mitään!
Monesti se tuntuu niin olevan, ikävä kyllä.
En tarkoota että kaikki pojat olisi holtittomia, mutta kyllä pojista löytyy pieniä psykopaatteja enempi kuin tytöistä. En tiedä mikä siinä on, onko vika kromosomeissa vai vanhemmissa.Väärin se tietysti on herttaisia ja kivoja pikkupoikia kohtaan, jos heidätkin nähdään pahoina.
Ja siksi tuosta "pojat on poikia"- ajatusmaailmasta pitäisi päästä eroon. Ja miettiä, miten ne holtittomat villikot saataisiin kasvatettua kunnollisiksi vastuuntuntoisiksi ihmisiksi, sekä pojat että ne vähemmistössä olevat tytöt myös.
Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävän suurimman osan valveilla olo ajastaa naisten kanssa ja heiltä puuttuu se miehen malli.
Ja sitten on nämä naiset jotka ylläpitää hotelli tason palvelua niin miehille kuin lapsillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Parisuhteessa jos ollaan niin myös se toinen otetaan huomioon. Ja jos puhutaan perheestä niin kyllä aikuiset on vastuussa koko perheestä, ei vain itsestään. Tämä "olen vastuussa vain itsestäni"-ajatusmalli ei sovi pitkään parisuhteeseen, mutta on toki kovin trendikkään nykyaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Mutta silti edelleen kuvataan ikään kuin nainen olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Ikään kuin nainen olisi joku tahdoton olento vailla vastuuta omista valinnoistaan, arvioistaan ja päätöksistään omassa elämässään. 60-luvun radikaalinaisen tyttärenä tämä ärsyttää suunnattomasti. Äitini otti jopa eron isästäni säilyttääkseen irrallisuutensa miehistä, jne. Ei naiset enää tarvitse miestä tullakseen toimeen ja silti naiset jää suhteisiin mieslasten kanssa ja käyttää kaiken valveilla olo aikansa näiden miesten haukkumiseen.
Kaikki kun ei ole sellaisen radikaalinaisen kasvattamia, vaan ovat kasvatettu siihen kiltin tytön rooliin josta on hemmetin vaikea pyristellä pois. Ei varmasti ole äidilläsikään aina ollut helppoa siinä radikaalinaisen roolissa, eikä kovinkaan moni 60-luvun nainen ole onnistunut siitä perinteisestä roolistaan irrottautumaan. Minäkin olen kasvanut perheessä jossa uskottiin tasa-arvoon, jopa feminismiin, ja meitä siskoni kanssa kannustettiin "rohkeiksi itsenäisiksi naisiksi", enkä suostuisi palvelijan rooliin suhteessa, mutta en kuvittele että kaikki ovat saaneet yhtä hyvät eväät elämään.
Moni nainen jää huonoon ja epäreiluun parisuhteeseen lasten takia, antaakseen lapselle mahdollisuuden ydinperheeseen ja isän läsnäoloon. Se on usein vaikea pohdinta.
Lapset oppii esimerkistä eli äiti periyttää lapsilleen epäreilun parisuhde mallin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Ja mies ilomielin luovuttaa kaikki ongelmansa naisen hoidettavaksi ja jättäytyy passiiviseksi lapaseksi. Naisen vika tietenkin.
Kyse onkin nyt siitä onko se miehelle ongelma jonka nainen ottaa hoitaakseen?
Edelleen, kukaan ei voi päätyä perheen päsmärin ja kaikenhoitajan rooliin, ellei perheen toinen aikuinen sitä hänelle luovuta. Monelle se voi toki olla jo jostain lapsuudesta opittu malli, että äiti hoitaa ja äitiä pitää totella, eikä siksi osata muunlaisia rooleja ottaa.
Parisuhteessa on tapana ottaa toisen tahto huomioon. Jos se toinen haluaa tehdä jotain, hänen on annettava tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Siitähän me ollaan yritetty eroon ettei miehet määrittele mitä naisten tulee tehdä.
Parisuhteessa on myös tapana tehdä osansa, eikä jättää kaiken tekemistä toiselle.
Tapana on myös että ihminen on itse vastuussa itsestään.
Entä kun tulee lapsia, yhäkö mies on vastuussa vain itsestään? Nämä miehet menee onneksi nykyään aika äkkiä kiertoon.
Sinä läskisäkki nyt et ole laittanut ensimmäistäkään miestä kiertoon.
Ainoa mitä olet kierrättänyt on sauvan paristot.
-n17-
Siinä puhuu hyvästä syystä jätetty mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Tarkoittaako "olla mies" sitä, ettei tee kotitöitä ja hoida lapsia ja käy töissä? Huhhuh.
Jos naisesta tulee perheen suorittaja, kaiken ylläpitäjä, nainen luopuu omasta naiseudestaan, eikä miehellä ei ole mitään tilaa olla mies.
Totta, mutta ei kukaan voi yksin tuollaiseen rooliin päätyä, kyllä se perheen kaiken ylläpitäjän rooliin päätyminen vaatii sen, että toinen mieluusti sen vallan luovuttaa pois itseltään. Jostain syystä miehet halutaan nähdä jotenkin vajaakykyisinä, että he vaan tekee niinkuin nainen sanoo, ja miehuuskin vaatii sen että nainen erikseen sen mahdollisuuden heille antaa. Melko sairas ajattelutapa eikö?
Hyvin usein juuri näillä toimilla työntää miehen pois luotaan, joko vain henkisesti tai myös fyysisesti. Nainen saattaa ottaa hartioilleen kaikki miehenkin ongelmat ja haluaa ratkaista nekin. Säteileekö nainen silloin rakkautta ja hyväksyntää, vai oliko mies täysin itsestäänselvä, että hän on siinä?
Naisille on suurimmassa osin annettu malli palvelevasta, hoivaavasta ja tunteellisesta naiseudesta, ehkä jopa draamantäyteisestä tunnemaailmasta.
Monet naiset ovat kääntäneet tämän mallin ylösalaisin. Joko sen on kääntänyt kokonaan, jolloin käytös on ylimielistä, minä ensin, minulle kaikki, sitten vasta muut.
Somessa tämmöistä röyhkeää naiskuvaa riittää. Kauhean epäluonnollista naiselle tollainen narsismi.
Ollaan bimboja ja röyhkeitä. Ja tämmöiset vielä kutsuu itseään "feministeiksi". Huhhuh.Samoin tv-sarjoissa on näkynyt sellaisia ilkeitä itsekkäitä naishahmoja, joita en ole livenä kuunaan tavannut. Tiedän kyllä ilkeitä naisia olevan olemassa, mutta töllön perusteella luulisi että suuriosa naisista on ällöttäviä pinnallisia ahneita ihmishirviöitä.
Ja sit jotkut urpot vielä kuvittelee, että viihdeteollisuuden luomat stereotypiahahmot olisi todellisuutta. Tai että ne somessa esiintyvät näyttäisivät itsestään sen todellisen puolen eivätkä tarkkaan harkittua julkisuuskuvaa.
Ja siis onko mielestäsi nimenomaan naiselle epäluonnollista olla röyhkeä ja itsekeskeinen? Kai tajuat että kommenttisi vaikuttaa nyt melkoisen yleistävältä, naisvihamieliseltä ja toisaalta myös miesvihamieliseltä jos pidät narsistisuutta miehekkäänä ominaisuutena...
Kyllä, minusta naiselle on hyvin epätyypillistä röyhkeys ja itsekeskeisyys, miehelle ne taas ovat hyvinkin luonnollisia piirteitä.
Nainen ajattelee esim lapsia ja vanhempiaan ensin, sitten vasta itseään. Mies ei edes muista muita okevan olemassa, kun miettii omia halujaan.Totta kai yleistän, en tähän voi miljardin ihmisen uniikkia persoonaa luetella. 😂
Olet toksinen ihminen. Määrittelysi on automaattisesti väärä. Sukupuolten sisällä vaihteluväli on tässäkin suurempi mitä sukupuolten välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisella lauseella halutaan oikeuttaa henkisesti lapsen tasolle jääneen miehen epäjohdonmukainen käytös muita ihmisiä kohtaan. Toinen muunnos tuosta lauseesta on "Pojat on poikia".
Pojat on poikia sanonta on kamala. Pojat kuvataan aivottomina otuksina, jotka eivät mahda itselleen eikä käytökselleen mitään!
Monesti se tuntuu niin olevan, ikävä kyllä.
En tarkoota että kaikki pojat olisi holtittomia, mutta kyllä pojista löytyy pieniä psykopaatteja enempi kuin tytöistä. En tiedä mikä siinä on, onko vika kromosomeissa vai vanhemmissa.Väärin se tietysti on herttaisia ja kivoja pikkupoikia kohtaan, jos heidätkin nähdään pahoina.
Ja siksi tuosta "pojat on poikia"- ajatusmaailmasta pitäisi päästä eroon. Ja miettiä, miten ne holtittomat villikot saataisiin kasvatettua kunnollisiksi vastuuntuntoisiksi ihmisiksi, sekä pojat että ne vähemmistössä olevat tytöt myös.
Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävän suurimman osan valveilla olo ajastaa naisten kanssa ja heiltä puuttuu se miehen malli.
Ja sitten on nämä naiset jotka ylläpitää hotelli tason palvelua niin miehille kuin lapsillekin.
On myös etäisiksi jääneitä, huonoja ja poissaolevia isiä. Siinä on menty metsään, kun on kuviteltu hoivan ja kasvatuksen olevan naisten homma; hyvän miehen malli jää puuttumaan, ja huonot mallit siirtyvät seuraaville.
Ja siksi tuosta "pojat on poikia"- ajatusmaailmasta pitäisi päästä eroon. Ja miettiä, miten ne holtittomat villikot saataisiin kasvatettua kunnollisiksi vastuuntuntoisiksi ihmisiksi, sekä pojat että ne vähemmistössä olevat tytöt myös.