Lue keskustelun säännöt.
"Naisen pitää antaa miehen olla mies"
Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa? No, jokaiselle miehelle varmaan eri asioita, mutta voisiko miehet avata tätä jotenkin. Naisena ajattelen miehen olevan joka tapauksessa mies riippumatta siitä, miten hänet kohtaan ja miten toimin suhteessa.
Kommentit (986)
Mun mies kutsuu välillä mua Äidiksi. Minusta se kuulostaa vähän huvittavalta..Äidin poika koko miekkonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummastuttaa, kuinka moni suhtautuu siihen, että mies hoitaa ihoaan ja hiuksiaan niin negatiivisesti. Pestäänhän ja kiillotetaanhan autoakin, maalataan taloa tarvittaessa ja niin edelleen. Ei tuo minusta ole mitään turhamaisuutta, vaan ihan vain itsestään huolehtimista. Kyllä meillä ainakin mies uskaltaa käyttää ihonhoitotuotteita aivan hyvin ja on hyvin perillä siitä, mikä sopii hänen iholleen, trimmaa partansa siistiksi jne. Kyllä se miehenkin iho ja hiukset kuivuvat/rasvoittuvat ihan yhtä lailla kuin naisenkin – miksi siis vain nainen saisi hoitaa itseään?
Ei tainnut kukaan parranajoa kritisoida, eikä puhtautta. Mutta tuolla puhuttiin tarkasta ihonhoito- ja hiushoitorutiinista, mikä minusta on pinnallista ja vastenmielistäkin miehellä. Kyllä toi on turhamaisuutta, vai ruostuuko naamasi jos et hoida sitä 10 tökötillä päivässä? Terveyttä ne ei lisää , itsensä hoitaminen olisi jotakin liikuntaa ja henkistä harrastamista.
Kun kaikille se pinta ei ole kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Machoilu onkin yleensä merkki huonosta itsetunnosta. Kun ihmiset yrittävät jatkuvasti korostaa voimaa, itsevarmuutta ja maskuliinisuutta, se voi johtua tarpeesta peittää tai kompensoida omia epävarmuuksiaan. Terve itsetunto perustuu itsensä hyväksymiseen ja oman arvon tunnistamiseen ilman tarvetta näyttää paremmalta tai vahvemmalta kuin todellisuudessa on.
Machoilu voi johtaa haitallisiin seurauksiin, kuten aggressioon, väkivaltaan tai muiden ihmisten vähättelyyn. Sen sijaan, että yritettäisiin näytellä kovaa ja machoa, on tärkeää työskennellä itsetunnon ja tunneälyn parantamiseksi. Tämä voi auttaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat ja rakentamaan terveitä ihmissuhteita, joissa voi olla haavoittuvainen ja aito.
Se, että osaa näyttää tunteensa ja osoittaa haavoittuvuutta nimenomaan vaatii vahvuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.Miten työelämässä, onko tasa-arvo? Minä ajattelin opiskelijana noin, enää en ajattele.
Niin tosiaan, en ole missään nähnyt että naiset vaatisivat naiskiintiöitä esim öljynporauslautoille tai kaivoksiin.
Naiset tekevät raskasta työtä ihan samoissa määrin kuin miehetkin. Naiskiintiöt liittyvät usein vallan tasaamiseen. Sitä ei ole kaivoksissa luvassa.
Eikö? Tiedätkö ettei siellä kaivoksissa enää tehdä töitä lihasvoimalla? Tuntuu, että tuskin.
Mikä hyöty olisi kaivostöiden naiskiintiöstä?
Kaivoksiin naiskiintiö, jos samalla tulee hoivakoteihin mieskiintiö. Tai vähintäänkin päiväkoteihin, sinne niitä kunnon miehiä tarvittaisiin miehen malliksi pikkupojille (ja -tytöillekin). Työttömiä paperityöläisiä ja rakennusmiehiä vois nyt äkkiä ohjata lähihoitajakouluun, sinnehän ne kaikki työttömät naisetkin yritetään tyrkätä. Jos se on vieläpä kerran niin kevyttä työtä kuin miehet väittää niin mikä ongelma? Varsinkin vanhuspuolella ja vammaispuolella ois fyysisesti vahvoille työntekijöille tarvetta.
Arvelisin etteivät kansalaiset sankoin joukoin kannata sitä, että valtiovalta pakottaa heidät tiettyihib tôihin. Joten jospa nyt ihan unohdetaan tällaiset totalitaristiset kolhoosihaaveet puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Feminismi tappaa ainakin herrasmiehen.
Avaat naiselle oven,hän äyskäisee sinulle "avaan itse Oveni senkin idiootti!".
Tämä kaava toistuu jokaisessa asiassa ja pikkuhiljaa miehet ymmärtävät lopettaa kaiken sen,mikä ennen luokiteltiin herrasmiesmäiseksi käytökseksi ja naisen kunnioittamiseksi.
Toisaalta tämä on vain hyvä asia,sillä tunnetusti naiset rakastuvat aina renttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?
No se nyt riippuu ihan siitä minkä verran aikaa ja vaivaa hiusten ja ihon hoitoon käyttää. En tietenkään tarkoita sitä että kenenkään pitäisi näyttää Uuno Turhapurolta, mutta rajansa kaikella.
Mielestäni on selvää, että blatantti narsismi on huono luonteenpiirre sekä miehille että naisille, ja että tämä voisi olla jostakin pois. Ja mitä tulee kysymykseesi, niin itse asiassa olen sanonutkin nuoruuden tyttöystävälleni, että saisit aikaan paljon enemmän, jos keskittyisit kykyjesi kehittämiseen sen sijaan että yrität panostaa ulkonäköösi.
Eli vastaus on että kyllä.
Heh, tämä on kyllä niin taattu vauvapalstailijan tunnusmerkki, että muutaman rivin perusteella toiselle pystytään diagnosoimaan narsismi.
Miksi omaan ulkonäköön panostaminen ei voisi olla juuri sitä kykyjensä kehitämistä? Siksikö, että se keskittyy ns. naismaisiin kykyihin? Tiedätkö kuinka iso bisness kauneudenhoidon ympärillä pyörii ja kuinka moni ihan tavallinen tyttö tai poika on tahkonnut itselleen omaisuuden sillä, että ovat keskittyneet ulkonäköönsä ja lopulta tehneet siitä elinkeinon itselleen?
Ei se pinnallisuus ole yhtään parempi asia siksi että se on iso bisnes. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Mutta miksi juuri omasta ulkonäöstä huolehtiminen on pinnallisuutta saati narsistisuutta?
Omaa pintaahan siinä puunataan, joten mitä muutakaan se olisi.
Eri
Monet ihmiset kokevat, että heidän ulkonäköönsä panostaminen tuo heille itsevarmuutta, lisää hyvinvointia ja antaa heille mahdollisuuden ilmaista itseään. Terve itsetunto voi kukoistaa, kun ihminen tuntee olonsa hyväksi omassa ihossaan. Tällainen huolehtiminen voi olla osa yleistä terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, ja se ei liity narsismiin millään tavalla. Narsismi puolestaan liittyy omahyväisyyteen, empatian puutteeseen ja muiden ihmisten manipulointiin. Omasta ulkonäöstä huolehtiminen ei sinänsä ole merkki narsismista, vaan se on osa monien ihmisten tapaa pitää huolta itsestään ja tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan.
Mitä kun tulee ikää? Ei itsetuntoa kannata ulkonäön varaan rakentaa, kenenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä jatkaa.
Itselle tulee mieleen, että tämä vaatimus pitäisi sisällään sen aatteen, että miehen ei kuulu tehdä kotitöitä tai hoitaa lapsia. Olenko oikeassa?
Olet oikeassa. Sen lisäksi naisen täytyy mm. hyväksyä miehen luonnollinen pariutumishalu useamman naisen kanssa. Naisen on hyväksyttävä, ettei oikea mies puhu eikä pussaa. Tässä siis lisää muutama esimerkki, miten naisen täytyy antaa miehen olla mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.No niinhän minäkin olen ajatellut, olen sun ikäluokkaa. Isäni oli raavas duunari mutta teki yhtäläillä kotitöitä kuin äitikin, joka oli myös duunari.
Kaverien luona huomasin miten joissain perheissä ei olekaan samanlaista, se pisti silmään. Koulussa taas pänni se miten erilailla poikia ja tyttöjä kohdeltiin, pojat sai yleensä liikuntatunnilla aina pelata lätkää, jalkapalloa, korista, jotain hauskaa, tytöt sai pelata futista hyvin harvoin, jääkiekkoa ehkä kerran, ei mennyt tasan nallekarkit.
Muutenkin kun katseli maailmanmenoa, näki miten erilailla kohdeltiin naisia ja miehiä. En ole sitä koskaan hyväksynyt, kuten sanoin.
Itse en ole ollut sukupuoliroolien vanki, ainakaan omasta mielestäni. Enkä ole halunnut koskaan elää miehen kanssa koska kokisin että sillon olisi pakko elää jossain "vaimo" tai "tyttöystävä" roolissa.
Minä elän yksikseni aika pitkälti "miehen roolissa", juon kalsarikännejä, olen laiska sottapytty, istun kaukosäädin kädessä nojatuolissa.. En usko että yksikään mies minua katselisi, tuntematta itseään homoksi. 😜
Kaikenlisäksi kuulemma kuorsaan, ja todella äänekkäästi. Minulla on myös kaljavatsa, vaikken enää voi kihdin takia kaljaa juoda. Huom, kihtiäkin esiintyy yleensä miehillä.. 😂Että tämmöset roolit minulla, olen täysin oma itseni ja 100% nainen ja äitikin. Näissä elintavoissa kyllä olisi parantamisen varaa.
Sellainen nainen on lopulta paras joka viihtyy nahoissaan. Olen mies ja minä olisin halunnut tyttöjen liikkatunnille, koska en tykännyt jalkapallosta, lätkästä. En ole kovin kilpailuhenkinen, joten liikkatunnit oli kidutusta.
Kiva kuulla.
Juu tiedän että pojat kärsii tosta erilaisesta kohtelusta yhtälailla. Ei siinä ole järkeä. Pitäisi jotenkin muutoin järhestää liikuntatunteja, että ne pojat ja tytöt jotka haluaisi pelata, pelaavat yhdessä, muut pojat ja tytöt sitten liikkuisi jotenkin muutoin. Tms.
Minäkin tykkään aidoista ihmisistä, miehistä ja naisista. Onneksi 90% suomalaisista on aitoja. Ainakin näin haluan uskoa. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Machoilu onkin yleensä merkki huonosta itsetunnosta. Kun ihmiset yrittävät jatkuvasti korostaa voimaa, itsevarmuutta ja maskuliinisuutta, se voi johtua tarpeesta peittää tai kompensoida omia epävarmuuksiaan. Terve itsetunto perustuu itsensä hyväksymiseen ja oman arvon tunnistamiseen ilman tarvetta näyttää paremmalta tai vahvemmalta kuin todellisuudessa on.
Machoilu voi johtaa haitallisiin seurauksiin, kuten aggressioon, väkivaltaan tai muiden ihmisten vähättelyyn. Sen sijaan, että yritettäisiin näytellä kovaa ja machoa, on tärkeää työskennellä itsetunnon ja tunneälyn parantamiseksi. Tämä voi auttaa ihmisiä hyväksymään itsensä sellaisina kuin he ovat ja rakentamaan terveitä ihmissuhteita, joissa voi olla haavoittuvainen ja aito.
Se, että osaa näyttää tunteensa ja osoittaa haavoittuvuutta nimenomaan vaatii vahvuutta.
Nykyajan vahva nainen ei ole tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?
No se nyt riippuu ihan siitä minkä verran aikaa ja vaivaa hiusten ja ihon hoitoon käyttää. En tietenkään tarkoita sitä että kenenkään pitäisi näyttää Uuno Turhapurolta, mutta rajansa kaikella.
Mielestäni on selvää, että blatantti narsismi on huono luonteenpiirre sekä miehille että naisille, ja että tämä voisi olla jostakin pois. Ja mitä tulee kysymykseesi, niin itse asiassa olen sanonutkin nuoruuden tyttöystävälleni, että saisit aikaan paljon enemmän, jos keskittyisit kykyjesi kehittämiseen sen sijaan että yrität panostaa ulkonäköösi.
Eli vastaus on että kyllä.
Heh, tämä on kyllä niin taattu vauvapalstailijan tunnusmerkki, että muutaman rivin perusteella toiselle pystytään diagnosoimaan narsismi.
Miksi omaan ulkonäköön panostaminen ei voisi olla juuri sitä kykyjensä kehitämistä? Siksikö, että se keskittyy ns. naismaisiin kykyihin? Tiedätkö kuinka iso bisness kauneudenhoidon ympärillä pyörii ja kuinka moni ihan tavallinen tyttö tai poika on tahkonnut itselleen omaisuuden sillä, että ovat keskittyneet ulkonäköönsä ja lopulta tehneet siitä elinkeinon itselleen?
Ei se pinnallisuus ole yhtään parempi asia siksi että se on iso bisnes. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Mutta miksi juuri omasta ulkonäöstä huolehtiminen on pinnallisuutta saati narsistisuutta?
Omaa pintaahan siinä puunataan, joten mitä muutakaan se olisi.
Eri
Monet ihmiset kokevat, että heidän ulkonäköönsä panostaminen tuo heille itsevarmuutta, lisää hyvinvointia ja antaa heille mahdollisuuden ilmaista itseään. Terve itsetunto voi kukoistaa, kun ihminen tuntee olonsa hyväksi omassa ihossaan. Tällainen huolehtiminen voi olla osa yleistä terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, ja se ei liity narsismiin millään tavalla. Narsismi puolestaan liittyy omahyväisyyteen, empatian puutteeseen ja muiden ihmisten manipulointiin. Omasta ulkonäöstä huolehtiminen ei sinänsä ole merkki narsismista, vaan se on osa monien ihmisten tapaa pitää huolta itsestään ja tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan.
Mitä kun tulee ikää? Ei itsetuntoa kannata ulkonäön varaan rakentaa, kenenkään.
No sitten tulee itseviha, epätoivo ja surkeus, kun ei enää olekaan sitä ulkonäköä. Parisuhde ainakin loppuu, jos se on perustunut siihen ulkonäköön.
Tai totaalinen sokeus itsen suhteen, luullaan itseä nuorekkaaksi vaikka ollaan ihan sen näköisiä kuin ikä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan tuo on ollu jo neljännesvuosisadan...
OttoVille kirjoitti:
Feminismi tappaa ainakin herrasmiehen.
Avaat naiselle oven,hän äyskäisee sinulle "avaan itse Oveni senkin idiootti!".
Tämä kaava toistuu jokaisessa asiassa ja pikkuhiljaa miehet ymmärtävät lopettaa kaiken sen,mikä ennen luokiteltiin herrasmiesmäiseksi käytökseksi ja naisen kunnioittamiseksi.Toisaalta tämä on vain hyvä asia,sillä tunnetusti naiset rakastuvat aina renttuihin.
Missä tuollaista muka on? Kannattaa tulla pois räkälästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.Miehen tekstiä.
Aina ne on jotka poikkeavat muiden naisten määrittelemästä linjasta. Mies nainen mies nainen. Kasva aikuiseksi.
Niin, jos et ole samaa mieltä kuin jotkut naiset olet mies, sinulla on ongelmia oman naiseutesi kanssa, et ymmärrä omaa parastasi, jne.
Se vinkuminen kotitöistä tulisi lopettaa. On selvää että naisen homma on hoitaa koti ja muksut. Ei se emäntä ennenkään maatalossa motkottanut kotitöistä (paikkojen luuttuamisesta yms.) isännälle. Emäntä tiesi paikkansa eikä nokkinut perheen sisäistä hierarkiaa kaikenmaailman tasa-arvomotkotuksilla.
OttoVille kirjoitti:
Feminismi tappaa ainakin herrasmiehen.
Avaat naiselle oven,hän äyskäisee sinulle "avaan itse Oveni senkin idiootti!".
Tämä kaava toistuu jokaisessa asiassa ja pikkuhiljaa miehet ymmärtävät lopettaa kaiken sen,mikä ennen luokiteltiin herrasmiesmäiseksi käytökseksi ja naisen kunnioittamiseksi.Toisaalta tämä on vain hyvä asia,sillä tunnetusti naiset rakastuvat aina renttuihin.
Kuinka monta kertaa sinulle on sattunut kohdalle tuollainen äyskivä nainen, jolle olet avannut oven?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.No niinhän minäkin olen ajatellut, olen sun ikäluokkaa. Isäni oli raavas duunari mutta teki yhtäläillä kotitöitä kuin äitikin, joka oli myös duunari.
Kaverien luona huomasin miten joissain perheissä ei olekaan samanlaista, se pisti silmään. Koulussa taas pänni se miten erilailla poikia ja tyttöjä kohdeltiin, pojat sai yleensä liikuntatunnilla aina pelata lätkää, jalkapalloa, korista, jotain hauskaa, tytöt sai pelata futista hyvin harvoin, jääkiekkoa ehkä kerran, ei mennyt tasan nallekarkit.
Muutenkin kun katseli maailmanmenoa, näki miten erilailla kohdeltiin naisia ja miehiä. En ole sitä koskaan hyväksynyt, kuten sanoin.
Itse en ole ollut sukupuoliroolien vanki, ainakaan omasta mielestäni. Enkä ole halunnut koskaan elää miehen kanssa koska kokisin että sillon olisi pakko elää jossain "vaimo" tai "tyttöystävä" roolissa.
Minä elän yksikseni aika pitkälti "miehen roolissa", juon kalsarikännejä, olen laiska sottapytty, istun kaukosäädin kädessä nojatuolissa.. En usko että yksikään mies minua katselisi, tuntematta itseään homoksi. 😜
Kaikenlisäksi kuulemma kuorsaan, ja todella äänekkäästi. Minulla on myös kaljavatsa, vaikken enää voi kihdin takia kaljaa juoda. Huom, kihtiäkin esiintyy yleensä miehillä.. 😂Että tämmöset roolit minulla, olen täysin oma itseni ja 100% nainen ja äitikin. Näissä elintavoissa kyllä olisi parantamisen varaa.
Sellainen nainen on lopulta paras joka viihtyy nahoissaan. Olen mies ja minä olisin halunnut tyttöjen liikkatunnille, koska en tykännyt jalkapallosta, lätkästä. En ole kovin kilpailuhenkinen, joten liikkatunnit oli kidutusta.
Meillä tyttöjen liikkatunnit oli pelkkää jalkapalloa ja ringetteä ynnä muita pallopelejä. Toki fyysisesti vahvempana pojan ois helpompi pärjätä tyttöjen seassa futiksessa, kuin poikien.
Meidän maalaiskoulu taisi olla aikaansa edellä kun jokainen sai itse valita osallistuuko jääkiekkoon vai kaunoluisteluun. Saatiin jopa istua tunnit luistimet jalassa, että ehdittiin välkällä pelaamaan. 🤣
Vierailija kirjoitti:
Se vinkuminen kotitöistä tulisi lopettaa. On selvää että naisen homma on hoitaa koti ja muksut. Ei se emäntä ennenkään maatalossa motkottanut kotitöistä (paikkojen luuttuamisesta yms.) isännälle. Emäntä tiesi paikkansa eikä nokkinut perheen sisäistä hierarkiaa kaikenmaailman tasa-arvomotkotuksilla.
Höpö höpö taas. Emännät siivosi, kun miehet oli metsässä. Nykyään mies tekee yhtä pitkän työpäivän ja silti odottaa passausta. Siis jaska mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.No niinhän minäkin olen ajatellut, olen sun ikäluokkaa. Isäni oli raavas duunari mutta teki yhtäläillä kotitöitä kuin äitikin, joka oli myös duunari.
Kaverien luona huomasin miten joissain perheissä ei olekaan samanlaista, se pisti silmään. Koulussa taas pänni se miten erilailla poikia ja tyttöjä kohdeltiin, pojat sai yleensä liikuntatunnilla aina pelata lätkää, jalkapalloa, korista, jotain hauskaa, tytöt sai pelata futista hyvin harvoin, jääkiekkoa ehkä kerran, ei mennyt tasan nallekarkit.
Muutenkin kun katseli maailmanmenoa, näki miten erilailla kohdeltiin naisia ja miehiä. En ole sitä koskaan hyväksynyt, kuten sanoin.
Itse en ole ollut sukupuoliroolien vanki, ainakaan omasta mielestäni. Enkä ole halunnut koskaan elää miehen kanssa koska kokisin että sillon olisi pakko elää jossain "vaimo" tai "tyttöystävä" roolissa.
Minä elän yksikseni aika pitkälti "miehen roolissa", juon kalsarikännejä, olen laiska sottapytty, istun kaukosäädin kädessä nojatuolissa.. En usko että yksikään mies minua katselisi, tuntematta itseään homoksi. 😜
Kaikenlisäksi kuulemma kuorsaan, ja todella äänekkäästi. Minulla on myös kaljavatsa, vaikken enää voi kihdin takia kaljaa juoda. Huom, kihtiäkin esiintyy yleensä miehillä.. 😂Että tämmöset roolit minulla, olen täysin oma itseni ja 100% nainen ja äitikin. Näissä elintavoissa kyllä olisi parantamisen varaa.
Sellainen nainen on lopulta paras joka viihtyy nahoissaan. Olen mies ja minä olisin halunnut tyttöjen liikkatunnille, koska en tykännyt jalkapallosta, lätkästä. En ole kovin kilpailuhenkinen, joten liikkatunnit oli kidutusta.
Meillä tyttöjen liikkatunnit oli pelkkää jalkapalloa ja ringetteä ynnä muita pallopelejä. Toki fyysisesti vahvempana pojan ois helpompi pärjätä tyttöjen seassa futiksessa, kuin poikien.
Kyllä pelejä pelattiin jo ala-asteella, silloin pojat on yleensä vielä tyttöjä heikompia fyysisesti.
Että mikä on pointtisi.
Monet ihmiset kokevat, että heidän ulkonäköönsä panostaminen tuo heille itsevarmuutta, lisää hyvinvointia ja antaa heille mahdollisuuden ilmaista itseään. Terve itsetunto voi kukoistaa, kun ihminen tuntee olonsa hyväksi omassa ihossaan. Tällainen huolehtiminen voi olla osa yleistä terveydenhuoltoa ja hyvinvointia, ja se ei liity narsismiin millään tavalla. Narsismi puolestaan liittyy omahyväisyyteen, empatian puutteeseen ja muiden ihmisten manipulointiin. Omasta ulkonäöstä huolehtiminen ei sinänsä ole merkki narsismista, vaan se on osa monien ihmisten tapaa pitää huolta itsestään ja tuntea olonsa hyväksi omassa kehossaan.