Lue keskustelun säännöt.
"Naisen pitää antaa miehen olla mies"
Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa? No, jokaiselle miehelle varmaan eri asioita, mutta voisiko miehet avata tätä jotenkin. Naisena ajattelen miehen olevan joka tapauksessa mies riippumatta siitä, miten hänet kohtaan ja miten toimin suhteessa.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Tästä incelien tuska varmasti kumpuaa.
Niin. Jos vain saisin naisen niin menisin töihin ja opiskelisin. Kun en saa niin f*ck that sh*t.
Joo. Mäkin jos saisin ylilääkärin viran, heti lukisin itseni lääkäriksi. Kun se ei vaan mene noin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka paapoisitkin naistasi kuin toisena päivätyönäsi, älä silti kuvittele että saisit samanlaista kohtelua takaisin, itsenäinen vaimo nimittäin ei hiero hartioitasi rankan työpäivän jälkeen koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa. Jos nainen tekee miehelleen jonkun palveluksen, sen on tultava hänen omasta tahdostaan eikä ikinä pyydettäessä, muuten se on selvä viesti että yrität saada hänestä jonkun pikkuvaimon, joka tekee kaiken mitä keksit pyytää ja mikään pikkuvaimo itsenäinen vaimo ei todellakaan ole, hän on vahva ja itsenäinen eikä mikään miehen palvelija! Jos tällaista alkaa ehdottelemaankin, saa helposti senfemakon sieltä naisen sisältä kumpuamaan ulos ja sitähän ei helpolla hiljennetä!
Se nainen ei hiero hartioitasi koska toisin kuin miehellä niin hänellä ei ole aikaa istua vaan se toinen työpäivä alkaa siellä kotona kaupassa käynnillä, ruuan laitolla, lasten läksyjen avustamisella, harrastuksiin kuljetuksella, vanhempainillalla, pyykinpesulla ja varustehuollolla, Wilmaan vastaamisella, lasten kylvettämisellä ja tuhannella muulla asialla. Eikä näy miestä edes hieromaan illalla niitä vaimonsa hartioita koska mies haluaa naisen heittäytyvän vielä viime töikseen haarat auki jotta mies voi tyhjentää itsensä naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku mies linjoilla valottamassa asiaa?
Meinaatko että jokainen mies tietää mitä joku tarkoittaa sanomalla jotain, jos sanojakin on mies?
No kun puhutaan "seksin antamisesta" niin puhuja on mies, seksissä vielä tosi huono. Tiedä sitten kumpi oli muna ja kumpi kana, eli oliko ensin huono sängyssä ja sitten alkoi halveksua naisia kun sai palautetta, vai onko huono seksissä, koska kokee naineen esineenä tai eläimenä, jota pitää rajoittaa.
Muuten kun puhutaan biologiasta, niin eikö siellä luolamieskaudellakin ollut niin että vain osa miehistä lisääntyi, jopa 20% oli naisettomia inceleitä. Ajatella, luolamies incel :)
Oikeasti luolamiesaikoina mies ja nainen olivat vielä saman kokoisia ja yhtä karvaisia. Molemmat keräili ruokaa ja metsästi.
Ei ollut semmosia rooleja mitä on keksitty viimeaikoina.. Toki nainen ja mies ovat erilaisia vieteiltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku mies linjoilla valottamassa asiaa?
Meinaatko että jokainen mies tietää mitä joku tarkoittaa sanomalla jotain, jos sanojakin on mies?
No kun puhutaan "seksin antamisesta" niin puhuja on mies, seksissä vielä tosi huono. Tiedä sitten kumpi oli muna ja kumpi kana, eli oliko ensin huono sängyssä ja sitten alkoi halveksua naisia kun sai palautetta, vai onko huono seksissä, koska kokee naineen esineenä tai eläimenä, jota pitää rajoittaa.
Muuten kun puhutaan biologiasta, niin eikö siellä luolamieskaudellakin ollut niin että vain osa miehistä lisääntyi, jopa 20% oli naisettomia inceleitä. Ajatella, luolamies incel :)
Oikeasti luolamiesaikoina mies ja nainen olivat vielä saman kokoisia ja yhtä karvaisia. Molemmat keräili ruokaa ja metsästi.
Ei ollut semmosia rooleja mitä on keksitty viimeaikoina.. Toki nainen ja mies ovat erilaisia vieteiltään.
No ei oikeastaan. Sitä vain oppii varovaiseksi kun tajuaa lopulta yhdistää seksin silmittömään kipuun ja uuteen elätettävään ihmiseen 9kk välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
No olisihan se siellä rintamalla aika hankalaa säilyttää ne ihon- ja hiustenhoitorutiinit. Yhtä lailla naiselle. Minusta tosin tuollaisessa miehessä tökkää se pinnallisuus, en itsekään jaksa puljata 10 purkin kanssa, kun se pelkkä pinta ei minulle ole niin tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Ihmisten aivoista on poistettu kokonaan historian oppiminen. Kannattaa tutustua esim suomen huumehistoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Naisen pitää antaa miehen tehdä päätökset ja minkäänlaista komentelua ei saa olla. Muuten mies ei halua kantaa vastuuta. Mies haluaa suojelella naistansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka paapoisitkin naistasi kuin toisena päivätyönäsi, älä silti kuvittele että saisit samanlaista kohtelua takaisin, itsenäinen vaimo nimittäin ei hiero hartioitasi rankan työpäivän jälkeen koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa. Jos nainen tekee miehelleen jonkun palveluksen, sen on tultava hänen omasta tahdostaan eikä ikinä pyydettäessä, muuten se on selvä viesti että yrität saada hänestä jonkun pikkuvaimon, joka tekee kaiken mitä keksit pyytää ja mikään pikkuvaimo itsenäinen vaimo ei todellakaan ole, hän on vahva ja itsenäinen eikä mikään miehen palvelija! Jos tällaista alkaa ehdottelemaankin, saa helposti senfemakon sieltä naisen sisältä kumpuamaan ulos ja sitähän ei helpolla hiljennetä!
Yleensä metsä vastaa kuin sinne huudetaan, joten on hyvinkin mahdollista että kumpikin papoo toisiaan koska pitävät toisistaan huolta. Mutta erikseen pyytäminen tai käskeminen ei yleensä kuulu tähän yhtälöön vai sen pitää tulla ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää antaa miehen tehdä päätökset ja minkäänlaista komentelua ei saa olla. Muuten mies ei halua kantaa vastuuta. Mies haluaa suojelella naistansa.
Tämä on kyllä melko turha halu. Ja vastuunkannossa ei ole kyse siitä, haluatko vai etkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Välillä muotit sopii ja välillä ei. Omassa parisuhteessani minä naisena olen osoittautunut kerta toisensa jälkeen vuosikymmenien aikana perheemme taloudelliseksi tukipylvääksi. Taloudellisissa kriiseissä mies on osoittautunut "itseään peilailevaksi itkijäksi". Ja se hänellä on myös miehenä ollut lupa olla, koska siihen hänellä on voimat riittäneet. Minä naisena, niissä tilanteissa vahvempana, olen hoitanut homman.
Tästä huolimatta minulla ei ole minkään asteista epäilystä siitä, että mikäli meille kävisi ukrainat, olisin minä parisuhteessamme se "itseään peilaileva itkijä" ja mies vahvempana hoitaisi homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka paapoisitkin naistasi kuin toisena päivätyönäsi, älä silti kuvittele että saisit samanlaista kohtelua takaisin, itsenäinen vaimo nimittäin ei hiero hartioitasi rankan työpäivän jälkeen koska se on alentavaa ja loukkaa naisen arvoa. Jos nainen tekee miehelleen jonkun palveluksen, sen on tultava hänen omasta tahdostaan eikä ikinä pyydettäessä, muuten se on selvä viesti että yrität saada hänestä jonkun pikkuvaimon, joka tekee kaiken mitä keksit pyytää ja mikään pikkuvaimo itsenäinen vaimo ei todellakaan ole, hän on vahva ja itsenäinen eikä mikään miehen palvelija! Jos tällaista alkaa ehdottelemaankin, saa helposti senfemakon sieltä naisen sisältä kumpuamaan ulos ja sitähän ei helpolla hiljennetä!
Se nainen ei hiero hartioitasi koska toisin kuin miehellä niin hänellä ei ole aikaa istua vaan se toinen työpäivä alkaa siellä kotona kaupassa käynnillä, ruuan laitolla, lasten läksyjen avustamisella, harrastuksiin kuljetuksella, vanhempainillalla, pyykinpesulla ja varustehuollolla, Wilmaan vastaamisella, lasten kylvettämisellä ja tuhannella muulla asialla. Eikä näy miestä edes hieromaan illalla niitä vaimonsa hartioita koska mies haluaa naisen heittäytyvän vielä viime töikseen haarat auki jotta mies voi tyhjentää itsensä naiseen.
Joillekin naisille ei vaan mene perille se ettei miehet ole parisuhteissa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
No olisihan se siellä rintamalla aika hankalaa säilyttää ne ihon- ja hiustenhoitorutiinit. Yhtä lailla naiselle. Minusta tosin tuollaisessa miehessä tökkää se pinnallisuus, en itsekään jaksa puljata 10 purkin kanssa, kun se pelkkä pinta ei minulle ole niin tärkeää.
Miksi oletat, että ääritilanteessa tulisi pystyä säilyttämään ihon- ja hiustenhoitorutiinit? Tai miksi oletat, että ulkonäöstään tarkka mies puljaisi 10 purkin kanssa? Tai miksi edes typistät ihmisen pinnalliseksi vain noin pienen tietomurusen perusteella. Aivan kuin tuossa miehessä ei voisi olla yhtään enempää piirteitä kuin se, että hän pitää itsensä huoliteltuna.
Se, että teet noin jyrkän mitätöinnin kielii enemmän sinun pinnallisuudesta, vaikka sitä väität karsastavasi.
Vierailija kirjoitti:
Naisen pitää antaa miehen tehdä päätökset ja minkäänlaista komentelua ei saa olla. Muuten mies ei halua kantaa vastuuta. Mies haluaa suojelella naistansa.
Mies suojelee reviiriään ja kokee naisen omakseen. Miehet EIVÄT ole suojelijoita. Miehet ovat uhka naisille ja toisille miehille.
Patriarkaatti teki hienon karhunpalveluksen miehille ja miehet ovat liian tyhmiä edes tajutakseen sitä 👏👏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.
Kaukopartiosotilaan lääkepakkaus sisälsi heroiini- ja oopiumtablettien lisäksi amfetamiinia, jota oli Pervitin-tableteissa. Näitä tabletteja käytettiin voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä. Ne poistivat myös tunteet.
Missä vaaditaan ja kuka vaatii?