"Naisen pitää antaa miehen olla mies"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

No eikö tää ole ihan normaali työnjako ajatuksella, että kumpikin hoitaa asioita joita paremmin osaa ja ehtii? 

Juuri näin, rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen. Jos jotain ei osata se opetellaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .

Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.

Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.

Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.

Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.

Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.

Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.

Onko tämä nyt sitten väärin?

Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.

Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.

Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.

Miten työelämässä, onko tasa-arvo? Minä ajattelin opiskelijana noin, enää en ajattele.

Niin tosiaan, en ole missään nähnyt että naiset vaatisivat naiskiintiöitä esim öljynporauslautoille tai kaivoksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?

Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.

Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.

Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.

Toi on ihan loogista: jos vain oma etu on tärkeä, niin se on sitä sekä kotona että sodassa. Ei tee kotitöitä, ei puolusta (ellei se "puolustaminen" ole jotakin mustasukkaista kotiin rajoittamista). Kun ajattelee vain omaa etua, niin ajattelee niin aina.

Huvittavaa lukea näiden wanna-be-jermujen juttuja. Itse eivät ole rintamaa nähneet kuin telkkarista, mutta kovasti sillä "suojelulla" pätevät. Eiköhän ne ekana luikkisi pakoon tosipaikassa, niin ne tekee kotonakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .

Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.

Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.

Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.

Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.

Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.

Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.

Onko tämä nyt sitten väärin?

Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.

Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.

Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.

Miten työelämässä, onko tasa-arvo? Minä ajattelin opiskelijana noin, enää en ajattele.

Olit nuori ja hait selityksiä ongelmillesi? Tuntui lohduttavalta laittaa omat heikkoudet ja epävarmuudet sukupuoleni sortamisen piikkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?

Se, että kiinnittää huomiota ulkonäköönsä voi kertoa myös siitäkin, että ylipäätään haluaa tehdä asiat hyvin ja huolellisesti muillakin elämän osa-alueilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Mun mies saa olla mies, kunhan hoitaa osansa lastenhoidosta, kotitöistä, kokkauksesta yms. arjen perusaskareista. Sellaiset harvemmin tehtävät jaetaan sitten vähän mielenkiinnon ja kykyjen mukaan. Molemmat käy töissä ja maksaa osansa talouden kuluista, tietenkin. Miehekästä on se, että mies tekee osansa eikä odota palvelua niinkuin pikkupoika.

Niinpä. Ei meillä ole erikseen mitään naisten töitä ja miesten töitä. Arkena meillä osallistuu lastenhoitoon, ruoanlaittoon, siivoukseen ja muuhun pyöritykseen kumpikin siten kummalla on enemmän aikaa. Noita harvemmin tehtäviä sitten tosiaan jaetaan vähän kykyjen ja mielenkiinnon mukaan.  Molemmilla vaativat työt, niin ei ole varaa kummallakaan ruveta nirsoilemaan tehtävistä, jos jotain haluaa saada tehdyksi. En usko, että kumpikaan meistä on ikinä ajatellut tämän jotenkin vaikuttaneen naiseuteen tai miehuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Naisen pitää antaa miehelle seksiä ja naisen pitää totella miestä, naisen pitää myös pitää mies tyytyväisenä.

Miehen tehtävä on asettaa naiselle rajat ja mies tuo turvaa sekä vakautta naiselle.

Tällainen tilanne ei kuulosta turvalta ja vakaudelta, pikemminkin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?

No se nyt riippuu ihan siitä minkä verran aikaa ja vaivaa hiusten ja ihon hoitoon käyttää. En tietenkään tarkoita sitä että kenenkään pitäisi näyttää Uuno Turhapurolta, mutta rajansa kaikella.

Mielestäni on selvää, että blatantti narsismi on huono luonteenpiirre sekä miehille että naisille, ja että tämä voisi olla jostakin pois. Ja mitä tulee kysymykseesi, niin itse asiassa olen sanonutkin nuoruuden tyttöystävälleni, että saisit aikaan paljon enemmän, jos keskittyisit kykyjesi kehittämiseen sen sijaan että yrität panostaa ulkonäköösi.

Eli vastaus on että kyllä.

Heh, tämä on kyllä niin taattu vauvapalstailijan tunnusmerkki, että muutaman rivin perusteella toiselle pystytään diagnosoimaan narsismi.

Miksi omaan ulkonäköön panostaminen ei voisi olla juuri sitä kykyjensä kehitämistä? Siksikö, että se keskittyy ns. naismaisiin kykyihin? Tiedätkö kuinka iso bisness kauneudenhoidon ympärillä pyörii ja kuinka moni ihan tavallinen tyttö tai poika on tahkonnut itselleen omaisuuden sillä, että ovat keskittyneet ulkonäköönsä ja lopulta tehneet siitä elinkeinon itselleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?

Sanoisin, jos se tarkka ihon- ja hiustenrutiini olisi tärkeä osa ihmisen elämää. Sukupuolesta riippumatta, ei missään metsässä pärjäisi. Maanpuolustuksessa tärkeää on ihan muu kuin omat ryppyvoiteet.

Tällä logiikalla kaikkien ihmisten tulisi tehdä jokainen valintansa maanpuolustusta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .

Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.

Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.

Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.

Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.

Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.

Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.

Onko tämä nyt sitten väärin?

Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.

Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.

Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.

Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.

Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.

Miten työelämässä, onko tasa-arvo? Minä ajattelin opiskelijana noin, enää en ajattele.

Suomessa naisten osuus työntekijöistä on kasvanut huimasti sotien jälkeen. Koulutuksen, etenkin korkeakoulutuksen, osalta naiset ovat jo ohittaneet miehet. Suomessa on merkittävissä ja vaikutusvaltaisissa asemissa olevia naisia niin yritysmaailmassa, yliopistoissa kuin politiikassa. Nämä faktat osoittavat, että naisilla on tasavertainen mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä, yksilöllisten kykyjensä ja ominaisuuksiensa puitteissa.

Vierailija kirjoitti:

mies090 kirjoitti:

>"Naisen pitää antaa miehen olla mies". Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa?

Selvästi tuossa viitataan siihen, että nainen päättää, mitä miehen tulee tehdä.

>voisiko miehet avata tätä jotenkin.

Ilmeisesti naisia käsketään olemaan kontrolloimatta ja kitisemättä. Mies elää kuten haluaa. Ja tää on mahdollista vain silloin, kun nainen ei ole määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä!

Ahaa, eli tarvitset naisen luvan olla oma itsesi? Erikoista.

menikö noin yksinkertainen pointti yli? ei tarvi keneltäkään lupaa eikä sellaista haeta, mutta kun nainen on määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä niin se vaikuttaa miehen käytökseen eli mies ei saa silloin elää niin kuin haluaa... hence the saying antaa miehen olla.

mee takas yläasteelle

Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että nainen antaa miehen johtaa eikä yritä koko ajan kontrolloida. Nainen ei yritä hallita miestä vaan antautuu. Vähän kuten seksissä: mies antaa, nainen vastaanottaa.

Tässä on kuitenkin yksi mutta. Että nainen voi rentoutua naiseuteensa, täytyy miehen olla turvallinen ja käyttää valtaa oikein. Miehen johtajuus tarkoittaa ns. peruskalliona olemista, jonka varaan perhe voi rakentaa.

Johtajista suurin on kaikkien palvelija. Miehen kuuluu olla valmis vaikka kuolemaan vaimonsa puolesta. Johtajuus ei todellakaan tarkoita että mies saa tehdä mitä haluaa, vaan nimenomaan vastuun kantoa.

Jos mies pakenee ja käyttäytyy kuin lapsi, ei se inspiroi naista nojaamaan feminiinisyyteen. Tästä syntyy kovia ja pomottavia naisia, jotka lopulta väsyvät siihen että joutuvat koko ajan olemaan se johtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.

Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.

Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.

Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.

Mun mies saa olla mies, kunhan hoitaa osansa lastenhoidosta, kotitöistä, kokkauksesta yms. arjen perusaskareista. Sellaiset harvemmin tehtävät jaetaan sitten vähän mielenkiinnon ja kykyjen mukaan. Molemmat käy töissä ja maksaa osansa talouden kuluista, tietenkin. Miehekästä on se, että mies tekee osansa eikä odota palvelua niinkuin pikkupoika.

Niinpä. Ei meillä ole erikseen mitään naisten töitä ja miesten töitä. Arkena meillä osallistuu lastenhoitoon, ruoanlaittoon, siivoukseen ja muuhun pyöritykseen kumpikin siten kummalla on enemmän aikaa. Noita harvemmin tehtäviä sitten tosiaan jaetaan vähän kykyjen ja mielenkiinnon mukaan.  Molemmilla vaativat työt, niin ei ole varaa kummallakaan ruveta nirsoilemaan tehtävistä, jos jotain haluaa saada tehdyksi. En usko, että kumpikaan meistä on ikinä ajatellut tämän jotenkin vaikuttaneen naiseuteen tai miehuuteen.

Mitä on nämä "vaativat" työt? Särähtää korvaani joka kerta kun joku kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?

Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.

Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.

Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.

Machomiehet on aina niitä heikkoja tosipaikan tullen. Se machous on suojakuori avuttomuudelle.

Tavallinen mies ei tee miehuudestaan numeroa, vaan vain on ja tekee mitä tekee ja näyttää myös herkkyytensä, eläinrakkautensa ja muun inhimillisyytensä, vaikka olisi miten iso ja karvainen könsikäs. Eikö tämän nyt pitäs olla nykyään ihan selvä asia.

Machomies on samanlainen feikkihahmo kuin naisissa on bimbo. Nämä ihmiset näyttelevät yli jotain kuvittelemiaan mies/nais-rooleja. Vähän kuin ransuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mies090 kirjoitti:

>"Naisen pitää antaa miehen olla mies". Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa?

Selvästi tuossa viitataan siihen, että nainen päättää, mitä miehen tulee tehdä.

>voisiko miehet avata tätä jotenkin.

Ilmeisesti naisia käsketään olemaan kontrolloimatta ja kitisemättä. Mies elää kuten haluaa. Ja tää on mahdollista vain silloin, kun nainen ei ole määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä!

Ahaa, eli tarvitset naisen luvan olla oma itsesi? Erikoista.

menikö noin yksinkertainen pointti yli? ei tarvi keneltäkään lupaa eikä sellaista haeta, mutta kun nainen on määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä niin se vaikuttaa miehen käytökseen eli mies ei saa silloin elää niin kuin haluaa... hence the saying antaa miehen olla.

mee takas yläasteelle

Naisilla on tapana sanoa: Its my way or highway sinä kehotit menemään paikkaa joka on jo vuosikymmeniä ollut yläkoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?

Se, että kiinnittää huomiota ulkonäköönsä voi kertoa myös siitäkin, että ylipäätään haluaa tehdä asiat hyvin ja huolellisesti muillakin elämän osa-alueilla. 

Tsi sitten näkee vain sen pinnan, ja kaikki oikeasti tärkeä on toisarvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mies090 kirjoitti:

>"Naisen pitää antaa miehen olla mies". Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa?

Selvästi tuossa viitataan siihen, että nainen päättää, mitä miehen tulee tehdä.

>voisiko miehet avata tätä jotenkin.

Ilmeisesti naisia käsketään olemaan kontrolloimatta ja kitisemättä. Mies elää kuten haluaa. Ja tää on mahdollista vain silloin, kun nainen ei ole määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä!

Ahaa, eli tarvitset naisen luvan olla oma itsesi? Erikoista.

menikö noin yksinkertainen pointti yli? ei tarvi keneltäkään lupaa eikä sellaista haeta, mutta kun nainen on määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä niin se vaikuttaa miehen käytökseen eli mies ei saa silloin elää niin kuin haluaa... hence the saying antaa miehen olla.

mee takas yläasteelle

Eihän naisetkaan saa olla sellaisia kuin haluavat ellei heillä ole hyvää itsetuntoa. Varsinkin parisuhteissa kaikki kotiin liittyvä laitetaan naisen vastuulle. Jos kotona on sotkuista tai ei tehdä ruokaa, niin kumpikos siinä on ollut laiska? Jos nainen haluaa, että kotona käy siivooja, niin se ei miehelle sovi vaikka hänen tarvitsee maksaa vain puolet laskusta. Tai nainen haluaa viettää viikonlopun baarissa kaljoitellen tai sohvalla suklaata syöden ja sarjoja katsellen, niin jopa tulee mieheltä kommenttia.

Tämä keskustelu on avannut vähän silmiä naisten käytöksestä. Samat asiat toistivat nimittäin minun parisuhteessa. Nainen väittää etten tee kotitöitä, mutta kun teen ja juuri niitä mitä hän haluaa. Hän on halunnut nyt uudet lattiat ja minä vaihdan töistä päästyäni lattioita, mutta en ehdi silloin tekemään puolia sen naisen hommista. Nyt ketjun myötä olen päättänyt olla toteuttamatta naisen toiveita ja teen puolet perinteisistä kotitöistä ja lapsen hoitamisesta. Eli teen aamusta iltaan työtä. Yhteiselle tilille siirrän huomattavasti vähemmän rahaa, koska hän ei ole töissä. Uudet lattiat ja keittiö saa odottaa, minä olen ihan fine vanhojenkin kanssa.

Miltä tämä järjestely naisista kuullostaa? Kaikki puoliksi ja jos haluaa extraa, tekee itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.

Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.

Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?

Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.

Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.

Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.

Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.

Vinkki: ei muuten toimi noin.

Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.

Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.

Sinun mielestä vissiin ensihoitajat, sairaanhoitajat, poliisit, sosiaalityöntekijät ym. rankkoja asioita työssään kohtaavat ihmiset ei koskaan itke vapaa-ajallaan.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tämä tarkoittaa sitä, että nainen antaa miehen johtaa eikä yritä koko ajan kontrolloida. Nainen ei yritä hallita miestä vaan antautuu. Vähän kuten seksissä: mies antaa, nainen vastaanottaa.

Tässä on kuitenkin yksi mutta. Että nainen voi rentoutua naiseuteensa, täytyy miehen olla turvallinen ja käyttää valtaa oikein. Miehen johtajuus tarkoittaa ns. peruskalliona olemista, jonka varaan perhe voi rakentaa.

Johtajista suurin on kaikkien palvelija. Miehen kuuluu olla valmis vaikka kuolemaan vaimonsa puolesta. Johtajuus ei todellakaan tarkoita että mies saa tehdä mitä haluaa, vaan nimenomaan vastuun kantoa.

Jos mies pakenee ja käyttäytyy kuin lapsi, ei se inspiroi naista nojaamaan feminiinisyyteen. Tästä syntyy kovia ja pomottavia naisia, jotka lopulta väsyvät siihen että joutuvat koko ajan olemaan se johtaja.

Hyi, ei meillä seksi ainakaan ole sitä, että nainen vaan lahnana "vastaanottaa". Kyllä siinä aktiivisesti halutaan tuottaa molemmille nautintoa. 

Ja kuoleman sijaan, se mies voisi viedä paskaiset sukkansa itse pyykkikoriin. Kuolema on helppoa, elämässä se vaiva on.