Lue keskustelun säännöt.
"Naisen pitää antaa miehen olla mies"
Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa? No, jokaiselle miehelle varmaan eri asioita, mutta voisiko miehet avata tätä jotenkin. Naisena ajattelen miehen olevan joka tapauksessa mies riippumatta siitä, miten hänet kohtaan ja miten toimin suhteessa.
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.
Kaukopartiosotilaan lääkepakkaus sisälsi heroiini- ja oopiumtablettien lisäksi amfetamiinia, jota oli Pervitin-tableteissa. Näitä tabletteja käytettiin voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä. Ne poistivat myös tunteet.
Kun rauha tuli ja lääkehuumeiden saaminen lakkasi, huumausaineita oli saatava tavalla tai toisella ja miehiä diagnosoitiin parantumattomaksi narkomaaniksi. Sitä voi jokainen miettiä millaisia puolisoita ja isejä nämä miehet olivat. Kansakuntamme suurin epätasa-arvo näkyy edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?
Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.
Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.
Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Itkuherkkyyden liittäminen heikkouteen on kyllä mielenkiintoinen asia. Oma isäni piti minua aina heikkona, koska olen itkuherkkä. Vasta viimeisinä vuosinaan hän ymmärsi, että minä olin perheessämme ja suvussamme se, joka (itkun tuhertamisen lomassa) hoidin homman kotiin kerta toisensa jälkeen. Oli tilanne sitten mikä tahansa. Ja lopulta minä olin se johon myös hän turvautui, kun omat voimansa loppuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.
Kaukopartiosotilaan lääkepakkaus sisälsi heroiini- ja oopiumtablettien lisäksi amfetamiinia, jota oli Pervitin-tableteissa. Näitä tabletteja käytettiin voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä. Ne poistivat myös tunteet.
Kun rauha tuli ja lääkehuumeiden saaminen lakkasi, huumausaineita oli saatava tavalla tai toisella ja miehiä diagnosoitiin parantumattomaksi narkomaaniksi. Sitä voi jokainen miettiä millaisia puolisoita ja isejä nämä miehet olivat. Kansakuntamme suurin epätasa-arvo näkyy edelleen.
Naiset menettivät sodissa miehiään, lapsiaan, jne ja unohdettiin ne jotka sitä sotaa kävivät.
Minulla on metsästävä ja kalastava perusmies, osaa myös rempata ja korjata asioita, hakata halkoja jne. Ruokaakin osaa tehdä, mutta näitä "maskuliinisia piirteitä" on sitten täydellinen sokeus ympäristön siisteydelle ja kauneudelle, hän voisi elää makuupussissa keskellä olohuonetta kummisaappaat vieressä, ja hikisiä alusvaatteita lojuu siellä sun täällä, sekä avonaisia tarvikereppuja ja työkaluja. Moottorisaha keittiönpöydällä jne. Siivous ei kuulu hänen ajatusmaailmaansa. Mutta onneksi nykypäivänä on mahdollista asua kumpikin omillaan, ja näin molemmat pysyvät tyytyväisinä. Itse en hänen sikolättiinsä enää suostu jalallani astumaan, eli yleensä ollaan minun luonani, ja täällä vallitsevat tiukat siisteyssäännöt, muuten ei ole olemista. Jossain vaiheessa näin vaivaa auttaa häntä siivoamaan omassaan, mutta olen luovuttanut , en ole ammatiltani siivooja enkä hänen siivoojansa. Elämä on kompromisseja ja molemmat saavat "toteuttaa" itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
>"Naisen pitää antaa miehen olla mies". Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa?
Selvästi tuossa viitataan siihen, että nainen päättää, mitä miehen tulee tehdä.
>voisiko miehet avata tätä jotenkin.
Ilmeisesti naisia käsketään olemaan kontrolloimatta ja kitisemättä. Mies elää kuten haluaa. Ja tää on mahdollista vain silloin, kun nainen ei ole määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Et tiedä mistä puhut. Jos kaverilta lähtee pää irti, niin kyllä se jokaisesta pahalle tuntuu. Se todellinen voima onkin sitä, että vaikka tuntuisi pahalle, niin toimintakyky säilyy silti 100%. Muutenkaan tuo yleistämisesi ei perustu mihinkään.
Kaukopartiosotilaan lääkepakkaus sisälsi heroiini- ja oopiumtablettien lisäksi amfetamiinia, jota oli Pervitin-tableteissa. Näitä tabletteja käytettiin voimakkaan väsymyksen poistamiseen ja kiihokkeena ponnistusten edellä. Ne poistivat myös tunteet.
Entä sitten? Jotenkin kornia vedota menneisiin sotiin, maailma oli niin erilainen. Ja jos miehen ainoa rooli on tämä sotajermu, niin nyt kun ei sotaa ole enää näköpiirissä, niin onko mies siis täysin turhake? Kun ei kotitöitä ei tee, eikä sotaakaan ole.
No enemmistö miehistä toki on erilaisia, hoitavat lapsia jne. Sitten jää ne kelvottomat, jotka itkee täällä että miksei nainen palvele miestä, joka ei tuo suhteeseen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies090 kirjoitti:
>"Naisen pitää antaa miehen olla mies". Mitä tuo konkreettisesti tarkottaa?
Selvästi tuossa viitataan siihen, että nainen päättää, mitä miehen tulee tehdä.
>voisiko miehet avata tätä jotenkin.
Ilmeisesti naisia käsketään olemaan kontrolloimatta ja kitisemättä. Mies elää kuten haluaa. Ja tää on mahdollista vain silloin, kun nainen ei ole määräilevä, kontrolloiva ja kitisevä!
Ahaa, eli tarvitset naisen luvan olla oma itsesi? Erikoista.
Kummallisen paljon ketjussa keskitytään käytännön asioihin, olin luulossa että feminiininen energia on kilttiä, tunteikasta, myötätuntoista, luovaa jne. Tämä täydentää maskuliinista päämäärätietoista, kunnianhimoista ja aikaansaava energiaa. Missä sanotaan että imurointi on naisellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Itkuherkkyys ei kerro mitään siitä miten ihminen toimii kriisissä. Yleensä sellaiset ihmiset vasta onkin tunteettomia kovissa tilanteissa koska ne tietää, että tunteminen on varattu vain niihin hetkiin kun olet turvassa.
Itkuherkkyyden liittäminen heikkouteen on kyllä mielenkiintoinen asia. Oma isäni piti minua aina heikkona, koska olen itkuherkkä. Vasta viimeisinä vuosinaan hän ymmärsi, että minä olin perheessämme ja suvussamme se, joka (itkun tuhertamisen lomassa) hoidin homman kotiin kerta toisensa jälkeen. Oli tilanne sitten mikä tahansa. Ja lopulta minä olin se johon myös hän turvautui, kun omat voimansa loppuivat.
Hyvin kuvattu. Minulla on sama kokemus. Herkkyys ja halu toimia hyvin ja oikein on suurin voimavarani. Ja siitä hyötyy lähipiirini laajasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.
Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?
Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.
Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.
Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.
Useimmat suomalaiset miehet ovat perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen
naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?
Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.
Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.
Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.
Ooh, minäkin haluan tuollaisen ihanan miehen! Hyväsydämisen, urhoollisen ja lojaalin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?
No se nyt riippuu ihan siitä minkä verran aikaa ja vaivaa hiusten ja ihon hoitoon käyttää. En tietenkään tarkoita sitä että kenenkään pitäisi näyttää Uuno Turhapurolta, mutta rajansa kaikella.
Mielestäni on selvää, että blatantti narsismi on huono luonteenpiirre sekä miehille että naisille, ja että tämä voisi olla jostakin pois. Ja mitä tulee kysymykseesi, niin itse asiassa olen sanonutkin nuoruuden tyttöystävälleni, että saisit aikaan paljon enemmän, jos keskittyisit kykyjesi kehittämiseen sen sijaan että yrität panostaa ulkonäköösi.
Eli vastaus on että kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mies saa olla mies. Pääosa kotitöistä, ruuanlaitosta ja lasten hoidosta on minun. Hän tekee pitkiä päiviä ja taloudellisesti antaa perheeseen enemmän. Miehen vastuulla nikkaroinnit, auto, lamput, kassien kanto ym. Minä puolestaan teen asioita mitkä sujuu minulta paremmin, kodinhoito, kukat, vaatehuolto, sisustus, ruokasuunnittelu.
Ei ongelmaa, seksi sujuu ja elämä on hyvää. En myöskään ole nalkuttava vaimo, molemmat saa omaa tilaa tarpeen tullen.
Mies osallistuu vapaapäivinä kodinhoitoon ja lasten hoitoon.
Arvostan miehen loogista ja suoraviivaista ajattelutapaa, itse rönsyilen monesti. Molemmat saamme toisiltamme ja koen, että nainen ja mies täydentää toisiaan, näin siis meillä.
No eikö tää ole ihan normaali työnjako ajatuksella, että kumpikin hoitaa asioita joita paremmin osaa ja ehtii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Eli miehisyyttä on se ettei ole kosketuksissa omien tunteidensa kanssa eikä omaa empatiakykyä?
Oma mieheni on kyllä todella herkkä ja empatiakykyinen ja ottaa muiden tunteet huomioon sekä esimerkiksi eläimiä kohtaan tuntee paljon empatiaa. Kuitenkin sama ihminen puolustaa raivokkaasti omiaan sillä samalla empatiakyvyllä, enkä hetkeäkään epäilisi ettei perheensä ja läheistensä vuoksi tekisi mitä tahansa.
Näin koen myös useiden muiden ihmisten olevan, että ovat kosketuksissa itseensä ja omiin tunteisiinsa ja avoimia niistä. Samalla ovat myös todella sitoutuneita omiin tärkeisiin ihmisiin ja haluavat niistä pitää huolta ja suojella viimeiseen saakka.
Monia myös uhoojia olen kohdannut, jotka korostavat omaa miehisyyttään ja sitä etteivät akkojen juttuja tee ja ovat välinpitämättömiä perhettä tai puolisoaan kohtaan. Monet näistä sitten ihan pienemmänkin tosipaikan, vaikkei oma henki olisi uhattuna, tullen perääntyvät ja laittavat oman edun etusijalle.
Mikä miehesi on horoskooppimerkiltään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tässä miehenä olo määritellään taas hyvin ahtaan sukupuolistereotypian kautta.
Minä annan mieheni olla juuri sellainen mies kuin hän on. Minun miesystävälläni on peukalo keskellä kämmentä, eikä hän osaa mitään perinteisiä miesten töitä. Hän on täysi "kaupunkilaispoika", eikä hänessä ole rahtuakaan erähenkisyyttä. Sen sijaan hän on tarkka ulkonäöstään, hänellä on tarkat ihon- ja hiustenhoitorutiinit, sekä harkittu tyyli ja vaatteet aina viimeisen päälle. Hänestä puuttuu kaikki juro "äijämäisyys" ja vastaavasti hän on herkkä ja keskusteleva.
Minusta olisi aina tärkeää kun sanonaat jotain tällaista "naisen tulee antaa miehen olla mies" avata myös sitä mitä sillä miehenä olemisella tarkoitetaan. Tarkoitetaanko tässä sitä, että miehen on saatava olla rauhassa oman sukupuolensa stereotypia vai kenties sitä, että mies saa olla oma itsensä?
Kun tilanne yhteiskunnassa on vakaa, niin kyllähän tuon kaltaisille miehille on tilaa eikä asiassa ole mitään ongelmaa.
Mutta mitäs sitten, kun olosuhteet muuttuu? Mitäs sitten kun p*ska osuu tuulettimeen kunnolla, esim. vaikka joudutte taloudellisiin vaikeuksiin tai vaikkapa itänaapuri tuleekin meille kutsumatta kylään? Mitä tapahtuu sitten, kun mieheltä oikeasti vaadittaisiin voimaa edistää esim. teidän turvallisuuteen liittyviä asioita? Siinä vaiheessa nimittäin ei auta itkevä ja herkkä mies, joka päivät pitkät peilaa itseään ja sovittelee muotivaatteita. Siinä vaiheessa auttaa mies, joka on perinteisellä tavalla maskuliinen, eli tekee sen mitä _pitää_ tehdä, eikä mieti miltä tämä minusta nyt mahtaa tuntua.
Tässäkin taas miehisyys ja maskuliinisuus typistetään tiettyyn muottiin, eikä edes ajatella että ulkonäöstään tarkka ja herkkä mies voisi kantaa taloudellista vastuuta saati olla ihminen paikallaan tiukanpaikan tullen. Ajatellaan, että nämä tietyt "naismaiset" piirteet tekevät hänestä pelkästään itseään peilailevan itkijän.
Minusta on kovin hellyttävä ajatus, että itseään peilaava narsistinen mies yhtäkkiä muuttuukin armottomaksi ramboksi kun joutuu rintamalle. Mites hän siellä manifestoi naisellisia piirteitään? Eli kun siviilissä tämä ihana herkkä mies tirauttaa itkut kun elokuvassa on surullinen loppu niin mites siellä rintamalla, kun kaverilta lähtee pää irti. Sittenkö ollaan ihan coolisti että mitäpä tässä.
Vinkki: ei muuten toimi noin.
Edelleen tämä kommenttisi vain alleviivaa sitä kuinka kapeana näet miehisyyden. Kun joku kertoo, että mies on tarkka ulkonäöstään, sinä käännät hänet päässäsi itseään peilaavaksi narsistiksi ja lähdet kuljettamaan tätä johonkin kaukaa haettuun rintamavertaukseen. Sanoistiko ikinä naiselle, joka aamulla laittaa hiuksensa ja hoitaa ihonsa, että hän on itseään peilaava naristi, joka ei tiukan paikan tullen pysty olemaan millään tavalla toimintakykyinen?
Sanoisin, jos se tarkka ihon- ja hiustenrutiini olisi tärkeä osa ihmisen elämää. Sukupuolesta riippumatta, ei missään metsässä pärjäisi. Maanpuolustuksessa tärkeää on ihan muu kuin omat ryppyvoiteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feministi ei tähän ehkä suostu . Minä itse arvostan sitä että mieheni kantaa painavat tavarat ja kassit pyytämättä ja korjaa ja remontoi sekä tekee asiat mitkä minulle vaikeita kuten uuden puhelimen käyttöönotto tai modeemin asennus . Itse parsin mielelläni miehen sukkia ja nappeja , siivoan ja teen ruokaa , laadin kauppalistat ym mitkä osaan hyvin ja näistä ei minulle vaivaa .
Uuden puhelimen käyttöönotto ja modeemin asennus ei ole asioita, jotka on yleisesti naisille vaikeita. Jos nämä aina antaa jonkun miehen tehtäväksi, ei opikaan niitä koskaan tekemään. Tässä näen ongelman.
Kyllä, ja onneksi enää aniharva nuori nainen on niin pölvästi, että rakentaa elämäänsä miehen varaan niin, ettei arki onnistu ilman miestä. Noita naisia ja miehiä nähneenä, niin kun toinen sitten kupsahtaa niin elämä onkin ihan mahdotonta, kun ei saa naulaa seinään tai ruokaa pöytään, kun ollaan eletty tiukkojen roolien mukaan.
Päihdetyön kentällä näkee vielä vanhemman polven miehiä, joiden elämä on mennyt avioeron jälkeen alas vessanpöntöstä. Edelleen monelle miehelle nainen on tekijä, jonka odotetaan pitävän kiinni yhteiskunnassa ja säällisessä elämässä. Se on outoa.
Parin juopon kanssa olen ollut parisuhteessa ja tämän toisen juopon kaveri sanoi minulle, että olen huono nainen kun en kurita miestä ja ole vaatimassa sitä sun tätä. Sanoin että hän on aikuinen ihminen ja vastuussa omasta elämästään, ei minun tehtävä ole kurittaa aikuista miestä. Ihan käsittämätön ajatusmaailma missä miehet on jotain pahatapaisia pikkulapsia jotka tarvitsee jatkuvaa kuria ja ohjausta. Kun he käyttäytyy huonosti niin se on vaimon vika kun päästi miehensä huonoille teille. Ei minkäänlaista vastuun ottoa omasta elämästään. Ja jos ei ole vaimo vastuussa niin se on se lehmä sossussa jonka vika on kun elämä on pielessä.
Minä oon nainen ja aina ollut (jo lapsesta asti) tasa-arvon kannattaja, en ole ikinä ymmärtänyt miksi naisia ja miehiä/tyttöjä ja poikia on kohdeltu niin erilailla ja vaaditaan niin eri asioita.
Jokatapauksessa, nyt viiskymppisenä oon huomannut että huomauttelen tyttärelleni että sen pitäisi pitää mieskaverilleen parempaa kuria, komentaa enemmän tekemään, ettei joudu itse kaikkea tekemään.
Onko tämä nyt sitten väärin?
Nuori mies kyseessä, mutta ilmeisesti ei ole kotona vaadittu kotitöitä tekemään, niin ei oma-alotteisesti sitten siivoa, ruokaa saattaa tehdä.
Muutoin vain pelaa kotona ollessaan.Olen sanonut ettei varmaan kannattaisi sen kanssa ainakaan lapsia tehdä, harmi kun vaikuttaa muuten hyvältä pojalta.
Olen elänyt koko elämäni Suomessa, jossa naisilla on ollut täysin yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä mitä tahansa kuin miehillä. Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, joka en ole koskaan edes ajatellut, etteikö nainen olisi pätevä tekemään mitä tahansa.
Milloinkaan omassa nuoruudessani en muista, että olisimme (ikäpolveni siis) koskaan ikinä ajatelleet, ettei nainen voi käyttäytyä noin, että tuo on miehen työ ja tämä on naisen paikka. Minun sukupolveni on aina ajatellut, että kaikki, jokainen ihminen voi tehdä mitä haluaa.
Miten työelämässä, onko tasa-arvo? Minä ajattelin opiskelijana noin, enää en ajattele.
Ehkä teidän kannattaa miettiä miten elää rakentavaa ja hyvää elämää osana rauhanomaista yhteiskuntaa ja perherakenteita ja jättää rintamafantasiat vähän vähemmälle.