Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Hopeakettumies kirjoitti:

Minusta tinderissä saa jättää kertomatta/valehdella näistä lapsijutuista. En itsekään etsi kuin yhden illan hoitoja, vaikka tinderissä etsin muka vakavampaa suhdetta.

Ehkä nimimerkiksesi sopisi paremmin "Hopeasikamies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tuota. Lapsi ei määrittele mua. Olen paljon muutakin kuin äiti.

Tää on kyllä jotenkin niin kummallinen kommentti, lapsi nimenomaan määrittelee sinut ja olet _aina_ äiti. Vaikka näennäisesti luulet eläväsi jotain viikko-viikko sinkkuelämää, niin se lapsi pitää joka tasolla jatkuvasti huomioida, rahan-ja ajankäytössä ainakin ja läsnäolona sitten muutoin.

Se lapsiperheen elämä, vaikkakin osa-aikaisesti, on vaan kovin erinäköistä mahdollisuuksineen kuin esim. etätyötä tekevän sinkun.

Niin on, on periaatteessa aika mahdotonta olla vanhempi vain osa-aikaisesti. Jos toinen vanhempi menehtyy tai estyy muusta syystä viikko-viikko sopimuksen täyttämisestä, niin siinä tilanteessa on 100% vanhempi. Vanhempi on aina vastuussa omasta lapsestaan, sitä ei voi leikata pois omasta elämästä. Tai hyvä vanhempi ei voi. Toki lapsensa voi hylätä, mutta se on taas eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Noin se todellakin on. Huomaa sanamuoto "toista isää" vrt "uutta isää".

Tuossahan mies on toinen isä lapsille. Täysin kiistatta. Mies osallistuu perheen arkeen tekemällä samoja asioita kuin lasten biologinen isäkin. Väistämättä mukana tulee ainakin jonkinlainen osallistuminen kasvatukseen, ja yleensä myös taloudellinen osallistuminen.

Usein miten yksinhuoltajanaiset menevät vielä tuotakin pidemmälle ja kertovat kuinka he hoitavat omat lapsensa, miehen ei siihen tarvitse osallistua. No ikävä kyllä me miehet ymmärrämme asiat niin kuin ne sanotaan. Meitä ei kiinnosta tulkita että oikei nainen sanoo noin, mutta eihän se tietenkään noin mene. Koska kuka tietää miten se sitten menee, kun tehän olitte yksilöitä eikö niin?

Eli tosiaan, minä olen tehnyt harvinaisen selväksi ettei minkäänlainen lapsiarki kiinnosta. Ja minulle on tehty selväksi ettei se haittaa. Nyt tiedän että kyllä se haittaa, ja jatkossa olen valmis seurustelemaan vain lapsettomien naisten kanssa. Heitä on toki vaikeampia saada. Kun poistetaan sosioekonomiset ja arkeen liittyvät tarpeet, naisten halu seurustella on kummasti vähäisempi.

Tässä sinulla on varmaan mennytkin metsään. En usko, että ne naiset ovat nähneet isyyden olemuksen samoin kuin sinä, jos koet että satunnainen tai edes säännöllinen yhteiseen arkeen osallistuminen tekee sinusta isän. En minä ainakaan koe noin, ja minun on vanhempana vaikea ymmärtää että joku kokee. Kuitenkin jos ajattelee niitä uusioperheitä, joissa molemmilla on jo lapsia, on äärimmäisen harvinaista että niitä kumppanin lapsia ajateltaisiin täysin "omina". Toisin sanoen ymmärretään ehkä paremmin, mitä se isyys ja äitiys todella on ja mitä se ei ole, ja miten valtavasti se vanhemman seurustelukumppanin rooli siitä todellisesta vanhemmuudesta eroaa. Osa lapsettomista ei tätä ehkä hahmota ja kokee tulleensa huijatuksi, kun on luvattu ettei tarvitse alkaa leikkiä vanhempaa.

Ehkä ei pitäisi suoraan puhua mitä haluaa. Ei siitä, haluaako isän tai äidin roolia vai ei, vaan niistä konkreettisista asioista. Ei, en halua millään tavalla osallistua arkeen, en auttaa sinua käytännön asioissa enkä halua että lapsesi vaikuttaa elämäämme millään tavalla. Veikkaan, että noin suoraan esitettynä useimmat lapselliset tajuaa itsekin miten mahdoton yhtälö tuo on.

Tai sitten juuri hahmottaa. Itse en halua lapsellisen kanssa parisuhdetta juuri tuon syvän olemuksellisen eron vuoksi. Mun identiteetistä puuttuu täysin tuo vanhemmuuden ulottuvuus, en ole kenenkään vanhempi. Ja luulen että vanhemmille juuri tuo puoli on myös se, joka antaa voimia hoitaa niitä vanhemmuuteen kuuluvia joskus ikäviäkin velvoitteita. Lapsettoma jos sitten osallistut siihen arkeen, saat osan niistä velvoitteista ja rajoitteista, mutta ilman sitä merkitystä miksi tätä teet (=miksi tämä lapsi on niin tärkeä, että haluaa kantaa ne ikävyydet).

Juurikin näin. Ei niihin bonuslapsiin ole edes mahdollista saada yhtä syvää, välitöntä, aitoa ja rakkaudellista suhdetta, mitä lapsen ja biologisen vanhemman välillä on. Ellei sitten ole tullut lapsen elämään lapsen ollessa vauva ja menetettyään tavalla tai toisella sen toisen biologisen vanhempansa. Lapsien rakkaus ja uskollisuus biologisia vanhempia kohtaan on ihan uskomattoman vahva, joten sen puolen positiivisia elementtejä on turha odottaa saavansa suhteessa bonuslapsiin. Jäljelle jää suurimmaksi osaksi vain velvoitteita.

Juu ja varsinkin teini-ikään kuuluu tietty kiittämättömyys. Ei arvosteta edes sitä, mitä oma vanhempi lapsensa eteen tekee - saati sit bonusvanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole yhtään tympäiseviä. Kuka on sanonut että haluisin lapsia ylipäätään. Minusta vähintä mitä mies voi tehdä on katua lasta ja olla mahd vähän tekemisissä, se on ainoa tilanne missä voisin mahdollisesti hyväksyä lapsellisen miehen.

Minä taas en koskisi edes kepillä noin vastuuttomaan mieheen, vaikken halua omia lapsia sen enempää kuin toistenkaan lapsia riesakseni.

Itse en kasvattaisi toisen miehen jälkikasvua. Vain omat geeniperimät. 

En halua millään tasolla osallistua toisen miehen siittämän lapsen elättämiseen, saatikka muistuttamaan siitä että parempi ja komeampi mies ehti astua naiseni ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Noin se todellakin on. Huomaa sanamuoto "toista isää" vrt "uutta isää".

Tuossahan mies on toinen isä lapsille. Täysin kiistatta. Mies osallistuu perheen arkeen tekemällä samoja asioita kuin lasten biologinen isäkin. Väistämättä mukana tulee ainakin jonkinlainen osallistuminen kasvatukseen, ja yleensä myös taloudellinen osallistuminen.

Usein miten yksinhuoltajanaiset menevät vielä tuotakin pidemmälle ja kertovat kuinka he hoitavat omat lapsensa, miehen ei siihen tarvitse osallistua. No ikävä kyllä me miehet ymmärrämme asiat niin kuin ne sanotaan. Meitä ei kiinnosta tulkita että oikei nainen sanoo noin, mutta eihän se tietenkään noin mene. Koska kuka tietää miten se sitten menee, kun tehän olitte yksilöitä eikö niin?

Eli tosiaan, minä olen tehnyt harvinaisen selväksi ettei minkäänlainen lapsiarki kiinnosta. Ja minulle on tehty selväksi ettei se haittaa. Nyt tiedän että kyllä se haittaa, ja jatkossa olen valmis seurustelemaan vain lapsettomien naisten kanssa. Heitä on toki vaikeampia saada. Kun poistetaan sosioekonomiset ja arkeen liittyvät tarpeet, naisten halu seurustella on kummasti vähäisempi.

Tässä sinulla on varmaan mennytkin metsään. En usko, että ne naiset ovat nähneet isyyden olemuksen samoin kuin sinä, jos koet että satunnainen tai edes säännöllinen yhteiseen arkeen osallistuminen tekee sinusta isän. En minä ainakaan koe noin, ja minun on vanhempana vaikea ymmärtää että joku kokee. Kuitenkin jos ajattelee niitä uusioperheitä, joissa molemmilla on jo lapsia, on äärimmäisen harvinaista että niitä kumppanin lapsia ajateltaisiin täysin "omina". Toisin sanoen ymmärretään ehkä paremmin, mitä se isyys ja äitiys todella on ja mitä se ei ole, ja miten valtavasti se vanhemman seurustelukumppanin rooli siitä todellisesta vanhemmuudesta eroaa. Osa lapsettomista ei tätä ehkä hahmota ja kokee tulleensa huijatuksi, kun on luvattu ettei tarvitse alkaa leikkiä vanhempaa.

Ehkä ei pitäisi suoraan puhua mitä haluaa. Ei siitä, haluaako isän tai äidin roolia vai ei, vaan niistä konkreettisista asioista. Ei, en halua millään tavalla osallistua arkeen, en auttaa sinua käytännön asioissa enkä halua että lapsesi vaikuttaa elämäämme millään tavalla. Veikkaan, että noin suoraan esitettynä useimmat lapselliset tajuaa itsekin miten mahdoton yhtälö tuo on.

Tai sitten juuri hahmottaa. Itse en halua lapsellisen kanssa parisuhdetta juuri tuon syvän olemuksellisen eron vuoksi. Mun identiteetistä puuttuu täysin tuo vanhemmuuden ulottuvuus, en ole kenenkään vanhempi. Ja luulen että vanhemmille juuri tuo puoli on myös se, joka antaa voimia hoitaa niitä vanhemmuuteen kuuluvia joskus ikäviäkin velvoitteita. Lapsettoma jos sitten osallistut siihen arkeen, saat osan niistä velvoitteista ja rajoitteista, mutta ilman sitä merkitystä miksi tätä teet (=miksi tämä lapsi on niin tärkeä, että haluaa kantaa ne ikävyydet).

Juurikin näin. Ei niihin bonuslapsiin ole edes mahdollista saada yhtä syvää, välitöntä, aitoa ja rakkaudellista suhdetta, mitä lapsen ja biologisen vanhemman välillä on. Ellei sitten ole tullut lapsen elämään lapsen ollessa vauva ja menetettyään tavalla tai toisella sen toisen biologisen vanhempansa. Lapsien rakkaus ja uskollisuus biologisia vanhempia kohtaan on ihan uskomattoman vahva, joten sen puolen positiivisia elementtejä on turha odottaa saavansa suhteessa bonuslapsiin. Jäljelle jää suurimmaksi osaksi vain velvoitteita.

Juu ja varsinkin teini-ikään kuuluu tietty kiittämättömyys. Ei arvosteta edes sitä, mitä oma vanhempi lapsensa eteen tekee - saati sit bonusvanhempi.

Näinpä. Tästä syystä anoppia on kivempi auttaa muutossa kuin kumppanin lasta. Anoppi aikuisena ihmisenä tajuaa, ettei se ole mikään itsestäänselvyys, että joku auttaa. Talkooruokaakin todennäköisemmin laittaa muutossa auttaneille vrt. kiittämätön murahteleva teini.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve teillä eri osapuolilla on nokitella toisianne? Todella kurjan mielen ketju lukea. En tiedä kumpi osapuoli antaa itsestään epämiellyttävämmän kuvan. Molemmat erittäin epämiellyttävän joka tapauksessa.

Onko se nokittelua jos tällaisessa ketjussa rehellisesti kertoo omat tuntemuksensa???

Vierailija kirjoitti:

En halua millään tasolla osallistua toisen miehen siittämän lapsen elättämiseen, saatikka muistuttamaan siitä että parempi ja komeampi mies ehti astua naiseni ensin.

Itsetunto-ongelmia? Ei kai se nainen olisi hänestä eronnut JA sen jälkeen kiinnostunut sinusta, jos se ex-mies olisi ollut parempi?

(Enkä tarkoita että pitäisi kiinnostua yh:sta, en itsekään huolisi miestä jolla on lapsia tai joka haluaa lapsia.)

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole yhtään tympäiseviä. Kuka on sanonut että haluisin lapsia ylipäätään. Minusta vähintä mitä mies voi tehdä on katua lasta ja olla mahd vähän tekemisissä, se on ainoa tilanne missä voisin mahdollisesti hyväksyä lapsellisen miehen.

Mahdat olla näitä Elokapina hulluja jotka protestoi ihmisiä ja olemassaoloa. Masentavaa.

[/quote]

Se menneisyys kertoo ihmisestä paljon. Sillä todellakin on väliä. Eivät teot ja ajatukset ajan myötä pyyhkiydy pois. Lapset varsinkaan.

Vai olisiko sinulle ok jos treffikumppanisi kertoisi hakanneensa kadulla satunnaisen ihmisen tohjoksi sorkkaraudalla huvikseen? Siitä nyt on jo vuosia enkä puhu siitä enää koskaan tämän jälkeen, mitä väliä, mennyt on mennyttä.[/quote]

Olis ok.

Ihanaa että kerrankin olisi kumppanina mies, eikä hiiri.

N22[/quote]

Niin, onhan se tunnettua että monet (voisikohan sanoa että kehityshäiriöisesti kana-aivoiset) naiset lähettelevät ihailijapostia vankiloihin tunnetuille murhamiehillekin.

Kerran bussissa yksi nuori miehenalku koetti pokata saman etnisen ryhmän nuorehkoa naista ja vähän aikaa keskusteltuaan se nainen sanoi että hänellä on jo viisi lasta. Aika vähin äänin siirtyi kauemmas.

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta ole yhtään tympäiseviä. Kuka on sanonut että haluisin lapsia ylipäätään. Minusta vähintä mitä mies voi tehdä on katua lasta ja olla mahd vähän tekemisissä, se on ainoa tilanne missä voisin mahdollisesti hyväksyä lapsellisen miehen.

Vaikuttaisi siltä että tuolloin vakka olisi löytänyt kantensa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Kyllähän se on havaittavissakin (lastensuojelun työntekijöitäkin myöten) että kyllä tuollaisillekin naisille vastinkappaleita tuntuu löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Miksi luulet, että jokaisen elämään nyt vaan siunaantuu niitä kakaroita ja niiden kanssa on sitten rämmittävä? :D Katsos kun kaikki eivät halua niitä kakaroita ja osaavat pitää huolen, etteivät niitä myöskään saa. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Kyllähän se on havaittavissakin (lastensuojelun työntekijöitäkin myöten) että kyllä tuollaisillekin naisille vastinkappaleita tuntuu löytyvän.

Miten se näkyy lastensuojelussa että joku nainen ei halua kumppanikseen lisääntynyttä miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Kyllähän se on havaittavissakin (lastensuojelun työntekijöitäkin myöten) että kyllä tuollaisillekin naisille vastinkappaleita tuntuu löytyvän.

Miten se näkyy lastensuojelussa että joku nainen ei halua kumppanikseen lisääntynyttä miestä?

Taisi viitata niihin naisiin, joille on ok, että miehellä on lapsi tai lapsia, mutta mies ei pidä yhteyttä. Että sellaisen miehen kanssa suhde kyllä onnistuisi. Ja kyllähän isättömyys näkyy lastensuojelussa aika räikeästi. Tai se jos lapsella on huono isä. Ja jos sellaiseen mieheen ihastuu, niin kyllähän se kertoo myös naisesta asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Kyllähän se on havaittavissakin (lastensuojelun työntekijöitäkin myöten) että kyllä tuollaisillekin naisille vastinkappaleita tuntuu löytyvän.

Miten lapsia haluamaton ja lapsettoman miehen haluava nainen näkyy lastensuojelussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi liittyisin Elokapinaan mitenkään? Ei ole minun tehtäväni valvoa lasten oikeuksia ja miten miehet kantaa lapsistaan vastuuta. Parisuhteessa se on vain haitta mikäli mies niitä lapsia elämässään pitää.

Kyllähän se on havaittavissakin (lastensuojelun työntekijöitäkin myöten) että kyllä tuollaisillekin naisille vastinkappaleita tuntuu löytyvän.

Miten se näkyy lastensuojelussa että joku nainen ei halua kumppanikseen lisääntynyttä miestä?

Taisi viitata niihin naisiin, joille on ok, että miehellä on lapsi tai lapsia, mutta mies ei pidä yhteyttä. Että sellaisen miehen kanssa suhde kyllä onnistuisi. Ja kyllähän isättömyys näkyy lastensuojelussa aika räikeästi. Tai se jos lapsella on huono isä. Ja jos sellaiseen mieheen ihastuu, niin kyllähän se kertoo myös naisesta asioita.

En silti ymmärrä miten se näkyy lastensuojelussa että ne kelvottomat isät löytävät itselleen naisia. Ei kai se sen naisen vika ole että isä on vastuuton hulttio. Samalla tavalla ne lapset olisivat sossun asiakkaita vaikka naista ei olisikaan kuvioissa.