Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät tajua, että hoitovapaalla vanhemmatkin kaipaavat joskus lepoa ja yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
06.09.2023 |
Tähän mielipiteeseen törmää säännöllisesti: "Jos toinen vanhemmista on hoitovapaalla, niin mihin sitä lapsivapaata tarvitsee. Sen kun toinen vanhemmista ottaa koppia lapsesta."
Huomaa, ettei osa yhtään tajua, kuinka sitova pieni lapsi on. Sitä lasta ei voi jättää yksin, jos olisi joku meno. Kaikkialle ei pientä lasta voi ottaa mukaan (gynen vastaanotto, hammaslääkäri yms). Hoitovapaalla ollaan +9 kk ikäisen lapsen kanssa. Läheskään kaikki eivät laita lasta tuossa vaiheessa päiväkotiin. Monissa paikoissa, esim. seurakuntien lapsiparkeissa, ikäraja on 2 v eli et voi jättää alle 2 v ikäistä isoa vauvaa/taaperoa parin tunnin lapsiparkkiin. Hoitovapaalla olevan tulo muodostuu hoitorahasta, joka on n. 300 e eli tulot eivät ole suuret. Kaikilla paikkakunnilla ei ole tarjolla nopeasti saatavaa lastenhoitoapua.
Esimerkiksi:
Anna on kotona hoitovapaalla Oliverin kanssa. Mikko on töissä. Annan pitäisi päästä kesken päivän hammaslääkäriin hammastapaturman vuoksi. Mikko ei voi tulla kesken työpäivän kotiin. Tarvitaan ulkopuolista hoitajaa.
Anna ja Mikko haluaisivat viikonloppuna käydä yhdessä syömässä lähikaupungin ravintolassa. Matka ravintolaan ja ruokailu vie 3 tuntia aikaa. Ravintola on sen verran tasokas paikka, ettei pikkulasta viitsisi ottaa mukaan muiden vieraiden viihtyvyyden takia. Anna ja Mikko haluaisivat myös syödä aikuisten kesken, viettää ns. treffi-iltaa. Tarvitaan ulkopuolista hoitajaa.
Harva sanoisi omaishoitajallekaan, että "itsepä olet tilanteesi hankkinut ja pitää 24/7 jaksaa". Kyllä jokainen tarvitsee joskus lepoa ja hengähdyshetken. Eivätkä kaikki vanhemmat ole mitään bilettäjävanhempia, jotka kaipaisivat lapsivapaalta ryyppäämistä. Suurin osa haaveilee, että saisi käydä kahdestaan puolison kanssa esimerkiksi kahvilassa, ulkona syömässä tai kävelyllä.
Kommentit (79)
Palkkaa lastenhoitajan...? Ottaa au-pairin?
Miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi tajuta yhtään mitään? Kuitenkin kaksi vanhempaa. Ei pitäisi olla noin vaikeaa.
Ap tässä on se, joka ei ole tajunnut, kuinka sitova pieni lapsi on. Tai että hoitoraha ei ole suuri. Mies kuitenkin käy töissä ja saa palkkaa. Pitäisikö jonkun tulla ILMAISEKSI hoitamaan sitä lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.Täällä joku romantisoi jotain 50-lukua. Kyllä niitä silloin sattui. Silloin ei ollut omaa aikaa, eikä kovin moni muukaan asia kuten nykyään.
Ja sattuu nykyisinkin, hukkumisia, laskettelukuolemia, auton alle jäämisiä kävellen tai pyörällä, mitä nyt sattuukin.
Mutta paljon vähemmän. Merkittävän paljon vähemmän.
jepp 50-luvulla 500 vuodessa, 90-luvulla 100 vuodessa ja 2020 enää 30 vuodessa.. Sikäli vanhemmat ovat selvästi enemmän läsnä nykyään.. Suotakoon heille siis hiukan yhteistä ja omaakin aikaa, nykyaika on aika intensiivistä myös lastenkasvatuksen osalta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Ei vaan täällä jotkut eivät hyväksy mitään vanhempien keskeistä laatuaikaa, lasten kanssa oltava 24/7.
Pyytää silloin jonkun hoitajaksi tai palkkaa hoitajan. Tämä on mainittu jo monta kertaa. Mikä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärireissut yms ymmärrän, mutta kyllä se on uusavuttomuutta, jos ei osaa parisuhdetta hoitaa lapsiarjen keskellä. Monelta kaveripariskunnalta olen kuullut, että iltaisin lasten mentyä nukkumaan molemmat alkavat selailemaan puhelintaan yms ja sitten odotetaan, milloin joku ottaa lapset hoitoon, että pääsevät hoitamaan parisuhdetta. Meillä on aina alusta asti hyödynnetty ne lyhyetkin hetket kahdestaan.
Tottakai voi lasten nukkumaan mentyä viettää "parisuhdeaikaa", mutta onhan se kiva jos joskus pääsee muutamaksi tunniksi pois kotoakin yhdessä. Ilmankin selviää, mutta täysin ymmärrettävää on jos sellaisia hengähdyshetkiä kaipaa. Eikä kaikki lapset mene nukkumaan klo 20 ja nukahda helposti ja nuku hyvin, niin että vanhemmat vois rauhassa kuherrella sohvalla lasten nukkuessa.
Onhan se kiva, mutta se pitää ottaa huomioon jo jälkikasvua suunniteltaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Olisit kasvattanut lapsesi paremmin.
Kyse ei ollut minun lapsestani vaan isosiskostani ja hänen jälkikasvustaan. Mutta hienoa että osaat osoitella sormella ihan tosiasioita tietämättäkin.
Koska sun isosisko on k*sipää niin kenenkään ei pitäisi ikinä auttaa ketään? Hieno asenne, todella hieno.
Ei suinkaan ole ainoa laatuaan. En aio enempää avata asioita täällä enkä muuallakaan. En ole tilivelvollinen. Saat minun puolestani pitää näkemyksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppo paukutella henkseleitä. Meillä lapset menivät nukkumaan klo 20, ennen kouluun menoa.
Laitettiin makkariin itkuhälytin ja sanottiin sano tähän, jos heräät.
Oltiin alakerrassa syömässö, katsomassa telkkaria jne.
Kun olin kotona, oli rahat muutenkin niin vähissä. Ei niistä rahoista ollut rahaa laittaa hoitajalle.
Harraslääkärissä ollaan ystövien kanssa jeesattu. Ystävä tulee lasten kanssa ja katsoo kaikisn perään aulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.
Harvempi lapsena katsoi uutisia tai luki valtakunnan lehtiä? Kaikesta ei edes uutisoitu. Tässä sinulle, hyppää suoraan sivulle 11, siellä lukee:
"Vuonna 1969 tapaturmaisesti menehtyi 405 lasta ja nuorta, kun vastaava luku vuonna 2011 oli 37."
Ja lisäksi kaavio vuosien 1969 - 2011 lasten kuolemista. Tapaturmakuolemissa on tapahtunut dramaattinen pudotus. Tautikuolemissa vielä suurempi, mutta nyt kun puheena oli tapaturmaiset kuolemat.
https://www.turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkinta…
Tilastokeskuksella on olemassa vuosisadan alkuun asti ulottuva tilasto, laitetaan sekin jos löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Sun mielestä mummon hommaa on olla passissa aina kun tarvitaan? Auttaminen tapahtuu omien resurssien mukaan ja auttamisesta voi myös kieltäytyä.
No ihan eri asia hoitaa käsi paskana enterorokossa kahta lasta ja kaksi koiraa kun käydä hoitamassa joku perus lääkärikäynti lapsen kanssa. Mun pointti oli se, että kaikesta ei tarvitse tehdä ongelmaa - se ei oikeasti yleensä ole ongelma olla hoitovapaalla ja käydä lääkärissä sen hoidettavan lapsen kanssa. Asioita on ihmisen hoidettava: käytävä kaupassa, käytävä lääkärissä, käytävä suutarilla, käytävä asuntonäytöillä, autokorjaamossa ja missä hemmetti milloinkin. Vaikka on lapsia kotihoidossa niin eivät nämä hoidettavat asiat mihinkään katoa ja harvalla on mahdollisuutta joka kerta ottaa joku perheen ulkopuolinen viettämään aikaa lapsen kanssa kun arkiset menot pukkaa päälle.
Jossainhan lasten kanssa kuitenkin täytyy käydä ja mun mielestä on usein ollut jopa ihan kivaa vaihtelua hoitaa perheen tai omia asioita lasten kanssa kun mennä aina johonkin iänikuiseen leikkipuistoon. Meillä on ollut lapsi/lapset mukana asuntokaupoilla pankissa, lainaneuvottelussa, lääkärissä, asuntonäytöissä, autokorjaamolla, taloyhtiön kokouksessa ja ties missä, eikä koskaan ole ääneen tai näkyvästi tätä paheksuttu. Usein lapsi on jopa keventänyt tunnelmaa.
Ymmärrän täysin sen, että vanhemmat haluavat välillä kahdenkeskistä ja omaa aikaa. Sitä varten kannattaa palkata lastenvahti tai pyytää apua sukulaisilta tai ystäviltä. Jos näitä mahdollisuuksia ei ole niin kannattaa keskustella neuvolan tai perhetyön kanssa - usein kunta voi tarjota esim. tukiperhettä tai kotiapua perheille joilla on vähäiset tukiverkot ja heikko rahatilanne.
Meidän tilanne on ollut se, että emme kovin usein saa hoitoapua sukulaisilta, joten sen kerran kun niitä pyydetään apuun, teemme jotain muuta kun hoidamme arkisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa. Meillä miehen kanssa vuorotellaan menoissa eikä ole mitään treffi-iltoja. Pari kertaa vuodessa saatetaan päästä kahdestaan vaikka jonnekin juhliin. Kotona illalla on sitten kahdenkeskistä aikaa, kun lapset nukkuu. Yritän aina varata aikoja ym. ajankohtiin, jolloin mies on kotona (klo 15 jälkeen, lomalla, viikonloppuisin). Mitään äkillisiä lääkärikäyntejä ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa kommentoijista on taas paikalla vain paheksuakseen. Kommentit ovat tyyliä "kun viiskytluvullakin tehtiin vaan töitä eikä ollut omaa aikaa niin niin sen pitää mennä tänäänkin, älä hanki lapsia jos et ole valmis kärsimään 18 vuotta niin kuin minä olen kärsinyt ja uhrautunut, perhe-elämän pitääkin olla kuluttavaa tai sitä ei suorita oikein"
Nykyään perheissä on 1-3 lasta, kotitöitä helpottavat kodinkoneet ja vesi tulee kraanasta, on kertak.vaipat ja kaupat 12/7 auki ja hyllyt notkuvat eineksistä.
Joskus 50-luvulla ei ollut mitään noista ja yleisesti perheissä oli 5-9 lasta.
Normaaliperheissä ei suinkaan " valmis kärsimään 18 vuotta" ja uhriudeta, vaan lapsista nautitaan ja iloitaan ja ihan vapaaehtoisesti halutaan olla yhdessä lapsen kanssa, kaikki ylimääräinen aika, myös isät.
En ymmärrä, miksi lapsista pitäisi saada lomaa tai omaa-aikaa. Siitä jota rakastaa eniten ja haluaa viettää lapsen seurassa mahdollisimman paljon. Ehkä jotkut vanhemmat haluavat olla erossa lapsestaan, mutta suurin osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärireissut yms ymmärrän, mutta kyllä se on uusavuttomuutta, jos ei osaa parisuhdetta hoitaa lapsiarjen keskellä. Monelta kaveripariskunnalta olen kuullut, että iltaisin lasten mentyä nukkumaan molemmat alkavat selailemaan puhelintaan yms ja sitten odotetaan, milloin joku ottaa lapset hoitoon, että pääsevät hoitamaan parisuhdetta. Meillä on aina alusta asti hyödynnetty ne lyhyetkin hetket kahdestaan.
Tottakai voi lasten nukkumaan mentyä viettää "parisuhdeaikaa", mutta onhan se kiva jos joskus pääsee muutamaksi tunniksi pois kotoakin yhdessä. Ilmankin selviää, mutta täysin ymmärrettävää on jos sellaisia hengähdyshetkiä kaipaa. Eikä kaikki lapset mene nukkumaan klo 20 ja nukahda helposti ja nuku hyvin, niin että vanhemmat vois rauhassa kuherrella sohvalla lasten nukkuessa.
Mikä estää vanhempia palkkaamasta lastenhoitajaa kotiin, jos kahden keskeinen aika parisuhteessa on niin tärkeää? Uusavuytomuuttako? Ja nykyään palkasta saa vielä 60% palkkakuluissa yhteiskunnan piikkiin. Ja kahden vanhemman perheessä kototalousvähennys on 2 x 3500€ eli lähes 600€/kk.
Opiskelijat ja työttömät tekevät mielellään lastenhoitokeikkoja.
Vai pitäisikö nykyään saada lastenhoitoapu ilmaiseksi ja käydä tyrkyttämässä kotiovella, jotta se kelpaisi vanhemmille.
Laittamatta itse tikkua ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaJoten asiat eivät voi muuttua?
Oisko ihmisten vastuuntunto heikentynyt? Oma huvittelunhalu tärkeämpi. Kahdenkeskistä aikaa saa kyllä kotonakin etenkin jos lapset ovat vielä pieniä.
No ei todellakaan saa kahdenkeskistä aikaa kotona kun on pienet lapset.
Ei kaikilla mene lapset aikaisin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa kommentoijista on taas paikalla vain paheksuakseen. Kommentit ovat tyyliä "kun viiskytluvullakin tehtiin vaan töitä eikä ollut omaa aikaa niin niin sen pitää mennä tänäänkin, älä hanki lapsia jos et ole valmis kärsimään 18 vuotta niin kuin minä olen kärsinyt ja uhrautunut, perhe-elämän pitääkin olla kuluttavaa tai sitä ei suorita oikein"
Nykyään perheissä on 1-3 lasta, kotitöitä helpottavat kodinkoneet ja vesi tulee kraanasta, on kertak.vaipat ja kaupat 12/7 auki ja hyllyt notkuvat eineksistä.
Joskus 50-luvulla ei ollut mitään noista ja yleisesti perheissä oli 5-9 lasta.
Ei verrattais ikivanhaan aikaan. Moni muukin asia oli tuolloin toisin. Lapsilla ei myöskään ollut ohjattuja harrastuksia, eikä vanhempia velvoitettu osallistumaan koulun juttuihin. Ei ollut vanhempainkeskusteluita päiväkodissa ja koulussa, ei neuvolan lähetteitä puheterapian arvioon tai erkkaopen katselmuksia, jos ei lapsi kehitykään tavallista tahtia.
Silloin 50-luvulla lastenhoito ei varsinaisesti aikaa vienytkään, kun niitä lapsia ei hoidettu tai vahdittu erikseen. Ne pyöri mukana tai pyöri pihalla, tai herraties aina edes tiedetty missä pyörivät. Lapset hätistettiin ulos keskenään, kun kotona tehtiin kotitöitä tai vieraiden kanssa juotiin kahvia.
Ja lasten tapaturmakuolleisuus olikin järkyttävän paljon suurempi kuin nykypäivänä.
Kyllä itseäni väsytti pikkulapsiaikana se tauoton vahtaaminen / kaiken työn keskeytyminen / jatkuva ennakointi, selostaminen, kysymykset jne paljon enemmän kuin siisteys tai ruoanlaitto.
Ai että "miks ihmiset ei tajua...?"
Miten niin? Kyllä minä ainakin tajuan. Mutta entä sitten?
Mitä siis ajat takaa? Että valtio tai kunta velvoitetaan huolehtimaan siitä, että kaikilla pikkulasten vanhemmilla on oltava mahdollisuus siihen haluamaasi vapaaseen lapsista?
Miten se tapahtuu?
Meillä ihmisillä on paljon kaikenlaisia tarpeita. Montaakaan niistä ei noin vaan pysty toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa kommentoijista on taas paikalla vain paheksuakseen. Kommentit ovat tyyliä "kun viiskytluvullakin tehtiin vaan töitä eikä ollut omaa aikaa niin niin sen pitää mennä tänäänkin, älä hanki lapsia jos et ole valmis kärsimään 18 vuotta niin kuin minä olen kärsinyt ja uhrautunut, perhe-elämän pitääkin olla kuluttavaa tai sitä ei suorita oikein"
Tai ehkäpä moni koittaa sanoa, että se omien lasten kanssa vietetty aika on ihan parasta, eikä mitään kärsimystä ja uhrautumista. Kenenkään ei nykyään ole pakko pariutua tai hankkia lapsia, jos enemmän tykkää olla itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä perhe ei palkkaa hoitajaa vai mistä on kysymys?
Esim. opiskelijat mielellään tekevät lastenhoitokeikkoja.
Ei tuntematonta, satunnaista opiskelijaa palkata huolehtimaan 9 kuukauden ikäisestä vauvasta. Monestakaan syystä. Ammattilaisen toki voi palkata, mutta eivät ole kaikkialla kaikkiin aikoihin saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua. Vuorotellen hoidettiin. Ja irtiottoja tehtiin koko perheen voimin. Kun lapset oli pieniä, käytiin hotellilomalla kerran kuussa kaikki yhdessä.
Sama juttu. Ei meillä ole ns.tukiverkkoa. Itse pärjäillään. Mutta ei ole ollut ongelma ottaa lapsia mukaan esim.ravintolaan. Toki yleensä emme mene kiireisimpään aikaan illasta, niin tilaukset ovat nopeammat ja monesti paikalla on niin vähän ihmisiä, että kenenkään ei tarvitse istua viereisessä pöydässä. Aika aikaa kutakin. Lapsetkin kasvaa ja yllättävän nopeasti.
Koska sun isosisko on k*sipää niin kenenkään ei pitäisi ikinä auttaa ketään? Hieno asenne, todella hieno.