Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät tajua, että hoitovapaalla vanhemmatkin kaipaavat joskus lepoa ja yhteistä aikaa kodin ulkopuolella?
06.09.2023 |
Tähän mielipiteeseen törmää säännöllisesti: "Jos toinen vanhemmista on hoitovapaalla, niin mihin sitä lapsivapaata tarvitsee. Sen kun toinen vanhemmista ottaa koppia lapsesta."
Huomaa, ettei osa yhtään tajua, kuinka sitova pieni lapsi on. Sitä lasta ei voi jättää yksin, jos olisi joku meno. Kaikkialle ei pientä lasta voi ottaa mukaan (gynen vastaanotto, hammaslääkäri yms). Hoitovapaalla ollaan +9 kk ikäisen lapsen kanssa. Läheskään kaikki eivät laita lasta tuossa vaiheessa päiväkotiin. Monissa paikoissa, esim. seurakuntien lapsiparkeissa, ikäraja on 2 v eli et voi jättää alle 2 v ikäistä isoa vauvaa/taaperoa parin tunnin lapsiparkkiin. Hoitovapaalla olevan tulo muodostuu hoitorahasta, joka on n. 300 e eli tulot eivät ole suuret. Kaikilla paikkakunnilla ei ole tarjolla nopeasti saatavaa lastenhoitoapua.
Esimerkiksi:
Anna on kotona hoitovapaalla Oliverin kanssa. Mikko on töissä. Annan pitäisi päästä kesken päivän hammaslääkäriin hammastapaturman vuoksi. Mikko ei voi tulla kesken työpäivän kotiin. Tarvitaan ulkopuolista hoitajaa.
Anna ja Mikko haluaisivat viikonloppuna käydä yhdessä syömässä lähikaupungin ravintolassa. Matka ravintolaan ja ruokailu vie 3 tuntia aikaa. Ravintola on sen verran tasokas paikka, ettei pikkulasta viitsisi ottaa mukaan muiden vieraiden viihtyvyyden takia. Anna ja Mikko haluaisivat myös syödä aikuisten kesken, viettää ns. treffi-iltaa. Tarvitaan ulkopuolista hoitajaa.
Harva sanoisi omaishoitajallekaan, että "itsepä olet tilanteesi hankkinut ja pitää 24/7 jaksaa". Kyllä jokainen tarvitsee joskus lepoa ja hengähdyshetken. Eivätkä kaikki vanhemmat ole mitään bilettäjävanhempia, jotka kaipaisivat lapsivapaalta ryyppäämistä. Suurin osa haaveilee, että saisi käydä kahdestaan puolison kanssa esimerkiksi kahvilassa, ulkona syömässä tai kävelyllä.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä useasti ollu lapsi mukana omalla lääkäriajalla useassa eri paikassa. Mulle hoitovapaa oli oivallinen aika hoitaa esim. oikosmishoito kun helpompi mun mielestä oli lapsen kanssa piipahtaa hammaslääkärillä useamman kerran kun aina säätää töiden kanssa yhteen ne hoitoajat ja tehdä tunnit sisään myöhemmin.
Lapselle (8-10kk siihen aikaan) se oli aina sen verran erikoinen kokemus ettei ehtinyt tylsistyä vaan tuijotti vaan rattaista kun olin 10-15min hoitopöydällä mm. muottien valua varten, joskus taisi jopa onnistua hänen nukkuessaankin käynti. Toki jos nyt jotain puolen tunnin juurihoitoa menee saamaan niin eri juttu. Jos olisi mennyt huudoksi niin olisin laittanut lastenohjelmia puhelimesta tai antanut jotain naksuja käteen.
Gynelläkään harvoin yli 5min ollaan ronkittavana. Viimeksi viime perjantaina minulla oli 4v ja 2v mukana omassa lääkärissä. Ei se ihanteellista ole mutta mä en todellakaan ala maksamaan lastenvahdista tai halua että mun mies käyttää saldojaan siihen että käyn lääkärissä. Oma kokemus koskee siis perus 20min vastaanottoaikoja joissa lapsi ei mitään kidutuskipeitä toimenpiteitä joudu katsomaan.
Jos hoitovapaalla oleva vanhempi useammin joutuu jostain syystä ravaa lääkärissä niin kannattaa kysyä neuvolasta kotiapua.
Minäkin jouduin roudaamaan lapset mukaan hammaslääkäriin, lääkäriin, gynelle, pankkiin jne. Olihan se mahdollista, mutta ihan hemmetin p*rseestä. Hoidin myös vauvan ja taaperon ollessani itse influenssassa ja enterorokossa ja käsi tohjona ja Ainiin, kaksi koiraa myös, mutta sekin oli hemmetin p*rseestä ja jälkeenpäin ajatellen olisi kyllä ollut syytä pyytää jostain apua tai vaikka palkata se lapsenvahti. Tai laittaa edes se esikoinen päiväkotiin, että ois joskus saanut levätä. Meillä oli ja on kyllä lapsilla isovanhemmat jotka joskus auttaa, mutta töissä ja toisella paikkakunnalla joten heistä ei ollut apua. Lasten isällä taas oli tosi paljon työmatkoja silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukana
Tosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Aika itsekäs asenne taas sinulla, äiti tai anoppi on juuri sinua varten, älköön hänellä olko omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukana
Joten asiat eivät voi muuttua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Sääli on sairautta. Samoin liiallinen kiltteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Aika itsekäs asenne taas sinulla, äiti tai anoppi on juuri sinua varten, älköön hänellä olko omaa elämää.
Jaa miten niin? Jos he muutaman kerran vuodessa hoitaa lapsia niin heilläkö ei ehdi muuta elämää olla?
Lääkärireissut yms ymmärrän, mutta kyllä se on uusavuttomuutta, jos ei osaa parisuhdetta hoitaa lapsiarjen keskellä. Monelta kaveripariskunnalta olen kuullut, että iltaisin lasten mentyä nukkumaan molemmat alkavat selailemaan puhelintaan yms ja sitten odotetaan, milloin joku ottaa lapset hoitoon, että pääsevät hoitamaan parisuhdetta. Meillä on aina alusta asti hyödynnetty ne lyhyetkin hetket kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaJoten asiat eivät voi muuttua?
Oisko ihmisten vastuuntunto heikentynyt? Oma huvittelunhalu tärkeämpi. Kahdenkeskistä aikaa saa kyllä kotonakin etenkin jos lapset ovat vielä pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.
Täällä joku romantisoi jotain 50-lukua. Kyllä niitä silloin sattui. Silloin ei ollut omaa aikaa, eikä kovin moni muukaan asia kuten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Olisit kasvattanut lapsesi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Aika itsekäs asenne taas sinulla, äiti tai anoppi on juuri sinua varten, älköön hänellä olko omaa elämää.
Juuri tuo itsekeskeinen asenne omiin vanhempiinsa ja jopa appivanhempiinsa on se peruste etteivät kovinkaan innoissaan ole lastenhoitoapuna. Näille esim. puolison vakava sairastuminen ja sairaalaan joutuminen ei ole edes riittävä peruste kieltäytyä kaitsematta näiden jälkikasvua. Ja sen sijaan että katsottais itse peiliin, osoitellaan syyttävällä sormella, tajuamatta että samaan aikaan kolme sormea osoittaa itseään päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkärireissut yms ymmärrän, mutta kyllä se on uusavuttomuutta, jos ei osaa parisuhdetta hoitaa lapsiarjen keskellä. Monelta kaveripariskunnalta olen kuullut, että iltaisin lasten mentyä nukkumaan molemmat alkavat selailemaan puhelintaan yms ja sitten odotetaan, milloin joku ottaa lapset hoitoon, että pääsevät hoitamaan parisuhdetta. Meillä on aina alusta asti hyödynnetty ne lyhyetkin hetket kahdestaan.
Tottakai voi lasten nukkumaan mentyä viettää "parisuhdeaikaa", mutta onhan se kiva jos joskus pääsee muutamaksi tunniksi pois kotoakin yhdessä. Ilmankin selviää, mutta täysin ymmärrettävää on jos sellaisia hengähdyshetkiä kaipaa. Eikä kaikki lapset mene nukkumaan klo 20 ja nukahda helposti ja nuku hyvin, niin että vanhemmat vois rauhassa kuherrella sohvalla lasten nukkuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.Täällä joku romantisoi jotain 50-lukua. Kyllä niitä silloin sattui. Silloin ei ollut omaa aikaa, eikä kovin moni muukaan asia kuten nykyään.
Ja sattuu nykyisinkin, hukkumisia, laskettelukuolemia, auton alle jäämisiä kävellen tai pyörällä, mitä nyt sattuukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Olisit kasvattanut lapsesi paremmin.
Kyse ei ollut minun lapsestani vaan isosiskostani ja hänen jälkikasvustaan. Mutta hienoa että osaat osoitella sormella ihan tosiasioita tietämättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote
=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä vanhempia viettämästä välillä myös kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei se niistä vanhemmista huonompaa tee. Sen kun vaan palkkaa jostain lastenhoitajan. Onhan noita tarjolla. Vai onko tässä se ongelma että haluttaisiin 24/7 valmiudessa oleva, mielellään sukulainen ja ilmaiseksi hoitamaan?
Miksi sukulainen, vaikkapa nyt isovanhempi, ei haluaisi joskus auttaa lapsiperhettä ottamalla joskus lapset hoitoon? Toki omien menojensa ja jaksamisensa rajoissa tietenkin, ei tässä mitään 24/7 lastenvahtia pyydettykään.
Miksi heidän pitäisi haluta? Heillä on oma elämänsä johon kuuluu niin työ, perhe, harrastukset jne. Heillä ei ole siihen mitään velvollisuutta ja monet ovat todenneet päätyneensä itsestäänselvyydeksi ja nimenomaan 24/7 valmiudella velvoitetuiksi ilmaisiksi lapsenvahdeiksi. Jos ei joku sukulainen ota hommaa niin aina voi palkata lastenhoitoavun jostain. Ei se sen kummempaa ole.
Lähimmäisenrakkaus, oletko koskaan kuullut? Kyllä minä ottaisin ystävän tai sisaren lapset toisinaan kylään jos heillä ei muita tukiverkkoja olisi. Tietenkin. Koska ymmärrän, että lapsiperheen vanhemmat joskus tarvitsee hengähdysaikaa. Mutta nähtävästi toisille se oma napa on tärkein.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.
Sääliksi käy tuommoisen marttyyrimummon lapsia ja lapsenlapsia.
Aika itsekäs asenne taas sinulla, äiti tai anoppi on juuri sinua varten, älköön hänellä olko omaa elämää.
Juuri tuo itsekeskeinen asenne omiin vanhempiinsa ja jopa appivanhempiinsa on se peruste etteivät kovinkaan innoissaan ole lastenhoitoapuna. Näille esim. puolison vakava sairastuminen ja sairaalaan joutuminen ei ole edes riittävä peruste kieltäytyä kaitsematta näiden jälkikasvua. Ja sen sijaan että katsottais itse peiliin, osoitellaan syyttävällä sormella, tajuamatta että samaan aikaan kolme sormea osoittaa itseään päin.
Kyllä sitä itsekästä asennetta esiintyy paljon myös toiseen suuntaan. Sairaalaan joutuminen ei ole riittävä peruste pyytää lastenhoitoapua vanhemmilta, mutta lasten pitäisi kyllä tulla avuksi mökkitalkoisiin ja milloin mihinkin vaikka on ne pienet lapset hoidettavana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo "treffit ravintolaan avioparille" on semmosta romanttisten kirjojen päiväunta.
Jos ei saa parisuhdetta luontumaan ihan itse hankittuna perheenä, voi, voi.Aatelkaas vanhan ajan ihmisiä vaikka maalla, yhdessä elettiin, ei kenelläkään omia menoja.
Jos ei lasketa vaikka äidin marjassa käymistä pari lasta mukana tai isän kaupungissa asioilla käymistä, pari lasta mukanaTosi auvoista, eka vuosi kapalossa, koska ei niitä tilan töitä vauva kainalossa tehty ja sen jälkeen isommat hoisi pienempiä, mitä nyt välillä joku tippui kaivoon tai hukkui jokeen.. Se oli voi voi se!
Olisiko se parantanut tilannetta jos ne iskä ja äiti olisivat lähteneet romanttisille illallisille ja jättäneet lapset isompien hoivaan?
En muista lapsuudestani lasten tapaturmaisia kuolemia.Täällä joku romantisoi jotain 50-lukua. Kyllä niitä silloin sattui. Silloin ei ollut omaa aikaa, eikä kovin moni muukaan asia kuten nykyään.
Ja sattuu nykyisinkin, hukkumisia, laskettelukuolemia, auton alle jäämisiä kävellen tai pyörällä, mitä nyt sattuukin.
Mutta paljon vähemmän. Merkittävän paljon vähemmän.
Itsekkäitä ihmisiä nyt on ihan kaiken ikäisissä. Ei ole normaalia vaatia ketään 24/7 avuksi, mutta ei myöskään se että kieltäytyy kaikesta avusta vaikka pystyisi auttamaan. Molemmat on itsekkään ihmisen toimintaa.
Omakohtaiset kokemukset ovat opettaneet. Olen itse päätynyt olemaan se ilmainen, 24/7 valmiudessa oleva lapsenvahti jolla velvoite on aina ottaa ne vekarat riesakseen, oli oma tilanne mikä hyvänsä ja jos hyvästäkin syystä kieltäydyin, sitä seurasi itkupotkuraivari kaikkine syyllistämisineen yms. Kun antaa pikkusormen, voi lähteä koko käsi, jos oikein huono mäihä osuu kohdalle.